Kaikki natsaa

 

 

Putkimiehen hommien päätyttyä oli aika siirtyä, uskokaa tai älkää - Putkinotkoon!
Monennen kerran.
Tällä kertaa tartuin opastaja-Tarkkaa käteen, jälleen kerran, ja kuuntelin ilahtuneena kirjanoppinutta.

Nämä tiesin Pekatta:

• Yhden päivän romaani.
• Verkkainen rytmi.
• Taustalla luonnon mykkä kauneus.
• Juoni ei hallitse Putkinotkoa.

Näitä en:

• Juonettomuus saa Alex Matsonin etsimään analogioita musiikista, tarkastelemaan teosta 'muotona' ja 'sommitelmana'.
• Pekka Kuusi: liikalapsisuuden, sairauden, maattomuuden, syrjäisyyden, tietämättömyyden kiertokulussa syntyi enemmän kuin laiskuutta - "Se on apatiaa, toivottomuutta."
• Matti Peltonen: Tottelemattomuus on Juutas Käkriäisen protesti ulkomaailmalle, vaikka siten tekee kiusaa itselleen ja pesueelleen.
• Aarne Kinnunen: romaani on aistien taideteos. Putkinotko on teatteria, melkein oopperaa. Putkinotko - maisema? - on Paratiisi, heh!
• Moderni romaani.
• James Joycen yhden päivän tuhatsivuinen Odysseus ilmestyi pari vuotta myöhemmin, huom!

Ja tämä tuntuu mukavalta, jos mikä: Romaanissa eletään paljolti ilman kelloa.

Mekaanisen laitteen hylkääminen ajan määrittäjänä kuuluu samaan aateilmastoon kuin filosofien - Kaila et. - sekä kirjailijoiden - Sillanpää et. - kiinnostus Henri Bergsonin ajatteluun.
Aikaa ei haluta kokea älyn tai ymmärryksen hallitsemana siirtymisenä tapahtumien portailta toiselle vaan 'jatkuvana dynaamisten muutoksien ulappana'.

Selittänee perusteellisesti tämän oman Paratiisin Putkimiehen kellottomuuden ja ennen kaikkea kännykättömyyden!