Katri Helenan 50 vuotta taiteilijaelämää -konserttikiertua käynnistyi kotikonnuilta Kiteeltä helatorstaina Jeesuksen taivaaseenastumispäivänä. Sopivan taivaallinen ajankohta aloittaa kiertue helatorstaina, koska enkelitkin ovat Katrille läheisiä.
Ääni niin laulajan kuin toistolaitteiden oli viimeisen päälle tikissä; kerrankin miksaaja oli saanut laulajan äänen esiin orkesterin soitolta ilman että volyymit olisivat olleet korvia särkevät kuten niin monesti. Miksaaja onkin kuulemma alansa huippu, hoidellut mm. HIMin taustoja.
Parituhatta meitä oli tunkenut jäähalliin.
Saimme mitä olimme lähteneet hakemaan: tunnetta, sillä sitähän iskelmä on.
Ja sen positiivisimman puolen Katri Helena jos kuka osaa välitää.
Konsertin jälkeen tämä ihana tähti itämaan jäi vielä yleisön kanssa rupattelemaan pitkäksi aikaa.
**********************************************************************
Kauppalehtiblogissa näin:
tosissaan leikillään
Katri Helena helatorstaina
50-vuotta taiteilijaelämää – kiertueensa alkupotkuissa Kiteellä
Huikea suoritus! sanoisin jos Tamminen olisin ja Tammisen tamineissa, vaikka siinä kalapaidassa.
Katri Helenan konsertti.
Ääni sen kuin kuuluvoituu, etten sanoisi, Heikinheimo tai joku vakavamman musiikin kriitikko jos olisin: - Kultivoituu!
Ja mikä äänentoisto! Miksaaja onnistunut viimeisen päälle: ensimmäisen kerran iskelmätähtien konserteissa olivat äänet balanssissa eivätkä rummutkaan hakanneet yli muiden.
- Katri Helenaa sinne oltiin menty kuuntelemaan ja Katri Helenaa kuultiin.
Musiikki tuli sen tuuman verran ohuempana taustalla niin kuin pitääkin. Alussa vähän laulajan ääni sortui, vaan se johtui ihan siitä kotoisasta yleisöstä kun oltiin syntymäkylän naapuripitäjässä. On siinä oma herkkyytensä.
Mitäs meitä kuulijoita oli, no - semmoinen pesäpalloyleisön verta, parisen tuhatta.
Ja tietysti paras kaikista aina on se
Sua rakastan - aina se itkun tai ainakin karhean kurkun paikka on, ainakin kahdella. kuuntelijalle.
Iskelmä on tunnetta, ei se mitään muuta ole - aivan kuin elokuvakin Pölösen mukaan.
Ei sen mitään muuta tarvitse olla.
Tunnetta se oli myös Romppaiselle ilman iitä.
- Mitä apina! oli heti kättelyksi tervehtinyt Liimataista, Tommia sitä Katrin kalakaveria, ulkona. Tommikos oli hämääntynyt ensin että tämmöisiäkö nämä Karjalan lupsakat ihmiset. Oli sitten vastannut vastaavasti ja siihen oli jäätynyt Romppainen iliman iitä.
Nyt konsertin jälkeen hieroivat sopua, vaikka eihän riitaa ollut ollutkaan, vaan reilu kaveritervehdys. Nyt konserttiyleisön poistuttua haki Tommi iittömän Romppaisen siihen Katri Helenan luo, ja se oli hieno hetki: siinä fani kohtasi idolinsa.
Tähän liittyi se kosintakin.
Mies lopulta heittäytyi elehtien polvilleen valkoisiin, kuin morsian, pukeutuneen solistin eteen ja remakasti pyyteli: - Tuu sie Katri miun vaimoksein.
Ei Katri lupautunut mutta ymmärsi yskän ja tuulen suunnan.
- Mie jo lapsena isän polovella kuuntelin sinua ja monesti oon itkeny laulujasi kuunnellessa...
Niin jatkoi Romppainen iliman iitä, nyt ihan vakavana, mutta hyvillään kun oli tavannut näin läheltä naisen, jonka oli aina halunnut tavata ja sai vielä kannustavat sanat Katriltaan:
- Sie oot hyvä poika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti