Havukka-ahon ajattelija

Mihin jäimmekään?
Ahas!- Havukka-ahon ajattelijaan, Veikko Huovisen Konstaan, Konstan Pylykkeröön. Mutta siitähän on ties kuinka monta päivää ja hiihtokilometriä!

Niin se aika menee. Kinkkupaperia on metsästetty, sitä äitinaikaista, jossa toinen puoli on valkoinen ja toinen folioinen. Ei tunnu enää löytyvän: kaikenlaisia muovipusseja vaan, joihin ei kymppikilon potkallinen kinkku mahdu!
Vauva-lehti tai jokin ennen lukematon näyttää netissä lukijan suulla, jotta pitäisi ostaa samaa alumiinipaperia jota käytetään saunan seinissä höyrysulkuna. No hitto - 30 neliön rulla! Siihenhän vaikka norsun kierittäisi. Tai mitäpä jos kutsuisi tämän itsenäisen kunnan kannattajamassat sitten norsulle ...

No jo taas lähti ryöppyämään.
Sitä paitsi Taloon.com  torppaa koko idiksen: 'Tämä alumiinipaperi on tarkoitettu höyrynsuluksi rakentamiseen, eikä sitä saa missään nimessä käyttää ruuanlaitossa.' Vaan haittaisiko tuo, jos kerta niille tarjoilisi, pienet höyryt lisää.

Tuosta Konstasta piti sen verran puhumani, että se oli Lassi Uimosen joutsenlaulu näyttelijänä Joensuun kaupungin teatterissa, oikein soma ja sopiva lähtölaulu lupsakkaanolomuotoiselle miehelle. No ehkä oikea Konsta on ollut enemmän nälkäkurjen ulkomuotoinen, Kainuun Nälkämaasta kun kotoisin, mutta sisuspa se näissä asioissa ratkaisee. Ajatusten paino.
Sitä oli, vaikka vähän ne hyppelevät harakat sun muut soidinlinnut mehänrauhaa ja miehen mielen rauhaa häiritsivätkin. Jos katsojankin. Jättivät monesti Konstan toiseksi koko näytelmässä. Taka-alalle. Välikädeksi.
Toisaalta piristivät kummasti tunnelmaa - nämäpä tanssahtelevat, räpyttelevät, raakkuvat lintuset.

Ristiriita, kaiken kaikkiaan, jäi mylläämään kotiin palaavaa henkilöautolastillista: hyvät oli säpinät, ja näytelmä liikunnallinen, vaan olisiko sittenkin ajatteleva Havukka-aholainen vaatinut rauhallisemman 'mehtämiljöön'.

Kuvakuappaus Lassi Uimonen lintuin piirittämänä

hiihdot 10+14+10 /255 km=/€