Potra

Eipä tuosta ole harmia ollut, iloa pelkkää. Ja kuinkas sattuikaan silloin: kaiken ilon ja onnenhuuman keskellä juuri tänä päivänä selkä oli niin kipeä jottei kärsinyt pahemmin kumarrella.
Mutta eipähän sitä ensimmäisenä päivänä olisi saanut liioin kotiin kannella.
Katsoa sai, muttei koskea. Sitä.
Sen tekijää kyllä kaikin.
Vähemmästäkin ihminen sekoaa - mitä nyt jos ei tällaisesta! Siis silloin.
Vaan kun se selkä, tai oikeastaan se myötäauttoi autuaallisessa sekavuudessa.

Oli. Oli se päivä.
Uudelleen piti pöyhiä umpeentampattu hiekkakasa kukkuraksi autohöpöstelyyn.

Nyt ajaa jo oikeaa autoa ja asioita.
Edessä kuulemma öljynvaihto.

Lupasimme lahjaksi maksaa koko autohuollon.