Loppupäivän urheilevat toiset: telkussa suomipoikien lätkää, engelsmannien jalista riittää iltapäivän ja illan. Selostajien huminaan kyllästyy, toisin kuin saunan, jossain vaiheessa ja on käännettävä kanavaa.
Ritva Oksanen ilmestyy ruutuun, entinen juoppo, matalan möreällä äänellään, kun BC-TV, aivan outo kanava, osuu kanavaratsastuksessa ruutuun. Kertoo hetkestä jolloin usko tuli ja hetkestä jolloin viina lähti. Perheestä, neljästä tytöstään, urastaan ja oikein kiivastuu kun rikas kirkko ei konkreettisesti auta kerjäläisiä, köyhiä ihmisiä. Toisella kanavalla samaan aikaan huiskivat Syksyn sävel -kilpailijat, melkoinen meno päällä - olevinaan, fuskaavat pelaavat filunkia: eivät oikeasti suorana laula; Simo Silmu ei muista aukaista suutaan, vaikka ääni kuuluu. Pelleilyä, vaikka syöpähyväntekeväisyyteen kolehtia keräävätkin; jo on Jungnerkin mukana, tietenkin.
Käännän takaisin Ritvalle ja mietin että pitäisiköhän uskoa.
la 17.11. 5C ei talvesta tietoakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti