Käräjät

Tänään on maallikkotuomariurani viimeinen oikeudenistunto.
Ikä ei salli jatkaa: 'Lautamieheksi ei voida valita alle 25-vuotiasta. Myöskään 65 täyttänyttä ei voida valita tähän tehtävään'.
Ukkotuomareidenkin on poistuttava takavasemmalle viimeistää 68 vuotta täytettyään: 'Tuomaria ei voida oikeuttaa jatkamaan tuomarin virassa eroamisiän jälkeen'.

Lautamieheksi ei voida valita alle 25-vuotiasta. Myöskään 65 vuotta täyttänyttä ei voida valita tähän tehtävään., ukkotuomaritkin saavat jatkaa vain  68-vuotiaiksi.

Lautamieheksi ei voida valita alle 25-vuotiasta. Myöskään 65 vuotta täyttänyttä ei voida valita tähän tehtävään., ukkotuomaritkin saavat istua vain 68-vuotiaiksi, lautamiesten on siirryttävä syrjään vuotta aikaisemmin.

Valmistauduin istuntoon ajamalla aamulla parran vessan peilin edessä eli uskaltaen katsoa vanhaa naamaa silmästä silmään.

Valmistauduin myös lukemalla yönseutuna loppuun Hannah Arendtin kirjan Eichmann Jerusalemissa - raportti pahuuden arkipäiväisyydestä. Ja käymällä viikon ajan läpi nuo pahat miehet Mussolinista Hitleriin, Diane Ducret'n kirjasta Diktaattorien naiset. Tuomarin pään sisäänhän olin päässyt jo aiemmin käräjätuomari Anneli Poukan romaanin Ehdollinen tuomio kautta.

Eiköhän näillä eväillä osaa olla puolueeton ja osallistua päätöksen tekemiseen niillä tiedoilla, jotka tulevat ilmi istunnon kuluessa vailla ennakkoluuloja, vain esille tulevissa asioissa pysyen. Muistaen samalla, mitä Hannah Arendt kirjottaa, siten kuin sen ymmärsin: - Keskipisteenä on ihminen, syytetty – jolla on yksilöllinen menneisyys, ainutkertaiset ominaisuudet ja omituisuudet ja käytös – kuten jokaisessa oikeudenkäynnissä. Syytetty ei voi olla yleissymboli jollekin aatteelle, syntipukki antisemitismille, totalitaristiselle hallinnolle tahi peräti ihmisen perisynnille.

Eichmannin oikeudenkäynti kesti puoli vuotta vuonna 1961, me selvinnemme lyhyemmässä ajassa, koska mahdolliset rikoksetkin on tehty nopeasti.

Oikeudenkäynti on salainen, joten ei siitä koskaan tämän enempää.

radio
tuomio

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös



Hitler - naiset

Oikeastaan sama juttu kuin viimeksi otsikon suhteen: Ceaușesculla oli vain yksi nainen, oikeastaan.
Niin myös Adolf Hitlerillä (1889-1945), oikeastaan: sisarpuolen tytär Angelika Raubel, Geli. Sukurutsainen suhde siis.

"Hän on kalleinta mitä tiedän", Adolf-eno tunnustaa.

Suhde kestää muutaman vuoden, ennen kuin Geli tekee itsemurhan, mutta jättää mieheen lähtemättömän jäljen. Hautajaispäivänä 23.9.1931 Alf-eno kirjoittaa:

"Nyt minulta on viety kaikki. Olen nyt täysin vapaa, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ehkä näin oli tarkoitettu. Nyt kuulun enää Saksan kansalle ja tehtävälleni."

Tätä ennen on ollut pari vahvaa naista, Klara-äiti sekä rahoittaja ompelukonetehtailijan perillinen Helene Bechstein. Nuoruuden etärakkaana Stefanie Isak, myöhemmin Winifred Wagner ja nuori 17-vuotias Maria eli Mitzi Adolfin ollessa 37 v.

Sitten astuu näyttämölle 23 vuotta Hitleriä nuorempi Eva Braun, s. 1912.

Hänen tarinansahan me tiedämmekin, Evasta ei sen enempää. No kertauksen vuoksi loppu: yhteinen itsemurha 30.4. ja kaksi päivää aikaisemmin solmittu avioliitto.

'Alppien Zeuksen' viimeinen teko ennen kuolemaa on jo hämärämmin tunnettu:
Führer irrottaa nopeasti puolueen kultaisen merkin univormustaan ja kiinnittää sen Magdan mittatilausjakun rinnuksiin. Magda on Goebbelsin vaimo. Yksikään nainen ei ole merkkiä saanut. Ja nyt itse Führerin oma rintamerkki - arvokkain pyhäinjäännös.
Magda juottaa vielä kuudelle lapselleen unilääkekaakaot ja syöttää syanidikapselit

Pian bunkkeri on kuolleita täynnä.

Kirja lopussa - ihmetys jää. Noinkohan kaikki kävi?
Noin on kirjoittanut Diane Ducret kirjaansa Diktaattorien naiset, joka ilmestyi Ranskassa vuonna 2011.

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ceaușescu - naiset

Heti oikaisu otsikon monikkoon, Nicolaella oli vain yksi Nainen, Elena, josta riitti naista koko elämän ajaksi. Syrjähyppyjä ei tarvittu, puolin ei toisin. Yhdessä silloin joulupäivänä 1989 kuolivatkin.

Yhä hupsumpaan käy kirjan sankareiden taival, yhä vähemmän arvoa on kansalaisella. Uskomatonta lukea näiden johtohahmojen toilailua kansansa johtajina. Niin kuin nyt näitäkin romanialaisia. Neljä vuotta koulua käyneestä Elenasta, joka alun perin ei Elena ollut, oli Lenuta, ja joka alun perin ei ollut syntynyt vuonna 1919, oli 1916, ja jolla teloituspäivään mennessä oli 74 arvokasta yliopistotitteliä, vaikkei kirjotuskaan kielioppivirheittä sujunut ...

Jäljet oli syytä häivyttää nuoruuden aikaisilta prostituoidun poluilta.

Elena, kuin esikuvansa Maon Jiang Qing: yhtä suulas, yhtä hyökkäävä, yhtä vallanhaluinen. Kyltymätön vaatimaan lahjoja: Jordanian kuninkaalta huvipursi, Ranskan presidentiltä garderobiin täydennystä, Saksan liittokanslerilta mersuja talliin. Carterilta ei tosin onnistu saamaan kuin kirjan minkkiturkin sijasta. Eikä hän tyydy pelkkään Conducătorin vaimon rooliin, vasta 'Kunnioitettava insinööri, Kansallisen tiede- ja teknologian johtaja' kalskahtaa jo vähän sinne päin.

Romanian kansan on lisäännyttävä, naisista on tehtävä synnytyskoneita.

Runoilijan on runoiltava hänestä: 'Naisista suurin, kansamme koskaan näkemä.
Romanialaisessa asussasi muistutat taivaan tähteä.'

Elena löytää uuden esikuvan: Evita Perón.
Kohtakos kuuskymppistä 'Suurta intellektuellia' palvotaan virallisin menoin.

On siinä siis naista Nicolaelle nokko, ei tarvetta eikä uskallusta aviomiehen potkia aisojen yli.

Sitten tuleekin tuo joulupäivä, tuomion päivä, joka pöyristyttää Maan äitiä:

"Elena valittaa vartijalle, joka sitoo hänen kätensä selän taakse: - Lapseni, sinä satutat minua. Hän on ja pysyy maan äitinä ja kaikkien Romanian maaperää tallovien äitinä. Miten omat lapset uskaltavat nostaa kätensä äitiä vastaan? Hän yrittää vielä viimeisenkerran rimpuilla itsensä irti, mutta siteet ovat tiukalla. Hän anelee sääliä teloittajiltaan..."

On meitä moneksi!
On on.

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Mauno Koivisto - naiset

On syytä keskeyttää hetkeksi sarja maailman kelvottomista hallitsijoista, diktaattoreista, ja poiketa yhdeksi päiväksi täysin päinvastaiseen:
Suomen kansan syvästi kunnioittamaan vakaaseen hallitsijaan,
joka tänään saa viimeisen leposijansa hallitsemansa isänmaan povessa.

Tellervo & Assi.
Siinä Koiviston kaikkinaiset.

"Kyllä se oli silloin, kun minä Tellervon tapasin."
Sitä hetkestä loppui Maunon maailmanlopun ajattelu, pessimismi väistyi taka-alalle - mukana kumminkin pysyen. Realismi on realismia.

Kuolinilmoituksesta voimme lukea presidentin viimeisen ohjeen kansalle:

 

"Ellemme varmuudella tiedä,

kuinka tulee käymään,

olettakaamme,

että kaikki käy hyvin."

 

- Mauno Koivisto  25.11.1923 - 12.5.2017

 

 

Samoilla paikoilla vasta

Mao - naiset

Sen verran suurmies tai suuruudenhullu jotta otti kaksi päivää henkeä haukkoessa. Siinä Pitkät marssit sun muut Jangtse-joen uinnit kalpenevat kun laskee Mao Zedongin (1893-1976) naisia ja naisseikkailuja. Voi pojat, veljet ja toverit!

Mies, joka pitää avioliittojärjestelmää kauheana, epäinhimillisenä hyväksikäyttöjärjestelmänä - 'ei vielä tänäänkään ole mitään tekemistä rakkauden kanssa' - solmii kyllä avioliittojakin, jopa päällekkäisiä, mutta keskittyy 'oikeisiin' rakkauksiin. "Ravinnon ja seksin kaipuu on perustavaa laatua."

Jos Bokassa on Viidakon eros, on Mao Tiikeri naismaailmassa
Satoja naisia.

Nimiä kehiin:
Yang Kaihui, I vaimo, jolle 3 poikaa.
He Zizhei.
Lily.
jne.

Kunnes liki vertainen: Jiang  Qing, jolla 'kyvyt kuin paholaisella' ja joka ottaa ohjakset omiin käsiin monissa asioissa ja jonka sitkeys valtakunnan vaikuttajana ja ihmisten eliminoijana on vertaansa vailla. Hän on Madame Mao, 'Kurki pilvissä', 'Sininen Omena' ja ties mikä Maan äiti - ehtivä nainen, joka ennätti olla neljä kertaa naimissa ennen Maoa. Itsemurhaan elämä sitten oikeudenkäyntien jälkeen päättyi, mutta vasta 14.5.1991.

Tämän naisen kanssa oli Maon selkeää järjestää Kulttuurivallankumous eli aiheuttaa 'suuri sekasorto taivaan alle' sekä tuumia:
"Eihän kansan suostumus ole loppujen lopuksi muuta kuin yksityiskohta, jonka voi ohittaa."

Minkäs mahtaa jos lukijassa syntyy likaisia ajatuksia tästä ruorimiehestä, joka ei minkään pään hygieniasta piitannut ja joka kerskuu: "Peseydyn naisten sisällä."

Uskomatonta! Jonkun kademielen kirjoittamaa? No niin on Diktaattorien naiset -teoksen kirjoittaja koonnut totuudet yhteen, Diane Ducret, nainen. Enkä kateuksissani minä hikkaj, mies - muka.

 

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös



Bokassa - naiset

Ei voi olla totta! Ihan sekopäistä touhua.

Vaikka onhan tämä tiedetty: ei mitään järkeä hänen touhuissansa. Eikä nyt puheena ole se pohjoiskorealainen Suuri Johtaja, vaikka eiköhän moni asia silti täsmäisi, nyt kyse on siitä miehestä, jonka Idi-kaverikuvan nostimme opehuoneen seinälle Ilovaarassa varoitukseksi hölmöilystä; olimme varmoja, polvetkin kun jo notkuivat, että pikkumiehen ison asetakin tarkoin peittävät rinikat olivat olutpullonkorkkeja ...

"...polvet notkuu heikottaa, rakkaus sen aikaan saa ..."

Mutta ei, ei tämä mies ole vitsi, vaan juuri sellainen hallitsija joita ei soisi missään olevan.

Jean-Bédel Bokassa (1921-1996), Keski-Afrikan juoppo keisari, joka keisariksi kruunaamisaattona löytyi sammuneena Chivas-pullo vieressään ja joka monesti syötti vierailleen ihmislihaa. Eto keisari: maassa asukkaita vaivaiset pari miljoonaa, tosin maa pinta-alaltaan Ranskan kokoinen.

de Gaulle: "Mikä idiootti, hänen kanssaan emme rupea mihinkään!"
d'Estaing: - Takiainen!

Mutta siis ei politiikkaa, ei hirmutöitä tässä. Vaan naisistahan kirja kertoo, diktaattorien naisista.
Keistäis noista nyt alkaisi ja kehen päättäisi?
Menköön vaikka näin: Ranskan armeijan kapteeni oli puolentusinaa kertaa naimisissa ennen Gatherinea, vaimojen vaimoa, jolla rajoittamaton ostosbudjetti Pariisissa ja joka on syntynyt vuonna 1949 ja joka synnyttää Reine-tyttären 1965. Ja jotta vielä sekavammaksi naissuhteet kävisivät, sitaatti suoraan kirjasta: "On sanottava, että vielä heidän tapaamisensa jälkeen Jean-Bédel on avioitunut vielä ainakin kahdeksan naisen kanssa, jotka synnyttävät hänelle monia lapsia."

Toinen lainaus, kaiken yhteen punova sitaatti, väliotsikko suoraan kirjasta:

Viidakon eros

Just joo! (ks. kuva)

Siitykäämme tästä vähäpätöisestä miehestä suurmieheen heti huomenna ...

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Salazar - naiset

Naimaton mies pitkästä iästään huolimatta: lakimies António de Oliveira Salazar (1889-1970), Portugalin yksinvaltias liki neljävuosikymmentä.

Poikamies - ja otsikkona naiset!

Oli tällä akateemikolla niitäkin, vaikkei juuri intohimoon asti, koska valtion etu oli aina ylinnä. Lienee Salazar juuri sellainen Linkolan kaipaama sivistynyt itsevaltias, jota Pentti liputtaa ja jolla asiat olivat oivassa ja tasapuolisessa tärkeysjärjestyksessä. Jälkipolvi on ainakin ollut tähän diktaattoriin tyytyväinen: vuonna 2007 valitsi voittajaksi tv-äänestyksessä Suurin portugalilainen.

On jälkeen jäänyt liuta naisnimiä joilla on ollut vaikutusta mieheen joka halusi, muttei aina pystynyt, elää lihanhimojen ja tunteiden yläpuolella - olla naimisissa ainoastaan isänmaan kanssa.
Ainakin nämä:

• Felismina
• Glória
• Maria-Laura
• Emilia
• Mercedes

Isä Cerejeiralle hän tunnustaa: "Minkäs sille mahtaa? Hän provosoi ja on aloitteellinen, enkä minä ole pappi."

Vihdoin kuusikymppisenä hän on kyllästynyt ympärillään pyöriviin naisiin.
Mutta kerran vielä, pojat!

On vuosi 1952, ja Salazar 62-vuotias:
Viimeinen kunnon ihastus, elämän suurin rakkaus astuu estradille, ranskalainen toimittaja Christine Garnier, joka halusi kirjoittaa, ja kirjoitti, Antoniosta elämäkerran.

linkki

Pihi diktaattori muuttuu hetkeksi avokätiseksi sormuksen hintaa määritellessään: "Älkää huolehtiko rahasta, sillä raha ei hyödytä minua mitenkään, minulla on sitä aivan tarpeeksi yksinkertaiseen elämäni ja liian vähän asemaani nähden."

Kaiken kaikkiaan Salazar on diktaattoriksi suht vaatimatonta elämää elävä mies, joka ei omaisuuttakaan ole liiemmin haalinut. Edes matkustamiseen ei hän tuhlaa valtion varoja: ei käy yhdessäkään Portugalin siirtomaassa neljänkymmenen hallitusvuotensa aikana.

1967 aivoverenvuoto ja halvaus. Uudet hallitsijat.
1970 kuolema 81 vuoden iässä.

- Kuuluiskohan hän oikeasti lainkaan tämän kirjan, Diktaattorien naiset, galleriaan? kysytyttää, siksikin kun en muutenkaan tunne tätä miestä, vaikka parikymmentä vuotta elimme yhtä aikaa samassa maailmassa.

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Stalin - naiset

'Gruusialainen Casanova', keskikokoista pienempi, rokonarpinen, kirjoittaa runoja, ryöstää pankkeja, tappaa takaa-ajavia tsaarin poliiseja; 19. vuosisadan alkukymmen menossa.
Ansiolistaa riittää - ja pelkoa.

WP

Vaimo Ekaterina Svanidze, Kato, sanoo elävänsä gangsterin kanssa eläessään Soson, Josif Vissarionovitš Džugašvilin (1878-1953) vaimona. Liittoa kestää vuoden, Jakov-lapsen syntymän verran ja sitten Kato menehtyy lavantautiin vuonna 1907.
Soso on murtunut mies. Hetken.
Mutta ei hätää.
Diktaattorien naiset -kirjaan ilmestyy väliotsikko: "Gruusialainen playboy".

Josifin matka huipulle on vasta alussa.
Kymmenen vuotta myöhemmin hän avioituu 17-vuotiaan neitosen Nadja Allilujevan (s.1901) kanssa, ikäeroa 23 vuotta.
Tuloksena lapset Vasili ja Svetlana.
Liitto on yhtä hurlumheitä. Kremliin siirryttyä naisia riittää, työläisnaisiakin kampaajista palvelijoihin.

Nadja pakenee lastensa kanssa Leningradiin, mutta käsky käy: Kremliin!
Ei auta, palattava on.
Menossa vuosi 1926.
Seuraavana vuonna Nadežda kaivaa esiin Mauser-pistoolin, kirjoittaa suorat sanat miehestään, ja ampuu itsensä, aviomiehen ollessa vieraan naisen hoteissa.
Itsemurhaan väitetään yhdeksi syyksi tämmöistäkin: Nadja on saanut tietoonsa, että omalla äidillä on ollut aikoinaan suhde Staliniin, joten Josif voisikin olla hänen isänsä, ja hän nyt naimisissa ...

On siellä sitten vielä Geniaa ja Valentinaa jonottamassa, mutta Stalinilla on kiireempää ja tärkeämpääkin tekemistä, vuosikymmenet aikaa tapettavana ennen omaa kuolemaansa 5.3.1953.

Kova karju tämä pappisseminaarilainen, jolle 'naiset ovat hyvin alhaalla hänen listallaan' - 'kaukana vallankumouksen, itsekeskeisyyden ja toverien kesken vietettyjen kapakkailtojen jälkeen'.

linkkihttps://www.youtube.com/watch?v=1YsL4HXZN9E

WP

 Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Lenin - naiset

Huomattavasti lyhyempi kertomus, näppäiset 40 sivua, eli oikeastaan ei mainittavaa, jos vertaa lakimies Vladimir Iljitš Uljanovin (1870-1924) naisseikkailuja juopon (sittemmin täysraittiin) ja tappelevan opettaja Mussolinin naiskatraaseen.

Ilmankos Lenin kieltääkin moisen elostelun: vapaiden suhteiden hyväksyminen on "hupsutusta ja typeriä juttuja", eikö silloin sama jos "Perustetaan saman tien prostituoitujen ammattiliitto!".

Lenin on naimisissa Nadja Krupskajan kanssa, jolla on ulkonäköäkin muuttava autoimmuunisairaus Basedowin tauti; Leninin Anna-siskon mielestä Nadja muistutti silliä. Kirjailija Ilja Ehrenburg pääsee lohkaisemaan: "Krupskajaa tarkastellessaan voi sanoa, ettei Lenin ole kiinnostunut naisista."

Ei Lenin sentään mikään munkki ollut. Siperian karkotuksesta päästyään Keski-Euroopassa, Pariisi - Zürich yms., vallankumousta valmistellessaan mukaan tarttuu vakituiseksi seuralaiseksi Inessa Armand, jota "Lenin katsoo pienillä mongolin silmillään lakkaamatta".
Niinpä syntyy pysyvä kolmiosuhde, jossa Nadja ja Inessa ystävystyvät keskenään.

Leninin suhde nimittämäänsä kansankomissaari Alekxandra Kolontainiin jää arvailujen varaan ja tämän romaania Suuri rakkaus voi tulkita silläkin tavalla, että kohde on Vladimir.

Eli eipä juuri hullua hurskaammaksi lukija tule Leninin naisista.
Mitä sitten Diktaattorien naiset -kirjan kirjoittanut Diane Ducret saa irti pappiskoululais-Stalinista huomenna.
Tutkittaanpas ainakin se vielä.

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Mussolini - naiset

No nythän se myrkyn lykkäs! Houkuttelevan.
Ensin se kertoo Benito Mussolinin (1883-1945) naisista 100 sivua ja sitten monen muun diktaattorin. Miesrakastajia ei muka näillä miesten miehillä ollut?

Eva Braun

Benito oli naimisissa kotikylänsä yksinkertaisen Rachelen kanssa,
mutta huom!

 "Ajatuskin kuulumisesta vain yhdelle naiselle on käsittämätön. Yhteen aikaanhan minulla oli 14 rakastajatarta, ja otin heidät yksi toisensa jälkeen."

Siitä se tahti tasaantuu, kun ukko ikääntyy, mutta yksi jää loppuun saakka: Clara Petacci, tuo Mussolinin nartuksi kutsuttu hutsu.

Ovat nämä vallan miehet viriilejä, villi petoja - kuten Mussolini itseään kehuukin - suorastaan! Siinä kalpenevat parastaan yrittävät Suomi-poliitikot, Matit, Ilkat, Toimit ... hirmuinen hinku kaikilla kaikin, liikemiesten naisten nuorentamishalut mukaan lukien.

Mutta siis Ben! Ettäs kehtaa, jopa aamulla tuntia ennen sodan julistamista joutuu setvimään suhteitaan puhelimessa: "Miten sinä jumaliste voit puhua noin hulluja, kun Italian kohtalo on muutaman tunnin kuluttua vaakalaudalla."

Onneksi Diktaattorien naiset -kirjan kokooja toimittaja Diane Ducret (s.1982) vetää yhteen ennen siirtymistään seuraavaan urhoon, Leniniin: "Mustasukkainen ja tuhovoimainen Mussolini on ennen kaikkea ammattimainen valehtelija."
Niin ei minun tarvitse.

Vahvaa farssin makua ilmassa.
Ja lisää luvassa ...

Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös



Nuori Voima

Vanha Setä on aina ihaillut noiden nuorten originaalista potkua estradilla, kun sitä käytetään muuhun kuin vahingoittamiseen. Nuorten ryydittämät näytelmät: oh la laa!
Unohtumattomana ikuisesti mielessä: Tsehovin systerit.

Siinäkö alkuvoiman saannossa - ''ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään' - lie ollut yksi syy, kun ukkorukka viime viikolla yhtenä rumana ja kylmänä päivänä sai idiksen:

Nuoren Voiman Liittoon liity! Jäseneksi 20 € + lehti 25.

 

Sekös huvitutti: luuliko hän, uskoiko, että alkuvoima jotenkin palaisi riutuneeseen lähteettömään mieleen. Eikö muista, että itse oli mummolle ilmineerannut tämän hohoillessa ysikymppisenä jotta millonkahan nuo voimat pallautuisivat: - Eivät maha enää pallautua.

No toinen syy oli se, että kamppaileepa Päätalo-fanina Kallelle, vaikka näin kuoleman jälkeen, Nuoren Voiman Liitolta voittaman kirjoituskilpailun III palkinnon, jota Kalle ei ollut saanut milloinkaan, sillä sota oli sotkenut palkintojen jakamiset.  Savottalaisen kolmen päivän tienuun verran olisi pitänyt palkintorahaa tirahtaa: olisi tiennyt 60 kiloista ruisjauhosäkkiä ruokakomeroon eli aittaan!

Mutta pah! - sekään 'milloinkaan'syy ei toiminut kun uhka tiukalle VS googletti:
 Palkinto matkasi 57 vuotta Kalle Päätalon luo tiesi Hesarin otsikko.
Kirjailija oli saanut palkintonsa neljä vuotta ennen kuolemaansa SVL:n 75-vuotisjuhlissa. Etänä, koska sydämentahdistimen uudelleen asennus ja pikkurillinkö leikkaus (kiitosterveisinä: "ei liene henkikulta katkolla") estivät kirjailijan läsnäolon.

No jos kaksi liittymissyytä Vanhalla Sedällä oli tekosyitä ja turhia, niin tämä kolmas tepsii kyllä:

Kansi.

Näyttipä erittäin kiinnostavalta lehti - ja sitä sisältö onkin.
Muuten,
kannen Kaur Kender eilen vapautettiin Virossa, siis sana vapautettiin PENin mukaan.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 

Mies- vai naismaista

😇 Jos tämä olisi sellainen julkinen kirjoitustarjotin, jota luettaisiin sankoin joukoin kuin jotain Bisquitin IS-pakinaa, niin moni asia tässä potussa jäisi näppäilemättä, mutta kun tämä on tämmöistä komerokamaa piilossa julkisuudelta, niin uskaltaa muklauttaa jos jonkinlaista pyörylää, kunhan ei vihapuhetta, pottuun, koska itselleenhän se vain tuoksahtaa. Ummet ja lammet voi pudotella, turhia pyöritellä joutessaan, käyttää kätevää valmisalustaa hyväkseen.

Niin kuin tänä aamunakin jolloin jostain kumman syystä - äitienpäivästä? - kahta naista vertailen komerossani ja väitän itselleni että aika miesemäisen näköisiä kirjailijat ovat kuvissa: eilinen Tihlä ja nyt tämä Hesarin Saisio. Tihlästä en tiedä, vaikka kuinka etsiskelen, oliko lapsia kahdesta avioliitosta, Saisio on ainakin isoäiti kahdelle lapsenlapselle.
But so what!

Eikä aikaakaan niin olen jo harmittelemassa eilisiltaista ilta-ajelua mökille: miten herkän kuvan olisi saanut talteen peilityynestä järven pinnasta, pinnalla yksin lipuvasta majesteetillisesta kiireettömästä joutsenesta ja taustalla näkyvästä vitivalkoisena välkkyvästä jääkasaumasta luodon kupeella. Jos kamera jne.

Ettei vaan Mr Summanen olisi housuihinsa sotkeutumassa . . .
Sorry! 😇

Kiellettyjä kysymyksiä

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Onpa taas nimilistaa!

Sitä luulee tuntevansa suomalaisen proosan - vaan kissankikkelit! Ja mitä vielä!

Eskelinen kuokkii kirjailijanimilistaa esiin:

1. Hilda Tihlä
2. Konrad Lehtimäki
3. Kalle Rissanen

Suu pyöreänä kuin Juha Rehulalla ikään vastaanotan tietoa noistakin työläiskirjailijoista ja asetan ne Linnan ja Pekkasen ja keitä näitä Ruutheja onkaan rinnalle tai siis ennen heitä, vaikka näin ranskalaisviivoin varustettuina:

• Hilda Tihlä (1870-1944)

- 'Leeni':
- "Jos laiskuus johtaisi naisen huonoon elämään, täytyisi ilotyttöjen joukossa olla joku ylemmänkin luokan jäsen."
- pakeni N-Liittoon

• Konrad Lehtimäki (1883-1937)

- sos.dem kans.ed.
- 'Rotkoista', 'Marttyyrit', 'Syvyydestä' = novellikokoelmia
- 'M' = epäonnistunut joukkoteloitus Viaporin linnoituksessa 1906; 'S' = groteskia, äärimmäisiä tapahtumia, hulluus yms.

• Kalle Rissanen (1885-1958)

- USAssa  ~ 'Amerikan Haanpää'
- 'Amerikan suomalaisia', 1924, = novellikokoelma, jossa monenlaista huijaria, ilmestyi Suomessa  nimellä 'Puuveitsellä kultaa vuolemassa'

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Toivottoman hidas lukija

Kuinkahan kauan tätäkin  Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla -kirjaa olen lukenut? Ainakin puoli vuotta? Ja takana 600 sivusta runsas neljännes. Suomenkielisen proosakirjallisuuden historia - mielenkiintoista asiaa kaikin!

Aina kun kirja on antoisa, lukunopeus hidastuu - paneuduttaa. Ei näitä lueta kuin sanomalehtiä. Sitä on vähän kuin koira joka ei halua lähteä pissitolpan juuresta eteenpäin: etujalat tönköksi ja pylly maahan.

Pitää paneutua, nuuhkia ja röpöstellä. Kaunokirjallisen tekstin kanssa aina, asiatekstin kanssa tarpeen tullen, oikein ällätikun kanssa.

Niin on käynyt nyt Eskelisen kirjan kanssa ja niin on käynyt monen muun teoksen kimpussa: ylihyppyjä ei suvaita, vaan jok'ainoa sana, ja mieluummin alleviivaten, on noukittava talteen. (Ikään kuin myöhemmin tosiasiassa paljonkaan muistaisi.)

Samoinhan on Päätalon Iijoki-sarjan toisen kierroksen laita: lupasin selvittää - itselleni - puolessa vuodessa, nyt on mennyt puolitoista ja tiukkaa tekee, onko edes jouluun mennessä luettu: ei ainakaan jos laskee ja lukee mukaan sarjaan kuulumattoman äpärän, Siiranmäen vankileirikuvauksen Nälkämäki.
Ei Kallenkaan lukemisesta ylihyppien tullut mitään: kerta kaikkiaan ei raaski, vaikka samantapaisia sivuja riittää.

Ylen mielenkiintoista nippelitietoa laajojen kaarien sisään Eskelinen, tämä ärripurri, sisällyttää, mikä hillitsee hyppelyä.

Tästäkin Tietäväisen pojasta Algot Untolasta (Lassila, Rantamala, Vatanen yms.), joka oli ällistyttävän nopea kirjoittaja:

• Harhama + Martva (1909) on Untolan liki 3000-sivuinen esikoisromaani, jonka lukijaksi Algot ajatteli: "Hidasajatuksinen rahvaanmies lukee tämmöisiä huviksensa eikä mietiskelläksensä sen kiinteitä kuvia ja sille on pääasia että luettava on helppotajuista.";
• Manasse Jäppinen (1912) syntyi 19 tunnissa;
• Romaanit Iivana eli  Suomalainen venäläisen puhemiehenä on yhtämittaisen 59 tuntisen kirjoitusrupeaman tulos.

Eskelisen mielestä Untolasta/Lassilasta ei muutaman teoksen lukemalla otetta saa, mutta hyvään alkuun pääsee jos nielee sixpackin:

1. Harhama ja sen toinen osa
2. Martva,
3. Tulitikkuja lainaamassa,
4. Liika viisas, 25.3.2012 KL
5. Kuolleista herännyt,
6. Viimeiset kirjoitukset.

Näinköhän noihin?
Tätähän tässä on pähkäilty Lehtosen loputtua, jottako Lassila? Olisihan noista jo kolme (3-5) jossain määrin tuttujakin.
Vaan entiijjaa, Päätalon sanaan, on vielä pelattava: - Riittääkö elonaikakaan! Vaikka pitempi tuo jo nyt on kuin opettajakollegalla, joka ammuttiin veteen näinä päivinä (21.5.) 49-vuotiaana 99 vuotta takaperin teloitusmatkalla Suomenlinnaan.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

E-ei voi olla totta!

ke 10.5.2017

Käännetty perunamaa - onneksi timot jäivät vielä tiputtamatta.

Eilen jo valmiiksi kävimme järven rannoilla vaeltamassa, valkoviivaa suksien alle etsimässä. Se ilo sentään edessä, tätä menoa, pitkittyneeseen kesänoottoon.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Kevään ilo ja riemu 2

ti 9.5. 2017 

1. Pakkasyöstä huolimatta käänsin talikolla perunamaan - sentään toukokuu näin pitkällä.
2. Ilovaaran koulun entinen ope, Mök.Akk, valittiin sama-alkuisen -mantsin kunnanjohtajaksi. Syd.onn. - oo rili!

 

Molemmista iloitsin suuresti.

 

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös