Liikunnallista kulttuuria

Kitee on kaupunki, tosin ei vielä niin iso että pormestari Vapaavuori olisi kutsunut Auvisen isojen poikain miitinkiin, mutta kuitenkin niin suuri että peräkkäisiksi illoiksi riittää huippuosaamista esitettäväksi suurelle yleisölle (n. 500/20).

Nytkin kahtena peräkkäisenä syyssadeiltana piti ajaa suikasta esiintymispaikoille kummia kurkistelemaan: Rantakentällä meistä tuli suomenmestareita torstaina pesäpallopelissä, ja perjantai-iltana Kiteesalissa päästiin nauttimaan eurooppalaista viisikielistä teatteripeliä, hmm! Eipä vähemmän!
Kulttuuria kumpikin, Potkua sieluun.

L'Avare de Molière

Se taas on katselijan, kokijan silmissä, korvissa ja tunnoissa, kumpi taitoesitys sykähdyttää sydäntä enemmän, kouraisee munaskuita myöten.
KiPan A-pojat pesäpallossa, vai mannereurooppalaisen Hippana Theatren muovaama omanlaisensa Molieren Saituri. Toistakymmentä uransa alussa olevaa räpylä-/mailataiteilijaa vai viisi teatterialan täysveriammattilaista?

Mitäpä tunteita arvottamaan, paremmuusjärjestykseen panemaan.
Toiminta oli kummassakin liikunnallista, tehokasta ja tuloksellista: katselijalle ei jäänyt paha maku suuhun, vaan päinvastoin.

Mikä tärkeintä: jäi kysymyksiä pohdittavaksi kotimatkalle. Epäolennaisiakin, kuten eiköhän poikia kylmänyt kultamitaliräpiköinti Kiteenjärven mutalikossa, taikka olikohan sillä Saiturilla kaikenkukkaraksi vielä toinenkin poikkeama, kun pelkkiä miehiä jututti yleisön joukkoon näyttämöltä hypättyään, ja missä vaiheessa ne muka saksaa puhuivat ja ...

kuva: Niilo Hirvonen

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös