On muuten 127 km amatööripyöräilyä paaaaaljon iisimpi juttu kuin maraton, 42 km juosten.
Toki hyvän olon antava sekin. Mutta ei voi verratakaan yhtämittaiseen nelituntiseen juoksunjytkeeseen.
Varsinkin kun pyöräilyn pyöräilee kahdessa pätkässä, kiertää Pyhäselän niin että Joensuun kaupungissa viettää pitkän siestan syönnin päälle.
Kahdeksalta aamulla startattiin ja seitsemän särvessä illalla takaisin pihaan kurvattiin. Hyvin jaksoi maalissa samoilta jaloilta kävellä ulkosaunalle vettä varistamaan ja kiukaan alle tulta syöttämään. Autuaallinen oli olo niin saunan lauteilla kuin saunomisen jälkeen vuoteella köllötellessä.
Mikäpä päivänvietossa tämän kaltaisessa, kun vielä pystyy ja kykenee eläkeiässä liikunnolle; koskaanhan ei tiedä kuinka kauan kaikki näin auvona jatkuu. No makaileepa sitten.
Nytkin vähän suretti ja arvelutti elämänkulku Nivan tienhaaraa ohittaessamme sadan kilometrin poljennan paikkeilla: oma mukava iloinen oppilas oli mieheksi vartuttuaan lähtenyt nyt juhannuksen alla yökyliin ja kurvi oli ollut liian kiemurainen.
Sairaalassa makaillut koomassa viikon päivät. Yhäkö? - en tiedä.
Peukkuja pidän pojalle joka keihäänheiton niin vakavasti aikoinaan otti että kesälläkin soitteli opelleen että 'veisitkö käyttäsitkö meitä Antin kanssa Kesälahen keihäskilipailuissa?'.
Käytinhän minä mielelläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti