torstai 21. helmikuuta 2013

Jehovalaiseksi luulimme tuttua miestä

Valkoinen auto ajoi pihaan juuri kun kaikki hiihtovermeet olimme kiskoneet niskaamme ja olimme valmiina astumaan ulos.
- Pahaan saumaan ukko tupsahti, nyt ei kyllä oo aikaa Jumalalle.
- Ei, tulee kuuma ja sitten kylmä ja se on flunssa.
- On se niitä, siistit vehkeet ja salkku.
- Ei kyllä ilkeäisi poiskaan hätistellä. Ihan ne asialla ovat.

Siirrymme pihamaalle. Kultasankainen seitenkymppinen herrasmies puristaa salkkua ja tervehtii.

-Meillä hyvä kun tuosta lähtee aitan takaa latu.
Teen juttua kun mies ei pääse asiaansa.
- Jo on reilusti yli puolet talven tavoitteesta kasassa.
Jatkan kun ei vieläkään toimita asiaansa.

Sitten yllättäen huutaa vaimo: - Pietuhan se on!

Pietu myhäilee, ei oo ihan äsken meidän pihassa käyny, liekö ikinä, vaikka on tuttu mies.

- Myö kun luultiin sinua jehovalaiseksi, oot niin särmännäkönen mies kun parraissasi kulet.

Pietua naurattaa: - Vai vielä jehovalaiseksi! Jäseneksi tulin kyselemään.

- Mepä kysytään ensin nikkaroimaan, vieläkö rakentelet? Pitäs kaiteet ja lattia uusia ja mökin kaivo kun vinttikaivosta katkesi poikkipuu ja...
- Vähiin on jääny rakentaminen, jotain sipistelen.
- Jos ainakin kävisit sitä kaivoa pistäytyisit katsomassa keväämmällä ...
-6 13/703km/€

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti