Parit pulmat
31.08.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN,
huikopala
30
vai 31? maalla tyhmyys tiivistyy?
HT/7
.
.
Henkien taistelu 6.
Päivien
luku elokuussa aamulla pähkäilytti, kun ei niin väliä tunneilla
päivillä tai kuukausilla: yhtä lomaa ja luppoa.
Ei
muuten, vaan merkitsenkö potun päivämääräksi 31.8.2012 vai 1.9.2012.
Tavallaan olisi noloa jos elää päivää jota ei olekaan. Pilvilinnoissaan
siis.
Rystyset
pelastivat. Tiedättehän. Käsi nyrkkiin ja laskemaan rystysiä ja
rystysvälejä laitimmaisesta alkaen. Koholle jää elokuu, so.
31 päivää - väliin jos jäisi olisi alle.
Ensimmäinen
pulma ratkaistu.
Toinen
pulma heti edessä: runsauden pula = kirjoittaisiko lanttukukosta, savumuikuista
vai mustaherukoista? Ja niitä tarjonneista ystävistä.
Jokainen
olisi oman jutun väärti.
Lanttukukolle kävi kutsu maanantaina, savumuikuille sunnuntaina, herukoille lauantaina. Suussa sulavia tahtovat ystävät tarjota ystävällisesti. Ja mitä herkkuja! Mikä maku! Ja niin suomalaista! Mitään pizzaa Italiasta, tai burgeria Amerikoista! Tai mitään lämpöisten maiden avocadoa, mangoa, papaijaa! Etelän hetelmiä, pah!
Suomalaista,
aitoa maalaiselämää, reilua voitaleipää! Tarjolla.
Mitään
hienostunutta toscanalaista, gardajärveläistä hivelevää kosketusta ja tuoksua!
Taikka väimereläistä sineä, turkoosin vihreyttä.
Pöh!
Aitoo pötsönlahtelaista, sampaanselekäläistä, orasalolaista lanttuu, mujetta ja
mustoo viinmarjoo -
oo la laa beibö!
Pehmenneen
lantun suussa sulavaa imeltuvaa maukkautta, mehevän läskilihan
tirinää ja lantun hajua. Savupöntön leppäisen pehmeyden hauduttamaa muikkua,
kielen vievää valkolihaa, kuparinruskean kylkinahkan alla suolan aromoimaa
alkuvoimaa. Mustaviinimarjaa, pullukka herukkaa suoraan pensaasta
terttuineen tai alumiinisen mehumaijan hauduttamaa nektarijuomaa...
Harmin
pala - joku huutaa, keskeyttää, kunhan ei olisi itse Joel:
- Herää
tähän hetkeen, äijävähä!
Yhä
maistuvat alkuviikon maut huulilla, ovat kielellä livottavissa vaikka tänään on
jo perjantai.
Harmi
että ehti ratketa vain pulmista toinen, se vähemmän tärkeä
eli se minkä rystyset laskivat:
Tänään
on 31.8.2012, elokuun viimeinen päivä.
Oikeasti
ja tosiasiassa
tässä
menossa Joel Lehtosen Henkien taistelun puoliväli ja
sen herättämien ajatusten siirto tänne vielä Putkinotkoakin syrjempään Suomeen,
liki itärajaa. Henkien taistelu kiivaassa mietinnässä. Noin
kaupunkilais-urbanistista jo 1930-luvulla! Ennen pizzapaikkoja, ennen
televisiota, internettiä, ennen lätkää, ennen ...
Pirun riivaama Kleophas
on kääntymässä, sen oikean Pirun, Sorsimon,
vaikutuksesta, maalaiselämän viholliseksi: Talonpoika on ahneine
omistushaluineen vihonviimeinen kapistus. Tyhmyys tiivistyy
maaseudulla, sivistys on kaupungissa - niin se on. Se
on ollut niin jo tuolloin Helsingissä! Tuossa vähäisessä piskuisessa
pääkaupungissa!
"Niin,
mutta ovathan he maan lapsia, mullan lapsia, - lähellä luontoa ja sen
tiedottomia vaistoja ... joskin ihminen ikävöi korkeampaa näkemystä ..."
"Kuulaampaa
näkemystä", jatkoi Sorsimo hänen ajatustaan.
"Niin",
myönsi Kleophas. "Sellaista, jota suurempi sivistys, laajempi tietomäärä
luonnollisestikin tuo mukanaan ..."
"Ja
laajempi elämä", hymähti Sorsimo. "Sellainen kuin esimerkiksi
pääkaupungissa ..."
Lehtonen:
Henkien taistelu. 1933
Karhukirje
30.08.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, voe mahoton!
selvällä suomella
.
.
Tuli SARVilta.
Kuulun SARViin, vaikkei jutuista uskoisi. Siis liittoon jonka jäsenet arvostelevat toisten tekstejä! (vaikkeivät itsekään taida taitaa).
"Kirjanpitomme mukaan jäsenmaksunne on vielä maksamatta", kirjeessä kirjoitettiin ja huomautettiin että jos ette jumankauta maksa seuraa sanktioita, liitosta lemppaamista sun muuta tosi ikuista ikävää.
Ensin tietenkin ajattelin että kyseessä on taas sonerat, siis niitä kirjeitä joissa vallitetaan, etta vallitetavasti bezahlung puuttu tarittan isso maksu tanne meile ja tilinronne ja pakitunnuksenne, luotto cardin kayttooikkeussiirto meile tanne nikkeriaan...
Vaan mitä vielä, tosi oli kyseessä ja " palauttamaan samalla PRESS-kortin"-uhka pisti toimimaan, tönkimään asiaa, harjoittamaan tutkivaa dzurnalismia. Löytyipä kun kauan kaiveli: 70 € maksettu ajat ammoin jo joulukuussa, viime vuoden puolella vuoden 2012 jäsenmaksu, uskomattoman aikaisin varmaan, koska piuhat sekä kirjat kirjaliitossa noin sekaisin menivät.
En
minä muuten hädissäni, vaan sillä kortilla pääsee ilmaiseksi Louvreen Mona
Lisan hymyä tsiigaamaan ja muihin ulkomaan kihupaikkoihin, siinä kun lukee
oikein kielillä:
Carte
d'identité de Presse
- Les autorités sont priées de bien voulóir faciliter la
tâche professionelle de titulaire de cette carte
- The authorities are kindly requested to facilitate the
professional task of the bearer of this card
- Es wird gebeteb, dem Inhaber dieser Karte bei seiner
Berufsausübung Beistand und Hilfe zu gewähren.
Suomessa sillä ei pääse minnekään, paitsi linja-autoon, jossa pressillä saa 30 %:n alennuksen pitkillä matkoilla. Vaan ilmaiseksihan linja-autoissa pääsee, jos on itse öisin kuskina, kuten taannoin. Pesäpallokentän porttimiehelle jos erehdyt korttia vilauttamaan, siinä on munaliisan hymy kaukana ja järkkärillä kännykkä korvilla: poliisia paikalle heti hälyttämässä jotta joku häirikkö tiällä pumm...
SARV
on toista maata ja kohtelias. Anteeksipyynnöt ja kaikki kohta perään.
Hyvittivät vielä erhetyksensä lähettämällä kirjan Kritiikin kasvot.
Sieltäkös heti löytyi asiaankuuluva juttu otsikolla 'Tarkista
lasku. Sinun täytyy se maksaa'.
Jutussa
Heikki Jokinen manailee mediatalojen
röyhkeydestä tekijänoikeuksien kaventamissopimuksissa, joissa halutaan
juridinen vastuu tekijän työn julkaisemisen seurauksista tekijälle:
"Kun tämä yhdistyy vaateeseen saada
levittää työtä mihin tahansa sekä muuttaa sitä, on vaade kuin Franz
Kafkan tarinoista. Tekijä vastaa seurauksista, vaikka ei tiedä missä
ja millaisena hänen työtään levitetään."
Hymysuinen
puupäinen elokuinen
Paradiso pieni Onnin maa
.
.
Että
Paratiisissakinko joskus!
Satelee ja
matelee.
Joutessani
takkaan nakkaan puita.
"On
nuita!"
Hymy
suussa
lämmitän
jo elokuussa!
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
BB 2012
28.08.2012
- 00:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
iltasella klo 21-23 paukahtaa
.
.
On keskiyö.
Pian On Taas Iekemistä. ! Näkemistä. ! Ja Siunaamista. !
- Voi herra paratkoon noihin villiin
kanssa!
Enää tämä
yö. Ja sitten!
Subi
on saanutkin olla supisupihiljaa viime joululta, jolloin BB7
päättyi ja se yks rohkea yksinhuoltaja, nainen voitti, ei enää tule nimikään
mieleen. Pertun kyllä muistaa aina, kun oli eka. Ja Kaarlo
kautta aikojen paras.
Vaan iltasella
pannaan uutta putkeen ja päästään ihmisten kimppuun, ihmistä lähelle:
BB8, se kasi. Kahdeksas vuosi!
Fantastic! Unbelievable! Incredible!
Saa Lehtoset,
Kilvet väistyä vähäksi aikaa, kun Elämä alkaa. Lehtosen Henkien
taistelu kalpenee ja nyt vasta forstmestari Klepohas Leanteri
Sampila näkisi ennen näkemättömät. Mietoa se oli Lehtosen aikaan
syntinen elämä, Pariisissakin.
Saas
nähä mitä näkyy!
Asukit
Ukonturjakkeita
vain!
27.08.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, lapsismi, LEHDISTÖ
ei yhtään naista uusimmassa lehdessä
.
Viisaassa Rahassa, 6/12
.
Joten yksitoikkoiseksi hajahuomioluennaksi tahi paremminkin Kuka pelkää mustaa miestä? -leikiksi luiskahtaa Piensijoittajan lukuhetki:
- Japanin indeksilaina suli Tomi Salon
käsiin. Sinne meni tuotto, suli pääoma, petti inflaatiosuoja.
Lehteä
lukeva Piensijoittaja onkin ihmetellyt viime vuodet
sijoittamisen turhuutta - sarkastisesti päästääkin ilon ilmoille: "Onneksi
on vielä jääny rippeitä mitä sijoittaa - säilyy häviämisen
ilo."
-
- Petri Sahlström on
joutunut tänä kesänä poikkeuksellisesti seuraamaan
päivittäin muutakin kuin säätilaa netistä: velkakriisin osavuosikatsausten
sekä korko- ja valuuttamarkkinoiden käänteet
sääkäänteitä ailahtelevampia.
Piensijoittaja tähtäimessä ollut
absolutismi säätiedotteita kohtaan: "Ei yhtään
ennustetta tänään korville!" Ei ole onnistunut aivan,
harmittaa.
-
- Pentti Hakkarainen vaatii pankkisääntelyä,
jotteivät finanssikriisin kustannukset jää veronmaksajien kontolle. Piensijoittaja
kannatti kyllä jo koulussa, niin oppilaana kuin
opettajanakin, mahdollisimman vähäistä välituntikontrollia,
paitsi oman laiskuutensa, myös
pikkukansalaisten vastuuntunnon kehittymisen takia.
Niinpä moni uhitteleva ilkityö jäi tekemättä.
-
- Puola, itäisen Euroopan
mallimaa. Korruptio on iso ongelma, silti ihan vaatimatonta luokkaa
Venäjään verrattuna. "PAH!" huokaa Piensijoittaja
ja aina vain harmittelee Danske Bankin Itä-Eurooppa-rahaston
rahastotappioitaan: "SIJOITA NYT ITÄBLOKKIIN!"
-
- Timo Rothovius Osakesäästäjien
keulana ei pidä järkevänä jäsenistön 'Elop ulos!'
-vaatimusta, koska Stephen nauttii hallituksen
luottamusta ja hallituksen vaihto ei osakesäästäjiltäkään onnistuisi.
Piensijoittajankaan mielestä ei sujuvampaa
tyhjänpuhujaa sitten Kanervan ole syytä Kanadaan poislähettää.
Imurikauppiaseliittiä!
-
- Jarmo Leppiniemi pankkitallettaa =
kirjoittaa sijoitusrahastojen tuottamattomuudesta: Viiden vuoden kymppitonnin rahastosijoitus olisi arvoltaan nyt
5000 €, korkeintaan
8000 €. Pankkitalletus
näyttäisi numeroita 10510 € .
Piensijoittaja muistaa Hesarin kirjoituksen
vuosien takaa, missä Nalle Wahroos ihmetteli, miten vähän
suomalaiset sijoittavat rahastoihin ja makuuttavat rahojaan pankkitilillä;
Piensijoittajalta pääsee pieni hörähdys.
-
- Lehden mielenkiintoisin tarkasteltava on
joka kerta, varsinkin nyt kun Digian houkuttavuudesta on päästy,
sehän oli kauan sitkeästi kasin sakissa kuin Aikamiesten Iltatuulen
viesti musalistalla aikoinaan, Osakepuntari,
taulukko, jota varotetaan melkeinpä pääkallokuvin tulkitsemasta
väärin ja ainakaan syyttämästä lehteä häränpyllyseuraamuksista: Lista
ei sisällä ostosuosituksia, eikä se ota kantaa osakemarkkinoiden
yleiseen houkuttelevuuteen sijoituskohteena. http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/analyysit/balancenlista/
Että tämmöinen tummanpuhuva tosin nauravanaamainen lehti tällä kertaa.
Piensijoittaja sulkee
viisastuneena Viisaan Rahan ja päättää uudella viikolla olla
koskematta houkuttavampiin tai -vimpiinkaan tarjouksiin, edes tiistaina
pörssin yleisimpänä laskupäivänä. Lähtee ulkoammeeseen luiskahtanutta
siilinraatoa hautaamaan, lapiohommiin, tiedä vaikka löytäisi lehden mainitsemaa
Ytterbiumia tahi jotain kumman Tannenbaumia, harvinaisia maametalleja,
jotka pian ovat arvossa arvaamattomissa.
Sitten
olisi taas mitä sijoittaa turhuuveen, Päätalon Herkon,
toisen lapiomiehen sanoin, kun entiset 'sijoitukset' alkavatkin olla
aamenissaan.
Naisilla saa
26.08.2012
- 12:00 | hikkaj | URHEILU, Sijoitus/kauppa, kertakäyttökamaa,
lapsismi
jos oikein sijoittaa!
.
.
Viime viikonloppuinen Savon reissu poikii yhä!
Onni
Eläkeläinenhän on kova poika veikkaamaan: ei niinkään voiton takia kuin
osumisen. Ja kun harvoin osuu sen upeammalta tuntuu kun osuu.
Nyt
osui!
Jotenkin
siinä Kuopion keskuskentän portin takana seisoskellessa, pallomerta katsellessa
kävi OE:n iholla ja sisuskaluissa semmoinen kutina että näitä Pallokissoja
täytyy käyttää hyväksensä, sijoittaa heihin. Jäädä kyttäämään tilaisuutta.
Kannatti.
Eilen napsahti.
Panos
tuli NELINKERTAISENA takaisin, kun lisäsi nuo Vinkun naiset siihen häviämään.
"Jos
olisin sijoittanut naisiin satasen, olisin saanut neljä saturaista takaisin.
Jos tonnin, nyt olisi neljätuhatta euroa lakkarissa! Tai miljoonan, niin neljä
miljoonaa tai ..." jälkipelasi Onni.
Ja
eikös vaan alkanut kääntyilemään iso ilo harmin puolelle.
Niin
kuin niin usein muissakin läheltä liippaavissa asioissa. Niin kuin
kaikilla muillakin inhimillisillä olennoilla. Ja Onnihan on laskettava
inhimilliseksi olennoksi, ainakin melkein.
Eikä
Onni oikesti maansa myynyt ja myrtynyt "Pyh!4€"-voitostaan
ollut, kunhan joutessansa laskeskeli. Eikä hän oikeasti haluaisikaan isoja
voittaa, niin kuin satasia ja silleen, sillä Onnin tavoitteena aina on, kuten
alussa on kerrottu, osuma eikä siitä koittava kahina.
Tänään
hän lähtee taas naisilla uuteen hyökkäykseen:
Väätäisen
Juha
25.08.2012
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, URHEILU, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, Local, lapsismi, LEHDISTÖ
kiertää taas kenttää, tapaa mm. toisen mestarin
.
Tänäänkin on päässä pyykkipäivä. Niin kuin joka päivä: paljon luettavaa = paljon pestävää.
Torilla oli JV, en mennyt, vaikka nuoruuden idoli olikin. Kova poika silloin, juoksi Joensuussa -72 Münchenin olympialaisten alla aika haipakkaa ja oli laiha ja mustempi kuin mustinkin musta, vaan niin olivat Sepot Matela jos Tuominenkin. Asui Alli Vaittinen-Kuikan pesässä, puoluetoverinsa hoidossa kisojen ajan. Euroopan mestari edellisen vuoden Helsingistä. Ne olivat aikoja ne! Kovia aikoja: kympit kahtakasia laitanaan ja vitosella 14 ei mitään. Kukkoahoa, Vasalaa, Viréniä, Salinia, Mona-Lisaa...
Tuosta sakista siis yksi olisi ollut torilla, vaan en silti mennyt tapaamaan, en edes harkinnut, koska halusin säilyttää nuoruuden uljaan näyn: nuori energinen orhi kiitämässä savannilla auringon laskiessa. Ehken olisin mennyt jos torilla olisi ollut toinen JV, se Vanhis, se joka niin on tykästynyt Timo Soiniin ja perussuomalaisiin, ja varmasti olisin mennyt jos torilla olisi istunut Volter Kilpi.
Toisen käden tietoa toki sain: pappi oli ollut ja kunnanjohtaja ja poliisi ja moni muu. Ymmärtävät hyvän päälle. Hakkaraista ei ollut näkynyt, lie ollut jossain eukkoa kantamassa tai karaokea vetämässä - tai pöydän alle rientäny, veitikainen, kuka tietää.
Lehden
sain, vaikken paikalla ollut: Perussuomalainen 10/2012
Minuun
kaikkinaiset lehdet ja kaikkinaiset kirjoitukset uppoavat kuin likapyykki
pesukoneeseen, jopa Siniseen Nyyrikkiin ja nyt lakkaavaan Reginaan
tartun mielihalulla, no moottorilehdistä en juuri piittaa.
Ahkerammin Piippolan
vaari Väätäinen kiertää kesäisiä kenttiä nyt kuin Keminmaan
keiju Väyrynen, menossa on Kunnat kuntoon -kiertue.
Eilen
täällä, tänään Pöljässä kertoo lehti.
Sitä
tässä tavailen ja ylpeäkin olen että Poutiaisen Einon henki on
heräilemässä, tuon toisen nuoruuteni itolin. Kertaakaan en jättänyt
äänestämättä, en silloinkaan jolloin Eino jäi tipalle etuskunnasta. Rehti mies,
viimeisen päälle - johan sen päältä näki ja kyliltä kuuli, jopa vastustajien
suusta.
Eipä
silti: kyllä minulle kaikki puolueet käyvät sitä yhtä lukuunottamatta.
Mäntyrannan, toisen konkarin on
Väätäinen tavannut Pellossa. Eero on ollut suivaantunut Pellon kepulaisille (hih!), oltuaan itse puolueessa
40 vuotta: "Muutamat jäärät pelaavat sumeilematonta sanelupolitiikkaa
... "
Vähänkös
tuttua muillakin pelloilla ja vainioilla.
On
noissa hohtoa yhä jäljellä, noissa urheilusankareissa törppöilyidensäkin
jälkeen, Nykäsessäkin (=
paina kainostelematta nimeä nähdäksesi kuullaksesi kummat), joka taas on alkanut
ryyppäämään, Väätäisessä, joka on juomansa juonut, Mäntyrannassa, joka viime
metreillään kompuroi amfetamiiniin kanssa.
Inhimillisiä
tekijöitä ja kokijoita.
Ai
niin siinä lehdessä oli vielä Matti Putkosen neuvo miten
kriisihommat hoituisivat: "EU maksaa puolet maailman
kehitysyhteistyöstä eli yli 500 miljardia euroa. Puolitetaan tämä ja ohjataan
näistä säästyvistä kehitysyhteistyörahoista kolme seuraavaa vuotta EU:n
kriisimaiden työllisyyden, yrittäjyyden ja sosiaalisen turvallisuuden
kohentamiseen sekä oikeudenmukaisen verotusjärjestelmän luomiseen."
Näin on tältä
päivältä pää täynnä riepua jos jonkinmoista: ei kun pääpesukone pyörimään
ja odottamaan, tuleeko noista kyllin puhdasta päällä pidettäväksi.
Linja-autossa
onpi tunnelmaa
matka katkeaa
.
.
Lähtöasemalla olin rahastanut kuten oli opetettu. Ei siinä mitään, hyvin oli sujunut. Auto puolillaan väkeä. Suurin osa oli vain vilauttanut korttiansa, sekeleitä ei juuri tarvinnut käsitellä.
Sitten olin leväyttänyt kartan ohjauspyörän päälle ja viisauksissani etsinyt oikoreitin kirkolta kaupunkiin.
Tie oli kaventunut ja kaventunut ja kohta käynyt mahdottomaksi ajaa. Keskellä metsää oltiin; onneksi metsä oli matalaa männikköä, kuivaa kangasta, ei mitenkään synkkää eikä upottavaa.
Matkustajat uppoutuivat matkustamiseen eli työpäivän jälkeiseen horteeseen; muutama mummo oli valppaammalla päällä ja päät pyörivät siihen malliin, ettei nyt tässä toillai ihan jokapäiväistä reittiä reissuttu.
Peruutin
pitkän autonpötkylän; säkällä sain käännetyksi sen kannokossa.
Ja ei kuin takaisin päin. Pian oltaisiin taas oikeilla jäljillä.
Ison tien risteykseen tultaessa ennätin kehaista etumummoille:
- Meiltähän tämä käypi. Helppoa kuin heinänteko,
miksen jo aikaisemmin älynnyt ruveta linja-autokuskiksi!
Siitä alkoivat vaikeudet ja mummojen vastalausevapinat ja huokailut: heinänkepittäminen mittään iisiä hommaa ...
Kummasti alkoi pohkeita ajaminen rasittaa, lyijyjalat eivät tahtoneet totella; ei sitten millään olisi jaksanut painaa kaasupoljinta, piti hivuttaa toinenkin jalka kaasupolkimelle avuksi.
Tuli pieni notko ja notkon pohjalle oli auto jäädä, vaivoin kahdella jalalla sen verran sai poljinta alas että täristen nousi.
Kahta jalkaa päästiin lähtöristeykseen, jonka ohi olisin aikonut hurauttaa asemalle poikkeamatta. Alkoi aikataulu olla vähän viturallaan ja työmatkalaisetkin heräilemässä mummojen murinaan. Tunnelma tiivistymässä, hartaushetki loppumassa.
Pomo näkyi huitovan aseman pihalla. Kai sen joku oli hälyttänyt jotta mehtään mänivät. Siinä viittilöi nyt että tännetänne!
Pistin vilkun ja väänsin rattia, mutta kaasupoljin jumi eikä enää totellut kahtakaan jalkaa. Siihen jumahti auto. Kääntymättä.
Pomo loikki nurmikon poikki hätiin. Ja tuuraamaan.
Ei. Vihainen ei ollut. Lohdutteli alkuvaikeuksista. "Kyllä se siitä lähtee", se rupatteli ystävällisesti. Mummot tuntuivat olevan toista mieltä: tuosta mittään näytä tule ...
Sieltä täältä kantautui nurinaa, vain pomo näytti uskovan mahdollisuuksiini: "Istut vain nyt ja kahtelet päältä. Pistät saunan lämpiämään kunhan kotiasi pääset. Tässä mittää hättää."
Mummotkin jo nyökkäilivät kun kaupunki lähestyi ja pomon kyyti joutui.
Vähää
vaille etteivät läpyttäneet käsiään kun kaupungin päätepysäkillä pääsivät
kyydistä ulos.
Tenniskentällä
pikkupojat kiroilivat
23.08.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, Matkailu, URHEILU, lapsismi, voe mahoton!
K18
.
.
Samalla Savonmaihin suuntautuneella retkellä Valkeisenlammelta ylöskavutessa Raviradantien alussa kävi OE:n vintissä taas pikkuinen pimeys: oli nähtävä KuPSin kotiareena, siis näiden Pekosen potkijoihen. R-kioskin nainen neuvoi jotta tuonne vuan mäin peälle, siellä leppääpi.
Hädin tuskin olivat kavunneet Onni E ja Onni E:n todellinen onni mäen päälle kun häkin sisältä kajahti:
-Yl ol!
- Vitun paska, elä sinä aina yritä vettee
itellesi!
Häkissä mätki
tennispalloa kaksi kymppivuotiasta, sulassa epäsovussa. Ilma oli mitä kaunein
ja aurinkoisin, poikain kieli ukkosteli ja salamoi.
Haukkoivat
mäen päälle henkeä Onni ja se todellinen Onnin onni.
Ei EI EI, ei ylösrehkimisestä, heillähän on tietääksemme rautainen
kunto, vaan pikkupoikien kielestä, joka rumenemistaan rumeni.
- Tuolleenpa ne koulussakin. Ei tuo uutta
ole. Kieli siellä häijympää teki kuin meteli.
Ja sen kuin paheni. Muutaman lätkyn jälkeen taas häkissä tärähti:
- Kivestä kimposi! Ulukona on.
- Silimäs on kivestä. Ja kivekses. Et
saatana neä mittää!
Jäivät onneksi koppien peittoon ja kuulomatkan taakse nuo ärhäkät nadalit. Pääsee helpotuksen huokaus: - Hittoakohan pelaavat jos noin on vaikeeta.
Ensin
siinä alla on tekonurmikenttä, missä poikajoukkueet pelaavat kunnon
peliä, tuomarit ja kaikki.
Ihan
äänettöminä pelaavat, vain puuskutus ja potkujen tussautukset. Ei purinaa
minkäänlaista: herrasmiehet ovatkin täällä eivätkä tenniskentällä niin kuin on
sanottu; vai tuomarin pillikö pitää pihdeissä porukat - vai äiditisät
katsomossa?
Kuplahallin takaa auringossa sojottavat korkeuksissa valonheittimet. Sinne.
SAVON SANOMAT AREENA lukee pääkatsomon päädyssä. Kuppituolit loistavat väreissä. Kenttä on täynnä potkimattomia palloja, kymmenittäin. Ristin sielua ei näkyvillä, portit lukossa. Vasemmalla sivustalla vaikuttava puukatsomo, Vienan Karjalastakin tuommoiset hävitetty aikoja. Sympaattinen retoska. Tilataideteos. Aurinkokatsomo nimeltään.
Onni E on otettu näkemästään.
Vaikkeivät Pallokissat edes kentällä vielä olleet!
Itamyöhään
kotosalla, siellä Ohtaansalmen sillan takana, luki tuloksen
tekstitv:stään: Pallokissat - ONS 1-2
Sittenpä
ei oma kielenkäyttö eronnut tennispoikien kielestä sanottavammin
= lausahti Pah!ia pahempaa.
Ronaltiina, Pallokissojen maskotti ja pelaajahahmo
Sonera
se laskuttaa!
22.08.2012
- 09:23 | hikkaj | pahoinvointi, Sijoitus/kauppa, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!
kapulakielellä kaikkine logoineen
.
.
Tulla
tupsahti Elisan käyttäjälle karhulasku, illalla mailiin.
Kieli
oli vähän kuin omakirjoittama, vaan kuka nyt itseänsä pelottelisi!
Tässäpä
tämä kumma:
·
Viimeinen
lasku (S884D8FG55G)
19:37
|
Från:
|
Service Sonera (internetsecurity@sonera.fi)
|
|
Skickat:
|
den 21 augusti 2012 19:37:13
|
|
Till:
|
hikkaj@hotmail.com
|
Hei,
Tämä sähköposti lähetettiin ilmoittaa teille, että olemme
pystyneet käsittelemään maksua viimeinen lasku.
Tämä voi olla yksi tai kaikki seuraavista syistä:
Tämä voi olla yksi tai kaikki seuraavista syistä:
- Viime muutos henkilökohtaisia tietoja. (Esimerkki:
laskutusosoite, puhelinnumero)
- Lähettäminen virheellisiä tietoja aikana lasku
betalinzg prosessin.
- Kyvyttömyys tarkasti tarkistaa asettamalla valintoja
maksunsaantiin sisäinen virhe meidän.
Tämän
vuoksi, jotta palveluksessanne s, n ei keskeydy, pyydämme sinua vahvistamaan ja
päivittämään laskutustietosi tänään
Ja alla oli linkki, jota ei arvannut avata eikä tähän potun pohjalle laittaa, koska joku teistä saattaisi sitäkin painaltaa - vahingossa.
Tapasivat
toisensa pikaisesti
21.08.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, lapsismi, voe mahoton!
olkaveli Ojarumpu ja Onni Eläkeläinen
.
.
"Askelsin Valkeisenlammen viertä. Kesäviri
helisytti rannan pajujen hopeakelloja. Jo rinnalle rähvelsi Ojarumpu,
olkaveljeni. Yllä nuhjuinen paita. Housut kurtussa, että vikkeläsorminen
haitaristi olisi loihtinut niillä pikapikaa Kruunmarjaanan polskan." Immu
Oikeastaan vain esittäytyivät, sillä jokaisella on ikioma olkaveljensä, joka on paneutunut oman kantajansa sielunmaisemiin. Nokko yhdessä kullekin.
Sen verran on tullut Valkeisen lampea lukien kierrettyä, jotta nyt ennen talven tuloa oli Onnin aika poistua Paratiisista tuttavuutta hieromaan noiden perin mielenkiintoisten olkaveljien levinneisyysalueelle kaupungin sydämessä olevalle lammelle.
Ei suostunut Ojarumpu Onnin olalle pitemmäksi aikaa istahtamaan, koska vakiolkapää olisi saattanut vilahtaa vähän nokkiintuneena sivuitse, ja sieltä olisi saattanut kuulua pirullinen hymähdys jotta 'johan oot olkapään löytänyt'. Siinä hätäisessä esittelyssä etunimikin meni Onnin korvien ohitse, Reinoko vai mikä.
Tori kaupungissa oli edelleen ties monettako vuotta, se kalahalli!, kuin hävityksen kauhistus, kun tuhansille autoille tönkivät parkkipaikkoja maan alle keskelle kaupunkia. Kauppahalli ressujen peitossa; Veljmies patsaasta ei tietoakaan; Partasen kalakukot kylmiä kalikoita vaikka kesän viimeisen hellepäivän olisi luullut kaiken sulattavan.
Siitä suurta remontissa olevaa teatteria ja sen takana olevaa virvoittavaa vettä kohti kävi kulku. Lampea, Valkeista. Pienellä jännityksellä: tokko tuon kehvetin tapaisi, vastaan rehveltäisi?
Sielläpä olikin monenlaista lammenkiertäjää: jokin poikien jalkapalloporukka alkuverryttelemässä; koirien kakittajia useampiakin; ruoholla loikovia neitosia; aikuisopiskelija viivaamassa kirjansivua: yksikseen uiva nainen; lampeen pulahti myös saksapaimenkoira juuri kun taivaalla lensi hävittäjäkone Rissalasta; iisalmelaista olutta litkiviä ylipukeutuneita juoppolalleja ja monia muita näki Onni E, mutta olkaveli Ojarummusta ei minkäänlaista havaintoa.
Kunnes kolmannella kiekalla nappasi.
- Päivöä! kuului olan takaa liki Pushkinin patsasta.
Onni E aivan paniikkiin oli joutumassa, vaikka just tätä varten oli liikenteeseen lähtenyt, mutta kun kuitenkin niin visusti oli uskonut ettei mitään olkaveljeä aikuisoikeasti ole olemassakaan, on vain hyvävelijärjestöjä, nekin epävirallisia ja muuttuvia.
- Ojarumpu?
- Hyshys. Se se.
- No mikä?
Ojarumpu teki pelin oitis selväksi, ettei ole soveliasta toisen olkapäillä keikkua vaan jokainen hankkikoon omansa, olkaveljiä kyllä piisaa.
- Onni kuule, sinulla ootteelloo teällä omasi. Tulet josku paremmalla ajalla niin etitään sopiva, pahtaan takana on parvittain vapaita olkaveljiä oottamassa omaansa.
Sitten se katosi olkaveli, Ojarumpu.
Onni vaipui Pushkinin patsaan hetekapenkille aatoksiinsa - olikohan tuokaan aito ja oikea ...
Kuka kumma
Tää?
oikein kuvan kanssa
.
.
"HV
Hj
Hj
Ei
tule tästä tytöstä lasta ei sittaa.
Vipuvarsi
puuttuu.
Sitä
ei ähäkkyydellä korvata.
Kyllä
se nyt vaan niin on ettei Tään runnakolla haamuheittoja iänkuun
päivänä kiskota.
Tään
mitat on tässä: synt. 2.8. 1989 pituus: 165 cm - paino: 70 kg
FIN
Kilpasiskojen
tässä:
synt.
30.6.1981 pituus: 182 cm - paino: 80 kg CZE
synt.
22.8.1981 pituus: 175 cm - paino: 78 kg GER
synt.
15.1.1986 pituus: 178 cm - paino: 85 kg RUS
Arvaapas
kuka on Tää?
Ja
keitä nuo varrekkaammat?
Et
ollu muuten lauantaina kaupungissa kisoissa. Ei ainakaan makkarajonossa näkyny.
tuus
L "
Kerrankin Lennu on pakannu asiallista tavaraa. Vaan olihan myös Jorma pieni!
Ja
tietysti olin lauantaina paikalla, missä jalkavammainen Keskisalo*)
ilmotti lopettavansa estejuoksijan uran.
Vilahti
se Lennukin siellä tuhannen seassa, vaan en viittiny hihasta nykästä.
Tosin siinä ja siinä oli kisoihin meno että Ohtaansalmen
takaa ennätti - ja sitten joutu arpomaan että kumpaako
menis katsomaan: Eliittiin Tätä Lennun Tätää vai
Arja Saijonmaata Enoon.
Tää voitti: kuvankin näpsäsin, vaan oli niin pieni kohde että piti zuumailla ja kun zuumailee niin tärähtelee.
Kysymys siirtyy koteihin: Kuka Tää kuvassa? Entä nuo muut siskot?
Pannaas pulju kiinni vähäks aikaa eli vastaukset piiloon vaikka huomiseen tai niin kauan kunnes Vanhis pääsee jyvälle.
*)
Jaksavat
jauhaa joutavia
19.08.2012
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, Matkailu, uutiset, lapsismi, voe mahoton!
venäjää ja marskia
.
.
Onni E on aivan ölöllä yötäpäivää.
Poljettuaan tandemilla jokunen viikko sitten sinne ABC:lle syömään niin eikö heti sisälle astuttuaan törmännyt tuohtuneeseen tummaan hai-sie-mieheen, joka melskasi lehteä ilmassa riepotellen:
- Ryssän lippua, hyi
helevettiä! pitävät viikkotolokulla mökkitangossa liehumassa.
Suomessa! Kesälahella!
"Eikö tuo nyt sama siulekkii", ajatteli Onni, vaan ei virkkanut mitään, kahmi pöperöt altaasta ja söi mit gut appetit.
Tänään jos polkaisisi sunnuntaiaterialle ABC:lle niin takuulla joku syrjäytetyistä työttömistä aito valkolaisista siinä samassa pöydässä melskaisi uusimmasta kamaluudesta:
- Musta mies Mannerheimina! Mitä helevetin
pilkkaa tää nyt on!
"No etpä paljon kauempaa vois siekää huolias hakea!" tekisi Onnin halu sitten sanoa, vaan ei sano koska ei paikalle ole osautunut, sängyssään vain loikoilee ja piruilee.
Mielessä pyörittä taannoista animaatiota, sitä missä Uralin perhosen kanssa touhuaa nukkekapsäkkimies.
Ihmettelee
ja ihastelee, miten sitä saakin sensuuritta mielessään pyörittää vaikka sun
mitä.
Hauskoja
googletuksia
18.08.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
potusta hakevat outoja
.
.
Oheistuotteena blogipotun pitäjä saa päivittäin luettelon eri hakukriteereillä pottuun eksyneistä.
Oma huvinsa on selata hakuja ja miettiä, mikähän tuon jos tuonkin haeskelijaetsiskelijän päänupissa on viirannut. Eilenkin joku haki polttomoottorilla käyvää jääkairaa ja jostain syystä Google-herra on sitä mieltä että moinen kesälläkin tarpeellinen tavara ja vekotin muka jostain potun pohjalta löytyy. Vaan tuskin löytyy - tyhjän tapaa, sillä kyllä pottuni pohjat ma tunnen.
Muita eilisiä kummallisuuksia, ja muka täältä!
- palkopillin tekeminen
- mantran kuvasto
- pimiä
kuin neekerin perseessä
- pekka tiainen
- venäjän rikkaimmat
- näppäile mua
- ben grundström pippeli
- ristikossa
valkoinen risti pisaran keskellä
- liivikuvia
- punahousu
- juoksijatar kumarassa
mutta silti viiva suorassa lähtöviivalla
- myyn loput optiot
Tarpeellisen tiedon tarve on valtava - mukava toimia tiedon valtatiellä tiellä eli tientukkona
Vastuullista
sijoittamista
17.08.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
entistä eettistä
.
.
Luonnonvarojen riittävyys, saastuminen, lapsityövoima, alkoholi, tupakka, aseet, uraani, palmuöljy...
Olepa eettinen ja sijoita!
Ihminen on viisas, varsinkin sijoittaja: keksii uuden termin vanhan alkaessa kuulostaa leimaavalta tai epäsopivalta. Apukoulu muutetaan erityiskouluksi, alikehittyneet maat kehittyviksi maiksi, apuhoitaja perushoitajaksi, neekeri tummaihoiseksi, mustalainen pelkäksi tummaksi tai hai romaniksi...
Nykyään ei puhuta enää eettisestä sijoittamisesta vaan vastuullisesta sijoittamisesta, koska se kuulostaa vastuullisemmalta.
Degrowth, talouslasku, iskee
jatkuvaan talouskasvuun vastavoimana.
Jos sinussa
on tippa degrowthilaisuutta, voitko sijoittaa ylijäämäsi? Tai onko sinulla
silloin sijoitettavaa, koska eihän kukaan maapallon loppuunpalamisesta
välittävä voi kerätä yhtään yli oman tarpeen. Ja jos kaikesta
huolimatta, niin minne liikenevä?
Piensijoittajaa
alkaa hirvittää. Ja wahlroosit sen kuin nauraa
kikattavat.
Vaasan yliopiston filosofian lehtori Tommi Lehtonen rientää apuun ja pohdiskelee asiaa Elonkehän 12-sivuisessa kaksoisnumerossa 7-8/2012: "Vaikka degrowth-sijoittaminen saattaa tuntua nurinkuriselta, sen tarkastelu tuo esille tärkeitä näkökohtia, jotka helposti jäisivät muuten tunnistamatta."
Löytyykö yritystä, joka panostaa eettisyyteen, yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen, ekologiseen kestävyyteen sekä samalla toiminnallaan vähentää kokonaiskulutusta?
Lehtonen epäilee toki:
"' 'Kieli poskessa' voidaan
väittää, että aito degrowth-yritys tähtää omaan kaatumiseensa."
Ja kilpailevat yritykset sen kui pulskistuvat!
Lehtonen pääsee johtopäätökseen, että jos ei muuta niin tämänkaltaisella yritystoiminnalla, tällä mahdottomuudella, on kuitenkin 'kasvatuksellista arvoa, sillä se saattaa auttaa kiinnittämään huomiota nykyisen kulutuksen kestämättömyyteen ja välttämättömyyteen vähentää kasvua'. Niinhän tällekin Piensijoittajalle tässä on käymässä: omatunto kolokuttelee kuin vanhan ajan höyryjunan vaunu.
Tarvitaan uusi talous- ja yhteiskuntamalli, jossa huomioonotettavaa:
- valtion ohjauksen vahvistaminen, yksityisomistuksen
rajoittaminen
- hintojen, kustannusten, palkkojen sääntely
- tavaroiden tuotannon sääntely
- sijoitustoiminnan sääntely
- demokratian rajaaminen
- korkean teknologian käyttö pois tavaratuotannosta,
varsinkin ase-
"...yksityinen
taloudellinen ahneus on usein moraalisesti ongelmallista, koska talouden
"näkymätön käsi" ei toimi, vaan rikkaudet kasautuvat vain harvojen
käsiin. Tämä on keskeinen syy , miksi sijoittaminen tulisi jättää
institutionaalisille sijoittajille kuten eläkerahastoille ja vakuutusyhtiöille,
joilta voidaan olettaa laajaa yhteiskuntavastuuta."
Tarvittaisiin
valistuneen "ympäristöeliitin" harvainvalta.
Lehtonen on puhunut ja muistanut kyllä myös Neuvostoliiton, Argentiinan ja Kreikan epäonnistumiset.
Saattaako joku kauppalehteläinen olla muutakin mieltä? Ja mitä se Laakkonen Wahlroosin kanssa tirskuu kämmeneensä...
Hikistä
hommaa
16.08.2012
- 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, lapsismi, RAIKU
halkopinolta liiteriin vai vesille
.
Idylli
'Lauttasaaren
laiturilla' pääkaupungissa
- lie Tuuli
Petäjä just lähtenyt lautailemaan, raahannut maitokärrillä kamansa
.
VOI EI!
Voi ei kärrätä
- härrätä pärrätä voi!
Ajaa
härvelillä järvellä,
ja jaa
- rauhaa tuupparilla
tärvellä.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Opettaja
vastaa
15.08.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, voe mahoton!, LEHDISTÖ
kansa kysyy
.
HS 15.8.2012
.
Tänä aamuna Hesarissa kirjailija Riku Korhonen palaa viikonloppunsa junamatkaan ja ravintolavaunussa viinin nostattamaan filosofiseen kysymykseen olemassaolosta.
Ei vähemmästä, sillä eivät kirjailijat ihan arkisia traktorinrengas/formulavoitto -kysymyksiä pohdiskele.
"Kesä tuntui olevan ohi, seuraavana
aamuna osa Suomen lapsista aloittaisi koulun, ja minäkin kaipaisin opettajaa,
joka kertoisi mistä kaikessa on kysymys."
Riku kaipailee ekaluokkalaiseksi, jonka tiedon janon opettaja pystyy tuosta noin vain tyydyttämään.
Koska leipälajini oli olla opettaja, pystyn kyllä yhä yhden pikku-Rikun pulasta päästämään. Varsinkin kun Riku itse pohdiskellessaan huomaamattaan vastaa kysymykseensä.
Riku,
tartunpa käteesi, koska pyydät.
Lienet selvillä vesillä jo Oulun viikonlopustasi ja
valvomispöhnäisyydestä ja junamatkasta,
onhan sentään keskiviikko.
Otapa tämä väriliitu käteesi, kuljetan kättäsi ja kirjoitamme yhdessä tähän
liitutauluun vastauksen,
mutta varo ettei liitu kirskahda korviin ilkeästi, omat sanasi
kolumnistasi:
O-len aina ol-lut mieluummin olemassa kuin olematta.
Siinäpä sen sanoit ja kirjoitit,
sen vastauksen, ja perustelut miksi?-kysymykseen löydät kyllä, niitähän on
vaikka kuin.
Oli ilo tavata.
Ja auttaa tavatessa.
Senkus porskuttelet! :)
ps
pah! myöhemmin huomaan että itsekin olet opettaja.
Puhokseen
koulunpitoon
vivan
nokka viivana kiihtelyksestä kohti kiteetä
.
.
Nuori mies kotiliepeillä pysyen, näitä vaaroja hyödyttäen, hyödyntäen, annettavaa täynnä. Ei epäilystäkään etteikö opetusmetodeja voisi inhimillistää. Siis vuonna 1975 elokuussa; ETYKin päätösasiakirjan olivat Leonid Brežnev, Helmut Schmidt, Erich Honecker, Gerald Ford ja Bruno Kreisky, Urho Kekkonen jne. allekirjoittaneet Helsingissä kuun alussa.
Lähdettiin puhtaalta pöydältä maailmaa parantamaan. Ei edes mielessä käynyt etteikö ollut muutoksen aika. Viiden oppilaan sijasta luokkaan kokoontui lähes kolmekymmentä oppilasta, yhdysluokkana olivat luokat nelonen ja kutonen. Ikinä itse en ollut oppilaana yhdysluokassa ollut. Enkä opettajana, koska edellisvuosi oli ollut enemmän perhe- kuin kouluelämää, enemmän auttamista kuin opettamista.
Imihän se. Imiväthän ne.
Rättiväsyneenä jo kolmen koulupäivän jälkeen kävelin vanhaa kaunista kartanotietä, sillalla veden viemää katsellen, myllärin myllyn kohinaa kuunnellen, myllärin yksinkertaista leppoisaa työtä kadehtien: siis eihän tätä voi jaksaa tämän pitempään, tuskin tätä viikkoa loppuun...
Kummallisia asioita historiasta, merkillisiä maantiedosta, uutta matematiikkaa, joukko-oppia, biologiaa, uskontoa, sen tuhannen kansalaistaitoa ja kielioppisääntöä. Ja jos ne vielä jotenkin niin kolmekymmentä suuta auki, kyynärpäätä, paikanhakua, aina joku jotakin vailla, kuin linnunpoikaset pesässään. Olkaa huoleti, kyllä minä teille kaikille madonpätkän etsin ja ruokin.
Kumma että tuli uusi viikko ja uusi kuukausi. Ihme ihan. Ja miten sitä molemmin puolin muutuimme ja tutustuimme, pääsimme jopa yhteisille aalloille, kotkaannuimme niin että saattoi sanoa loukkaantumatta jopa huumorimielellä komentaen: "Eläkä Kössi koko ajan mölökötä siellä ja tytöt te saatte poistua harjoittelemaan sitä matokiemurteluesitystänne saliin; Petukka jos ei suu pysy pienemmällä niin rasti olkoon palkkasi."
Ja kas, pian kevät oli, heti kun oltiin syksyllä tehty Ruskaretki kuulaisiin maisemiin Rastiretken nimellä, sillä rastin uhka oli leijunut osanottajien yllä. Ja kurihan säilyi silti liikoja ahdistelematta. Talvella hiihdettiin, ennen lumentuloa lahti kantoi luistinten riemun.
Mikäs meidän oli ollessa, tehdaskin lahden takana suolsi keskeytymättä lastulevyä ja saha sahasi.
Kutoset pölähtivät keväällä kirkolle ja jäljelle jääneestä nelosesta tuli vitonen ja paras yhtenäisin ryhmä ikinä, oikea opettajan ilo.
Tuli toinen syksy ja uudet kujeet. Alkoi rullata kuin pesäpalloilijan lyönnit. Aika rajusti tuli sanottua yhdellekin jalkapallopojalle, joka kädet taskussa seisoskeli puolustuksessa sen enempiä yrittämättä: "Jos et ota niitä näppejäs pois taskusta katkaisen kätesi."
Kauheaa. Sanoisipa nykyään!
Erityisopetus kummitteli mielessä kaiken aikaa: tarpeellinen tässäkin oli, mutta tarpeellisempi apuna luennassa, laskennassa, ihmisenä läsnäolemisessa niiden kanssa joilla vielä enemmän vaikeuksia pysyä menossa mukana, auttaa yksilöä pienessä piirissä - yksin kaksin kolmin. Eivät breznevit/kekkoset apua tarvitse vaan vähämahtisemmat.
Ja kuin olisi kuultu, soittaa Seppo koulutoimistosta ennen joulua että olisi kolmen kuukauden huki erityisopettajana Kesälahdella: "Asustelet maikkus kanssa siellä koulullasi, taksi käy, vie ja tuo sinut pitkin Kesälahtea kolmen kuukauden ajan, sen ajan me tarvitsemme niiden opettajaa yläasteen musiikissa. Käypi?"
- No jos koulutoimenjohtaja määrää. Antaa
taksin mittarin raksuttaa.
Ja raksuttihan se: aamuisin haki koululta, vei kyläkouluille aina Uukuniemeä myöten, odotti tunnin kaksi pihalla kun epäpätevä erityisopettaja antoi erityisopetusta Einolle, Kertulle, Jasminelle. Eikä tullut kuulemma kunnallekaan tyyriiksi kun valtionapu oli 80-prosenttista ja siihen kun laskee taksikuskin veroprosentin niin sujuina pysyi.
Istuin toki taksin etupenkillä ettei liian pollealta olisi näyttänyt, vaikka joskus haaveilin avatuin ovin nousevani silinteri päässä takaosan pehmeän toppaspenkin syleilyyn mokkulakengät jaloissa kiillellen.
Sepä loppui sitten kuin kananlento ja keväällä vielä ilmoitettiin että luokanopettajan paikalle siirretään Valtimolta lakkautuspalkalle muuten joutuva mies. Parin talven pesti oli päätöksissään.
- Apuja! huutelin
Sepolle.
Seppo kuuli ja avoimista paikoista yhteen valitsi lautakunnan kanssa pätevän miehen, joka oli näyttänyt kykynsä laaja-alaisesti laajalla säteellä.
Kiteenlahteen liki Neuvostoliiton rajaa, sen Breznevin, oli kulku käyvä DDR:n, sen Honeckerin, opein. Viisiopettajaisesta koulusta kaksiopettajaiseen, epävarmalta tehdaspaikalta juurevaan maalaiskyläkouluun.
Alkoi hieno aika.
ps
eilen tuli korttipostia:
"Entisen oppilaasi kirjaa Mallioppilaan romahdus
saa Mediapinta fi -sivulta.
Vuonna 1975-76 Puhoksessa oli mukava opettaja, joka ajoi Vauxhall
Vivalla. Minulle sanoit: "Älä ota koulua liian vakavasti, mene
jytäämään!" Terveisiä Kotkasta."
Ostaisinko
auton?
13.08.2012
- 13:00 | hikkaj | vapaa-aika, liikenne, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!
mitkä mausteet lisukkeiksi!
.
.
Siinä sinapit ketsupit kalpenisivat.
Kaivan
peilin taskusta.
Marssin
autokauppaan. Bemareita myy Enska, jää Laakkoset näppejään nuolemaan. Ensimmäinen
hyvä asia.
- Yksi BMW M550d, kiitos!
sanon ja myyjä pokkaa.
Myyjä pokkaa. Toinen hyvä asia.
- Saatte mainion käyttöauton. Vääntöä 740 Nm,
huippunopeus 250 km/h.
Myyjä teitittelee. Kolmas hyvä asia.
Tiedän kaiken, olen lukenut Kauppalehdestä, perjantaisesta: "Konepellin alla sykkii uusi kolmilitrainen, kolmoisahdettu 50d, BMW:n voimakkain diesel. Moottori, jossa on vääntöä enemmän kuin bemareiden tehokkaimmassa autossa, M5:ssä. Ja M5 maksaa 74 000 euroa enemmän kuin M550d."
Siis kuka hullu nyt maksaisi 74 000 euroa enemmän huonommasta! Paremman saa halvemmalla. Neljäs hyvä asia.
- Lisävarusteeksi kannatta
ehdottomasti hankkia värillinen tuulilasin head up -näyttö. Se
heijastaa näkökenttäänne ajonopeuden, nopeusrajoitukset sekä
navigaattorin ohjeet. Niiden ansiosta voitte pitää silmänne koko
ajan ulkona eikä mittareissa.
Ohikiitävä maisemanautinto lisääntyy. Viides hyvä asia.
Sitten seuraakin pyörryttävää tietoa, häkellyttävää ja sanoinkuvaamatonta, suun auki loksauttavaa - myyjän kertoessa näen enää myyjän huulten heiluvan ammolleen auenneen suun ympärillä, myyjä on muuttumassa pelkäksi suuksi käsittämättömiä puhuessaan, kuunnelkaas:
- Comfort Acces, vain 1035 €! Ja ovet
aukeavat kunhan avaimet ovat jossain kuljettajan vaatteissa mukana. Jos
kätenne, mitä en tosin usko, ovat täynnä kannettavaa, pyyhkäisette
vain jalalla ilmaa takapuskurin alla niin takaluukku aukeaa...
"Elä puhu paskaa!" tekisi mieli huudahtaa, vaan herrasmiehenä en sitä tee.
Lisään jalallapyyhkäisyn hyvien asioiden listaan. Siis: Kuudes hyvä asia.
- 8-portainen automaattivaihteisto,
ohjauspyörän siivekkeistä tekemisen puutteessa voi myös vaihteita vaihdella...
- Ja hinta? Sitä en tullut
tarkistaneeksi, vaan ei se ihmeitä voi tehdä jos tämä malli on yli 70 0000
halvempi kuin kömpelömpi veljensä.
- Se ei ole ongelma h e r r a l l e.
Jousitukseen ja alustaan valmistaja on löytänyt erinomaisen napakkuuden ja
jouston yhdistelmän, ergonomiset urheilulliset istuimet edessä ja takana sekä
väljät sisätilat täydentävät kokonaisuutta, paikkojen puutumisen takia kuten
mersusanne matkantekoa ei tarvitse kesken katkaist...
- Ja hinta! Kakaiskaa se nyt
helvetissä ulos kidastanne!
Myyjä rauhoittuu. Lopettaa vigiliansa. Huulet kutistuvat, suu supistuu. Silmien kammottava pyöreys kiinalaistuu. Myyjä palaa maan pinnalle marsistaan. Näkee ostajan rajallisuuden, ostomahdollisuuden olemattomuuden, vinkkaa silmää ja pärähtää nauruun, sanoo:
- Eiköhän lähetä kahvikupposelle. Tulet
sitten toisen kerran paremmalla ajalla. Ja tosissasi.
Niin teemme. Maltamme mielemme. Seitsemäs hyvä asia.
Pistän
peilin, josta olen itseäni katsellut, taskuun ja hoohailen:
Kuka
hullu`* nyt maksaisi autosta 137 289 euroa edes lisävarusteineen! Siis
AUTOSTA! - hurhur...
´*
"Maahantuojan
arvion mukaan M550d löytyy Suomessa useammin kotipihoilta kuin
edustustehtävistä, vaikka varustelu nostaa nopeasti hinnan liki 140 000 euroon.
Myyntitavoite Suomeen on 30-40 autoa vuodessa." KL 10.8.2012
Lontoon
olympialaiset 27.7. - 12.8. 2012
12.08.2012
- 13:00 | hikkaj | URHEILU, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi
elämykset
.
.
Urheilusuorituksista
(alleviivaa
painaltamalla pääset rumille passikuville)
Ansaituin
RUUSKANEN Antti ronssille ja
palkintopallille, sorretun Rukkas-Antin 'kosto' - keihäs 84,12
m
Innostunein JETER
Carmelita kapula ojossa ME-valotaulua osoittaen ennen maaliviivaa - N
4x100m 40,82
Yllättävin Borzov
+ Juantorena
entisaikojen sankarit elossa ja palkintoja jakamassa!
Seurattavin 
painonnosto: mikä
ilmeettömyys! - mitkä ilmeet!
painonnosto: mikä
ilmeettömyys! - mitkä ilmeet!Kuvaavin ja kärsivin suomalaisen urheilun tila pienoiskoossa: esteet ja nesteet.
|
DNF
|
SUOMEN
SAALIS: 1 hopea ja 2 pronssia
- Tuuli Petäjä PURJEHDUS
RS-X
- Silja Lehtinen/Silja
Kanerva+Mikaela Wulff PURJEHDUS Elliot 6m
- Antti Ruuskanen KEIHÄS
Se
on sitten Rio de Janeiro 2016! mikäli pohkeet vielä
lämpiminä pysyvät.
¡Adiós!
Pelleillään
nyt sitten mukana
11.08.2012
- 13:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
seurapiireissä
vähän
kuin mustaa pekkaa pelaisi: talolliset, kapteeni, karjanomistaja,
amiraali, maanviljelijä, taiteilija, johtaja, makkaratehtailija,
pankkiiri ...
HT/6
.
.
Henkien taistelu 5.
Sitä kun on ikänsä vältellyt joutumasta parempiin piireihin ja kartellut seuraelämää (paitsi RK-V), on sitten ölöllä yötä moiseen sakkiin ja turhuuteen joutuessaan, tilapäisestikin.
Pitää olla kulissit kunnossa, titteliä jos jonkinmoista tai rahaa kahmalokaupalla millä keikaroida, kukkoilla ja kehuskella, antaa salaperäisesti ymmärtää että peseehän se täältä tarpeen tullen.
250 sivua, liki puolet, tarkk'luettu Joel Lehtosen Henkien taistelusta, missä itse Piru ihmisen muodossa kokematonta metsänhoitaja Kleophasta, Sorsimo Sampilaa, vietättää.
Maaseudun mies on käytetty Pariisissa ja nyt oman pääkaupungin piireissä pyöritellään.
Hyi hitto että on tylsää - jos Kleophaksella niin lukijallakin!
Pukkaa
piruna mieleen Lehtosesta:
a)
jotta olisi voinut tämän viimeisen kirjansa jättää kokoamatta,
b) jotta ei ihme
jos henkseleihinsä hirttäytyi.
Ihmiset näyttelevät elämää, kirjailija kirjailijaa, joten lukijankin on näyteltävä lukijaa; kenkään ei onnistu, joten paha juttu.
Pelleillään
mukana. Matka jatkuu. Vielä on kesää ja kirjaa jäljellä: tätä kirjaa yli
puolet, tätä kesää vähemmän. Jouluun mennessähän sovimme tämän lukevamme,
sivulla 634 olevamme.
Kuulostellaan.
" "Minusta hiukan koiranleikkiä", sanoi Kleophas ystävälleen näistä viimeisistä hiluista. "Olen hämmästynyt: tällainen tuntui minusta suorastaan uskomattomalta. En voi tätä ymmärtää ... Enkä oikeastaan sellaiseen enää halua. - Ja rouva Hotinkin päivällisillä, joista sinulle kerroin: se koko suku, joka ihaili itseään, nakerteli kuitenkin lomaan salaa toisiaan ..." " Joel Lehtonen, 1933.
An
independent municipality
10.08.2012
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, uutiset, Local, voe mahoton!
nykykarjalan murretta opiskellaan tänään
.
.
Otsikko on sitä, täällä Ämeriäkkylässä, amerikkalaista äffördiä tiedättehän.
Toinen
karjalaisen murteen fraasin palanen, jota ilman täällä ei selviä, on attendo
medone.
Näillä porskutellaan
ja pärjäillään kyllä - alusta hamaan loppuun.
Joku voisi piruillessaan sanoa: - Sitä ollaan niin itsenäistä niin itsenäistä!
Viis taulukoista!
Eihän se vielä satasessa ole:
Arktisissa
olosuhteissa tässä
09.08.2012
- 11:00 | hikkaj | pahoinvointi, URHEILU, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
9.8. 2012 klo 9 asteet 8C nokia 2,14 - pieninumeroinen päivä, kaiken kukkuraksi sataa vihmoo tuulee muttei pyrytä
.
+ 32 jussilisä*
.
Kuulemme
itkua kammarista oven takaa. Emme koputa oveen, vaan vain varovasti varovasti
raotamme.
Näky
surkeahko.
Mies
makaamassa laverillaan kuin kuolonkynsissä, siunailee ja manailee: -
Onko joku kääntänyt lämmityksen pois päältä Suomen yltä! Säästösyistä?
On hän, kuten arvasittekin, Onni Eläkeläinen. Aina iloinen Paratiisin Onni. Noin murheisna miesnä ei mies aikoihin ollut.
Uskallamme avata oven, suun ja lohduttaa:
- Plussan puolella sentään: 8 C.
Fahrenheiteissa 1,8 x 8 > 14,4+ 32 = 46* Ja päivällä lämpenee pari astetta
lisää.
- Ja päivällä lämpenee pari astetta lisää,
toistaa Onni lässyttäen. - Niin kuin se mitä auttaisi!
Ei
tuo karjahtaja voi olla Onni.
Opettajana
noin olisi voinut ollakin, vaan ei nyt kolmen kesän jälkeen enää. Niihinkö
aikoihin se on mentaaliharjoituksilla palaamassa näin viikkoa ennen koulujen
alkamista? Onko sisäisessä kellossa vielä kaikuja tästä viimeisestä
lomaviikosta ennen koulun kellon pärähtämistä, onko ärsytyskynnysrasvaus
menossa, jotta tarvittaessa laukeaisi pikkusirkkujen päänmenoksi?
Huomautamme:
- Ho Ho-ii, olet eläkkeellä. Ei hätää. Ei
tarvitse olla äkäinen enää koskaan. Ja kaikki keihäsmiehet finaalissa!
Taitaa
tepsiä, puherohto auttaa.
Onni
ei vastaa, pyristele edes. Katselee sormiaan, kämmenpohjiaan kuin Kummun Kalle,
jatustelee itsekseen, ovelle asti ei kuulu.
Hymyn kare kohoaa kasvoille, naurahtaakin leppoisasti, maiskuttelee epäselviä: - ...rukkas-Antti Mannio Piktäpitkä mäen Terska...
Suljemme
oven, peräännymme rumuamatta.
Voimme
olla varmoina jotta iltapäivällä, satoi tai paistoi, mies on kunnossa:
istumassa kahdestatoista alkaen naulittuna television ääreen, koska - Suomeen
on taas kerran tulossa mitali:
Melonta
9.8.2012/ klo
12.08
Anne Rikala K-1, 500 metriä, finaali
Anne Rikala K-1, 500 metriä, finaali
Anne
Rikala
FIN
Inna Osypenko-Radomska UKR
Henriette Hansen DEN
Josefa Idem ITA
Bridgitte Hartley RSA
Danuta Kozak HUN
Rachel Cawthorn GBR
Sofia Paldanius SWE
Inna Osypenko-Radomska UKR
Henriette Hansen DEN
Josefa Idem ITA
Bridgitte Hartley RSA
Danuta Kozak HUN
Rachel Cawthorn GBR
Sofia Paldanius SWE
Ulos
ei ole joutanut kahteen viikkoon kunnolla, Paratiisin polkuja tallaamaan, k u
n o v a t n e
O L
Y M P I A L A I S E T L O N T O O S S A.
Tutuilla paikoilla.
Sielläpä just missä itse vasta käyskenteli.
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/20937/lontoo-call-in
Kataisen
kello
08.08.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, LENNU, lapsismi
vai mikä möykky sillä ranteessa
.
.
"HV
Hj
Ei
oo kuulunu - kävin mualimalla, noilla montilaisten luikeroiden
takaapuukottajien tanhuvilla. Kaikkien nimi vois olla Kiéro Italiàno.
Mutta
asiaan eli pääministerin kelloon vai mikä kapistus
sillä Kataisella ranteessaan on.
Puolysin
uutisista yritin sitä illalla tsiikailla, vaan ei selvinny, onko se kello vai
kompassi ja mikä pelastusrengas sen ympärillä.
Aika
ja suunta hukassa ja jos Välimeren maihin uskaltautuu niin merestä ihtesä
löytää!
Heh.
Jakselehan!
siittä
se syksy koittaa
tuus
Lennart"
-
Hölöpäti hölöpän,
sanon ma. Vieläpäs Lennu elossa! Ei oo kuulunu, jos ei niin
välikskään, pihaustakaan.
Sitä
paitsi:
Jokaisella
oikeus fetissiinsä, Jyrkilläkin.
Ja
varmaan käyttää urheilumiehenä sykemittarina ja näin olympialaisten aikaan
sekundaattorina, vaikka sitten à la Olli.
ps
Vanhanaikainen,
Lennun suuri fani,
haluaa lähettää idolilleen mitä parhaimmat terveiset
kylääänkutsuineen (cognac?), joten toimitan ne
perille käsipostina, koska eivät ne tätä kautta, hikotusta ... ...
sivumerkkejä myöten mene.
Savumerkkeinä voisivat mennä, niitä Lennukin
ymmärtää. Näistä sen selän takana puhumisista mies ei mitään tiedä,
ei arvaa...
Maaliviivalla
tasan kaikkilla
.
.
Hajanaisen postilaatikkorivin oikeanpuoleinen vihreä on serkun. Talvella sen oli auraaja kaatanut ja hajoittanut, se sai olla rempallaan, sillä ei sitä oakkasilla kukaan tarvinnut.
Vapun ja äitienpäivän välillä se taas seisoi ryhdikkäänä pystyssä, mistä tiesi että olivat tulleet jo huvilanlämmitykseen ja kevätpuuhiin, serkku ja serkun vaimo.
Rosina
ja Juutas
kaikkeesa
.
.
Sokeri pohjalla, wienerin silimä viimeiseksi.
Kesäteatterit on sitten loppu, koulut alkavat - joillakin onnettomilla.
- Iha-ha-haa! pitäiskö hirnahtaa ja potkiutua kuin Juutas, mainio Munne, Timoi, Käkriäisenä pyhänä Kaavilla. Vaan saattas tulla Rosina, ja topata siihen paikkaan, ihan niin kuin Kaavilla Helka Periaho. Juutaksen lammas määinnät ja hevosen hirnuut loppuivat siihen paikkaan.
No: Jokaisella omanlaisensa Rosina kotona, ne uskaltavat hirnahtaa jotka voivat. Sopii testata.
Maarianvaaran kesäteatteri on ammattilaisteatteri, joka kiertää ihmisten tykö pääasiassa itäisessä Suomessa, ja esittää suomalaisia klassikkoja uusissa kuoseissa. Takana on Kiveä, Pakkalaa, Ahoa, Lassilaa, Elmokin joskus 1990-luvulla. Tänä kesänä oli Lehtosen vuoro.
Oli.
On se harmi, ettei enää koskaan, niin tuntuu tylyltä kuin pässinpäätä leikattaisiin, monenkin esityksen viimeisen näytöksen jälkeen monessakin teatterissa. Niin nyt tässä Maarianvaaran Putkinotkossa. Se on siinä. Ken ei viimeisessä näytöksessä paikalla ollut, oma on syynsä jos se wienerin silmä jäi syömättä.
Vaikka aika käymätön on vertaus täinsyömien Käkriäisten seurassa puhua viinerinsyömisestä. Vaan menköön kun niin taitavia olivat kaikki kuusi osissansa. Niin Anneli Mahlamäki Suarukkana, jota laivamies käärmeellään onkaisi ja tönkäissytkin lienee, kuin myös sisko-Repekkana sun muuna Saara Saastamoinen ja Jopi-vellosena, Könölininä jos kirjakauppias Aapeli Muttisenakin Sakari Saikkonen.
Kantavaa kokoavaa voimaa unohtamatta: tangokuningas kymmenen vuoden takaa takaa musiikin laadun soitettuna ja laulettuna, oman kylän poika Erkki Räsänen; jos olisin Joensuun kaupunginteatterin johtaja, tietäisin kenet kiinnittäisin henkilökuntaan.
Vaan kyllä kirkkaimpana loisti Helka Periaho - minkälainen hökkä osasikin olla! Tuli jo mieleen että jospa se oikeasti onkin tuommoinen, siis Helka eikä Rosina. Katsomo täynnä ja tämä pällistelee ihmisiä, ja tuumaa että onpa herrasväkeä liikkeellä, on on. Ja hienot tamineet kaikilla yllä.
- On se kumma kun pitää olla rikkaita ja köyhiä! Eikö voisi vähän tasata?
Siihen suuntaan tuumii Helka Rosinana vaan ei vastausta saa. Eikä tunnu siltä että edes tasattaisiinkaan, rehellisin keinoin: kyllä se nyt niin vain on että sinä Juutas alat keittää sítä korven kyyneltä, pontikkata, ei tässä muukaan auta jos elää meinataan, hengissä olla.
- Päivöö! tervehtii ja sanoo muutakin kiännellen, murretta murremmaksi viäntäen, mutta ei kuitenkaan tunkien, jotenkin vaan näkyvästi mutta samalla varovasti vetäytyen.
Mikä muija!
Ihan piti brosyyristä lukea ja googlesta kuuklata mikä on naisiaan tämä Helka, johon lääpästyin: köyhä kuin Rosina tuntuu olevan, koska sanoo etsivänsä niin rikasta miestä että pääsisi Thaimaaseen asumaan ja lekottelemaan. Rovaniemen teatteriin johtaa Google. Kehno kun ovat kaukana näytökset!
Intiimi kylätunnelma seurantalon takana, vaikka katsomo tupaten täynnä ja ammattilaiset asialla.
Ei se mats-kuoma turhaan suutansa aukassu näytöstä kehuessaan; lie sutari viihtyny jah. linkki-kuomaan
Kunhan
ei vaan olisi
06.08.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, URHEILU, uutiset, lapsismi
III maailmansota syttymässä
.
.
Hurmioituneena pauhaa 50-tuhantinen yleisö päivästä toiseen Lontoon olympiastadionilla. Kuin Berliinissä 1936? Nyt kun vielä Välimeren seutukin aivan sekaisin, kansat kapinassa.
Lauantainen oppitunnin pituinen mehuhetki imaisi pilliinsä isosti britannialaiset ja tarjosi koko Kansainyhteisölle (Commonwealth of Nations) unohtumattoman kolmen kultaisen mitalin hurmion: ensin Ennis, sitten Rutherford ja lopuksi Farah. Seitsemässä lajissa Jessica, pituudessa Greg ja kymppitonnilla Mo.
Ja johan oli Mo Moota!
Muu Muu siellä ja Muu Muu täällä joka puolla Muu Muu hiiala hiiala hoh-hoj!
Pelottava
näky suorastaan. Murskaava.
Hullaantuneita
ihmisiä kaikkialla - myös television tällä puolen. Hurjistuneita omien
urheilijoiden menestyksestä. Katsomossa Ruotsin prinssit eivät mitään prinssi Harryn
& Williamin silmissä. Pienmaalaisia maalaisia, yksiä
räikkösiä. Pyh!
Ei puhettakaan että Onni Eläkeläinen, Suomi, olisi uskaltanut hiippailla illankamussa vessaan itseään peilistä katsomaan ja toteamaan: ei ihmisestä tietoakaan. Siitä sivistyneestä.
Peto sieltä takaisin katsonut olisi, tosin märkäsilmäinen. Valmiina vaikka sotatantereelle. Uskokaa tai älkää!
Niin ohut on sivistyksen peite alkuvoimaa kätkemässä.
ps
Keskisalon Jukka pyörätuolissaan harjoitteleekin jo sotisuomalaista -
jos ei sitten sottaile paralympiakelaukseen osallistumista...
Farssiksi
meni
05.08.2012
- 13:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, ESITYKSET
niin kuin pitikin
.
.
sillä ei se näytelmä nyt niin pääosassa saa olla kuin ammattiteatterissa.
Semmoinen yhdessäolon meininki leijuu kaiken yllä. Siinä se. Ollaan vähän niin kuin kulisseissa koko sakki: "mäne sinä nyt lavalle, siun vuoros, sanot jottai, kyllä sie keksit".
Väliajalla makkarat ja kahvi - tietysti yhessä: kahtelijat ja esittäjät. Kössin oli pirttihirmu emäntäsä miäränny jopa makkaranmyöntiin.
Luihun lehtikeisarin kanssa kävimme siinä makkarakojun luona kauppaa valokuvista; tämä Otto kun näytelmässä möi olemattomaan lehteensä neljällä tonnilla palstatilaa baarinpitäjälle, lupasi panna pisnekset pyörimään.
Kysy jotta mihinkä lehteen otat noita kuvia nuin innokkaasti.
- Kauppalehteen
arvelin, ja tästä kioskikuvasta ite tykkeen. Pölösmäinen tunnelma.
Vaan siitä ei luvannut penninhyrrää, arveli vissiin ettei Kauppalehelle pärjää - ja niin liukeni Otto-keisari kulisseihin.
Piähenkilö, kuuluvaiäninen kyläpoliisi seiso siinä vieressä kun kauppoja hierottiin, vaan ei polttanut näppejään: sai tarpeeksi vuntsia ite näytelmässä, jossa kieroili niin Kössin kun tämän akan kynsissä. Joutu käymään kauppaa lopulta kumpasennii kanssa jotta Kössi ja eukko oisivat piässet toisistaan sopivasti eroon.
Aika solomuun asiat saivat.
Sitten rupes satamaan vähän ennen loppuselevitystä; yleisö nosti sateenvarjot pystyyn: jäi loppu näkemättä ja siinä kahinassa kuulematta, vaikka kaiken kaikkiaan kuuluvuus oli ollut hyvä, näyttelijät selkeäsanasia.
Vaan mitäpä tuosta, kävi kuin kävi.
Tilaisuus oli hyvä ja rattosa: ennen sitä istuu elävien lajitoverien seassa eläviä lajitovereita kahtelemassa kun yksinään kuvaruutua tuijottamassa - vaikka ois olympialaiset menossa!
Ja varsinnii sitä rämäkkee laulajahutsua kuuntelemassa! Heti arvaa että tuon täytyy olla siviilissä joku ope ...
Paljonkos
tuo
täyttää toinen muka aika paljon
.
.
HITSAUTUNEET
Yksi
vuosi sinne tänne
-
mitäs tuosta!
Pitäs
juosta - menojansa mennä?
"Tästä
enää lennä,
minne
männe."
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Siloviholainen
03.08.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, koti, lapsismi, voe mahoton!
poronpolkijan riesana
.
.
Minullapa on
uusi Poro.
Tai
on se jo vanha, mutta minulle uusi. Sain sen palkkioksi
kun nostettiin Tepun neli-istuttava puutarhakiikkikeinu peräkärrin lavalle
koko komeudessaan ja laitettiin Lappiin menemään, Tepu vaimoineen perässä
- saavapat sitten Lapin kesästä puron varrella nauttia
ja rauhassa kiikuskella.
Käyrät
sarvet on Porolla, huvittavan käppyräiset. Niistä saa hyvän otteen. Niihin kun
tarttuu niin johan tapahtuu.
Puskisi
se jos tarttuisi etupuolelta, vaan ei niin: niihin pitää tarttua
sivulta käsin. Niin että samalla loikkaa sen selkään. Kahareisin. Ja
sitten mättää jaloilla niin että ne kuulut hippulat vinkuu. Mennään eikä
meinata.
Olipa
ala- eli ylämäki, niin Poro juoksee ja sorkat notkaa, ihan kun
laulussa.
Ei
Porolla notka vaan polkijalla.
Äsh!
Pitikin paljastaa.
Niin
pyörähän se Poro on: vaihteita lukematon määrä ja kertaistaja
päälle.
Sitä
tässä usuteltu jos minne.
Miettinyt
että pitäskö suopunki tarakalle hankkia: saisi kiinni jos iteksiään millon
karkaa ...
No
ei tuo nyt ruoja iteksensä. Mahontahan se: eihän sillä sielua eikä persoonaa -
jos ei sitten tosissaan oo niitä uittojätkiä. Joskus siltä tuntuu,
melekosen omapäinen vikuri. Talttuu se kunhan tavoille opitaan.
Kuletti
jokunen päivä taapäin mökille. Kuistia vasten halusi
jäähä nojalleen, vähäksi aikaa huoahtamaan. Sarvet ja pääpuoli osoittivat
laiturille päin, näytti että pukkii ja sanoo että käväsepä tuolla: - Ihanat
maisemat! se muiskutteli.
Piruillessaan.
Varmaan
tiesi mitä siellä kiven alla on ruohikon seassa, siinä laiturilla, jonne vesi
on jo uhkaavasti ylinousemassa.
Tyyni
vedenpinta, peilityyni. Valkoiset möyheät pilvet. Aurinko. Koivut kuvastavat
veteen. Samettia kaikki tyynni. Kirkon tornikin kauempana järven takana. Silmä
lepää. Ja sielu.
Tiedättehän
tuon ajan, tilan ja tilanteen.
Kalakin
polskahtaa siinä laiturin kupeessa. Koho painuisi veden alle jos onkisi. Ja jos
olisi sunnuntai niin kirkon kellot kajahtaisivat yli järven.
Vaan
mikä helekatti syö jalasta?
Kirvelee,
läätää jalkapöytää niin pirusti. Paljon pahempi kuin itikka, paljon
pahemmin kuin parit ampiaispistot.
KUSIAINEN.
Kusiaisia ruokailemassa jalkapöydällä!
Siloviholainen, Myrmica rubra, lukee kirjassa, kansan suussa kusiaisena tunnettu: puolustavat pesäänsä aggressiivisesti. Myrkky aiheuttaa iholla voimakasta kirvelyä ja pistoskohdat nousevat paukamille.
Tiedetään!
Tiedetään. Sielunviholainen.
Tästä on
nyt jo kolmatta päivää kulunut - ja yhä kirvelee punaisten läikkien alta
ja päältä.
Tuolla
tallin oven takana könöttää Poro, sarvet käppyrässä valmiina uusiin
matkoihin - neitsytmatkan kaltaisiin?
Vai
joko lie lämmennyt, lempeämmät mielessä: jos vaikka keltiäisiin kehno
seuraavan kerran kuljettanee ...
"...Lasius flavus on pieni, keltainen
muurahainen. Keltiäistyöläinen on 2-4,5 mm pitkä. Kooltaan suurempi kuningatar
on tummanruskea. Keltiäiset on melko hidasliikkeisiä, lempeitä
muurahaisia." Hyönteismaailma
ps
tokihan kävit jo
äänestämässä:
Mitäs
me lahjoittajat!
02.08.2012
- 13:00 | hikkaj | Local, facta, lapsismi, KILPI-Salama-LEHTONEN
filantroopit
"...
ken on meistä kaikkein kaunein, ken on meistä herttaisin..." -äänestys* käynnistynyt, muista äänestää, sillä vain
äänestämällä voit vaikuttaa! D
HT/5
.
.
"Lahjoittaminen
osa amerikkalaisuutta
Lahjoittamisen
(philanthropy) kulttuuri on amerikkalaisuuden ytimessä." Heidi
Lehmuskumpu KL
Tällä
kertaa keskitymme faktasitaatteihin, johtopäätös jää lukijalle
- vaan välttäköön vääriä johtopäätöksiä!
I
Gates
lahjoittaa
yli 100 miljoonaa
Bill Gates lahjoitti puoli
miljardia € kansainväliselle terveysjärjestölle
Bill
Gatesilta
tauteja vastaan jättilahjoitus
II
"Hei
Onni Eläkeläinen (nimi muutettu häveliäisyyden
vuoksi)
Haluaisin
kiittää sinua keväällä tekemästäsi lahjoituksesta! Ilman suurisydämisiä,
välittäviä ihmisiä kuten sinä, tärkeä työmme lasten hyväksi ei yksinkertaisesti
olisi mahdollista.
...
Koulutus
on avainasemassa syrjäytymisen ehkäisemisessä. Kiitos sinun ja muiden
tukijoidemme pystymme paremmin huomioimaan SOS-lapsikyliin sijoitettujen lasten
ja nuorten erityistarpeita ja siten tarjoamaan heille paremmat eväät
tulevaisuuteen sekä luottamusta omiin kykyihin.
Mukavaa
ja aurinkoista kesää
Jari
Ketola
toiminnanjohtaja
SOS-Lapsikylä
ry"
III
LESKEN
ROPO
Mark.12:41-44
41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
Mark.12:41-44
41 Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
IV
"Miten
sitten nyt työni ja historian valossa lieneekään, mutta jotakin sitä minäkin
olen saanut aikaan, - arvelin kohtuulliseksi määrätä jotakin yhteiskunnalle ...
50 000 markkaa lastenkodille, ja jotakin merimieslähetykselle, ja ukkokodille
... ja ... hm ... piru niitä muistaa, mutta, perhana vie..." kunnallisneuvos Kyykoski/
Henkien taistelu s.195
* Siis
jaloin
=
BG, OE, Leski vai Kyykoski?
** ÄÄNESTYSAIKAA jatkettu VUODEN 2012
LOPPUUN!
Joko?
01.08.2012
- 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, uutiset, lapsismi
vauva vau!
.
.
Aamukahvipöydässä tänään vartin yli kuusi lankapuhelinmiehen ja kännykkänaisen välillä:
- Jokohan ne?
- Piti yöllä.
- Kysäse.
Kännykän omistaja hakee kännykän, jolla ei voi kuvata eikä netata, mutta jolla voi puhua ja kirjoittaa; kirjoittaa puhelimella, mikä on kynämiehestä yhä merkillistä, miltei merkillisempää kuin synnyttäminen.
- Mitä laitan?
- Jokon.
Kännykän omistaja kirjoittaa jokon ja kysyy:
- Mitä muuta?
- Eiköhän olennainen siinä.
Lähtee. Viesti. Tuskin on perillä oopperakaupungissa kun jo kajahtaa kännykkä. Käyvät keskustelua. Tuntuu syntyneen ilmeestä päätellen. Ja poika. - ... aii kaks tuntia sitten ...
- Sano onnee!
Kyynel.
Aina ne vaan ovat peri-ihmeellisiä vaikka miten vanhaksi eläisi: syntymän ja kuoleman ihme. Ei se sittenkään kännykkä niin ihmeellinen kapistus kuin vauva.
- Kysy miten isä?
Eivät ne kuule lankapuhelinmiestä, kännykänomistajat, ovat syventyneet asian ytimeen, mummo ja kummitäti.
Vaan kun ovat selvityksensä selvittäneet ja kun kahvit on juotu ja sänkyyn palattu - tark. siis se jonka ei tarvitse ikinä töihin mennä - tulee töihinlähtijälle nelikiloisen päätekijältä viesti, jonka lopussa täsmennys: isäkin voi jo hyvin.
beebi
Vau!
Hommikul
kohvilauas täna veerandtunnise rohkem kui kuus lankapuhelinmiehen ja
kännykkänaisen vahel:
-
Jokohan nad on?
-
Tuli öösel.
- Kysäse.
Telefoni
omanik taotleb mobiiltelefon, mis ei saa kirjeldada ega netata, kuid kus võib
rääkida ja kirjutada, kirjutada telefoni, mis on kynämiehestä üha
tähelepanuväärne, peaaegu tähtsamad kui loomine.
-
Mida ma panen?
- Jokon.
Telefoni
omanik kirjutada jokon ja küsib:
-
Mida veel?
- Eks oluline selles.
Lahkub.
Sõnum. Vaevalt on kohal oopperakaupungissa kui juba kõlas
mobiiltelefon. Diskussiooni. Tundub tekkinud Newfoundlandi koera
ilme otsustades. Ja poeg. - ... aii
Kaks tundi tagasi ...
-
Ütle onnee!
Pisar.
Alati
nad vaid on peri-imelisi kuigi kuidas vanaks elaks: sünni ja surma ime.
Ei see ikka mobiiltelefon nii imeline kapistus kui beebi.
- Küsi kuidas isa?
Nad
ei kuule lankapuhelinmiestä, kännykänomistajat, on süvenenud asja tuumani,
vanaema ja ristiema.
Aga
kui on aruande selgitanud ja kui kohvi on juotu ja voodisse palattu - me. Seega
see mis ei pea kunagi tööle minna - tuleb töihinlähtijälle nelikiloisen
põhipunkti sõnum, mille lõpus täpsustus: isäkin võib juba hästi.
2 kommenttia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti