sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Entistä




Ennen kun sinne Ahvenaiseen riennettiin käytiin Ville Lehvosen Karjalan ruusut -valokuvanäyttelyssä meijerillä vilkaisemassa jotta minkämoinen se Salli-Veken arkku on jonka oli rakentanut tulevaa h-hetkeään varten. Hyvinhän tuohon mahtuu.

Suntion Jussin jäljillä on: aikoinaanhan Jussi värkkäsi itselleen tulevien aikojen makuusijan kaikkine kansineen, käytti sitä jo eläissään päivänokosten vetelyyn, kansi kiinni hynniäisiltä suojassa. Jussi oli muutenkin varsinainen persoona; kun saunaan mennessä piti tie ylittää, niin tämäkös ilkosillaan tien ylitti, ja jos sattui ohikulkija, peitti kourillaan aran paikkansa eli naamansa ja selitti 'eihän ne alapuolesta tunnista'. 

Eipä kai.

No sinne Ahvenais-Veikon konserttiin sitten, kylälle missä opettajan virkaa hoitelin - mitä siitä nyt nelisenkymmentä vuotta taapäin.

Muuta tuttua kylältä en tavannut kuin Seurantalon takapihan, jossa yhä on urheilukenttä. Ja eikös heti pahin muisto päähän: Täällä potkittiin palloa maaliin ja pelailtiin pelejä. Joku poika ei kovin innokas ollut niin nuori opekos siitä hiiltyi aikansa turhaan käsiä pois taskusta komenneltuaan:
- Jos vielä paat käit taskuun niin katkasen siulta sormet!
Ymmärsi yskän, tehosi kyllä.

Mutta teepä sama nykyisin!


*** myös

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti