Kyllä se niin hassusti näyttää käyvän, jotta iän karttuessa kauneuden kaipuu kasvaa; vasta naurettiin Paremman kanssa että eipä olisi uskonut miten sokeriastiaakin katselee jo 'sillä silmällä'.
Niin kellarin ikkunakin piti sulkea talven tieltä. Pari peräkärryllistä koivurankaa pihaan.
Siinä eilispäivän työt.
Sahaaminen, halkominen jää myöhemmäksi, joskus jopa kevään korville.
Tänään lie vuorossa kuusiaidan 'komistelu' eli yksi puolivuosisataa vanha, moneen kertaan typistetty kuusenjurake nurin.
Siinä moottorisaha pihkaantuu läpikotaisin, vaan ei tuota muutenkaan nurin ja paloiksi nyrhäisi. Ja entä sitten se känttyröiden halkominen: siinä tylsyy tekijä jos kirveskin.
Mukavaa käpsehdintää kaiken kaikkiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti