Nyt ihan muuten.
Tuntui olevan tulta ja tappuraa langan päässä oleva:
"En tajua noita kaukomatkailijoita!"
"Noo, antaahan tulla."
"Mennä nyt tieten tahtoin jonnekin Jemeniin ja sitten kun jäävät kiinni ja kaapataan niin kaikki on huutamassa apuun valtiota ja ties kaikkia veronmaksajia."
"Niin, Tuomiojan syyhän se tahtoo olla."
"Nyt jouluna joku valtionvirkamies joutui lähtemään näiden seikkailijoiden perään kesken oman joulunviettonsa. On ne hävyyttömiä nämä nykyajan matkailijat mitään omaa vastuuta ei tajuta!"
"Niin päin taitaa enemmän olla."
"Nämäkin Thaimaan matkaajat jotka joutuvat välilaskun Venäjälle tekemään puoleksi vuorokautta! Mikä valitus ja ruinaus. Oli vilua ja nälkää ja kaikki hyvä puuttui!"
Arvelin että pian kuuluu puhelimesta TUUT TUUT kun kovin kiivaaksi alkoi juttu luiskahtaa, pudottaa kiihdyksissään kapulansa parketille.
"Hiittäkö matkustavat, pysyisivät kotona jos eivät kestä olosuhteiden muutoksia taikka sieppauksen uhkaa.
Ja hävyttömiä ovat nämä myös jotka valittavat vanhempiensa kohtelusta laitoksissa tai kotihoidossa. Eikö niiden itsensä pitäisi hoitaa isänsä ja äitinsä eikä sysätä yhteiskunnan kontolle."
"Niilläpä kun on oma työnsä ja elintasonsa."
"Nimenomaan tuostahan se on kiinni. ELINTASON YLLÄPITÄMISESTÄ. OMAN. Viis ukin tai mummon, oman isän tai äidin. Laskisivat vaatimustasoa: kahden auton sijasta yksi, uusien hankintojen sijasta kirpputori jii än ee. Onhan näitä mahdollisuuksia. Eihän materia saisi hallita, vaan ..."
"Sepä on niin vaikeeta palata puutteeseen."
"Ei se mitään puutetta olisi. Päinvastoin."
Parin tunnin jälkeen väsytti - kumpaakin.
Päätettiin lopettaa ja palata asiaan, kunhan asiat etenevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti