Jos et näe hyvin, olet likinäköinen, sokeuden rajoilla ja olet kuvataiteilija, näet puolikkaita ihmisiä ja olemattomia pyykkejä narulla kuivumassa vintillä, niin ohhoh!
Semmoinen oli taidegraafikko Pentti Kaskipuro (1930-2010), kunnes tuli tiede taidetta auttamaan: laser-leikkaus palautti näön ja vahvat silmälasit jouti vaikka sinne vintille viskata.
Pentti Kaskipuro on viimeinen Taiteilijakukkulalla hautapaikan saanut, viimeksi haudattu, muttei viimeinen sinne haudattava: kolme taiteilijaa on vielä elävien kirjoissa, mutta heidän vähemmän tunnetut puolisonsa ovat jo päässeet perille.
Makkaranpuolikkaita, porkkanoita, halkaistuja sipuleita, sieniä, perunoita, leipää, naurista ...
Kasvavat ruoka-aineet: "Ne ovat nöyriä malleja, eivät valita, rähjää tai kiukuttele, pysyvät paikallaan päiväkausia. Kauniitakin ovat, mutta ennen kaikkea hiljaisia, kelpo yksilöitä."
Mustavalkotöitä. Aimo Kanervallahan oli vähän sama syy maalatessaan omakuviaan innokkaasti ja paljon: malli aina paikalla; lienee ollut kyllin hiljainenkin.
Joku viisas lausuikin että Kaskipuro oli taiteilija, joka kasvatti mallinsa ja sitten vielä söi ne.
Käytti kaksinkertaisesti hyväkseen luonnonannin.
Kaskipuron teoksia on esillä pitkin maailmaa, jopa Tasmaniassa.
*********
Piiiiiiitkästä aikaa suksilla. Kun ei flunssasta aivan irti niin jopa oli vaikeaa. Jään yli mökille ja takaisin. Talven lumet kaikki jäljellä, yöpakkaset pitävät huolen ettei kevät etene. Jäällä hanki laineilla, mikä luisteluhiihtoa vaikeuttaa mutta enemmän potemisesta kankeat jäsenet.
Huomennahan tuon näki tuliko ryhdyttyä liian aikaisin urheilumieheksi: ottaako tauti takapakkia.
Islannin reissua varten luennassa Laxnessin Pitäjänkertomus puolessa, Matti Rämön Polkupyörällä Islannissa alkuetapilla. Rämö polkemassa Islantia ympäri, menossa toinen päivä. Molemmat ovat maan lounaiskolkassa Keflavikin ja Reykjavikin tuntumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti