Hetkautuksen paikkoja

XVI soutuvarvi - liikahdetaan Ohtakariin,  ylöspäin ei länteen


Hurme oli häipynyt telttoineen, mutta jättänyt kannustavan ja ohjaavan neuvon:
"Älkää kääntykö takaisin, hölmöt. Jatkakaa Hailuotoon. Hurme."

Myytynä minä: Vau! ovelaa! Tästä minä tykkään: romaanihenkilöt ja tekijä sikinsokin ja sekaisin, ja sinne sekaan seikkailemaan myös lukijat. Luovaa lukemista, luovaa kirjoittamista.
Tämän täytyy olla se Rezeptionsästhetik, sen täyttymystä - an sich; tai rumemmin rääkäistynä: per se.

Köpi on ollut samalla työmaalla pari talvea Hurmeen kanssa, asunut samassa parakissakin kuukauden päivät ja ollut kuuntelulla Juhan luennoidessa Psykoosin estetiikasta mielenterveysalan ammattilaisille. (Siis Köpi on Juha, se ruipelompi soutaja, ja käynyt siis kuuntelemassa itseään. Miettikääs sitä!)
Mielenkiintoinen stoori kasvavasta ihmistaimesta, jonka psykoosi nielaisee, sittemmin. (Saman kertomuksen, Juhan tarinan, luin jo Iltasanomista taannoin; kova pala, mutta itse ponnisteli sieltä pois jätettyään lääkkeet pöydälle. Kova äijä. Kova!)
Kirjallisuus jos on riepotellutkin, niin on pelastanut ja kasvattanutkin tilaan missä nyt on; tikapuiden pienoiksi asetellut kovan nimen yhden kerrallaan: Vonnegut - Borges - Kafka - Kivi - Kilpi.

Entä yhteiskunnan vaatimukset, kodin vaatimusten jälkeen:

"Tekopyhät porvarit ja tylsät vasemmistolaiset ovat sälyttäneet viime vuosikymmeninä kirjallisuudelle ja teatterille kammottavan velvoitteen: puuttua suoraan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Mitä vittua! Yhtä hyvin voitaisiin vaatia nykysäveltäjiltä oikeudenmukaisempaa pääomaverotukseen herkistävää sinfoniaa!"

Yhtä hulluutta!
Niinpä.
Ja lisää kirjailijoita lääkkeeksi, tikapuun jatkeeksi taivaisiin, ja sieltä hulluimmasta päästä: Shakespeare - Cervantes - Gogol - Büchner - Dostojevski - Hamsun - Strindberg - Platonov - Harms - Beckett -

Sitten päästäänkin haudankaivaja, tulevaan pappiin, Peitsamoon. Tuhannen kappaleen Kariin:

"Tyhmät ja sivistymättömät ihmiset eivät saa Peitsamosta paljon irti", sanoo hän, eli joku Hurmeista - Aimo, Köpi tai Juha.

Huvittaa, kun itsekin jotenkin fiksautunut  tuohon merkilliseen örveltäjään, josta kirja kirjoittaa:

"Hän ei käy päälle. Ja kaikessa on taiteen kosketus, ilkikurisuutta, moniarvoisuuden pyhää henkeä."

Olisi kai aika ja aihetta paneutua Aimon/Köpin/Juhan lailla 'peitsamouden ytimeen eli sarjaan umpiabsurdeja, lapsekkaita taidebiisejä'. Tuhannen laulun mieheen, jos kerta soutajaporukka yhdestä suusta yhtenä joukkona - kirkkovenekö pian tarvittaneen kirjan kasvavalle porukalle? mene ja tiedä - vakuuttaa:

 

"Peitsamon valtava lauluparvi on tuottanut minulle loputtomasti iloa, ajatusta, oivallusta ja hetkautuksen paikkoja." 

prologi

1 – 2 – 3 – 4 – 5 – 6 – 7 – 8 – 9 – 10 – 11- 12 – 13 – (13b) - 14 – 15 – 16 – 17 – 18 – 19 - 20