Peräsin p*kaksi ja siksi vain naurettavan kympin verran, jos sitäkään, soutua. Ennen venematkaa on maissa, siellä Poroholmassa puhuttu luomusta ja käyty rohkeasti hyppäämässä kympistä - pääkö vai jalat edellä, sitä emme tiedä - pian purettavasta hyppytornista.
Elämä on mallillaan, täysinäishyminöivää.
Moista sanaa käytti V. Kilpi aidon taideteoksen tuottamasta helmihetkestä kokijalleen.
Sellaisen täysinäishyminöivän hetken on tuottanut Federico García Lorca tälle silloin kakskymppiselle Antsalle, toiselle soutajalle, joka ei ole kirjan kirjoittaja Juha Hurme eli Köpi. (Edelleen muistutan että en halua käyttää Aimo-nimeä, joksi kirjailija toisen soutajan on nimennyt, vaan käytän eteenkinpäin Anteroa tai sen vääntönimiä.)
Itseäni Lorca säväytti jo lukion seitsemännellä, nyk. II, jonka luokan pyhitin kirjastossa istumiseen; eipä tainnut hyllyilta 82 monikaan opus jäädä lukematta. Entä miten luokkakaveri Pikkarais-Thomas ihmetteli painokkaasti, jotta mikä siinä on?!
Mutta eihän sitä osaa sanoin selittää - selittämättömänä pysyy, vaikka sanataiteen sisällä seilaillaankin!
Sitten jysähtää!
Juuri kun ollaan pääsyllä Penttiin ja Haanpään moninaisuuteen.
Niin nyt se alussa mainittu peräsin murtuu. Karilla! Vene ei vaurioidu, joten kokka kohti lähintä saarta, Nurmesta.
Nyt keskityttiin soutuun, äkäistä pohjoistuulta oli kyllin tarjolla, "puhuttiin vain paskaa jos sitäkään". Perillä olosuhteet olivat rujonpuoleiset ja "hyttysiä ihan vitusti".
Jotenkin huvittaa - niinpä tekeydyn ulkopuoliseksi tuosta onnettomasta kaksikosta - lukea Köpin kertomaa Pentti Haanpään määritelmää taiteesta:
"Taide on sairaus, kuumetauti, joka poistaa vaaralliset myrkyt ja tulehdukset yhteiskuntaruumiista. Se on pohjaltaan jotakin rikollista ja toimii yhteiskunnan puhdistuslaitoksena, viisaana viemäriverkostona, jossa epämääräiset individualistit ja muut boheemit saavat touhuilla aiheuttamatta pahempia häiriöitä systeemille."Siinä kai määritelty samalla myös tämä tietävä, tragikoominenkin, soutajapari?
Soudelkoot ja huudelkoot kurkku kipeänä kohti Merenkurkkua, kunhan syrjässä vallanlähteiltä pysyvät niin Stubbikin on tyytyväinen, ja ennen kaikkea asiantilan siunaavat nämä rahamies W:t ja L:t.
Jätämme kaksikon Nurmekseen, sinne länteen, ja nostamme peukkumme jotta peräsimen korjaaja autiolta saarelta löytyy. Meillä täällä idässä olisi parempi ja elävämpi Nurmes, missä peräsimen korjaajia kyllä helposti löytyisi Pielisen rannalta.
1 – 2 – 3 – 4 – 5 – 6 – 7 – 8 – 9 – 10 – 11- 12 – 13 – (13b) - 14 – 15 – 16 – 17 – 18 – 19 - 20
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti