tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kuka kieleni vei

Vain harvoin luovuus on tuskallista.
Amatöörillä onnistuu aina.

Ja mikä kun nyt ei sitten millään luista!

Kaksi päivää olen yrittänyt vääntää RAIKUA kahdesta pyyteettömästä periystävästä ja heidän tuomistaan lämpimäisistä kiitosta huudattaa.

Vaan EI KEHNO tavu täsmää, ei kehno taho taipua kieli, vaikka Eino Leinon opissakin on pohjustukseksi käyty.

Tilannehan on tämä:
1.) kalastava kaverini, erämies viimeisen päälle, ilmestyi iltana muutamana hämärän kuhjassa pihamaalle ja kotiin mennessään pitkän päivän järven liepeillä vietettyään jätti parit lämpimäiset uunituoreet savulahnat kätöseen. Ja eipä maukkaampaa olisi voinut ojentaa. Ihan Omena-Pippurin Ottoa tulvi mieleen, sekin ukkeli kun samoilla asioilla liikkui ennen vanhaan. Nam!
2.) kirjoittava kaverini kauempaa, kalamies ja kirjamies viimeisen päälle, oli ilmestynyt jo päivällä ja jättänyt uunituoreen lämpimäisen kätöseen, kirjan yhtä komean kuparinruskean kyljiltään kuin nuo maukkaat savukalat. Akselin antologian, Savonlinnan kirjoittajayhdistyksen 40-vuotiskokoelman: Pidä kaiteesta kiinni.

Tuvan pöydälle asetin, kahvit keitin, kääröt avasin, ja herkuttelimme.
Lämmitti niin sydäntä kumpainenkin, kumpaisenkin lahja, jotta ihan ilmoille piti raikua huudattaman. Mutta mutta: mykäksi veti - ei irronnutkaan.

Sitä tässä nyt mykkänä ihmettelen.

Lahnat syöty - kirjaa jää

2 kommenttia:

  1. Aivan, pitäisikö suuttua,
    kun en voi sulle raikuksi muuttua.
    Osimoilleen näin, hei suorassa lähetyksessä.

    VastaaPoista
  2. kavi

    oli hyvä viesti, ja mukava kuulla ylösnousemisesta.
    Vaan viel koetan noista raikuakin kokoon kyhätä, kunhan se oikia sana esiin tupsahtaa; miettiny että voisin keksiä ihan uuden joka rimmais antologiaan.
    Kantologia? - kannetut lämpimäislahjat lahjakokoelma tuvan pöydällä, katseella nauttien.
    Kielipeli on hauskaa peliä. ks. https://www.youtube.com/watch?v=ybcvlxivscw

    VastaaPoista