Pusken Joelia etiäpäin

Astikaista lopetellessa yhtäkkiä tajuan että just tuota samaahan itsekin teen: rahatta yritän harrastaa sitä mistä eniten pidän. Downshiftaan - alas sihtaan, löytyisikö roskiksista evästä, jotka tekisivät kylläiseksi, lähinnä täyttäisivät pään.

Vanhoja kirjoja metsästän.
En tosin roskiksista vaan antikvariaateista. Joel Lehtonen alkaa olla kerätty, K.A. Järvi vielä pahasti vajaa.

Korpi ja puutarha on taputeltu tässä. Nyt menossa jo Sirkus ja pyhimys.
Lehtosia siis, vähemmän tunnettua tuotantoa.

Sirkus ja pyhimys kertoo pojasta, Samista, joka pikkupoikana polttaa talon kaupungissa; talon mukana palaa juoppo äiti; Pähkinämäen kaunis tytär Angelika pelastaa pojan tulelta ja vie kotiinsa turvaan; Sam menestyy aikanaan koulussa erinomaisesti, kunnes juoppo, kuolleeksi luultu, isä, toimittajanretku, ilmestyy kortteerin ovelle ...

Kieltämättä: on vähän tervanjuontia juonettoman kirjallisuuden ystävälle, mutta koska se on Lehtosta niin pois alta luen, koska koskaan ei voi tietää. Vaikka tällä hetkellä vakaasti näyttää: parempaakin on Joel kirjoittanut.
Vähän hymyilyttää koko opus.
Sentään kirjailija ollut vuonna 1927 nelikutonen iältään, takana Putkinotkot, Rakastuneet rammat ja pelit.

Mutta puskenpa loppuun yhtä lailla kuin se Päätalon kylän ämmä lumessa tarpoessaan, se joka haarakarvoillaan lunta pensselöi kun kinoksissa kahlasi.

Kuva: rip

0C hiihdot  831 km/€