Jos, niin tuskin ovat sitä luterilaisten tapaan päivän nimen lyhentäneet. Joku roti sentään!
*
Musta on maa jälleen, lumen, valkeuden henki on noussut taivaisiin, paljastanut altaan värittömän maan - on aika miettiä olevaa ja kauneuden katoavaisuutta.
*
Jännä törmäillä ikätovereihinsa siellä täällä pitkästä aikaa, huvittuneena katsoa rupsahtaneita naamoja: tuokin niin sievä joskus, tuo jopa ylpeä piirteistään, tuo tukkansa laineista, tuo omaisuudestaan, tuo arvosanoistaan, tuo ties mistä.
Ja siinä nyt olemme paljain pyllyin tai mitä meistä kenestäkin enää jäljellä on. Emme oikein vieläkään tahdo käsittää että tässäkö tämä kaikki - marjat sankossa. Emme ainakaan laula yhtä pontevasti Ohi on -marssia kuin armeijan päättyessä.
*jne.
2.11.2012 4C kuollut musta märkä maa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti