perjantai 1. marraskuuta 2013

Ahde ja Hilu Riikonen

Näin kirjamiehenä poistuessani uusimman kirjan kimppuun, aamukahvipöydästä kylläisenä vai oliko illalla tv:stä tarpeeksi saaneena, tokaisin Parhaalleni:
-Nyt Hilu Riikosen kimppuun!
Sekös ihmetytti P:täni ihan tarkennusvatimukseen saakka, 'jotta MITÄ!'.
- Etkö tuota arvaa kun Matista on kysymys?
Ei arvannut kun ei tiennyt mistä Matista ja mitä.
Mutta mitäs tuosta, selvinnee seuraavana aamuna jos ei jjo tänä iltana kun jatkan vaikka tällä: Köyhä mökkiläinen oli joka tapuksessa päässyt jo pitkälle elämässään ja hätä jo tuli että mistäs vaimo. Aikaaa ei enää ollut tuhlattavaksi: sentään lakkarissa ikävuosia päälle kolmenkymmenen.
Sitten näki telkkarissa Riikosen Hilun voimistelemassa ja soitti; olisiko ollut sitten neljäs tapaaminen niin jo karkasi kosinta Matin suusta Hilun ajamassa autossa ja vastaus tuli heti:
 -Kyllä.
Tästä on hyvä jatkaa seurustelua - ja lukemista.

klo

2 kommenttia:

  1. Kari Rydman2. marraskuuta 2013 klo 0.51

    Tutustuin Riikosen likkaan kun se oli lukiossa. Se kun on Koskista kotoisin. Sen veljeä näen useasti, se koulutoimenjohtaja syö samassa lounaspaikassa kuin minäkin.

    VastaaPoista
  2. hikkaj2. marraskuuta 2013 klo 19.57

    KR
    tänne osauduit, vaikka kaikki komeus Cityssä! ;)

    Jotenkin sympaattinen kirja, Sähkömies-Matti Ahde, niin kuin kai pitääkin elämäntarinan kohteen muotoutua kun itse teossa mukana. Köyhyyttä, rikkautta ja ennen kaikkea melkoista pyöritystä ollut sillä perheellä.

    Oopperasta puhuu paljon, käy edellä politiikan jopa; näkee lukija, että tosi tärkeä sektori elämässä: yli tuhat oopperaa paikan päällä jne.
    Olis hauska tietää musiikkimiehen, Sinun, näkemys, jos sattuu kirja käteesi, että mitä mieltä olet Matin musiikkimausta.

    VastaaPoista