Suleika, lapsivaimo

Vanhenee tässä niin mielikuvituskin kuihtuu ja lurpsahtaa - vaikka on tätä ihan riittämiin!

Realismi kasvanut uhkaavasti lukemista 20 - 80, lukemiin 30 - 70.
Pian ollaan Mäki-Matin lukemissa fifty-sixty!
No toivottavasti ei niin toivottomaksi ja köyhäksi elämä, so. mielikuvituselämä, luiskahda että realismi voittaa.

Sitä tässä pohjustelen ellen peräti pelkää, jottei realistinen elämäkerta-/muu tietokirjallisuus à la auschwitziläisyys pääsisi nielemään elämältä makua, so. taiteenimu ei riuhtoisikaan enää puoleensa, vaan alan kiinnostua noista kauhistuttavista formuloista, traktoreista ja vektoreista.

Oireilua on havaittavissa, sillä lattialla on saanut kuukauden päivät pyöriä pölyttymässä Guzel Jahinan romaani Suleika avaa silmänsä, Into 2016. Vaikka kannessa houkutin: Parhainta venäläistä kirjallisuutta.

- Mutta kun se ei ole totta! alkaa mielikuvituksen vastavoima pullikoida, no tämä realisminperkele, en paremmin sano, jankuttaen, - elä lue! Elä tartu! heti milloin käsi kirjaa hamuaa.

Onneksi käsi voittaa! Suleika - mikä kaunis, suloinen nimi! Tartuttava siihen on, lähdettävä lukuelämysmatkalle. Yhtä väkevää tekstiä tämä on kuin jokin totuudenmukainen  keskitysleirikuvaus tai Mukan mielikuvituksellisnaturalistinen Laulu Sipirjan lapsista.
Tietysti käännös arveluttaa, kuten aina.

Kulakit, maanomistajat, saavat kyytiä ja huutia. Siperiaan! Siperiaan kuolemaan.

Taikka en minä tiedä, sillä sen verran vähän vasta luettuna, silti melkoiseen pyörteeseen Jahinan Guzel Suleikallaan on lukijansa jo imaissut, kainaloonsa kahmaissut.
Saa nähdä hengissäkö tästä 'siperiasta' selviää, missä Suleikan raivohullu miesmörkö Murtaza tapetaan ja lapsivaimo Suleika rakastuu miehensä tappajaan ...

Kyllä Kalle nyt joka tapauksessa saa väistyä joksikin aikaa ja jäädä yksikseen polkemaan Taivalkosken umpilumisia teitä.

Lisää

hiihdot 10 /284 km=/€