Anhittomasta öyheisiin

- Kiitos kysymästä. Jouluun mennessä, jouluun mennessä.
Voin jo vastata Iijoki-sarjan toisen kierroksen lopettamisesta.
Se on sitten tasan kaksi vuotta.
Kalle-kieli alkaa olla hallinnassa, kuten otsikosta näkyy. Mutta ainakin yksi uusi tuntematon sana vielä putkahti.

26. 0sa Pölhökanto Iijoen törmässä lähenee puolta väliä (335s./778). Kalle Päätalo kipuilee toisen kirjansa kanssa, elää toista avioliittoaan Janakan Leenan kanssa ja on jo kahden tytön isä. Joten mikäpä ei olisi nelikymppisen rakennusmestari-kirjailijan olla ja elöä.

Vaan kun on ja ei ole. Pölhö mikä pölhö!

Pitikin pistäytyä kesällä Helsingissä ja ottaa viinalomppeja toisen naisen kanssa. Sydän nyrjähti ja lyödä läpättää läpi talven omiaan. Kevään 1960 rakennusmestarien hiihtokilpailussa repeytyy sitten kunnolla.
Mutta ei vielä kuitenkaan niin pahasti jotta sen takia sairaalaan, mutta toisen syyn takia kyllä.

Työmaalla repeää nivusissa, ja nyt ei muu auta kun illalla töiden jälkeen mennä tohtori Enkkelille.

- Kurkkuko taas reistailee?

- Ei tällä kertaa. Kun nostettiin työmaalla talakoilla raskasta muottia, pisti kovasti vasempaan vermaan.

- Vermaan?

- Lääkärit taitaa kuhtua samaa paikkaa nivustaipeeksi.

Jos yhä on ihmettelemistä Kallen toilailuissa, työhulluudessa ja periksi antamattomuudessa, niin tässäpä jään kummastelemaan Kallen työpaikan tienoota:

"- Sain tehtäväkseni Kangasalan kirkonkylän viemäriverkoston keskuspuhdistamon, biologisen puhdistamon, kuten piirustuksissa hienosti lukee. Urakan päätyönä on mädätyskaivot.
- Noille Rääkkylän pelloille tehdään kolme kaivoa, tuonne missä on punaiseksi maalattu lato."

Rääkkylän pelloille. Uskokaa tai älkää! Kangasalla! Toisella laidalla Suomea.
Niin siinä lukee kuin lukeekin! Ja mädätyskaivojen kaivaminen!

Nyt kyllä täytyy lopettaa ennen kun repee. 😝


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös