Ulkona vielä hämärää aamunkutjua. Kello puolta yhdeksää läppää.
Siis: Ihanko oikeasti tämä aamu on SE aamu, se jolloin Jeesus syntyi!
Ilmankos on niin rauhallista.
Vaimon paikalla nukkuu kissa ja kehrää, vaimo on lähtenyt kirkkoon, joulukirkkoon. Lempi näki ikkunan läpi eilen aaton pimeydessä ketun, joka kuusiaidan viertä jolkotteli, painui litteäksi, se pelkäsi., meidän Lempi.
Me pojat, leikattu Lempi ja minä, kuuntelemme Jussi Björlingin O helga nattia, jonka Äijä on kaivellut tänne.
Oikein selkäpiitä viiltelee; kunhan ei seassa ketunpelkoakin, hyppysellisen verran.
Auvoisaa on olo, on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti