Kunhan hörisevät.
On menossa piinaviikko: Jeesuksen lähtölaskenta.
Vai liekö peruutettu: hiljaisen viikon sanaa ei enää pieni seurakunta jaksa järjestää, kuten vuosikymmenet on livenä esittänyt. Tikkasen Arvo ei enää pese käsiään, ei Pontius Pilatuksena römeällä äänellä vaikuttavan teatraalisesti lausu:
" Viaton olen minä tämän miehen vereen."Ja entä sitten ennen näitä lempeämpiä armahtavampia nykyaikoja:
- Miten dramaattista oli pikkupoikana viettää hiljaisella viikolla iltoja kylmässä kappelissa, silloin kun kirkko syntisiä seurakuntalaisia oikein kunnolla pelotteli polttavilla kiuaskivillä, helvetin käryillä ja katkuilla, kuuntelemassa ja tuijottamassa Muilun Villeä ja kirkkoherran vähemmän hiljaisia tulenpalavia pätkiä kuoleman kielissä kitumisesta.
- Vau!
- Ne olivat näitä nykyajan tv-äksöneitä ne.
Vaan nyt kun ei Ville saarnaa eikä Arvo lausu, on etsittävä korvaavaa.
Ja löytyy. Oikein ahmimalla olen lukenut sattuvia satuja, faabeleita, ihmisistä jotka metsän eläimiksi on taitavasti taivuteltu. Siis ei mitään uutta ja ihmeellistä fabulointia sinänsä, aisopoksien ja fontainien seurantaa. Paitsi että ihan nykyajassa kuljeskellaan näissä eläinsaduissa toinen toisiamme nokkien; EU-direktiivien mukaan metsässä mennään. Ihan modernisti niin kuin äiskäkettu, joka kylmänviileesti lähtee vieraisiin, tekstiviestiä jättämättä hylkää pesueensa ja alkaa kiehnätä uuden uroksen kyljessä. Ja niin kuin Juha Karhu, joka hakea hölkkäsee Venäjän rajan takaa Tatjanan puolisokseen.
Mutta ihan täysin ihmistavoille ei ylletä sentään jokaisella alueella: humalainen mökkiörvellys saa jäädä oikeille ihmisille.
Metsän eläinten nyyttäreissä sentään sen verran ihmismäisiä ollaan että voidaan haukkua loppupeleissä toisten tuomat herkut.
Kollegan eläinsatuja luen, enkä sano että happamia ovat, koska ne eivät ole, vaan ovat ovelia ja hauskoja ja viihdyttäviä, piinaavia ihmisen kannalta, jos ihminen luulee eläintä kummempi olevansa.
Kevyesti korvaavat Pekka Kämäräisen Pantasusi ja sen 25 eläintarinaa esitysvuorosta pois jääneet Arvon ja Villen evankeliumin tarinat.
Ja eipähän tarvitse kappeleihin, kirkkoihin lähteä - kotona köllällään voi asioihin uppoutua.
 |
| Kuvitus Mari Arvinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti