Jotkut ovat työtä varten syntyneet, jos Ilen hommakaan työtä siinä puskumielessä on. Eiköhän enemmän sosiaalista kanssakäymistä?
Ja silloinhan sama jos sitä palkan kanssa.
Arvovallan menettämisen pelko lienee yksi suurimmista uhkatekijöistä sivuunsiirtymistä punnittaessa. Rekkakuskin arvovalta ei vähene, ei pankkivirkailijan, ei opettajan - vaan annas olla kunnanjohtaja tai jokin muu napa!
Kylillä saat kuljeskella, eikä kukaan reagoi, hantti olet siinä kuin toisetkin, et sen kummempi muita.
Se kai siinä Ilkkaakin pelottaa: ei tule kutsuja kalaaseihin - kaivele itse kupeitasi.
Vaan eikö sittenkin, ihminen kun olet, olisi tärkeämpää olla ihminen, sopeutua linnun osaan, vetäytyä omiin hommiin omiin pesäpuihin, joskus laulun luikahuttaa muille iloksi, mutta muuten asettua toisten yli päätä nostamatta, kurkottelematta, selvittelemättä toisille kuis ny on?.
Olis jo aika ihmistyä Ilkankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti