Tikapuut huojuvat jo.
Alumiinitikkaiden ääriasento viritetty ja ylletty yläkerran ikkunan yläreunantasolle raaputtelemaan. Vielä jäi harjan ja ikkunan välinen laudoitus raaputtamatta, sen vuoro on tänään, kunhan hitusen pitemmät lainatikkaat saa viritetyksi.
Yläilmat eivät pelota tippaakaan, päinvastoin siellä on kuin kotonaan: sitä apinan alkuverta miehessä.
Vaikka ikinähän ei tiedä kuinka äijän käy, so. pieni harha-askel, lipsaus, nykäisy tms. niin selvän teki. Elämä on niin pienestä kiinni - ja joka hetki!
Mutta jos tuossa puoliltapäivin pääsisi korkeuksiin, kunhan aitta ensin sii-sii-siivotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti