tiistai 14. helmikuuta 2017

Moraalinen varustautuminen

 
24.7. -77 (su)

Kynänpiru on kadonnut jäljettömiin! Vielä viisi minuuttia sitten se oli kädessä, laitoin sen johonkin ja nyt se ei oo missää!
Piti etsiä uusi kynä, epämukavampi nysä.

Minäkin asetan kauneuden tiedon ja järjen edelle, ehdottomasti. (siksikö etten ole älykäs?)
Haalin kokoon joitakin esineitä, olioita, jotka minusta ovat kauniita - konkreettisuus ensin, val. Yleensä yhdistän kauniin ja kauneuden intohimoihin. Semmoinen kauneus tekee levottomaksi, odottavaksi, jännittäväksi. Toisen lajin kauneus rauhoittaa ja miellyttäen tasapainottaa.

Vasikan pää on levollisen kaunis.Voin katsella vasikan päätä vaikka kuinka kauan nauttien näkemästä. Ohuen koivunkannon vieressä kasvavat kaksi valkoista kukkaa muodostavat kauniin näyn, suojeltavan. Hiirenkorvat koivussa. Hentous on kauneutta. Kasvamaan alkava tuntuu kauniimmalta kuin vanha ja valmis.
On vaikeampaa luetella rauhoittavaa kauneutta kuin kiihottavaa. Menee helposti kliseiseksi.



Jo toinen päivä liikkumatta. Oikeastaan hyväkin, sillä huomenna yritän parantaa sitä tonnin aikaa. Tänään olisivat paikat olleet vielä jäykät; luulenpa, että huomenna paranee.

25.7. -77 (ma)

Kävin aamukahvilla; jo oli velimies kotiutunut rannalta.
Sataa.

Alla Intian filosofiaa, siis levollisuus ja rauha, sisälläni levottomuus.
Yritin parantaa 1000 metrin aikaani, onnistumatta: juoksin ensimmäiset 300 metriä liian lujaa, 53 sekuntiin, ja keskeytin; kaipa muistelin sitä lukion tonnia, jossa 400 metrin väliaikani oli tasan minuutti! Vauhdin jaotus tuolla matkalla on vaikeaa, samoin kuin ihmisen elämänkulussa.
Päivän myrskysi ja satoi, kuitenkaan aitassa ei ole kylmä. Pohkeita aristaa tuo juoksu.

               

Illan kuluessa  lukaisin kaksi ohutta kirjaa: Paavo Virkkunen, 1955,  Moraalinen varustautuminen sekä J Kirschner: Egoistin käsikirja, 1976.
Toinen kirjoista kehottaa karttamaan itserakkautta, toinen kehottaa ehdottomasti kehittämään itserakkautta. Äkkikatsomalla näyttäisi, että kirjoilla on vastakkainen päämäärä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä molemmat loppujen lopuksi pyrkivät samaan: itsensä kunnioittamiseen ja sosiaalisuuteen.
Jo näillä opuksilla pystyy huomaamaan sanoilla, sanojen tarkoituksella leikkimisen.
Molemmissa pyritään, kumpikin pyrkii, ihmisen tasapainoon näennäisesti eri keinoin.

Kyllä se niin on, että Jeesuksen ydinoppi on se, mihin jokaista kehotetaan pyrkimään olipa aatteen nimi sitten sosialismi, kapitalismi, ateismi tai mikä 'uskonto' tahansa - rakkauteen: rakastakaa toisianne niin kuin itseänne rakastatte. Ei kukaan kiellä itserakkautta, sillä jos pystyy rakastamaan itseään, oppii rakastamaan myös toinen toisiaan.

Virkkunen kertoo maailman laajuisesta liikkeestä MRA:sts, moraalisesta varustautumisesta, jonka alulle, oikeammin uudelleen, pani F.Buchman; liike alkoi Oxfordin ryhmäliikkeen nimellä. Sotaan varustautumisen sijasta kehotetaan jokaista ihmistä henkilökohtaisesti varustautumaan Neljällä tavalla:
  1. rehellisyys
  2. ehdoton puhtaus
  3. epäitsekkyys
  4. rakkaus.
jatk.
__________
*** myös

5 kommenttia:

  1. Mietin vain, mitähän tuo ehdoton puhtaus mahtaa pitää sisällään. Kynnenalusia hätäpäissäni kahtelin.

    Muista kyllä tunnistan heleposti ihteni.

    VastaaPoista
  2. Hyvä itsekäs E J ynnä rehellinen rajaseudun väki

    Ei oo se epäitsekkyyttä, jos omia kynnenalusiaan liikaa tarkkailee.
    Sitä on vaikka viimmenen kynsiharja annettava sille, jollei yhtään oo !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Populi,

      ihan kun rehellinen oon, niin en oo ees ikinä omistanut kynsiharjaa. Vaan jos kävis hammasharja.

      Poista
  3. Uskonveljet, rakkaat, EJ/VP

    Hyvää ystävänpäivää arvuuttelijoille - eiköhän tuo uamulla seleviä, kun ette hosu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ + VP, edelleen

      Olennaisia oot EJ kyselly, kun kyselet puhtauvesta.
      Otetaan tähän teosofien käsitys ja uamun jatko-osaan sitten jonkun muun:
      http://www.teosofia.net/artikkelit/puhtaus.htm

      Laajoissa sfääreissä liidellään.

      Poista