Kahdenlaista käsittämätöntä intohimoa

Meillä kaikilla on tietoa jota kovin monella ei ole. Tai ainakin meillä monella on halu tietää asiasta josta vain harva on kiinnostunut.

Mene siinä sitten kylille juttelemaan jonkun kanssa! Parempi kirjoittaa ne tänne talteen.

FUM150320 DAN 20 o

Tuossa värssy, oma kiinnostuksen kohteeni viimeisen kuukauden ajalta. Päivittäin, koska sen sisältö elää ja on muuttuvaa laatua, olen sitä käynyt vilkaisemassa. Sen paino voi nousta tai laskea aina sen mukaan mitä sen 'emolle' tapahtuu. Tämä värssy ei ole ikuinen, sen elinpäivät päättyvät maaliskuun kahdentenakymmenentenä.

Tuo ei ole aito runo eikä runoudeksi tarkoitettu, vaikka vaikeaselkoinen sivulliselle onkin. Sitä paitsi sitä näpäyttämällä saattaa jollekulle selvitä sen sisältö ikään kuin automaattisesti ilman omaa henkistä ponnistusta.

Toinen rimpsu, jota lähes päivittäin käyn vilkaisemassa - palvomassa etten sanoisi - on pysyvämpää sorttia; sen arvoa voin itse muutella ja säädellä mielentilan mukaan - millä päällä, missä vireessä sattuu mielikuvitukseni olemaan.

'Sarvea torkottaa kuorimöyriäinen.'

Tuopa sitaatti onkin jo oikeasti runoutta, oikean kirjailijan kirjoittamaa vuodelta 1938. Tuo huvittaa ja piristää aina.  Se ei näy tietokoneen näytöltä vaan pitää nähdä kirjan kaivamisen vaiva. Päivittäin yhtä uskollisesti kuin ylempää käyn sitä vilkaisemassa, vaikka tavallaan se on aina sama ja muuttumaton. Ikuinen se on.

Mutta jos oikein haluan aivojani rassata ja pinnistää ja paneutua, luen pitemmälle, jolloin se näyttää miten hölmö, tai tiedonhaluinen, tai itsepintainen, on ihminen verrattuna viisaaseen kuorimöyriäiseen, joka tunnustaa realiteetit oitis ja uskoo sen mitä sarvi näyttää. Toisin on ihmisen laita, joka sitten vasta 'alkaakin tosi vähdin'. Ja siitäkös pönttöydestä runoilija innostuu kertomaan melkoisin sanaleikein:

'luulee vuorta sijoilta siirtävänsä silloin, kun tiedon karva vain taipuu lysmillensä kallion kupeeseen ja nuolee sukana hievahtamatonta!'

+2C hiihdot  520  km/€