Taas tampataan!

Vähänkös rajummin ottein mennään kun puikoissa, piiskan varressa, on itse markiisi de Sade.
Eli lopettelen Kauniston Luxuksen täysin lyötynä, heh.

Taas tampataan eli:
Sen verran on giljotiini kilahdellut. Verisiä päitä vähän sinne sun tänne lennellyt, jonkun prinsessan tussusta sanskulotti liimannut itselleen viiksikarvat.
Ranskan vallankumous on menossa, kuningas Louis XVI, Ludvig siis, nostettu torniin tuomiolle puolisonsa Marie Antoinetten kera; kumouksen johtohahmot Marat ja Robespierre jakobiiniydinjoukkoineen juhlivat iltaa ilotalossa, Maison de Luxessa, uutta aikaa, odotellen yön kuluessa aatelisista lopullisesti sanskulottien - noiden jakobiinien käsikassaroiden, sivistymättömien tomppelien - 'puhdistamaa' aamua.

Melkoisen sävellyksen on Ranskassa asuva Milja Kaunisto jo saanut aikaan.
Jo.
Niin: tämä on vasta ensimmäinen osa Purppuragiljotiini-sarjasta. Erittäin raaka ja väkivaltainen ja seksistinen, mutta siten että tekstiin turtuu kummallisesti - eikä teksti enää raa'alta tunnukaan, ainoastaan paikoittain, eikä seksin kyllästämältäkään.

Sen sijaan kouluajoilta tutut vallankumousnimet alkavat kiinnostaa niin että on kerrattava heidän asemansa ja kohtalonsa oikeassa elämässä eikä vain tässä Kauniston romaanissa.

Niinpä myös vallankumoukseen liitettävä, vaikka ajat sitten kuollut filosofi Rousseau, tuo idolini, alkaa - totta kai!, kuten kaikki idolit -  näyttää rumemmat puolensa, muutkin kuin sen miten huono kasvattaja hän omille lapsilleen oli.

Vaan mitäpä näistä täällä tämän enempää, käydään kirja läpi siellä mistä se on saatukin eli Kirjavinkeissä jossain vaiheessa kunhan keväämpi keikkuen koittaa.

Nythän on aurinko, taivaalla, houkutteleva valkolumi, maassa, maisemassa.
Joten:
Ulos suksi survaiskaamme!

-5°C hiihdot 14+10+10km / 388 km//€