Kunhan hölöttää

Julkisuudessa sitä pitää olla suurisuu, jotta kuunneltaisiin. Pitää tehdä raflaava otsikko jotta lukijat heräisivät. Pitää tehdä tikusta asiaa, ja hirrestä lahoa. Liioitella.

Kelmussa vuosia

Tuommoinen otsikko, sentään huutomerkkiä vailla, lähti eilen tuonne Salin puolelle täältä Tuvan pöydältä.

Hätäkös tuon näköinen!

Koko talo pelkkää tervettä ikihirttä.
Yhdessä nurkkahuoneessa vain sorruttu uuden ajan virheisiin.

Silloin öljykriisin aikoina hoksasivat viisaat:
parempi öljy halpana senämuovina kuin tyyriinä irtoöljynä
taloa lämmittämässä.
Ja mekös halpaan menimme!



Kunhan hölötyttää.

Vaan jännähän tuota on seurata, mitä ne remppamiehet löytävät sillan alta kun aikanaan hösseliksi laittavat. Pintaremonttiaineet, maalit ja parketit jo hankittu. Ne mitkä saa heti Tepolta, niin oman kylän Tepolta, vaan muut sitten kaupungista.

Kevätmarkkinat siellä, siellä kaupungissa, sattuivat, oikein kaksipäiväiset.

Semmoiseen markkinahumuun ei päästy kuin Joel Lehtonen Markkinoilta triptyykissään.
Mutta muikut maistuivat ja tuttunaamoja tavattiin aina puheeseen asti: Öisinajattelija oli päivällä liikkeellä ja Lakritsanainen lähtenyt Lahdesta saakka vyyhteämään.
Pelkkä naamatuttu, Timo Harakka oli liian siistiytyneenä torille seisomaan, näkyi näpelöivän konettaan Myyssä; ne ovat nuo Stubbit sun muut tupukat, menevämmät meppaajat, aina noiden värkkiensä kimpussa - ei niistä eläville seuraa.

No tonni köyhempänä kotiin ja odottamaan.

- Mitään kiirettä ei, tuutte kun tuutte ja aikataulu periksi antaa. Kuukausi sinne toinen tänne kun monena vuonna on jo meinattu.

Sen verran jo periksiantoa ettei enää itse viitsi reiskaksi ruveta.
Katellaanhan.
Ja pitäydytään sillä aikaa näissä tuhatvertaa tärkeimmissä rakennuspuuhissa, eli Kilpi esiin ja Bathseban jälkeen taas Volterin & Hiljan kirjeenvaihtoon, niin saadaan selville, mitä Hilja Volterin kosintakirjeeseen vastailee.