"Matkalla
jossakin keskisessä Suomessa"
30.04.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, liikenne, lapsismi, voe mahoton!
siellä missä Poika saunoo
.
...
hei pienen pienen pienen pieni trallall...Kansa hyppi, voitti
Jyppi!... pienen pieni pienen pien pienenpienii trallaalla ... hei pienen
pien... ... kansaa nyppi ...
vapustakin
seonnut eläkeläisukko vaimoineen on painunut matkoihinsa peräkontti
täynnä serpentiinejä huiskia ja viinejä
"...
vastuuntuntoisia kansalaisia pyydetään ottamaan yhteys välittömästi
lähimpään poliisiviranomaiseen ..."
Että
joutavat saataisiin karkoitetuiksi
29.04.2012
- 13:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
aloitetaan vaikealla
.
.
"Teoksessa
refrenginä toistettu kuva kuvaa kertojaa ja hänen sieluaan ja samalla
symbolistis-dekadenttia taidetta metaforalla, joka varsinkin ajan kontekstissa
on hyvin feminiininen.
Dekadentti
taide myös nietzscheläis-dionyysisessa muodossaan tunnustaa tässä
'feminiinisyytensä'."
Samaa
mieltä.
Siis
oikeasti: siinnon Heikaraisen akan poika,
äitinsä hylkäämä Joel-äpärä kuvailtu melekosen uilakkaasti!
Melkein
sanattomaksi vetää. Ja vetääkin.
Täytyy
nieleskellä tuota; jätetään Joel vapuksi perkauspöydälle.
Lehtosen
suomustus- ja suolistushommiin palaillaan kunhan on kunnolla ja kutkulleen
juhlittu kevään koittoa.
Nieleskelkää
tekin tykönänne professorin valaisevaa lausetta - viimeistään vappuaamuna
varsinkin luulis juutas maistuvan.
Joeliksi
taitaa kääntyä
28.04.2012
- 13:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
Lehtonen vie mukanaan kun vähänkin taustaa lukee
.
.
- Syntyi loisnaisen
Karoliina Heikaraisen lehtolapsena. Äiti hylkäsi ojan varteen, myytiin huutolaisena
useampaan paikkaan, kunnes papin leski Augusta Wallenius huusi
nelivuotiaan ripuloivan pojan parempaan talteen.
- Teki itsemurhan
hirttäytymällä
ankaran reuman runtelemana Helsingissä viikkoa vaille 53-vuotiaana.
Joel Lehtonen (1881-1934) Säämingin Savonlinnan poikia. Pitkäänkös tästä Putkinotkoon piipahtaa - vajaat sata kulttuurikilsaa!
Tarkat pöydällä ja siitä se sitten pyörähtänee vuoden kahden urakka käyntiin, pikkuhiljaa ja hiljokseen.
Jos
ei muuta tietoa ennestään kuin Putkinotko ja Kuolleet omenapuut,
niin kohta on.
Lähdetään
liikkeelle Pekka Tarkan kaksiosaisesta elämäkerrasta:
Joel
Lehtonen I
Vuodet 1881-1917 sekä Joel Lehtonen II
Vuodet 1882-1934.
Ihan
vähän sormet syyhyävät, menkööt Salaman loput ja Lehtonen rinnan. Onhan tässä
useamman vuoden savotta kaadettavana.
Toivottavasti
ei niin sinkeälle ota kuin Pekka Tarkan tohtorinväitöskirjaprosessi, joka
vei Tarkalta kahdeksan kesää, viisi virkaa ja kaksi vaimoa.
Inventaario
alkupääomasta, so. Lehtosen teoksista omassa hyllyssä:
- Putkinotko
- Kuolleet omenapuut
- Markkinoilta runokokoelma
= ks.
- Mataleena
- Rakastunut rampa
- Lintukoto / Hyvästijättö Lintukodolle
- Henkien taistelu postissa tulossa
Mataleena, jossa Lehtonen kertoo äidistään, on lukematta, kuten myös lintukodot ja rampa sekä maan mahtimiehistä, sen ajan julkkiksista kertova Henkien taistelu. Henkien taistelu on pettyneen kirjailijan tilinteko, avainromaani, jonka henkilögalleriasta iso osa on tunnistettavissa. Niin olen ennakkoon ymmärtänyt.
Mutta eiköhän kaikki selviä. Matkaan!
Selvittelemään, ken on Hotti, Polli, Hyyppönen, Tarmo, Hörhölä, Kimmonen, Kokko, Mursuma, Myyrimö, Reineck, Salomander, Tommola, Bongman, Falk, Kukkelman Sakris, Könölin Konstantin, Muttinen Aapeli, Käkriäinen Juutas jne.
Pitäkää
kiinni vaikka noista kärrin reunoista, jottei puota.
Kiirettä
ei pietä.
Kulttuuriministeri
ihan ulalla
ihmettelen ihan päntänäijänä, pokkana mukana - paraskin
.
.
Kuka
kaikkia Terttu-Huttu-Juntusia muistaa, tunnollisia
ministereitä, kunnollisia jotka eivät hesalaisia tai liepeiltä ole. Samalla
lailla se Kyllönenkin on ohimenevää lajia, katoavaa
kansanperinnettä, linjurityttöjä, rahastajaneitosia ...
Anna-Liisa
Kasurinen.
Kukas muistaa? Muistatko Sinä? Vasta kun luin että ministeri, alkoi
muisti palautua pätkittäin kuin kaimallani Uunolla.
Muistattehan toki Turhapuron, presidentin vävyn edes.
Anna-Liisa
Kasurinen oli kulttuuriministeri Imagen perustamisen aikoihin
1985 tai jotain. Tiedättehän mikä on Image?
Lehti
lehti!
aivan oikein.
Image
kertaa Vaaran vuodet 1985-2010 matkaoppaassaan
Kekkoslovakiasta nyky-Suomeen taivaltaan. Stillerin, Harakan, Härkösen,
Lehtolan, Onkelin, Korhosen ym. kulttuuriväen aikanaan
julkaisemilla lehtijutuilla valaisu onnistuu.
Hyvää
matkaa vain!
Lainaus
kirjasta:
"Hardcore-numerossa
(1/89) Kaj Kalin haastatteli kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurista. Juttu
osoitti, ettei ministeri tiennyt oikein mitään kulttuurista.
[Kalin:]
Kuka kuvataiteen suurista klassikoista tuntuu Teistä läheisimmältä?
[Kasurinen:]
Siinäpä kysymys?... Tunnetteko työn (Kulttuuriministeri viittaa työhuoneensa
seinällä olevaan Albert Edelfeltin maalaukseen)... Järnefeltin."
Itse
jumiuduin Kasuriseen, en pääse etenemään.
Kulttuuriministeriin
joka sotkee Edelfeltin ja Järnefeltin
toisiinsa!
Kamalaa.
Voitteko
kuvitella: kulttuuriministeri eikä tiedä että toinen oli kirjailija ja toinen
taidemaalari!
Taikka
olihan se Eero taidemaalari, se Järnefelt
ja Albert arkkitehti,
siis ei Albert Edelfelt vaan Albert
Järnefelt, niin ja sitten oli Arvid
ja ... voi hitto miksei ne ollu Makkosia, Hirvosia tai
Pakarisia niin saisi jotakin tolkkua! Tai Kasurisia
tai Kyllösiä tai ...
Mutta
kun eivät olleet. Ja sekaisinhan tässä ollaan nyt molemmin puolin, häväistyinä.
Mutta onneksi en ole kulttuuriministeri, Arhinmäki on ja
Kasurinen oli, tasoiseni. Arhinmäki lienee viisaampi - ainakin jalkapallosta
tietää kaiken ja sen lieveilmiöistä. Ja tyylistä, palloilupukeutumisesta.
Oopperasta taisi olla jotain tietovajetta.
Niin
kuin minullakin, ylipäänsä musiikista: minä vain Mattia ja Teppoa
tikkaan, Katri Helenaa, Paulaa ja VoutilaisLauraa.
Kuuban Salsavaareja parempaa ei ole vielä vastaan tullut!
Vakavammasta musiikista en tiedä tuon taivaallista, termit hukassa,
staccatot jne. Muutaman nimen olen kuullut: Beethoven,
Staruss ja Sibbe, niin ja Stravinsky.
-
Soutajana Sinski, sanoi Malisen ukki kun radiosta
kuuli nimen George de Godzinsky.
No Bizet'n
tiedän ja vetoavan Helmenkalastajat. Muut ovat sekasotkuna
päässä, järjestäytymättöminä kuin ulkomaanmatkojen maat, hotellit ja
hiekkarannat. Les pêcheurs de perles. Sillä ihanalla
yksinkertaisuudella on selvittävä elämänsä loppuun saakka. Olen
tuhannenkateellinen Rydmanin Karille - mikä maailma
miehellä täytyy soida päässä! Ja Kaville ja
kaikille näille blogipottuilijoille, oman alansa taitajille.
Van
ettäkö Kasurinen ei erottanut Edelfeltiä Järnefltistä! Se tässä nyt eniten
pöyristyttää. Ja vielä kulttuuriministeri - ilmankos ei ole naista näkynyt ei
kuulunut.
Van
eiköpä tuo tuosta päivä taas kirkkene.
Kuka
nyt Hymyä lukisi!
eipäs
olekaan niin huono kuin maineensa, Suomen
rikkain mieskin siellä kannen mukaan
(huom! blogipotussa tänään kirjalijaskaba!
eli kyykistypä vastaamaan)
.
.
Nyt kun vertailukohteena on nippu Seiskoja, joiden jutut loppuvat ennen kuin kunnolla alkavat, Hymy kestää vertailun.
Piti viikolla taas päästä asioista perille: Nokiat, Wahlroosit, Wallinit, Merisalot, Kanervat alkoivat ottaa niin paljon koppaan että oli aika lehtienvaihdon eli vierailun rivitaloilla Persystävän pakaroilla.
Pyöräntarakalle viljosin omat vaihdokit, ne muka viisaammat SK:t, Kulttuurivihkot, Elonkehät, Kauppalehdet, ja eikun vaihtamaan. Ensin vaihdettiin ajatukset ja kylänkuulumiset: 'Olliko kuollu'? ja 'Teppo ja Essakkako lentäjinä!'. Sitten pyöriteltiin Wahroos ihan möykyksi ja potkaistiin kiireellä ovesta pellolle koko sontakokkare rätyn hyi! saatanoilla höystettyinä.
Saaliina
siirsin tarakalle neljä Seiskaa ja yhden Hymyn. 4 x +
1 =
Yhden
Seiskan kannessa näkyi olevan Timo T.A. Mikkosen kuihtunut
olemus, sokeaksi miestä sanottiin. Ei sen enempää kiinnostanut, lehdet oli
nopeasti käännelty ja ihmetelty kun ei Tervokaan tällä
kertaa pällistellyt humalassa missään, jos olisi niin sen olisin lukenut.
Hymypä kiinnosti, monta hyvää juttua Hymyksi - ja vielä täältä päin kolme: Valamo Heinävedellä, Turusen Heikki Jokelassa ryypyillä ja Jammun vaimo kertoo Veikko Ennalalle.
Pedofiili-Jammu, Veikko Siltavuori, kuollut vailla ketään, elänyt -50-luvulla P-Karjalassa Joensuun liepeillä, missä vaimon kertoman mukaan hän joskus 'katosi illalla jonnekin mukanaan reppu, jonka suusta pisti esiin sorkkaraudan pää' ja aikaisemmin jo Vihdin aikoina tyttö oli kertonut äidille 'miten isä näytteli "piippuaan" ja tehnyt muunkinlaista outoa'.
Hiljaiseksi veti.
Niin
kuin hiljaiseksi veti luostarijumalanpalvelus Uudessa Valamossa myös
nykytoimittajan; Esa Pesonen saa hetken rauhan vaikkei Jumalaa
Heinävedeltä löydäkään. Vaan löytyypä korvikkeeksi kirjailija Turunen
Joensuusta.
Tänne
etäänperille eksyttyään toimittaja on yhdessä valokuvaaja Miguel Veran
kanssa samaisella itäisellä reissulla hakenut käsiinsä kansankirjailija
Turusen ja vienyt kulttuurikapakka Jokelaan, jossa Heikki huomaa miten
vanhat ryyppykaveri ovat käyneet vähiin.
- Jomppa Ojaharju kuoli. Tuurin
Antti raitistui ja Paasilinnan Arto sairastui. Kaikki
vanhan ajan boheemidramatiikka on kadonnut, kirjoja tehdään kello kädessä.
'Turjailija Kirusen valtio on unohtanna puol'taettelijaeläkkeellä kitummaan: 400 eurroo puhtaana kouraan. Perkelleen koerat!' yrittää Heikki sanoa, jos vain toimittaja taitaisi ilimasun oikkeella murtteella veäntee.
- Jos en kirjottelisi lehtiin, niin
tiukkaa olisi ja olisin nälkäjonossa. Tämä on totuus, päättää Heikki
raportin.
Ja näinhän Heikki kirjoittelee:
"Ja siihen aikaan näin minä ensi kertaa
korven Ihmeen, kiihkeän intohimoisen, vihaavan, hekuman syliin hulluksi
pyörtyvän, veren pisarallakaan tinkimättömän, kaipaavan ihanan ja hymyilevän,
suutelemattomat huulet suudelmilla näännyttävän, säkenöivän ja rajun,
murskaavan epäluuloisen ja mustasukkaisen, yksinäisyydessä kituvan ja ylpeässä
vihassa tuiskien välttävän, kiroovan ja siunaavan, väristävän kylmän ja hurjana
paahtavan, pistelevän myrkyllisen ja palsamilla lääkitsevän, ijäti kostavan -
se oli nainen, metsän Ihme, jonka silmät välähtelevät villin vihreinä kuten
fosfori ja siitinhehkua paisuvain nisäin nännit palavat tulipunaisina kuin
kaksi ketoneilikan kukkaa."
Vai kirjoittaako? Jos ei niin seuraa lukijakysymys: kukas kirjailija
tuon luoja sitten voisi olla?
(kommentit kiinni aamuun - nyt Vanhiskaan ei voi moittia
tasosta )
kuvassa
pottuilija
Poutiaisen
Iekku tipalla
armotonta peliä
.
Eino, Laina ja Lainan isä eli
Timo Ruuskanen, Anna Ojanne ja Olli-Kalle Heimo puumopetia ihhailemassa.
.
Leppävirralta näkyy PoutiaisEino olevan kotoisin niin kuin Anu Vehviläinenkin. Ei siis hyvältä kuulosta! Eikös Kuikka Koponenkin loppuin lopuksi sieltä?
Aina luullu että Eino on kantakiihtelysvaaralaisia. Mitä vielä! Mutta paljon muutakin väärää uskomusta lie Einosta ihmisillä. Joskus tuli luettua elämäkertakin, Melkoisen kovaa leikkiä, vaan varsin vähän on muistiin jääny; semmoinen joutavanpäiväsyys jäi eli kun Iekku hakkas ukolle talaveks kessuja pölökyn päällä niin pissiä lirrautti maustetta jauheeseen.
Mutta männä lauantaina ainakin selvisi yksi olennaisempi asia: Eino se oli umpiraitis mies - on mahtanu 60--70-luvun politiikassa olla Johanneksen kanssa yks niitä harvoja tipattomia kansanetustajia.
Älä jätä Einoa tipalle! Niinhän putoamisen jälkeinen vaalilause sittemmin kuului, monimielisenä.
Kolme omaa kontaktia taikka havaintoa Poutiaiseen oli silloin 70-luvulla jolloin Eino roknooseineen oli millon pinnalla ja millon pinnan alla: kolehtia keräsi Kivisalmen lavalla Vennamon puheen jälkeen ukko-Veikolle ja puolueelle; korkeakoululehtori Kaikkosen (kok) kanssa munasillaan kävivät keskustelua Joensuun uimahallin saunanlauteilla; aina kaupunkiin mennessään kiepsautti skootan kyytiä tarjoamaan Kiihtelysvaaran Suojapirtin pysäkin kautta.
Havinaa havinaa noissa muistonpaloissa oli jo silloin! Oli selvästi karismaa jos huvittavaakin pienessä pyöreässä vantterassa hörökorvassa. Poikkeusyksilö niinkin monenlaisten persoonien seassa.
Näyttämölle on Eino nostettu Joensuussa. Ihan kelvollisesti. Ihan Poutiaisen tuntuisena, muttei näköisenä eikä kuulosena miehenä. Ja siinäpä teatterin mahti onkin: ei tarvitsekaan ulkonaisesti matkia elämää, kun sisäinen palo löytyy. Se nyt on yksi ja sama miltä Iekku näyttää, vaan sen on oltava paikallaan mitä näyttää ja tuntuuko tutulta. Katsojalle jää liikkumatilaa ja palikoiden asettamisen paikka.
Veikko Vennamo, Lasse Uimonen, oli näköisensä ja tapaisensa, Perhanan Sulo, Seppo Timonen, ihan mahoton väkkärä, mutta takuulla mieliinjäävä, Sirkka Vennamo, Minna Maaria Virtanen, just semmonen kokotti kun mikä kuva on annettu julki, Pekka Vennamo, Mikkomarkus Ahtiainen, koko juilake ja Poutiaisen pariskunta, Timo Ruuskanen ja Anna Ojanne vähemmän näkösijään, mutta perile män sanoma. Helekatti!
"EE-II-NOO!! EE-II-NOO!! EE-II..." sävelet kylymänviileästi korvissa kaikuvat vielä keskiviikkonakin tässä pihamaata raaputtaissa ja rantteella halakoja hakatessa, kuusaitaa harventaessa.
Poutiaisen näköinen mies mopoilee Joensuun kaupunginteatterissa. Ei hassumpi, kun Pohjois-Karjala -lehden entinen päätoimittaja Tahvanainenkin on jo kahdesti käynyt esityksen katsomassa!
Mänkeehän kahtomaan deetöntä miestä!
Herlinit
hississä - ikään kuin
24.04.2012
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS
kaksi toukokuun päivää täynnä tuskaa ja jännitystä
.
.
I toukokuinen jännityksen päivä 1994
PH ottaa kynän. Pian Konetta
ei enää suvulla olisi. Thyssenin miehet hierovat käsiään, näillä
hetkillä, tällä hetkellä on herkkupala harukassa.
PH perääntyy viime hetkellä, viime tipassa.
Myynti merkitsisi itsensä myymistä.
Ei. Se tarkoittaa EI.
Mikä taas tarkoittaa että myynnin kanssa kovan
työn tehnyt Ilkka-poika ei tämän jälkeen enää koskaa ole
puheväleissä isänsä kanssa. Peli on rajua loppuun saakka.
Isä on juoninut Antin kanssa
Koneen Antin haltuun. Muut lapset haukkovat henkeään. Eivät menetetyn
omaisuuden takia vaan siksi että heidän selkänsä takana on kieroiltu, Antti ja
isä eivät ole olleet avoimia eivätkä rehellisiä toimissaan.
Isä saa kuulla kunniansa, viimeistään tässä
kirjassa, Ilkalta, Ilonalta, Hannalta ja Niklakselta.
Sukukronikka, menestys- ja menetystarina luettavissa John Simonin kirjassa: Koneen ruhtinas Pekka Herlinin elämä.
II toukokuinen jännityksen päivä 2009
Oikeustieteen lisensiaatti vankilan
kesävartija Juha Turunen haalareissaan kärrää
Helsingissä sieppaamansa Hanna Nurmisen 26-vuotiaan Minna-tyttären
laatikossa autoonsa ja kuljettaa Turkuun, minne on rakentanut äänieristetyn
kopin kerrostalohuoneistoon. Lunnasrahat leviävät aikanaan parkkihalli-Louheen
ja Turunen jää kiinni. Kidnappausaikaa kestää kolmatta viikkoa. Turunen istuu
parhaillaan tuomiotaan nimensä Louheksi muuttaneena.
Köyhille lohtua tuovat: Ei ole helppoa olla rikas. Ei totta tosiaan.
Mutta
entä köyhänä olo - miten kohtalo Leeviä on kuljettanut?
Tässä sivussahan
on kuljettu ja mulkoiltu toisen samanikäisen miehen matkaa eli taivallettu
orpojan mukana aikuiseksi, Leevi Sajamäen matkassa yksi
jos toinenkin puhelinpylväs pystytetty Savon mailla, saatu oma koti ja vaimo,
vaimo menetetty mutta koti Savonlinnassa säästynyt.
Leevi
on luettavissa omakirjoittamana kirjana Leevi Sajasmäki: Orpopojan elämää
ja maistella voi täältä.
Suomen
rakentajia kumpainenkin: Leevi ja Pekka, Pekka ja Leevi. Ihan kummassa
järjestyksessä vaan! Jätämme miehet herran rauhaan, Pekan mananmajoille, Leevin
Savonlinnaan.
Savonlinnaa
emme jätä vaan siirrymme vähitellen Joeliin eli
pysymme edelleen linnan liepehillä.
Siis
mitä? mitä!
Onko
sekään nyt niin väärin, jos Nalle 2.)
23.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!, RAIKU
BW haluaisi elää yhteiskunnan enemmistöpäätösten ulkopuolella
.
.
kaikkine
kimpsuineen kampsuineen
kuin PH?
PH
ihaili Mafiaa
-
saisi temmeltää muista välittämättä!
"Esimerkiksi tämä Mario Puzon
Kummisetä-kirja, niin siitähän se innostui ihan hirveästi, että
perhe pitäsi järjestää noin, ettei se ole missään tekemisissä yhteiskunnan
kanssa."
Niklas Herlin isästään kirjassa Koneen
Ruhtinas. Otava 2010
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Ikävä
Alastalon salia
22.04.2012
- 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN,
huikopala
siis Antti Wihuriakin
.
.
Kylillä juoruavat ihan tosissaan että Volter Kilven Alatalon isännän mallina oli David Jansson. Laivanvarustaja ja maanviljelijä.
Jos
kelle ei ole selvinnyt mistä alastalolaisissa on kysymys, niin tässä
kerta vielä kiellon päälle:
Alastalon salissa kertoo
pyhäisentuntuisesta kuusituntisesta kokouksesta, jossa päätetään hankkia
yhteisomisteinen parkkilaiva; kylän porhot siinä kokoontuvat jahkailemaan.
Loistava
teos, kertakaikkiaan, paloina herkuteltavaksi. Kirkolle-teos
vieläkin visuisempi.
Niin, siitä juorusta: Alastalon isäntä Herman Matsson onkin siis oikeasti David Jansson, Volter Kilven mummon toinen mies. Davidista tuli isä kuolemansa jälkeen.
No eihän tuossa mitä!
Mutta malttakaas niin kerron. Kas,
Davidin poika on Anton Jansson.
Voi kunpa saisi vielä ensimmäisen kerran lukea Alastalon salissa ja Kirkolle! - Eka kerta on aina Eka kerta! Onneksi on nahkaselkäinen Batsheba vielä koskemattomana verhon takana odottamassa sopivaa hivelyaikaa.
ps
Kaarlo Isotalon Saarten herra ja Saaret
ja meri kuulemma kertovat ruohonjuuritasolta, piika/isäntä-paneutumisen
kautta näistä kustavilaisista.
Onko
se nyt niin väärin? 1.)
21.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, Työelämä,
lapsismi, voe mahoton!, RAIKU
http://niklasherlin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/102303-punaiset-tahrat-lakanoilla
.
.
Jouni paskakaivoa
sorhailee.
Niklas
syö vadelmia Ranskassa.
Työikäisiä
menninkäisiä.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Kolmesti
kunnolla nenille
20.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS
aina vahva Herlin häviää ja luovuttaa
.
.
Karjaton lukija jatkaa lukujaan, paneutuu Pekan, sen Herlinin, elämäkerran loppuvaiheisiin ja ottaa tuekseen sen toisen samanikäisen miehen elämäkerran, Leevin, sen Sajamäen, joka puhelinpylväitä ikänsä pystytteli ja yleni siinä sivussa puhelinyhtiön autonkuljettajaksi.
On siinä elämänurassa eroa, vaan milläs mittaat onnellisuuden - kummallako parempi elämä: orpopojalla vai ruhtinaalla? perinnöttömällä vai perillisellä? Leevillä vai Pekalla?
Kaikkivoipa
mies ei kaikkea saakaan.
Nämä
kolme tapahtumaa suht lyhyessä ajassa mursivat miehen, joka oli aina
tottunut voittamaan:
- Haughton Elevator hissifirman oston
kariutuminen viime metreillä.**
- Ahti Karjalaisen presidentiksi
saaminen.
- Valmetin törkyveto: valtio
myy hissituotannon Koneen sijasta ulkomaille.
Disaster after disaster - eipä siinä iän ja ryppyjen myötä enää muuta voinut kuin: enemmän ryyppyjä. Pekan peli oli pelattu. Tuli omaisuuden jaon aika.
Vaan siinäpä sitä.
Isä sulkee aikuiset lapsensa Thorsvikin tilan kirjastohuoneeseen ja kieltää ulos tulemasta ennen kuin perilliset ovat sopineet, kuka istuu Koneen hallitukseen. Antti oli maanviljelijä ja karjankasvattaja, Hanna, Ilkka ja Ilona lukivat humanistisia tieteitä, Niklaksella oli Bachelors of Science in Business -tutkinto. Insinööri ei siis kukaan.
Niklas, 23 v, sieltä tulee suostuneena, vastahakoisesti. Amerikasta hankittu kaupallinen koulutus ei kuitenkaan riitä kun perhe-elämäkin on alkuvaiheessa: "Mun valintani Koneen hallitukseen oli kerta kaikkiaan virhe." "Ei siinä tilassa valita pörssiyhtiön perintöprinssiä!"
Antti sai maatilan ja muut saivat Security Tradingin osakkeet.
Erimielisyyttä omaisuudenjaosta ei lasten kesken syntynyt, paitsi että Hanna ei halunnut koskeakaan saamaansa, koska halusi osoittaa itsenäisyyttään ja sitä ettei hänen rakkautensa ole rahalla ostettavissa.
Pekan ystäväpiiri harvenee, kuolema vierailee tiuhaan, PH synkistyy ajallisuuden rajallisuuteen. Kari Kairamon, jolla samanlainen kiihkomielisyys-masennus -vaihtelu, itsemurha joulun alla 1988 synkistää miehen mielen lopullisesti.
Silti on kyettävä vielä ratkaisemaan lopullisesti Koneen kohtalo.
Perinnöttömän Leevin kohtalo on yksinkertaisempi: tyhjästä on rakentanut talon Sulkavalle, myynyt sen ja muuttanut Savonlinnaan ja siellä vaihtelee asuntoaan milloin minkin kokoiseen, tarpeen mukaan. Eikä jakajia ole siunaantunut.
Kirjaton karjaton lukija sulkee tässä vaiheessa Herlinin Koneen ruhtinaan Paratiisinsa kirjastohuoneeseen ja jättäytyy yksikseen pohtimaan asiaa. Ei kerro vielä tässä vaiheessa tulosta, vaan jättää mahdollisen lukijansa odotuskannalle.
** "Haughton
Elevator meni kilpailijalle aivan viime metreillä. Se oli rankka tappio isälleni.
Mä ihmettelin, kun mä näin
sen kun se tuli kotiin sieltä, että mitä nyt on tapahtunut. Se oli aivan kuin
sokissa.
Se oli kai ensimmäinen kerta,
että hän sai aivan totaalisesti turpiinsa. [Antti Herlin]"
Koneen ruhtinas Otava
2010
pro pro
prooo!########
19.04.2012
- 08:22 | hikkaj | pahoinvointi, harrastukset, URHEILU, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!, huikopala
jo nyt on yhtä perhanaa tuon puljun kanssa!
.
.
Taisin joskus kehuakin*, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut:
- ma 16.4. Pelicans - JYP Pro2
- ke 18.4. Jokerit - Blues Pro2
- to 19.4. Pelicans - JYP Pro2
Pro2 on myöhemmin Pro-perheeseen tullut lisäke, harvemmilla. Pro1 on aito ja alkuperäinen perushankinta.
Suoranaista keljuilua omistajan taholta!
No samaan aikaa näyttävät toki tänään meitä enemmän kiinnostavan KHL-liigan loppukahinan, jossa Summanen johdattelee omskilaisia tavallaan. Ja eilen näyttivät pronssipelin aikana Ranskan pääsarjaa! Ja maanannantainakele! samanaikaisesti Navigarea = ehtaa kotimaista lifestyleä veneissä ja vesillä.
Palvelivat.
On niillä kanttia!
nimim. 'NASSE-stä'
* http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/23048/sm-latka-urholla-ja-prolla
Telkku.com
Jokohan
tuli raja vastaan RuutuAkalle ?
18.04.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, rakkaus, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
lapsismi, voe mahoton!, RuutuAkka
muistattehan naisen joka iloitsee toisten kuolemasta, varsinkin jos kuollut on nuorempi häntä
.
.
Kummallisia ystäviä, tai no ystäviä ja ystäviä, on kertynyt Onni Eläkeläisen ihmistuttavuuksiin. Kuten Akka joka nauttii kun toinen kärsii! Käsittämätön, mutta kiehtova ämmä.
Onni otti pyörän liiteristä edes jotain liikuntaa saadakseen hiihtokauden jälkeen ja polkaisi saman tien päivän täytteeksi lähikaupunkiin: mitäs tuonne - vajaat neljäkymmentä. Oli semmoinen rospuuttokeli, räntää työnti taivaalta ja rapa lensi; ohiajavat autot pitivät huolen että koko ajan O pysyi kunnolla märkänä.
O polki vimmatusti, järkyttyneenä sen yhden ääliön puheista, välittämättä autonikkunoista virnuilevista naamoista kunnon raparoiskeet lennätettyään Onnin ylle ja päälle ja alle.
-Siinäpähän roiskitte!
Paitsi liikuntatarpeen ajamana oli OE liikkeellä oikean asian takia, suoranainen kiihko oli hänessä syttynyt seurattuaan puoli päivää Yle Areenan, MTV3 Katsomon ja VG:n sekä Aftonbladetin rättegångenia mot Breivik suorina lähetyksinä, tuijottanut aamupäivän tämän Norjan psykopaatin naamaa niin että polkemaan pani miehen ja miehen mielen: - Päivittäinköhän tosiaan meinaavat näyttää kaikelle kansalle tätä tappokonetta, sitten painaakin päälle jääkiekon MM-kisat...sekö lautamies tässä suurimman synnin teki kun kuolemantuomiota ehdotteli...
Oli otettava selvää mitä RuutuAkka asiasta ajatteli, joko kerrankin oli samaa mieltä kuin muut eli tuomitsisi miehen teot ja surisi kuolemia. Toinen vähän pienempi selville otettava oli P-Korean Kimin kuolema, se josta Tuomiojan Eki käytti suurinpiirtein RuutuAkan sanoja: Tuskin kukaan jää aidosti suremaan, tai jotain sinne päin.
Mennessään OE osti kutostieristeys-Immosesta paketin Presidenttiä, koska tiesi että sillä sisäänpääsy, jos akka kotona on, varmistuu, sillä sen verran kahvihammaspakotteinen nainen oli, ja perso kupposille, joissa terästystäkin saisi mielellään olla. Sitä nyt Onnimme ei joutanut hankkimaan, pelkkä pressa sai kelvata. Oli kiire tiedon lähteelle, ihmiskieroutuman toisin sanoen.
Pyörä lukkoon, satulan päälle muovipussi ja sisälle.
No ei se ihan noinkaan käynyt. Se sisälle pääsy. Kelloa sai kummasti pimputtaa ennen kuin Akan naama ilmestyi ison ikkunan taakse kurkkimaan, sitten pää työntyi tuuletusikkunasta ulos ja kuului ääni kuin paremmaltakin Siljalta: - Minä nukun.
- Olis asiaa, sanoi Onni ja vilautti
pakettiaan.
- No vartti, myöntyi RuutuAkka
näyttämättä yhtään ilahtuneelta ystävän pistäytymisestä.
Akka pisti kahvin tippumaan ja käytiin suoraan asiaan. Jotenkin Onnista tuntui että Akka oli muuttanut bisnekseksi suhtautumistapansa, piti vastaanottoa, antoi lausuntoja asiakkailleen, helpotti näiden pahaa oloa kertomalla vielä pahempaa itsestään...
- Siitäkö Andersista mieltä?
- Siitä. Breivikistä,
Onni vahvisti, vaikka pahaa pelkäsi kun RuutuAkka käytti etunimeä.
- Siinä ja siinä, sanoi Akka,
- fiftysiksty sanos Nykänen. - Tuus kesän korvilla uudelleen kyselemään,
jatkoi Akka kelloonsa vilkuillen, - pitää joutua levolle. Raskas ilta
tulossa.
Nousivat pöydästä, ei puhettakaan että Akka olisi kansioitaan ruvennut levittelemään ja niistä totuutta lukemaan. Kiireenhötäkkä tuntui olevan, ohjasi Onnin eteiseen ja availi jo ovea ja Onnilta oli jäädä kysymättä kokonaan se toinen kysymys.
- Se on selvä juttu. Sitä suren. Hyvä mies
meni hukkaan, siitä pojasta, siitä Sunista taida olla. Vaan tulepa toisella
kerralla ajan kanssa, varaat ajan, puoltoista tuntia on pisin aika niinkun
hierojilla.
Pois polkiessaan OE ei niinkään ajatellut Breivikiä tai Kimiä kuin RuutuAkkaa: vai että bisneksen puolelle on luiskahtanut. Sitä siunaili mies niin syvässä polkukyykyssä edetessään, ettei huomannutkaan ohikiitäviä rapauttavia kulkuneuvoja.
KOTIMAA YLE
MAANANTAI TekstiTV
Tuomioja: Kukaan ei jää kaipaamaan
Kukaan tuskin jää kaipaamaan Pohjois-
Korean edesmennyttä johtajaa Kim Jong-
iliä, sanoo Yle Radio1:n Ykkösaamun
haastattelema ulkoministeri Erkki
Tuomioja (sd.).
Tuomioja: Kukaan ei jää kaipaamaan
Kukaan tuskin jää kaipaamaan Pohjois-
Korean edesmennyttä johtajaa Kim Jong-
iliä, sanoo Yle Radio1:n Ykkösaamun
haastattelema ulkoministeri Erkki
Tuomioja (sd.).
Tuomioja arvioi, että Pohjois-Koreassa
voi nyt tapahtua muutosta avautumisen
suuntaan, mikä Tuomiojan mukaan olisi
toivottavaa.
- Voi kuitenkin olla, että aluksi
valtakoneisto tämän pelossa tiukentaa
otteitaan, Tuomioja arvioi.
voi nyt tapahtua muutosta avautumisen
suuntaan, mikä Tuomiojan mukaan olisi
toivottavaa.
- Voi kuitenkin olla, että aluksi
valtakoneisto tämän pelossa tiukentaa
otteitaan, Tuomioja arvioi.
-
Ptruu hevonen! sano tri
17.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
hevosen uusi rooli tuottaa erilaisia tulkintoja hevosten hyvinvoinnista
.
.
On alumnikolumnin aika.
Tuli aluminitrille uusi mailikirje, jossa kutsuttiin
Strasbourgiin. KUTSU
Valitettavasti matka ei onnistu, sillä juuri noina päivinä
Paratiisissa on perunanistutus: lapinpuikulaa jne.
Akka-aatralla homma hoituu - siinä hommassa ei hevosta tarvita,
vaan riuska vaimo.
Ei pitäisi nauraa, mutta minkäs teet kun alumnitriamme hirnautti
oikein pahemman kerran, niin että seinille pyrskähtivät enimmät pärskeet, kun
nitrii tämänkertaiset väitökset tsekkasi: Hevonen, vanha kunnon
karvakopukka oli kelvannut väitöksen aiheeksi.
Ptruu! palataanpas vastikäiseen väitökseen. - Onko kustos
kyydissä?
Hevosväitös tehty ympäristöpolitiikan alalta.
Hevosella on yhteiskunnassamme uusi rooli: miten
se vaikuttaa hevosen hyvinvointiin?
Väittelijä: FM Nora Schuurman
Väitös tapahtui perjantaina 23.3.2012 Metriassa Joensuun kampuksella.
Väitös tapahtui perjantaina 23.3.2012 Metriassa Joensuun kampuksella.
Otsikon jälkeen alumnitri tapansa mukaan ennakoi, anaseuloi
omat tietonsa ennen kuin puuttuu väitöksen sisältöön: hevosella
ei savotoida joten sille jää kaksi tehtävää, päätteli
1. juosta kilpaa
2. tyttöjen ratsu
Silvennoisen Kaltsu ei enää kynnä niin että koko kirkonkylä kaikaa
kun aura kiveen karskahtaa - ja perkeleet sinkoilevat kohti kirkon mäkeä,
nykivä kyntöhevonen kuulee kunniansa, pappi-Ville
paiskaa pariovet kiinni. Ratsastavat tytöt tuskin voisivat kuvitellakaan
luovuttavansa hevostaan Kallen kouriin.
Mutta katsellaas.
Jahas: liittyy laajempaan ihmisen ja eläinten suhteita ja
niissä tapahtuneita muutoksia koskevaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen.
Ensin määritellään hevosen paikka pilttuun lisäksi, mikä on
nykyihmisen mielessä hevosen sija: hevosen asema poikkeaa sekä
tuotantoeläimistä että lemmikeistä.
Hevoseen voidaan suhtautua tunteellisesti, mutta keskeisintä on
kuitenkin sen ihmiselle tuottama hyöty. Nykyisessä hevoskulttuurissa
hevonen voidaan myös ymmärtää ensisijaisesti osaksi luontoa.
Hevosten pitoon liittyvissä keskusteluissa viitataan usein myös
hevosen inhimillistämiseen.
Hiljainen tieto ja hevosen lukeminen ovat hevosen hyvinvoinnin
kannalta keskeisiä taitoja. Ristiriitoja syntyy, jos omistaja ja asiantuntija
tulkitsevat hevosta täysin eri tavoin tai jos omistaja kokee asiantuntijan
asenteen hevosia kohtaan liian välineellisenä.
Väitöskirja ”Hevoset hevosina” Eläimen
ja sen hyvinvoinnin tulkinta on tarkastettu yhteiskuntatieteiden
ja kauppatieteiden tiedekunnassa.
On se maailma merkilliseksi mennyt, kun hevosellakin
tohtoriksi voi ratsastaa. Ennen niiden hampaat tutkittiin
markkinoilla myyntimielessä, nyt kauppatieteissä muuten
vain tutkitaan. No, ei alumnitrilla ole ihmeempiä huomauttamisia
hevosväitöksestä, sen kummemmitta hevosteluitta väitös hänen
puolestaankin kelpaisi hyväksyttäväksi ja tohtorin hattu hyvällä
syyllä on voitu painaltaa väittelijän kutreille, sen verran asiaa
kuitenkin, jottei silmälappuja tilaisuudessa ole tarvittu.
Hoplaa!
- Kustos pois kyydistä.
Alumnitri lukee eteenpäin alumnimailia. Tämäpä vasta kiinnostavaa!
Harmittaa
oikein alkaa, kun tuokin Kuopion väitös on päässyt vuoden
lopulla livahtamaan ohitse:
Teurastamon sivutuotteet uusiutuvaksi energiaksi ja
kierrätyslannoitteeksi
Väitös ympäristöteknologian alalta
Väittelijä
FM Sami Luste. Väitösaika ja -paikka 16.12.2011 klo 13, L1,
Canthia, Kuopion kampus
Vaan
onneksi lyhennelmä löytyy aluminmailiarkistosta: http://www.uef.fi/uef/vaitostiedotteet1?p_p_id=101_INSTANCE_iQ9J&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2&p_p_col_pos=1&p_p_col_count=13&_101_INSTANCE_iQ9J_struts_action=%2Fasset_publisher%2Fview_content&_101_INSTANCE_iQ9J_urlTitle=20111216-teurastamon-sivutuotteet-uusiutuvaksi-energiaksi-ja-kierratyslannoitteeksi&_101_INSTANCE_iQ9J_type=content&redirect=%2Fuef%2Fvaitostiedotearkisto-2011
Tuon risuaidan kimppuun tästä alumnitrimme nyt käy ja toivottaa kaikille hyviä väitöksiä vierelläkulkijan kanssa.
Kuka
pelkää mustaa miestä
16.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti, Työelämä,
MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, Local, lapsismi, ESITYKSET
valkoista naispäällikköä, työelämää, vanhuutta, hoidonpuutetta, junanvaihtoa
.
kuva
kaapattu vanhalla luvalla Riäkkyteatterin sivulta
Sari
Hirvonen ja Juha Alanen keskellä.
Näytelmän
näkyvimmät:
edessä Tellervo
Halonen ja takana Auli Partio, kulisseissa Ilpo
Jorasmaa - mustana ei voikaan näkyä...
.
Ilpo mustana miehenä on rentorunkoinen, kuin oikea musta mies. Ja hyvä meikki. Yleisöä, minua, jännittää kun tämä mamu-Adam, lääkäri Sudanista, on saanut juuri työpaikan, siivojan paikan hoitolaitoksessa, ja työpaita pitäisi päälle vaihtaa, että onkohan maskeeraja maskeerannut paidanalaisetkin.
Vaihtamaan nurkan taakse livahtaa. Pah! Olisi ollut mukava nähdä se kontrasti.
Olemme
teatterissa, paikallisessa Riäkkyteatterissa. Kotoista.
Lauantai-iltapäivä 14.4.2012
klo 15.
Anna Krogerus: KUIN ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ
Satakunta
katsojaa, pääasiassa muualta, Simo Hämäläinenkin, se Kätkäläinen, 14
paikallista esittäjää.
**(Ollaan taas täällä paremman teatterin puolella eikä
tuolla sadan metrin päässä noiden ämeriäkkyläisten valtuustoteatterissa,
siellä missä huonommin osat esitetään.)
On tämä helmi. On.
Ollaan vanhusten hoitolaitoksessa Lepolassa, missä säästö- ja työtahti ruuvautuvat päivä päivältä kireämmälle. Oikea Virsu on tuossa vieressä, siellä toki paremmin asiat: yksityinen. Tunnollisin työntekijä kulutetaan loppuun, huithapelimpi porukka saa jatkaa. Hoidokit jäävät jotenkuten eloon, paitsi Taimi Korpinen, joka näytelmän alussa istuu vessanpytylle unohdettuna ja tokaisee Adamille, avuntarjoajalle: "En kai mie nyt tässä huvikseni näin pitkään istuis."
Taimi on paskatkositätyhjääitkemään nainen, rotevanrehevä. Tellu Taimina täyttää näyttämön. Valovoimaa on.
Kummallista, miten tehokkaasti joku voi kaapata tilan. Ovat ne niin rehevinä kummatkin, Taimi ja Tellu yhtaikaa siinä. Näin tuttuna kysyy: kumpi näyttelee toistansa.
Ilpo
notkea ja Tellu rehevä. Hyvä olo tulee kummastakin, vaikka kummallakin
oikeastaan huono olo. Tai niillä roolihahmoillaan. Mutta eivät
valita. Ilman asennetta voisivat olot olla vieläkin huonommat.
Sitten
kättelyyn Juha, Minna, Anne, Turo - tutummasta päästä. Tuolla
kun kylänraitilla vastaan tulevat niin ei, ei kun kyllä uskoisi että pystyvät
tähän menoon ja meininkiin.
Mutta
hei: Nyt on kysymys joukkuepelistä, ei yksilöurheilusta!
"Mitä
sitä omaa onnistumistaan hehkuttamaan. Tää on joukkuepeliä, hei!" kommentoisi Granlundkin.
"Laatta pussiin. Aivan
sama
kuka sen sinne toimittaa. Pääasia että joukkueena mennään, joukkue
onnistuu." Tai
niin kuin nyt tämä uusi tähti, kolmen maalin Joeli.
Niin
se taitaa muuten olla teatterissakin, myös täällä.
Hieno
hetki, hienoa työtä - joukkueena. Tämä tiimi toimii.
Vaikka
ihon alle uppoavia yksilösuorituksiakin moneksi
päiväksi maiskuteltaviksi. Kuten
- kolhitun päähenkilön naamarin riisumisjuttu: -
En se ollut minä, minä vaan näyttelin Ritvaa. (muuttuu
kyläläiseksi)
- punkkarisivarin vastakohtainen hiippailu-notkistelu
kyräilyheräily (se hämähäkkimies kuoriutumassa sittenkin)
- vanhan parin avioeroselvittely kuulokojeen
päälleväännön jälkeen (eivät eroa)
- tanssijan epätoivoinen performanssi Lepolassa: ettei
vaan viimeinenkin katselija karkaisi! (karkaa)
- hoiturimiehennielijän höynäyttämiset (ei
kehno ota opikseen)
- osastonhoitajan veemäisyys (kas
kas mistä noita noitia riittääkin!)
Ja ai!ai! sitä Eino Grönin sliipattua naamataulua, pärstää! Sekös jää loistamaan.
Mikä
mukavinta: kaikki ilman mikrofonia, ilman koneellista äänentoistoa kuin
amfiteatterissa ikään.
Aina
akustinen kitara sähkökitaran voittaa.
Se
on läheisempää, koskettavampaa - intiimiä.
**(muut
näyttämöt: kunnantalo pilkottaa kuusen takana - varoitusmerkin ja pylvään välistä
paikallispankki)
Maanantaita
ei milloinkaan!
15.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti
tässä hommassa
.
.
Upeeta! Ja mahtavaa!
Sitä on vähän niin kuin olisi jo perillä. Asioista. Omista ja vieraidenkin.
Saa tulla lunta tupaan, ei se haittaa. Luo lumen pois jos haittaa, ja jos ei niin antaa lumen olla. Hanki hohtakoon! Ja taivas sinertäköön! Kirkkaus ei ikinä liikaa häikäise. Eikä tämmöinen rönttäkeli masenna.
- Kierrettäskö tänä aamuna Jänis vai
potkaistaisiinko Hyyt ympäri? Mitäs oot mieltä?
- Saattaapi kenkä kastua, jos meinaa hän järven
jäille astua. Idag!
Niin se menee. Maanantaiset aamuvapinat kokekoot muut.
YEAH!
Pankoot kansiot paikoilleen ja miettikööt, millä sanoilla aamun avaisi. Moittisiko, mikset taaskaan opetellut kertomatauluasi, ei se nyt noin vaikeaa voi olla. Älkääkä heti aamutuimaan rähiskö toistenne niskavilloissa! Kuka siellä vislaa? Ottakaa kynät ja kirjoittakaa miten viikonloppu sujui...
Ja
illalla Uutisten jälkeen saa katsoa Urheiluruudun jälkeisen dokumentin pelotta
että jaksaako sitä aamulla nousta polkemaan. Tuleeko yöllä uni enää kahdelta
kun Lempi on laskettu juoksuihinsa. Tulee jos tulee, ja jos ei tule niin
Salaman Näkijää palanen, Lehtosta vaikka pitempäänkin. Aamutoimiin ei kiirettä,
siirtää voi vaikka puolille päivin - vaikka on arkinen maanantai. Voi
sotapojat: Aamutoimien alkuun kaksi minuuttia! Ja siitäkin jo puolet
kulunut.
Että
kuulostaa mukavalta!
Kaikki mälsä on koettu ja nähty, kuultu ja toteutettu.
Nyt on aika levon ja rauhan, oman tien ja ladun. Ei hassumpi ajoitus. Ei totta vie!
Jarrut irti ja lentoon. Ei turvavyön kiinnityskomentoa kuulu, eikä pöydän kiinnittämistä selkänojaan. On tämä. On tämä aikaa!
- Tuulee kaakosta. Jos
Hyytsaareen kepiteltäs niin ei tuulesta haittaa. Eväät reppuun
niin säilyy maltti.
- Vai tekisitkö piiroita...
Välikahvit kuitenkin ensin, vaikka vasta juotiinkin. Ja leivoksia. Kyllä vatsa kestää. Rautaahan tässä ollaan ja koko päivä vielä tärvelemättä. Eikä maanantaita, työmaanantaita, milloinkaan! Sehän se tässä tärkeintä on.
Eikä pakkolähtöä.
SMILE.
Zorbasta
kehiin
14.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS
kansojen kirjallisuus ottaa aikaa
.
.
14.4.2012!
s.
533 KAZANTZAKÍS Nikos (1883-1957) vuorossa Kansojen
kirjallisuudessa - osa 11/12
Kirjoitan
pikkuvihkoon jatkoksi aiemmille:
-
lakimies
-
varsinainen maailmakansalainen
-
Päätalonkin tuotanto vain vaivainen vasullinen Nikosin rinnalla!
-
kirjoitti/käänsi kokonaisen kirjaston!
-
Wienissä aloitteli näytelmää Buddhasta: kaikkien halujen kieltäminen
-
eläytyi niin että psykosomattisen taudin myötä kasvot rumentuivat joksikin
aikaa
ODÍSSIAN
(1938)
+ jättiläiseepos
+ 33
333 säettä, joista kukin sisältää 17 jambein rytmittyvää tavua
+
Odysseys lähtee viimeiselle matkalle - haaksirikko
+
tarrautuu jäävuoren kylkeen ja tajunnan täyttävät kaikki maailmankaikkeuden
ilmiöt*
KERRO
MINULLE ZORBAS (1946)
PYHÄ KÖYHYYS (1954)
lue!
= askeesin
seurauksena ruumiin murtuminen
=
kuvaa melkein kirjaimellisesti tekijän ajatusta aineen muuttumista
hengeksi
=kaunein
ja HARMONISIN teos
s.548 SEFÉRIS Giórgos
(1900-1971)
-
lyyrikko
-
suppea tuotanto
NOBEL 1963, ensimmäinen KREIKKALAINEN
21.12.2009!
s.504 edellinen merkintä ennen PASTERNAKia
SOLOHOV
Mihail (s.1905) Hiljaa virtaa Don
30 sivua ja > 2 vuotta!
Hiljaa
virtaa myös tutustuminen Kansojen kirjallisuuteen: menossa
loppupuolellaan osa 11, jonka aloitin yksitoista vuotta sitten - 19.3.2001
klo 8.00. Hyllyssä odottamassa viimeinen osa, 12.
Pahasti
myöhässä: ostin KK-sarjan 1982 (30 vuotta sitten!) ja tavoitteeksi asetin
järjestelmällisen läpiluennan vuosituhannen vaihteeseen mennessä.
Pah!
tässä sitä ollaan, myös varalupauksen (2010) pettäneenä.
Poliitikkoainesta!
No,
olankohautuksellahan siitä selvitään: itse itsensä päämies! Vau mikä vapaus
'Sukselaisella'!
Pitää
nyt laittaa uusi läpilukutavoite = ennen kuolemaa ja rennosti, vaikka zorbasta
tanssien...
Eipähän
ole niin vuosilukuihin sidottua.
*
"Silloin liha hajosi, katse
murtui, sydämen lyönnit häipyivät; voimakas henki leijaili pyhän vapautensa
korkeuksiin, liikutellen paljaita siipiään se kohosi ylpeänä taivasta kohti
särkien viimeisimmän vankilansa, oman vapautensa."
Paavo V
13.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!, ällös
unta näe!
bakteeriakin sitkeämpi
.
WP.
Tänään on perjantai ja kolmastoista päivä. Siksikö lie näyttänyt yöllä painajaisia?
Paavo V paiskautui uneen. Voi ei! Miks just Paavo? Ja miks just kepulainen? Jos pakko kepulainen ninmiksei sitvaikka, Paula L, Riikka M tai Tanja V-K-S-E jne.? Tai edes Sepi! Maurikin äänensä takia olisi menetellyt.
Eikun ei. Piti olla nariseva Paavo. Pahin kaikista. Narsisteista narsistein narisevin äänin - olis edes Pekkarisen marttisilvennoinen ääni.
Hyvin me toimeen tulimme, eipä silti. Esiintymisvuoroa vorkoilimme kellarikäytävällä - lattia paksussa harmaassa betonimaalissa, valkokalkkiseinät tuoksuivat kellarille. Niin perunakellarille niin perunakellarille että Korhosen Japekin käväisi mielessä, jos sekin hurja pian jostain ovesta kurkistaa. Yläkerrasta tultaisiin sanomaan kun vuoro olisi astua yleisön eteen colosseumille raadeltavaksi. Peukalo alas ja goodbye, ylös niin olet jatkossa!
Ei Paavo minua tuntenut, minä kyllä: ei liene ihmistä maapallolla joka ei Paavoa tunnistaisi - ainakin ihmiseksi.
Paavo oli tullut jälkeeni siihen ikkunattomaan käytävään, ojensi kätensä, emme esitelleet. Mitäs kun vanhat tutut muka ja puoluetoverit. Olimme menossa esittäytymään puolueväelle ylös, pienen puheen kera: joku meistä valittaisiin.
Löysä, ihmeen löllö oli Paavon kädenpuristus, mutta ääni kyllä kuuluva.
- Sinä kun olet sisemmässä piirissä niin
kerro mikä on Karjalaisen tilanne tällä hetkellä?
- Harmikseni minun täytyy myöntää
että Ape on taas aloittanut sen ryllinkinsä.
- Ryyppää?
- Ryyppää. Eivät siinä kapselit auta.
Ei siitä presidentiksi lopulta ole.
Teki mieli kysyä että ite oot kuivilla? vaan jäi. Paavo siirtyi käytävän päähän ja otti paperinpalasen taskustaan, tutkittuaan sitä suutaan muikistellen käveli luo ja vähän epävarmasti, epäpaavomaisesti otatteli niin kuin se muinainen metsänhoitaja, jolla lunttilapussa luki 'iso käpy kuusi, pieni käpy mänty':
- Sinä olet Paavo Naaranen?
- E-en. Ole.
- Kyllä sinun täytyy olla Paavo
Naaranen. Minun lapussani lukee sillä tavalla: 'Paavo Naaranen, kauppias'
'Paavo Väyrynen, MINÄ'.
- Ei. Naaras enkä Paavo ole. Eikä
kaikki edes kepulaiset ole Paavoja. Enkä minä
mitään mukeja ala myymään.
Siinä
tuli se JYTKY-herätys: Olin kepulainen!
Tauti
tarttunut.
Olin
menossa puhetta pitämään! Olin pyrkimässä kepulle
töihin! Olinko muuttumassa Paavoksi? Onni Eläkeläinen oli muuttumassa Paavoksi:
Paavo Eläkeläinen (kepu)! Ei helevetissä! Pois,
pois piti loukosta päästä.
Siihen
hätään kellarin palo-ovi heilahti: Anneli Jäätteenmäki palasi
kehumisvuoroltaan.
Paksu
ovi paukahti niin julmetusti, että herätti ja helpotti:
Paavo
V häipyi sumuunsa ja minä sain taas olla oma itseni Onni Eläkeläinen (ei-kepu)!
Kaksi
kuollutta lentäjää
12.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
Local
täällä ihan likellä Pyhäselän järven jäällä
.
.
Kuin kohtalon ivaa: jos ei lennä joutsenpari, niin ei lennä enää pienkone eikä sen lentäjäpari. Surullista.
Päivät lämpenevät, on lähdettävä aikaisin aamulla hiihtämään jotta hanki kantaisi. Pelloilla ja vainioilla upottaa; yön jäljiltä tuulisen järven hanki kantaa, vaikka aurinko kaikkensa yrittää. Jänissaaren kierto onnistuu vielä. Eilisen joutsenparin haku on suoritettava sieltä mistä voi, on kuin hakisi avainta katulyhdyn alta koska siinä parhaiten näkee - huolimatta avaimen putoamispaikasta.
Moottorikelkka kiitää selällä, se on yksi viuhaus vain. Se kääntää tänne kirkonkylälle päin, koukkaa myllysatamaa kohti, käväisee laitureiden luona ja kiitää kohta jo takaisin. On eräillä helppoa vauhdin hurmassa. Monta kyhnytystä saisi suksilla hinkata ennen kuin nuokin jäljet olisi jälistetty. Saattaisi kulua toinenkin päivä. Oma hurma tuntuu silti makeammalta. Jännitystä tässäkin: siinä ja siinä että jokaisella liu'ulla lumen pinta pitää.
Mutta vielä kantaa. Loppujen lopuksi on lentokeli, selän takaa työntää tuuli, eteläinen.
Jänissaari ympäri kierretty tuossa tuokiossa, autuaan tietämättömänä onnettomuudesta.
Kohti
Katelmaa käy kulkijan kulku, sillan alla lumen alta paistaa jo jää ja jään
alla vaanii tumma vesi. Verta arkun kupeella, kala päättänyt päivänsä
parempiin suihin, läikkä punaista vain jäljellä.
Vielä
kestää.
Voimiakin
olisi vaikka lossille suuntaisi kulun, vaan olkoon koska syväväylää kuuluu
murrettavan näinä päivinä: ei tässä hiihtämisen himossa henkensä kaupalla
sentään olla.
Joutsenparia
ei näy toisellakaan selällä eikä Katelmassa, Ritosalmen hötössä
voisi ollakin.
Kuherrelkoot
rauhassa.
Vasemmalle
jää iso kivi ja se paikka missä karhu kahdella jalalla hölmönä katseli viime
kesänä hölmöjä ohihölkkääjiä.
Metsässä
upottaa - jokohan tältä talvelta hiihdot on hiihdetty.
Koti
kutsuu ja uusi uutispäivä.
Lempi
kiehnää rappusilla.
Siitä
sisään - uutispäiväverkkoon.
Suu
jää toviksi auki ammolleen:
Verkko Karjalainen 12.4.2012
klo 08:31
Kaksi miestä kuoli
lentoturmassa Rääkkylässä <
Ultrakevyt pienkone löytyi palaneena
Pyhäselän ...
1117
Nokia
hississä
11.04.2012
- 15:21 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, Sijoitus/kauppa, uutiset, LENNU
jopas floppasi - Herlin hoitais, jos ois huoltosopimus
.
.
"HV
Hj
Nyt
napsahti ellopit!
Mites
nyt suu pannaan?
Vai
onko sulla nokioita lainkaan? Meikäläiselle jää tyhjä posa!
Kaikenlaisia
kanadalaisia! sanon ma.
tuus
Lennart
jos
ei vähään aikaan kuulu, niin oon pullon ja tölkin keruussa."
Olipa
Hän nopea.
-14 %. Mitäs tuosta.
Onneks
ei koske meikäläistä - pysyn KONEessa edelleen :)
ps tai warretus ois nyt
paikallaan!
Joutsenpari
kadoksissa
11.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
lapsismi
tästä vaikka maltaita maksaisi
.
.
Ensin
järven jäitä myöten toiselle rannalle vastatuuleen aurinkoa kohti. Myssykypärän
vaati hiihtelijän pää, vaikka etelästä kävi viima. Toissapäivän joutsenet eivät
tepastelleet avannolla; pariskunta oli häipynyt jonnekin suojaisempaan paikkaan
ruokaa hakemaan. Hiihtelijän vauhti tahtoi tuulesta huolimatta kiihtyä, kevättä
rinnassa jo - kenties.
Servo-retken Punatakkisen kanavahiihtäjän
nautinnollinen lylynlykintä putosi kuvana mieleen ja sen myötä vauhti
hölleni: valamiissa mualimassa turha hätiköijä!
Toisella rannalla oli ja on Tappuniemi, jonka legendaa ei hiihtelijä laskenut päähän, toisella reissulla sitten, toisen kerran lisää: eivät synkkyydet näihin kevättalven päiviin sovi. Enemmän oikealla oli silta ja sillan takana jos olisi eletty entisaikoja olisi asunut nenänpyörittäjä; Viuskuttajaksi touhun tätiä naapurin Ukki silloin nimitteli. Ukki nyt antoi vähän jokaiselle lempinimen, ei niistä nimistä kannattanut kenenkään kaunaa kantaa: itseäänkin kutsui Tuuloseksi. Ja lääkärin vaimoa Haikaraksi.
Luhtaa kierteli hiihtelijä aikansa, ja pian olisi ollut saaritiellä; vihollinen, autojen hurina, käännätti sukset takaviistoon. Kumpareita täynnä oli luhta ja metsänreuna, kivet lumimöhkäleinä, ei ollut auringosta vielä lumensulattajaksi. No aivan hippusen muutaman kiven kylkeä oli kaapinut esiin. Yksi iso laajempi kivi näytti käännetyltä veneeltä kuperuudessaan ja lähemmäksi kun tuli niin auringon sulattamat airojen pääthän siinä nokassa sojottivatkin kuin ankan uintiliukuun ojennetut räpylät.
Ei ristinsielua missään. Rauhassa sai lipsutella menemään, kiertää vastarantaa ja muistella kenenkä mökki mikäkin oli, ainakin ollut.
Enskan mökki oli tallella, pariinkymmeneen vuoteen näkemätön, lähellä Vapon laituria. Oli siihen lasiveranto laitettu, kenelle lie haltuun jäänyt Enskan kuoltua. Kummallista kun kaikkeen riittää tarina, Enskan mökkiinkin semmoinen että pojannapero oli leikkinyt ilkosillaan ja pissiä lirauttanut kahvipannuun kahvin selvikkeeksi tiran. Ja siitäkös oli riemu revennyt, ei naurunrähäkästä ollut loppua tulla, kun kahvin jälkeen olivat saaneet juojat tietää että 'pikkuten minä pittiä luitkautin'. Räätälin-Martta siitä kertoi ihan ilosuin ja kehaisi 'etten ihan äsken oo niin hyvvee kahvia ryypänny'.
Osuuskaupan mökille oli käynyt Päätalon sanaan väärin. Mökin seinät näyttivät rehottavan mikä minnekin maalilaudoitusta vaille ja katto retkallaan. Tienneekö omistaja omistavansa koko rötisköä kaupan yhdistyttyä kaupungin osuusliikkeeseen. Kymmeniin vuosiin ei kukaan ole paikalle eksynyt, vaikka mökki kylän laidalla sillalle paistaa omassa saarihupasessaan.
Sillansuussa tässä pikkupoikana uitettiin valmiilla rei'illä ryöstäjää: jos tempaisi oikeaan aikaan ylös niin kala voi olla kiinni vaikka kyljestään. Vanha-Jussi siinä oli vakioistujana kevätpuoleen, joskus se kairasi uuden reiän ja sanoa hönisi, että 'suap sitä koittoo miunnii reiästä, kokkeilehan onnees, antasko paremmin!'. Ei sen paremmin antanut, kun ei osannut oikeaan aikaan tempaista. Oli niistä rei'istä yleensä yksi josta paremmin sai.
Sulan tien yli nousi hiihtelijä lahnansiitoslaitospöksän luota ja tuli kuivatusalueelle: tuhat hehtaaria peltomaata kuivatusta lahdesta, ihan tuosta noin vaan - simsalabim! Sen pumppuvoimala odotteli käynnistystä pajunkissojen takana, edessä silminkantamattomiin lumiaavikkoa hiihdettäväksi; vaan saipa olla, heti alkupätkästä parempi katsella pääojan ylityspaikkaa ja puikkelehtia kylille, mieli oiva aikaan kotona.
Siihen ne sitten lehahtivat joutsenet. Se pari. Ensin kuului ääntely ja sitten raskasta siiven lepatusta. Hiihtelijä oli ounastellut että pakkohan niiden on tänne tulla. Siinä nyt kiepsahtivat lähellä ja laskeutuivat, tarpeeksi kauas päästyään.
Hiihtelijä oli nähnyt nähtävänsä ja oli aika poikkelehtia risukon läpi kylän kautta kotiin. Sen verran poikkesi suunnasta että rivitaloilla pystyi takaovelta moikkaamaan Persystävää, jotta elossa ollaan vaikkei pääsiäisen tienoilla mitään kuulunutkaan.
1106
Voib
olla kahta mieltä
10.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, Matkailu, Sijoitus/kauppa, Työelämä,
MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
KIRJALLISUUS, voe mahoton!
Julmaa verrata kääpiötä ja Jättiläistä toisiinsa, mutta teen sen koska itse olen tuo kääpiö
.
.
Sivulle 253 Herliniä piti päästä ennen kuin Pekka nykäisi kunnolla hihasta. PH on ajautunut väärään porukkaan tieten tahtoen.
Aivan
kuten minä - opettaja, koulunjohtaja, sulaton päällikkö, SP - olen aivan
väärässä viiteryhmässä, vieraassa seurassa täällä rahamiesten Kauppalehdessä, tuntenut koko ajan
olevani, jonkin päähän piston takia tänne tunkemana.
Rolexittomana romanialaisena
isojen tai vähän enemmän isojen affärsmennien loisena.
Kylähulluna on silti hauskaa. Uskokaa pois - kokeilkaa rohkeasti! Kyllä nämä sitten aikanaan ohjaavat omalle portille.
Kirjoja luetaan henkilökohtaisina heijastumina: jos ei kaiu - lukija jättää kirjan kesken. Siinä sivumennen sanoen lukemisen pointti. Tosin harvoin kirjaa ilman heijastusta.
Nyt heijastaa, kun PH pujahtaa seuraan joka tuskin voi kauempanan omia intressejä olla. Seuralaiset:
- Pentti Malaska
- Asko Vilkuna
- Ville Repo
- Olavi Niitamo
- Matti Kaje
- Erkki Laatto
- Kaarlo Larna
Rooman
Klubi Suomessa,
perustamiskokous 20.2.1972.
MITÄ
tekee kovassa iskussa oleva mies, mies parhaimmillaan - 40v, 1,86m, 100 kg
- tuossa nollakasvua puoltavassa porukassa?!
Vihollisesta on otettava selvää, arvelee kirjantekijä J. Simon, Machiavellin Ruhtinaan ja kenraaliluutnantti Aimo Pajusen oppeja noudattaen. Kasvun rajoihin tutustuminen antaa paremmat eväät KONEEN laajentamismahdollisuuksille, kun tietää vastakkaisen ajattelun ytimen, saa haravoitua taistelukentän miinat.
Ja
sitten tälle lukijalle se Pommi [Bömbchen,sanos
saksilainen], jonka
kaltainen on kutkuttanut mieltä monet vuodet.
Taustaksi
opettajanhuoneestamme:
Kun
kerran parhaalle kollegalleni Matsille totesin tämän pitkästi perusteltua
tärkeää asiaansa ja mielipidettään:
"Mats. Tuossa
asiassa sie oot oikeassa, mutta mie oon eri mieltä."
Lähes
aina toisiamme viimeiseen saakka kuunnellen ja tilaa antaen oli kai
tultu viimeiselle ymmärtämisrajalle.
Mats
pudisti päätänsä ja loihe:
"Tuota
mie en enää ymmärrä."
Herlinistä
Herlinin kirjassa sanotaan miltei samanlaisesti:
"Joka
tapauksessa, kuten Malaska huomauttaa, Pekka pystyi olemaan yhtä aikaa ' tätä
mieltä ja vastakohtaista mieltä'."
Kunhan
ei vaan kääpiöllä ja jättiläisellä olisi sama näkemysmaailma!
Voi
olla kahta erimieltä oikeassa samassa asiassa! Hissi tuo, hissi vie.
Meidän luovuutta
tuottava firmamme tosin tumpattiin alta pois, mutta Herlinin Kone sen
kuin porskuttaa - neljänneskö maailman hissituotannosta ja -huollosta
hallussa?
Viimeisin
pörssikurssi pääsiäisen alla kiirastorstaina päättyi
lukemiin:
41.02
|
 |
(vuoden ylin
45.91, alin 40,15)
"Kun
hän tuli sinne Säästöpankkiopistolle Espooseen, niin ensiksi piti juoda kaksi
olutta. Muistaakseni kaksi. Sitten hän piti esitelmän. Omalla tavallaan hän
piti sen, ja kaikki olivat hirveän väsyneitä, minä ja Malaska ja Niitamo,
kaikki aivan väsyneitä. Me oltiin nukuttu vain pari kolme tuntia. Sen esitelmän
sisältö oli seuraava:
Yrityksen tavoitteenasetanta
suoritetaan niin, että otetaan pikkuinen lentokone, lennetään Intiaan, etsitään
mahdollisimman korkea valkoinen muuri, otetaan maasta kuivunut lehmänpaska ja
heitetään niin korkealle kuin mahdollista ja sanotaan, että tuolla on
yrityksemme tavoite. Otetaan lentokone takaisin Suomeen ja aloitetaan toteuttaa
tavoitetta.
Tämä
oli hänen esitelmänsä ydinkoossa [Timo Relander]" John Simon:
Koneen ruhtinas Otava 2010
1094
Etsivä etsii
09.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!, ESITYKSET
pienet napanterit pääsiäisjuhlilla
.
.
Thyi fan!so.Hyi hitto! tätä pientä etsivää ihmislasta, so. kun ei älyä lähempää hakea so. vissiin pöksyistänsä.
Viime vuonna pääsiäisenä Valamon puoliyöpalveluksessa kirkkoa kiertämässä, iloitsemassa iloitsevien kanssa haudasta nousemista: Yössä. Jokohan se itkevä muistikirjatyttö on ilon löytänyt?
Tänä pääsiäisehtoona sielu etsimässä riemuitsemassa riemuitsevien kanssa maallisissa menoissa ja riennoissa Martin pelissä: itse Servo on ratsastanut Napanderilla oopperakaupunkiin. Sitä ihmettä jos mitä piti rientämämme tänä vapautumisen yönä katsastamaan. ETURESSU!
Tiedättehän
maailman sinisimmän taivaan sekä kirkkaimpien vesien jalkapallokenttien
vihreän veran kukinkaan, Jarin - Litmasen?
Selvän
teki. Miten samperin hyvältä tämä kaikki näyttääkään! Mikä sinitaivas! Mitkä
veet! Mikä isänmaa! SUOMI!
Positiivisuuden
apostoli on kiivennyt tyylikkäänä lavalle lantio jäykkänä, silti olemus
letkeänä. Veli-Martti vetelee saksofonillaan sinkeitä korokkeella ja pian
alkaa rullata. Positiivinen ote elämään, ja poljento sen mukainen, ruoka
maullaan ja elämä kondiksessa: ei syytä murheeseen, ei niin kellään eikä
kenelläkään!
Innokkaimmilla
naisilla on munat käsissä, semmoiset joissa on helistinhiekkaa sisällä. Niitä
heiluttavat, ilmassa tärisyttelevät bailatessaan.
Ja
ääntä mukaan, niin nappaa:
Lallalalla-laala Lallallal-laala! juhlitaan nyt on juomat
paikallaan, puski palllon vastustajan verkkoon, oli Litti
iloinen, vei kahville puolustuksen, soi Maamme-laulu jälleen, Litti
Litti Litmanen, Litti Litti Litmanen lauletaan nauretaan tää on mahtavaa joka
ukko bailamaan oli Litti onnellinen Lallalalla-laala! Lallalalla-laala.... LITTI!
Eikä se vielä retkuksi tee jos vähän juhlitaan, on viikonloppu eessä taas
mennään taas on viiiiiiiiiikonloppu Et voi onnistua täysin aina et voi
täydellinen olla joka maanantaina silti Voittajana kurvailen se on nippa nappa
niukin naukin
se on nippa nappa ja niukin naukin! rima heiluu muttei
putoakaan....
Minkälainen
teidän sisäisen tulenne määrä on onko se mittava riittäkö se lämmittämään kaksikymmentä
neliötä puhdasta ilmaa, sinne rakennetaan lauteet ja siinä se on Inhimillinen
sauna. Sauna.
SAUNA!
Tosi menoa se oli.
Tai ota siitä selvää: tosissaanko on Servon Martti, pluffaako? Feikkaako? Retkustako vetää? Onko Martilla peruukki kuin Maurilla? Taikka väliäkö sillä sitten on. Vinoileeko se meille vai me sille vai kumpikin kummallekin, kaikille? Vai miten se on? Ja väliäkö sillä siis sitten, koska asiansahan se ajaa MS ja Napander. Siinä hetkessä, hetken siunaamattomassa tilassa, poissa. Puolitoista tuntia yhtä soittoa, yhtä hytkyä ja taputusten päälle vielä väsyneille nappaa ...
Vaan
niin päättyy aikanaan sekin rieha.
Martti
poistuu lauteilta Napanderinsa kanssa takahuoneeseen ja sieltä aikanaan
kamat kasattuaan ulos siitä ovesta jossa lukee
TAITEILIJOIDEN SISÄÄNKÄYNTI. Vanha maestro nousee raput ylös ja
katoaa kuin 2000-vuotinen ihme. Me pääsiäismunan heiluttajat kokoamme
kamppeemme ja ajatuksemme ja poistumme tämän pääsiäisen yöliturgiasta
odottamaan taas askeleen lähempänä elämän selviämistä - ja uutta pääsiäistä.
Olisihan se, tietty, totta tosiaan ollut mukava/kiva/hauska mahtavaa saada tietää mitä oikeasti ajatteli Martti S: missä se oikeasti oli ajatuksineen, kun sanoineen tekoineen oli paikalla - kysyä niin kuin Klimenko Orolla parhaassa vauhdissa kesken kaiken hymähti: mistä te tiedätte missä oikeasti minun ajatukseni nyt liikkuvat? missä olen? olenko täällä vai muualla?
Olipa tuon
kanssa miten oli.
Niin
kuitenkin: kyllä raikkainta oli se aurinkoisessa
kanavassa liukuen hiihtänyt punatakkinen
eläkeläisnainen ja hänen rento menonsa siinä kirkkaassa paisteessa
takinliepeet auki lepattaen.
Se
Nainen nautti jos kuka, menosta.
OI MEIDÄN ILOMME LOISTOA
Oi
meidän ilomme loistoa,
kultakudetta
silkkisessä ilmassa!
Tämä
suloinen talo, keveäpäätyinen
ja puisto ja
tarha sen.
...
Tämä kuin
maahan pudonneet suudelmat
hauraan
sinitaivaan huulilta,
kaksi
puhdasta nöyrää sinilampea,
kukat
tiedottomat niitä naiivisti reunustavat.
Oi loistoa,
joka on ilollamme ja meillä itsellämme
puutarhassa,
missä elämme tunnusmerkeissämme.
Emile
Verhaeren
Belgia
1855.1916
1081 km
Piinaviikon
seitsemäs tuuma
08.04.2012
- 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus
Ai ai sitä iloa ja riemua!
.
Paratiisiin
.
- ÄIT!
- No mitä?
-
Naimiteenpa ei oo pakko männä, mutta TAIVAATEEN ON!
huokaa
helpottuneena huitoen pieni tuntemamme vähemmän pyhä poika heti aamulla
herättyään korkealaitaisessaan seisten.
Piinaviikon
kuudes tuuma
07.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus
autius
.
Canterbury
.
"Kaikkien teidän
pitää tulla minun haudalleni milloin ikinä murhe painaa mieltänne.
Maahan kumartaen kertokaa
minulle murheenne.
Minä kuulen teitä ja surunne
otetaan teiltä pois.
Niin kuin minä olen ollut
kanssanne tähän asti, niin tulen aina olemaan.
Tulen jatkuvasti kuuntelemaan
teidän surujanne, kaikkea surua,
tuomiopäivään asti."
Pyhä Serafim nunnilleen ja
heidän kauttansa kaikille luoduille.
Kuukausi Pyhän Serafimin
kanssa
Käännös: Lintulan luostari
Piinaviikon
viides tuuma
06.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa
voitelurahat
.
Hiidenmaa
.
3. Kun Juudas, hänen
kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin
ne kolmekymmentä hopearahaa
ylipapeille ja vanhemmille
4. ja
sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren."
Mutta he sanoivat: "Mitä
se meihin koskee? Katso itse eteesi."
5. Ja hän
viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
Matteus 27
1068 km
Piinaviikon
neljäs tuuma
05.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms
kaupankäyntiä ilman melua finnair yms
.
Malta
.
5. Ja he ihastuivat ja
sitoutuivat
antamaan hänelle rahaa.
6. Ja hän
lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille
ilman melua.
Luukas
22.
1060 km
Piinaviikon
kolmas tuuma
04.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa
kirkkoevästystä: ilman melua
.
Mosta
.
19.
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja
ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Vaan kootkaa
itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä
eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
Matteus 6.
- Markan
saat jos oot hiljaa etkä höpötä. Lasket vaikka niitä pampuloita katosta.
- Niistäkö
vaijeriloista joissa kynttiläruunut roikkuu?
- Niistä
kaikista.
-Eikös
kymmenen jäläkeen tule ykstoista?
Piti
pikkisen pojan äitiltä varmistaa jottei laskut sotkeutuisi.
1048 OE
Piinaviikon
toinen tuuma
03.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Local
vähemmän pyhän pojan kirkkoihme
.
.
Rääkkylä
Ti 3.4.2012 klo 19
Pääsiäiskonsertti kirkossa.
Konsertin koko tuotto menee
kappelin kunnostuksen hyväksi.
Konsertissa
laulavat Satu Suhonen, Timo Wuorio, Irma Käyhkö, Anne Vänskä ja Kari Kulmala.
.
- Äit, mikä
te oli te keppi ja putti?
kysyi aikoinaan
muuan pieni kiltti poika, kotona vasta, kirkonmeiningin
jälkeen.
1036 lossilla ihku aurinko
Piinaviikon
ensimmäinen tuuma
02.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa
syntyi heikkona ja heiveröisenä
.
Valetta
.
"Herkut ja raha
ovat tavallista likaa ja roskaa
pahempia,
sillä ne likaavat sielun,
kun taas tavallinen roska
likaa vain ruumiin, vaatteet tai huoneen.
Oi, miten pitäisi ylenkatsoa
sekä herkkuja että rahaa ja vielä vaatteitakin!"
Kuukausi pyhän Johannes Kronstadtilaisen
kanssa. 1997 Lintulan luostari
.
1016
- suksin -
01.04.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, URHEILU, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!
suksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä suksin
.
.
Niin taisi ystävämme Kaarlo Kramsu aikoinaan runoilla, ja jos ei niin sitten toinen toverimme Onni Eläkeläinen runoilkoon noin - pakkohan sen on noin runoilla vaikkei haluaisikaan, kun me sen siihen tilaan tahdistamme. Sen verran meissä hänen seurailijoissaan hypnotisoijan vikaa on.
Aina yksi Onni Eläkeläinen kellahtaa muille maille vietäväksi siinä missä Jani Sievinen eilisiltaisessa hypnoosissaan: JS ei tuntenut kolmosta, pelkäsi haikaloja uima-altaassa, soitti vesikännissä Bruce Springsteenille sekä löylytteli naisten saunassa. Eiköhän me yksi OE hoidella. Aprillipäiväkin kun vielä.
Pantaiskos oiva mies soittamaan Laura Voutilaiselle vai Laura soittamaan hänelle? Vähän kornia. Emme viitsi narrata vakavalla asialla.
Kevyempää. Mites olisi naisten sauna alastomia akkoja täys? Liian kevyttä ja pintapuolista näin täyttymyksen suurena päivänä.
Ei pidä kiusattaman vanhaa miestä tempuilla, jotka ovat ikäluokan suorituskyvyn ulkopuolella, mutta pahimmoillaan silti muistissa. Taikka no miksikäs ei, koska huomennahan alkaa piinaviikko, pääsiäistä edeltävä kärsimysviikko ennen lopullista retkahtamista. Lyötäis naula sinne, naula tänne Onni E:n lihaan. Siinä menisivät aprillit ja piinat samassa rytäkässä. Eipähän Onnikaan aina kehua retostaisi saavuttamallaan autuuden ja onnellisuuden tilalla pahaisessa paratiisissaan. Kärsimystä sekaan miehelle! - gutaa tekisi ilon ja onnen monotonisuuteen.
Olkoon silti. Mitäpä häntä rääkkäämään. Rääkätköön itse itseään, kantakoon oman ristinsä mäelle, sillä totisesti totisesti, senhän me eilisraikurunosta aavistamme että näin on tänään tapahtuva. Pahoin tosin pelkäämme sitä kärsimyksen jälkeistä tuuletusta, sitä kun 'Poika' on tullut kotiin, ja on juhlien aika. Sivullisille sietämätöntä.
Onnin tonni on tänään siis saava viimeisen silauksen, viimeinen matka on alkanut: Onni on keskipäivällä nostettu suksille, laitettu monot mäystimiin, sormet kiedottu sauvanlenkkeihin ja mies matkaan laitettu, potkaistu onnenpotku persuksille ja toivotettu perillepääsyä matkalta, jota on taivallettu mukana eläen läpi koko monisäisen talven. Pian homma on paketissa: tolkuton kärsimyksen tie, ainakin meistä sivullisista, loppuun koluttu, sen viimeinenkin etappi iltapäivällä johonkin kellonlyömään mennessä puristettu ja on aika lausua finito.
Meistä tie on ollut tolkuton ja tuskainen, meille hiettömille moukkamainenkin.
Mutta ei Onnille!
Onni on ollut onnellisimmillaan kun räntää on päälle rätkinyt, kun pakkanen on paukkunut, pyry pärstän peittänyt, varpaita jäätänyt, kun suksi ei ole luistanut, kun lumen seasta on hiekka karahtanut, paiskannut nurin puhkuvan miehen, kun sauva on kivenkoloon takertunut, kun umpihankea on riittänyt kilometrin toisensa perään, kun suksi on lipsunut, kun ...
No niin: jos nyt ei itse kärsimys, niin kärsimyksen jälkeinen lepo ja rauha, olemisen ihana hiljaisuus. Niin, niin se jalo Joutilaisuus. Ansaitsemalla ansaittu, lunastamalla lunastettu. Se se on kruunannut kaiken: Joutilaisuuden jalous, jalo Joutilaisuus.
Saas
nähdä minkä ölöhuudon Onni tänään illanhämärässä
kotiin päästyään päästelee.
Repeääkö
ratki riemu?
Vai
repeääkö esirippu Pirttikallion näyttämöllä kahtia?
Vai
vaipuuko mies vain yksinkertaisesti sielunsa autuuteen,
olemisen onnen tilaan...
1001 km lakkarissa - hankiaiset upeimmillaan.
Uusi hiihtohanke cross-country skiing 'Venturi-venture'
ensi kaudelle suunnitelmissa: jokaisesta kilometristä siirrän euron
humputtelutilille.
0 kommenttia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti