Gerotranssendenssi

Entisen takaiseen koulutoimenjohtajaan törmäsin Vejun näyttelyssä:
- Kaheksankymentä syksyllä täyttyy.
- Kymmenen eka eläkevuotta menee hyvin aktiivisesti ja kunnossa?
- Toisetkii kymmenen, paitsi nyt pari viimestä käypi jaloille.

Niinpä näyttää käyneen Eskolan Antinkin liikunnalle. Joku sanoo etteihän 'se oo ikinä liikkunu, senkun ryllänny viinipöydissä'.
Mutta on!
On ollut ikänsä salalenkkeilijä: - Pitkiä matkoja hiihtelin Kaupin luonnonpuistossa, pitkiä matkoja hölkkäsin asiallisen näköisissä verkkareissani Teiskon tien viertä kulkevalla kävelytiellä. -- Yleensä onnistuin tekemään lenkkini salaa. Vain harvoin, jonkun tutun silminnäkijän hämmästykseksi, paljastuin.

Professori Eskola halusi säilyttää arvokkuutensa. Ja Antti boheemisuutensa?

Toista viikkoa tässä Eskolaa kääntelen; ihan innoissani! katselen kun Antti itseään riisuu puupalttoota kohti.
Eivät ole mitään persona non gratoja, vaikka monelle ovatkin, nämä kiinnostavat veikot: Turkat, Linkolat, Hurmeet, Eskolat. Totta vie! Näiden seurassa 'viihtyy' jos kiihtyykin.

http://pro.tsv.fi/kvt/?Gerontologia-lehti

Se nyt tässä ainakin käy selväksi että aikakauslehdet, joita AE lukee, eivät laajalevikkisiä ole, jos eivät kirjatkaan. Mutta todella mielenkiintoisia ovat, varsinkin kun hän poimii niistä marjoja, kuten tuon tämän päiväisen potun otsikon.
Kieli solmussa saa sitä tavailla - sisältöön pääsemättömissä olisi, vaan helmen alkuhan sekin. Gerontologia-lehdestä poiminta vuodelta 1994; ruotsalainen vanhenemisen tutkija, sosiologi Lars Tornstam kirjoittaa: 'vanhenemiseen sisältyy gerotranssendenssin mahdollisuus'.

Ja se on, niinkö?
No vaikka: vanhuuden tullen ihminen viisastuu jos ja kun rationaalinen elämänkäsitys höllenee ja materialistiset tavoitteet hiipuvat. Tällöin elämäntyytyväisyys lisääntyy! Valkenee, ikään kuin ... (siis kun jättää materiankahmimisen ja järjenkäytön vähemmälle)

So.
Sitä ruppee miettimään jotta oiskoon näin kuoleman kynnyksillä jottai semmosta vähemmän konkreettista, semmosta - kosmista.

Pääsee myös irtautumaan turhista sosiaalisista vuorovaikutuksista, voi haistattaa, jos siltä tuntuu, piutpaut porukoille ja kaiken maailman aktivoinneille kuten AE, 82v: "Terveyskeskuksen vanhusjumppaan en lähde raajojani heiluttelemaan, mutta lehtiä haravoin ja saunapuita pienentelen mökillä oikein mielelläni."

"Ehkä noissa lauseissani voi nähdä 'gerotranssendenttista' vanhan ihmisen halua irtautua hänelle tuputetuista tämän maailman erinomaisuuksista omaan, itse rakenneltuun merkitysmaailmaan."

Antti Eskola: Vanhuus - helpottava, huolestuttava, kiinnostava Vastapaino 2016