IS 28.4.2017Päätalon Riitun, 58 v, ja Kallen, 34 v, kanssa käveltiin eilen iltayöstä Tampereen Keskustorilla ja ihmeteltiin ihmisvilinässä maailman laitaa.
Tapparan kultajuhlat lienevät olleet jo ohi kun tapparapaitaisia ei pahemmin näkynyt.
Taikka tosipuheessa ei voinut näkyäkään, koska elettiin vuotta 1954 ja Tappara perustettiin vasta seuraavana vuonna. Sitä paitsi nyt mentiin juhannusviikon jälkeistä aikaa.
Riitulla kärysi väärävarsipiippu suupielessä, ei nuuskamälli poskessa kuten näillä nykyisillä jääkiekkopojilla märkänee. Yhtä ruma tapa, eipä silti. Kalle kärsi ja häpesi kun moni kaupunkilainen katseli kosken rannalla savuja pussauttelevaa piippumummoa silmät pyöreinä.
" - Etkö pärjää tätä aikaa iliman tupakoimista!
- En yritäkkää, hiikkarissa! Totta kait halluun nauttia täyvet annokset kaupungin iloja. Jos liikkusin täällä tupakantuskassa, ei kukat näyttäsi yhtä sieviltä." *
Kurkkailtiin torin reunatalon katolle, juteltiin niitä näitä:
" - Tietin tänä keväänä tuohon taloon uuven peltikaton. Tuohon, jossa on nuo tornit katon kulumissa.
En saanut äidiltä sellaista ihailua kuin ehkä ainakin alitajuisesti olin toivonut. Äiti sanoi taloa ällistellen:
- Puotat vielä ihtesi, kun kiipeät nuin korkean talon katolle." *Nyt ei Riitu Hämeensillan patsaisiin kiinnittänyt semmoista huomiota kuin oli kiinnittänyt kymmenen vuotta takaperin Kallen häissä käydessään: "Näkkyykö tuolla kiviukolla ihan palajaat mulukut! Ihan silittiinni, se on kelteisillään …! Ja julukisella paikalla …” **
Tällä kertaa olivat ihmetykset ja ihastukset aivan muut, ja Tammerkosken ylä- ja alavirran silmäily pani huokailemaan: "Jo pitää olla ihanat näköalat!"*
On on.
Ovat ne yhtä eläviä nämä putikkalaiset ja kallioniemeläiset ja ketkä nyt kunnon kirjoissa elävät - kuin nämä ylenkyläläiset tässä ympärillä! Helpommin vielä käskynkkään otettavia.
Uskokaa tai älkää.
___
* Pato murtuu
** Tammerkosken sillalla
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Arvoisa jääsählyasiantuntija hikkaj
VastaaPoistaTappara on terästä ... muut tulee kaukaa perästä !!
Tuommoisia laulettiin aikoinaan, kun meikä vielä asuaelelil Mansessa...
Olen ehkä ennenkin kertonut tämän seuraavan tarinan, mutta kertaus on opintojen äiti, tai ainaskin vanha naisopettajanharppu kyläkoulun pystyuunin vieressä villaröijy hartioilla ...
Siis, no: ( Nykynuori sanoisi: Elikkä :-( )
Elettiin seitsemänkymmentälukua tai kaheksankymmentäluvun alkuvuosia.
Tein Tampereella lääkärin kotikäyntejä. Tällä kertaa oikeen pirssiautolla itteäni ajelutin.
Olivat menossa jääkiekon mestaruuteen tähtäävät kilpailut, joissa kaksi jäljellejäänyttä joukkuetta yrittivät toisiaan tiputtaa. Liekö ollut kolme eli neljä voittoa tarpeen, jotta mestaripytty lohkeaisi. Vastakkain olivat Tappara ja Ässät.
Tappara oli voittanut putkeen toistaiseksi kaikki keskinäiset ottelut, ja yhtä voittoa uupui mestaruudesta. Tuona iltana piti ratkeaman.
Taksikuski, ilmeisesti Tapparafani, kehuskeli tiedoillaan. Lopulta lausui ennustuksen, jotta tänään se Tappara sitten varmistaa mestaruuden.
Meikäläinen siihen viattomasti, jotta mistäpä sitä vielä tietää. Voihan se onni kääntyä, ja käypikin niin, että Ässäporukka vie pokaalin.
Syvä hiljaisuus laskeutui taksiin. Puhumattomana ajeli kuski pyydettyihin osoitteisiin !!
........
Ja niin siinä sitten kävi, jotta onni kääntyi. Ässät voitti seuraavat ottelut putkeen, ja vei mestaruuden.
Voksi, sir
Poista"Senkin pahan ilman lintu!"
= Siis ei minun vaan taksisuharin ajatus.
Tuo pystyuuni vaivaa päätä, jotta olikohan tuon naisopettajasoittimen uuni meijjän muurarin usein toistama totuuden uuni eli(kkä):
"Peltikuorinen pönttöuuni on ehottomasti paras uuni ikinä. Piste."
Arvoisa uunituoreen ajatuksen isä hikkaj
VastaaPoistaJuuri semmonen peltikuorinen pystyuuni.
Muistan aikoinani Helgebodan kansakoulusta, että niitä uuneja oli kaksi, välissä pieni syvennys.
Ja siinä syvennyksessä torkkui opettajamme Alma Engdahl.