Raflaava otsikko moninkertaistaa lukijam.

Normaalisti täällä poikkeaa 1 tai 2, eilen kymmenkertaisesti! Mistä en ilahtunut ollut, koska haluan pysytellä kuusen juurella sadetta pitämässä, enkä halua kastua; muutama pisara ei haittaa.

Uhallani vain kokeilin käyttämällä makaaberiinkin vivahtavaa otsikkoa. Leikkimieltäkin siis meikäläisessä!
Mutta asiaan, eli päivän rientoihin:

• aamupäivä lukemista ja julkisemman blogin kirjoittamista, jossa täytyy olla hivenen tarkempi kuin tässä, muttei kuitenkaan niin tarkka kuin painetussa sanassa: aivan ihmettelin miten järkevästi olin viitsinyt pakon edessä kirjoittaa kun Leskovin Lumotun vaeltajan alkulehden liitteestä löysin vanhan kirjakritiikkini, joka oli aikoinaan Karjalaisessa julkaistu. Pakon edessä? Niin, silloin puolenkymmentä vuotta toimittelin ahkerasti kirjallisuusarvosteluja Väisäsen Ritulle.
• iltapäivällä päiväannos hiihtoa, matkaksi laskin kartalta 12,4 km ja hehtaareita lenkin sisälle jäi reilut 340 eli vähemmän kuin isäni kodissa! Kaikkine puketumispuuhineen touhu lohkaisee päivästä kolmisen tuntia; itse suoritus puolitoista.
• iltasella telkkua, ristikkoa, tietokonetta: lentopalloa, päivän-Vartiaista, Haglundia, joka edelleen tuntuu kaikkea muuta kuin puolustusministeriltä.
• yötä vasten päivän herkku eli raukea lukuhetki ennen vaipumista sinne mistä on tullut. Tänään Suomen Kuvalehteä, sattuneesta syystä, eli siitä toisesta blogista johtuen, vaan sitten jo Lehtosen Munkki-kammioon, Tarkan Lehtos-elämäkerta kakkoseen, ja  Arvo Myllymäen, sen sotavangin pojan romaaniin Vihan ja rakkauden päivät. Viimeinkin kirja alkaa napata mukaansa, vaikka se suht kömpelöä onkin, vaan  taustan ja syvän tunteen kun tietää niin mielellään mukana pysyy. Modenin Metsuri-sanan käyttäminen sodan aikana vähän älsyttelee.