Kritiikin Uutisten kesänumero tulla tupsahti arvokkaan jäykkänä - jo ulkomuodoltaan; siinä ei sivu rypisty postinkuljetuksessa niin kuin Seiskassa ja sanomalehdissä.
Kunnioittaen siihen tarttuu MaalaisKriitikko, MK, joka ei punaviinivuorikuplassa elä, vaikka tuosta niinkin voisi väärin päätellä. Jalat toki tukevasti ilmassa muuten.
Nyökytellen lukee MK pääkirjoituksen, jossa Marissa Mehr laittaa taiteilijaväen tajuamaan - jalat maahan - miten vähäinen on taiteilijaväen määrä koko Suomen populaatiossa:
- "Tuntuu jopa hieman koomiselta, että prosentuaalisesti pieni osa leimaa muun Suomen joksikin itselleen vieraaksi kun totuus on päinvastainen."
- "Me emme äänestäneet ensisijassa maaseudulle hyvinvointia."
Muuten hyvä, mutta MK:n nyrkki- sekä perstuntuma on, että taiteilijaväestä liki puolet asuisi muualla kuin Suomen ainoassa kaupungissa; äänekkäimmät ja näkyvimmät siellä kyllä asuvat.
Mutta samapa tuo, sillä uusi opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen vasta eilisaamuna kertoi MTV:ssä taiteen ja kulttuurin olleen etusijalla hänen arvovalinnoissaan hallitusohjelmaa laadittaessa. Ei ainakaan tilanne siis huonommaksi voi mennä.
Sitten kun MK Nevanlinnan oli lukenut ja muutamia muita ohittanut (toistaiseksi), yritti Koitelaa ymmärtää, mutta kun ymmärtämisessä löi sutia lopullisesti galleria-kohdassa 'taiteilijan työn kehittymiseen liittyviä kuratoraalisia tai diskursiivisia asioita ne eivät pysty tarjoamaan', meinasi jäädä paras ja herättävin kirjoitus lukematta:
Reikäenkeli lensi läpi ajan
Uskonnollinen taidekiista loi modernia Suomea
Arja Anderssonin kirjoitus Kauko Räsäsen patsaasta, joka aiheutti uskonnollisen taidekiistan 1960-luvun alussa, jo ennen Salaman Juhannustansseja.
Andersson laittaa aktuellin syötin: vrt. imaamien ja jyrkästi uskovien kuviin suhtautuminen tällä haavaa.
Räsäsen Reikäenkeli/Särkynyt enkeli-patsas on nykyisin nähtävissä Lauritsalan kirkon mailla, kun se ensin on ollut yksityishenkilön haudalla ja haudankaivajan järkytyksen takia siirretty kirkkoherran myötävaikutuksella syrjään, löydetty joskus lehtikasojen alta ja kannettu riemusaatossa kaupungin halki jälleen ihmisten näkyville - uudelleen varastoon piilotettavaksi, kunnes kauppala osti sen ja sijoitti modernin Lauritsalan kirkon viereen.
Kauko Räsänen "Reikäenkeli" http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2012/08/reikaenkeli.html |
Seuraavan kerran kutostietä ajaessaan ei MK:n välieteppi olekaan ABC Viipurinportti vaan Lauritsalan kirkko ja sen kuve.
Linkistä pääsin lukemaan, että reikäenkeli soittaa viitteellisesti harppua. Aikaansa oli edellä, koska ilmakitarakisojakaan ei vielä 60-luvulla pidetty. Nykyinen veistotaide on mennyt taaksepäin, kun sillä Andyllakin on materiaalinen kitara, kuten olet käyny kahtomassa. Ilmaharppu tuo kylläkin mieleen sen, jonka nuotit menee: puhalla, ime, ime, puhalla...
VastaaPoistaMutta täällä on viulunsoittoa
kavi
Poistaliekö huuliharppu maailmallinen soitin?
Eli tunnettuja puhaltajaimijiä meillä ja maailmalla - onkos tietoa?
Ite muistan lapsuudesta muutaman kyläukkelin.
Sitten, viulunsoittoon kun viittaat, niin olihan ennen myös niitä pirunviulunvinguttajia.
Ja vielä, pysytääs musassa, alallasi, minulle outometsässä mutta jotenkin jännittävässä: oopperalippu Toscaan (ei siihen Eemeli parvella esitykseen) makso lipo satkun, Ahteen vierestä ois maksanu toisen ja kolmannen mokoman.
Eilinen pesis Kitee-Hyvinkää 12 €. Taidetta sekin.
Tässä on sekä suuharppua että viulua. Lassi Kotka ja Iisakki Helminen esiintyvät aluksi ja sitten Thielemansin Toots.
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=bI6wZNBLOY0&list=PL6A5FB68E737C126E
kavi
PoistaNo vot!
https://www.youtube.com/watch?v=8T2U6JVa2Z8
Tuossa oikein nykyaikasesti yhistetty virtapiiriin!
Mie kun luulin että huuliharppu oli vain unholaan jäänyt humalaisten kylämiesten soitin.