Synttärilahjaksi Maijua

Joillakin enemmän vientiä ja kysyntää kuin toisilla, kuten nyt tälläkin allakuvatulla naisella.
Niin,
ettekö tiedä kuka kuvassa puusta veisteltynä?
No tämäpä tämä:

Porraspielessä Katri Helena

Tohmajärvellä, siellä Maiju Lassilan mailla.

Hieno figuuri, vaan mikähän tuossa Katri Helenaa? Tykkääköhän museon rapuilla olevasta puumuotoilusta? Käy vielä kuin siellä Kuopion näytelmässä sen Panu Rajalan kirjan kanssa: vilkaisematta saunan uuniin!

Vaan mitäpä Katria tähän sotkemaan enempää, vaikka hänelläkin noita kilpakosijoita on riittänyt, Liimatainen taisi vetää pisimmän korren...
Lassilan Maijua siellä mäellä näytellään, Kilpakosijoita, sitä missä isä ja poika Sikanen yrittävät toisiltaan salaa tavoitella Saastamoisen leskeä. Mönkään tahtoo mennä, kun rippikoulutkin käymättä.

Jännä miten täysin toisenlainen ja silti mukaansa imaiseva!

- Niin, mitenkö niin toisenlainen ja minkä kanssa?
- No tuon edellispäiväisen, missä oli vauhtia ja vipinää ja vaarallisia tilanteita joka hetki, Traktorin Peppi Pitkätossun Sinkkolassa.

Aivan eri planeetoilta ovat, ääripäitä. Todistavat näin että kyllä teatterissa on ilmaisuvoimaa jos tasojakin.
Eikä aina tarvitse näyttelijän äänen olla puhdas, kunhan on persoonaa, ja sitä näissä muutamissa on, niin kun nyt tuossakin Veijo Hämäläisessä, joka tänä vuonna lukkaroi ja joka viime vuonna heräili kuolleista. Niin ja Jaatistahan ei voi olla huomaamatta eikä huomioimatta, muuten vielä häränkehno päälle hyökkää ... näytelmän härkä ja dramatisoijakin kun on ...

No kunhan rutisen omiani: oiva oli esitys kaikin.
Onneksi syntymäpäiväsankarikin tykkäsi; ihan kelpo lahjan sai kun sai tämän näytelmän lahjaksi. Olisikin ollut aika nolo tarjota kahdesti 35 täyttäneelle huono lahja; tällaisten lahjojen muisto kun tahtoo syöpyä ikuisiksi ajoiksi mieleen - toisin kuin jonkun kukkapuskan tai vatkaimen.

Sikaset, isä ja poika: Markku Hämäläinen ja Mikko Sairanen.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös