sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Heimo Haitto - kukkulan kuningas 2


Loimulohi oli maukasta eikä seurassakaan moittimista.
Järvellä tuulee aina, saareen päin hiihdellessä tuntui ettei tänään tuulee, vaan saaren kierron jälkeen olimme eri mieltä. Ei se tuuli kuitenkaan tuima ollut eikä järvenselkääkään kuin reilu kilometri.

Heimo Haitto Mika Waltarin jälkeen valikoitui Taiteilijakukkulan 'asukkaista' käsittelyyn.
Ankea oli viuluniekan lapsuus ja kova koko elämä. Ruokolahdella 1925 syntynyt Heimo jätettiin kouluiän kynnyksellä Viipuriin  soitto-oppiin. Torniossa asuvan perheen veturinkuljettaja isä solmi Boris Sirpon kanssa rajunpuoleisen sopimuksen, jossa pojan kasvatus uskottiin Sirpolle niin ettei vanhemmilla eikä pojalla ollut oikeutta tavata toisiaan ennen Heimon 18 vuoden ikää!

Boris Sirpo ei ollut kyllin taitava opettaja ja Heimon soittotaito jäi vajaaksi, kaikkea lahjakkuusreserviä ei käytetty.
Elämä vei Amerikkaan ja heitteli kovin kourin, ja uhkapeli ja viina, joka näkyy ylipäänsä Taiteilijakukkulan väelle maistuneen, veivät ja riepottelivat miestä mennen tullen; vaimokin löytyi 17 vuodeksi ja siihen pari lasta. Sitten koitti paluu kiuruveteläisen Eevan, uuden naisen kanssa Suomeen.
Joensuusta irtosi kaupunginorkesterissa rivisjäsenen paikka.

Ilmankos siellä kaupungilla näin aina silloin tällöin pienen hintelän pitkätukkaisen tumman miehen kulkemassa eteläruutua kohti.
Kuolema kohtasi viulutaiturin tai viulutaituri kuoleman Aurinkorannikolla Marbellassa 9. kesäkuuta 1999.

-5 18/748km/€

47-
48-
49-
50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti