Sirpaleita

Ensinnäkin: Miljoona miljoona miljoona ruusua Martvalle. Pikkusessa kaupunkipahasessa järjestää pikkuinen kirjoittajayhdistys hienon iltapäivämatinean, Maruknat, ja paikalla toistasataa ihmistä! Paikalla kolme merkittävää luennoitsijaa.
Valtakunnallinen näkyvyys nolla, tietysti.
Vaan eipä hällä väliä.

Anneli Kantoon en ennättänyt, FT tutkija Marko Hautalan esitelmä "Algot Untola, kapinallinen kynämies", harmi kyllä, jäi kiireen takia - eläkeläisellä! - kuuntelematta.
Mutta: Sirpa Kähkönen (s.1964), Graniittimiehen lukeneen, nappasi mukaansa.

Juuri kun olin muistiin väkertänyt epäolennaisuuksia, empaattinen, suojeleva, pehmeä ääni, kirjailija sanoo:
- Minulla on tulinen luonne ja temperamentti.
Ja äidin suvusta imeytynyt punaveri, joka hellitti vasta kirjailijan työssä ja tutkimuksissa - arkistojen kautta on tajunnut että asioilla on toinenkin puoli.

Ukistaan kertoi ja tämän alun toistakymmentä käyvän pyssyllä leikkivän 'Napoleonin' hätkähdyksen, kun sisällissodan aikana näki, miten aikuiset suomalaiset toisiaan kohtelivat: Tappamalla. Kiduttamalla. Näännyttämällä. Leirittämällä.
Ukin, Lauri Tuomainen, tie kävi Neuvostoliittoon, jossa hän punaupseerina vuodessa teki johtopäätöksensä ja palasi takaisin Suomeen - ja sai Tammisaarta 7v. Soti sittemmin molemmat sodat omissa joukoissa ja ojensi ennen kuolemaansa pikku-Sirpalle muistikirjan, jota Sirpa yhä aarteena veskassaan kantaa.

- Ymmärrän radikalismille alttiita (terroristeja?), mutta tietenkään en hyväksy heidän tekojaan.
Jotenkin noin käsitin Kähkösen ohilivahtaneen huomautuksen.

Sittenpä jätän lukijan ratkottavaksi ja kuviteltavaksi ja mietittäviksi Muuri-brosyyrin sivuille muistiin sullomani ranskalaisviivoituksen:

• sotakokemuksia: miltä sota tuntui?
• kadonnut viattomuus - karskiksi sotilaaksi
• punaorpojen kohtelu!
• unohdus ei auta
• vääryyden kokemukset puolin ja toisin: lahtareita sekä että
• epäoikeudenmukaisuus, viha, syrjintä 
• sotavammaisuus
• oma järkytys on polttoaine
• kaupunki jopa parempi paikka kuin maaseutu: työ- sekä sivistysmahdollisuudet

Eiköhän noilla tiedoilla tämänkin potun lukija omassa nupissaan pääse jyvälle ja osaa kaikessa rauhassa järjestellä asioita jonkinlaisiin suhteisiin.

Sirpa Kähkönen ei halua mässäillä kerronnassa verenroiskeilla, naturalismilla, vaan haluaa kertoa tiedot, taustat ja tapahtumat ja jättää nuo lukijoiden asetettaviksi omissa päissään.

Niinpä.
Juuri tuon takia tykkään teatterista enemmän kuin elokuvista.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös