Kieli se varsin valehteleekin

Vaikka aurinko killottaa, nollilla mennään. Kävelemme kuivatusaluetta; pakko pysyä kävelyllä kun polvi renannut parit viikot - parempaan päin kuitenkin. Viikon päästä päästään varmaan jo kunnon hielle.

Kaunis kullankeltainen on viljanleikkuusta jäljelle jäänyt sänki kuivatusalueella.

Tuulta jostain länsiluoteesta, ytimeen pureutuvaa. Ei palele silti koska on nuttua niskassa, vähemmän tosin kuin kumppanilla.
Muutaman sanan vaihdamme, emme tahdo rikkoa luonnonrauhakuplaa ympäriltämme. Mitä nyt joutsenet vähän meluavat. Traktori toisen laidan penkkatiellä hyrrää ja hurisee porkkanalastissa.

- Kylmä ilmavirtaus. Kylymästi tuulee.

- Siula kylmä. Oisit pannu enemmän päälle.

- Ei palele yhtään, emmie sitä sanonu että miula kylmä. Sanoin vain jotta kylymästi tuulee.

Sitä se kieli teetättää.

Nauretaan mimmosia vääriä johtopäätöksiä voi toisen puheesta tehä. Halutessaan. Ja ainakin poliitikot haluavat.
Ei ihme jos poliitikoilla ainainen kiista - ja humalaisilla - jo pelkkien sanojen takia, linjariidoista puhumattakaan. Niistä pakolaisista sun muista kreikoista.

Mutta ne nyt ainakaan eivät kuulu tänne, kuivatusalueen kuulaaseen ilmanalaan - linjariidat ja sanomiset.
Koiran haukku kajahtaa kaukaa. Savu kiekura kohoaa metsänreunalta samasta suunnasta. Hirvimiehillä lie tauon paikka.