Hammasta purren etenen, maaliin en tänä vuonna vieläkään päässe. Vaan väliäkö sen. Johan deadline, vuosi 2000, on lipsahtanut vuosikymmen, toista, sitten!
Englannin sodan jälkeiseen kirjallisuuteen näemmä jumahtanut, edelliskatsauksesta kesäkuusta edennyt vaivaiset 20 sivua, sivulle 281 Angus Wilsoniin; hänkin niitä vähemmän kiinnostavia kirjailijoita, joka kuulemma voi sanoa: "Humanismi on kuollut! Eläköön humanismi!"
Jostakin syystä - kai siitä ettei englantilainen luokkayhteiskunta ole hallinnassa, eikä vaatimus 'että hän [lukija] pystyy tajuamaan snobismin eri asteet ja ilmaisun, sanavaraston ja käytöksen hiuksenhienot erot' ole hallussa - brittiläinen kirjallisuus vähemmän kiinnostaa tämmöistä suomalaista perusjunttia, joka sanoo että Päätaloa, Mukkaa, Kilpeä sen olla pitää, aitosuomalaista.
Mitäpä noidenkin herrojen anglisaatiosta tulisi! Englannipa noiden herrojen kieli!
Kaipa pidän saarivaltakunnan kirjallisuutta enemmän sosiaalisena kuin metafyysisenä kirjallisuutena, enemmän ulkokohtaisena kuin sisäisenä ihmisen hakemisena. Siksikin vähemmän kiinnostavana. Vaikka olisihan siellä jälkimmäisenkin romaanitaiteen tekijöitä, kuten Iris Murdoch, William Golding ja Lawrence Durrell otettavissa.
No katellaanhan; ei ainakaan Kärpästen herra aikoinaan iskenyt.
Kahlailenpa tässä kaislikossa - vielä se ranta koittaa.
Noiden enkkujen jälkeen enää Amerikan kirjallisuus tutkinnan kohteena, josko se nappaisi.
Yliaikaa on jo mennyt 14 vuotta, viidestoista näköjään vielä tarvitaan ennen kuin 12-osainen Kansojen kirjallisuus on viimeisen osansa viimeisellä sivulla ja hallinnassa. Hallinnassapa koko haitari hyvinkin. :)
Vielä on 124 sivua jäljellä - enemmän kuin tätä kesää, ja tätä vuottakin päivissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti