maanantai 15. helmikuuta 2016

Helmikuinen diaari

Tänään viittaan kylmän viileästi Cityyn, missä selviää - selviää, toden totta! -  Haanpää, hänen helmikuinen viikkonsa vuonna 1948.
Voi verrata, miten eroaa maatiaiskirjailijan ja tavan maatiaisen talviviikon vietto.
68 vuotta on väljää välissä.

2016
07.2.  Gargantua luettu. -  10 km  tiellä pertsaa.
08.2.  Ahdistettua maata puoleenväliin. - Tapetointia. - Vesikeli.
09.2.  Luxuksessa käräjät. - Sulakkeet irti, rasiat seinään. - Yläkomeroon salpa: temmitöitä.

10.2.  Luxus: Markiisi ei kangas vaan Sade. - Hiekkaa pihamaalle. – Puusänky vintiltä aittaan.

11.2.  Miinoitettu rauha alkuun. - Vesitihkussa Halo hihnan päässä 7 km. - Pörssi vajonnut |>vk!

12.2.  Haanpää kauhuissaan isäuutisesta. - Lempille ystävänpäiväkortti p.laatikossa Missiltä.

13.2.  Kalle P palaa pieksettynä kotilomilta Savukoskelle.  - Murtsikkaa seiska. - Rivitaloille potkurilla, lapsuuden kaverille lehtiä.

Haanpääkö muka erakko! Mie ihe olin puheissa nokikkain vain yhden ulkopuolisen ihmisen kanssa koko viikolla, mikä enemmän kuin normaalisti. So. tarkoituksellinen isolaatio.


0 °C hiihdot  9+10 km / 260 km//€
 
klo

4 kommenttia:

  1. Erkki Jormanainen15. helmikuuta 2016 klo 14.17

    Sulla on sentään vaihtelevampi viikko kuin Haanpäällä, joka juopotteli neljänä päivänä ja oli viijentenä kohmelossa. Vuan hiän olikin kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj15. helmikuuta 2016 klo 15.25

      EJ
      sitä se veden väristä hinku ja himoitsi. Jos ei saanu kaupunkireissulla Oulusta, jatkoi junalla Iisalmeen; joka tappauksessa ol suatava.
      Siihenpä tuo sitten hukkukii lopuks, mitä sitä iäks karttu: pari viikkoa alle 50 v.
      Vaan hyvät on jutut ja eläät vielä pitkään.

      Kova oli muuten humala ja Savukoskelle kotilomalta paluu tuolla Päätalon Kallellakin: 4 pulloa viinaa porukassa ja lopuksi pullolla päähän Miinotetussa rauhassa.
      Liekö seleväpäistä kirjailijaa olemassakaan; Volter Kilpeä eppäilen, vaikka sanat toista osottavat.

      Poista
  2. Erkki Jormanainen15. helmikuuta 2016 klo 19.03

    Helsingin herrojen tyyliä Haanpää ihmetteli: juovat viinaa ja yrittävät näyttää selviltä.

    Vuan Savossa olivat asiat hänen mielestään toisin. Muuan kirjahenkilö vaati, että kuoltuaan hänet on haudattava pystyyn ja pää näkyviin. Hänellä kun on paljon tuttuja savolaisia, niin ne voivat sitten markkinoilta palatessaan käydä kolistamassa ryypyn edesmenneenkin kaverin suuhun... (Hota-Leenan poika)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj16. helmikuuta 2016 klo 7.20

      EJ
      Danten Helevetissähän ne kanssa laavaan upotettuna tosin toisin päin, eli piät näkymättömissä, huutelivat joutavia tuskissaan.

      - Jokaisen kolon suusta pisti esiin
      syntisten jalat ynnä sääret, pohkeet;
      muu kaikki piili reikään pistettynä.
      ---
      "Ken kurja lienetkin, mi päälläs seisot
      kuin paalu, maahan upotettu, siinä",
      ma hälle haastoin nyt,"jos voit, niin puhu?"

      Paavi-parkahan siinä ikuisesti sätkimässä, Bonifacius.

      - Onko paha paikka? kysyis nykykännykkäläinen, kenties.

      Poista