Ensimmäinen vähän lapioa isompi peli ilmestyi talon nurkille kolistelemaan.
- Saapihan tuolla vähän enemmän kerralla kuin - lapiolla, naureskeltiin.
Ei mitään nauramista: kummasti jurskahteli kauha maahan, vaahteran ja koivun juuret saivat kyytiä. Sora mitä mainiointa kaivettavaa.
No tämä oli talon toisella puolella, sillä puolella minne ei viemäreitä eikä vesiä vedetä. Tämä on se valopiuhatietokonekaivanta.
Kello tuli pykäläänsä ja kone sai luvan jäädä kaivannon reunaan pyhiksi lepäilemään.
Onpahan tavanomaista erilaisempaa katseltavaa pyhänseutuna.
jatk.
Rakkokone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti