Mobergia suosittelen

Maastamuuttajilla tässä on vuoden vaihteet aina ohitettu, joten napataan vanha, entinen ja aina pätevä:

linkki

Onni yksillä, kesä kaikilla

31.12.2010 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, tilinpäätöksiä, lapsismi, KIRJALLISUUS

"Anno 1851 korjasin 18 pusselia Ruista, 11 pusselia Ohraa ja 32 pusselia Perunaa, kaikki kukkuramittoja;
Anno 1853 korjasin 38 pusselia Ruista, 25 pusselia Ohraa ja 69 pusselia Perunaa, samaten kukkuramitalla."

Vuoden viimeisenä päivänä on traditiona tarttua Vilhelm Mobergin Maastamuuttajiin. Tuntuu niin turvalliselta sekä ylen juhlalliselta tarttua Amerikkaan muuttaneen Karl Oskar Nilssonin kanssa kuluneeseen almanakkavihkoseen tai pännään jolla siskolle Ruotsiin kirjoitetaan kirje. Merkitä vuoden sato ja vaurastuminen ja verrata puutetta ja ikävää täynnä olleisiin alkuaikoihin, maahanmuuton alkutaipaleeseen, pahanoloiseen loputtomaan laivamatkaan valtameren ylitse.

Hyvänolontunne ja kiitollisuus on molemminpuolista, kun omalta kohdalta muuntaa vuoden sadon terveydeksi ja liikunnaksi ja rakkaiksi lähimmäisiksi sekä ystäviksi; muuttaa maissibushelit hiihtokilometreiksi, peltoeekkerit kävelykilometreiksi, karjan määrän pyöräilykilometreiksi ja kaiken työn ja tuskan eläkkeelle siirtymisen riemuksi ja mahtavaksi vapauden tunteeksi.

Ajaksi jolloin ei tarvitse pelätä huomisaamun aikaista heräämistä valvotun yön jälkeen. Puolisairaana töihin menoa.

Nyt saa valvoa kuinka kauan huvittaa, herätä lukemaan kirjaa puolikahdelta pimeään yöhön, keittää yökahvit kolmelta. Painaa silmänsä kiinni kuudelta aamulla kun toiset käynnistelevät pakkasaamussa jähmettyneinä jähmeitä autojaan, työmatkalle hankkiutuvat.

Tämä on sanoin kirjoittamatonta, kuvin kuvaamatonta onnen aikaa, josta nauttii jokaisella solullaan ja jokaisella sielun siemauksellaan.

- Vautsi vau!

Entä kun ottaa sitten päivemmällä sukset liiterin seinustalta ja painaltaa alamäkeen, kiertää rantalepikkoa umpihankeen umpimetsään ja palaa parin tunnin perästä henki höyryten kirkon kiviaidan viertä takaisin - nakkaa sukset hankeen pystyyn, kopistelee enimmät lumipaakut monoista ja rytkyistään. Pistää mehun liedelle.

Pojat, pojat mikä riemu!

Ihan palaa mieli palata takaisin pihamaalle, ottaa sukset liiterin seinustalta ja nousta suksille ja kiepauttaa lapinkäännös yhtä ketterästi kuin nuorempana, ihan pelkästä ilosta.

             Hyvää uutta vuotta, ystävät - niin ei-ämeriäkkyläiset kuin ämeriäkkyläisetkin!
Ilo teidän kaikkien kanssa on ollut ja on loppujenlopuksi hupsia!          

" Uusi Dufwemåla Center City Post Ofis

Minnesota State North-America

Joulupäiwänä Herran Wuonna 1860.

Kallis Siskoni Lyydia Karlsson,

Woikaa hywin sitä toiwotamme kaikki ...

Astrakaani ei ole wielä tehnyt Hedelmää, kun Kukat paleltuiwat kahtena kewäänä. Mutta warmasti se wielä kukoistaa ja antaa omenoita.

Sinä kysyit wiime kirjeessä olenko minä katunut että muutin. En minä katunut ole. Kerskata en tahdo mutta jos wertaan millaista on minulla ja kotipuolen Talollisilla, niin hywin on minulla Asiat. Menneenä Syksynä korjasin 125 pusselia koornia, 73 pusselia wehnää ja 51 pusselia ruista, kaikki kukkuramitalla laskettuna, Ja wielä minä olen ostanut Hewosen.

Täällä istun kleimilläni enkä pokkaa kellekään. Mutta ketään Hutilusta ei onnesta Pohjois Amerikassa. Se wie miehen koko Elämän ja se on yhtä raatamista Joka päiwä.

Kuinka on wanha Äitimme, Sano hänelle rakkaat Terweiset Pojalta täältä kaukaa maailmalta.

Wuosi 1860 kulkee Loppuansa kohti, ja olemme taasen tulleet wuotta likemmäksi Iankaikkisuutta. Rakkaalle Siskolleni ja kaikille jotka Wanhalla syntymäseudulla wielä muistawat minut lähetän Jouluterwhdyksen ja toiwotan teille Rauhaa.

Piirsi

hellä weljesi

Karl Oskar Nilsson. " 

 Oma saaliini säkissä

= aika vaatimaton Karl Oskariin verrattuna:

alkutalven hiihdot 10 /310 km=/€