tiistai 1. maaliskuuta 2011

Maaliskuun 2011 Kauppalehti-blogit


SM-lätkä Urholla ja Prolla



yksi nerouden ilmentymä, suomijääkiekko, näkymättömissä  (uusintailtapelipainos rahanahneille)

.

Sitä kun on kaukaa viisas sitä hankkii jo edellisenä syksynä, oikeastaan jo loppukesästä, kaikki oikeudet nähdä kevään jääkiekon SM-Liigan pudotuspelit suorina televisiosta. Kuukausihinta* on yhden ottelulipun hintainen. Sijoitustoiminta on pitkäjänteistä toimintaa eikä mitään warranteilla kikkailua.

Kortti talvi-iltoina digiboxiin kuin tuli takkaan ja johan lämmittää!

"Ei auta Maamme-laulukaan" kuuluu vanha sanonta, mutta sekään vanhan kansan möläytys ei enää pidä kutiaan, kuten ei moni muukaan vappuna-vaolla tahi kyntö-kylvö -vertaus aatamin ajoilta.

Nykyaika on nykyaikaa, laatikon muoto on muuttunut: elämme enemmän boxin kuin vakan kopinoissa.

Iltaisin aika kuitenkin vielä nykyisinkin hetkiseksi pysähtyy. Jo useamman viikon ajan ennen kellonkääntöä kesäaikaan ja monen viikon ajan kellonkäännön jälkeen ei mitään tapahdu ennen kuin joku oikea laulaja jos jonkinlaisissa tamineissa käy kuvaruudulla vetäisemässä, kun joukkueet ovat kokoontuneet siniviivoille ja rehdit pelaajat riisuneet kypäränsä ynnä yleisö kohottautunut seisomaan, Maamme-laulun.

Vasta sen jälkeen tapahtuu.

Maamme-laulu antaa ikään kuin signaalin, että nyt  jätkät kylvölle, tappeluun - sota alkaa. Ja koska kaukalossa ollaan, astuvat voimaan sian säännöt: on telläydyttävä joka rakoon.

Parhaisiinsa pukeutuneet valmentajat sekä sotiasopaan sonnustautuneet sotilaat alkavat purputuksen, suu käy ja pöytä laulaa. Kaukalon laidat rytisevät, miehet paiskivat toisiaan seinille ja sorkkivat taisteluvälineillään eteen, sivuille ja taakse tavoitellen lähelle työntyviä kanssataistelijoita. Ja yleisö mylvii.

- Tämä on ice-hockeyta parhaimmillaan, herrasmiesten, älykkäiden, intelligenttien gentlemanien, nerojen peliä, kehuvat selostajat ja kommentaattorit kilvan. Ylinnä posmentaa harvahapsinen entinen jääkiekkoilija, puhuu englantia, joskus lipsahtaa suomenkielinenkin kommentti ikään kuin mausteeksi sekaan. - Neroutta. Tämä on neroutta. Ainoastaan nero kykenee antamaan noin ilmiömäisen syötön. Vain nero pystyy taklaamaan niin ettei tuomari näe ...

Ottelu imaisee, nielaisee mukaansa. Ilta illan jälkeen: - Ää-ret-tömän intensiivisesti, ilmaisisi asian tuo harvahapsi jalon nerouden Special.

Ja ennen kuin huomaatkaan - on kevät!

Veijarit, nämä nerot, ovat pleijarinsa pelanneet ja neroimmat on leivottu suomenmestareiksi ja mestarit ovat valmiina viikkojen kapakkakierrokselle nostelemaan mestaruusmaljoja neroutensa kunniaksi. Mutta stop!stop! Mestaruuteen on vielä kuukauden päivät aikaa. Tarvitaan semifinaalit ennen finaalia: JyP, Lukko, Blues, HIFK käyvät lopullisesta niitin annosta vielä tuiman taiston.

Ja siihen katselijat, me, jotta näkisimme tuiman taiston, tarvitsemme maksukortin, joka näyttää UrhoTV:n ja Pro1:n.

Tai siis tarkemmin: te tarvitsette. Minulla se jo on, niin kuin alussa on kerrottu: sitä kun on kaukaa viisas - melkein nero.

Hopi hopi korttikauppaan ostoksille - siitä!

* (27,94€ sis. Urho, Pro1 + Eurosport1)

 

ps 1   Urheilulehti: Häpeällinen katastrofi 

 SM-liigan välierät alkoivat keskiviikkona. HIFK:n ja Lukon kohtaaminen näytti toteen, että SM-liigan otteluaikataulumuutokset tappoivat pelaamisen intensiteetin, toteaa Urheilulehden Esko Seppänen.

Huihai, olihan kiekkoilta. Meininkiä oli kuin Heinolan palvelutalon syystansseissa. Ihan ei kerinnyt vuorokausi vaihtumaan.

*** Lukko voitti ajassa  101 min 49 s Miikka Tuomaisen maalilla.***

 ps 2 

Tänä iltana jaossa Veikkaukselta ilmaista rahaa: JYP-Blues  1.60 Käyttäkää tarjous hyväksenne, mikäli ottelu-livetys ei kiinnosta!

ps 3 otteluohjelmat

PS 4  klo 20.57  No sinnepä ne rahat taas meni kuin murrin perheeceen...


Vallis Simpson ja Eetvartti, mutta ennen kaikkea Kuninkaan puhe -elokuva



iän karttuessa kuninkaalliset alkavat kiinnostaa  niin kuin kuolinilmoitukset

.

 WP Oikea Yrjö VI

.

Amatööri, joka käy 2 - 5 kertaa vuodessa elokuvissa ja katselee televisiosta 2 - 5 elokuvaa vuodessa, eikä ole lainannut elokuvia katsottavaksi ikinä, arvostelee elokuvan.

Edellisen elokuvan hän kävi katsomassa pari kuukautta sitten: Hella W. Sitä edellisen Tuttu Juttu Koivusalon Täällä Pohjan tähden alla. Hella Wuolijoessa häntä kiusasi jonninjoutava autojen hurina ja ovien paiskominen, kun tekijöiden piti saada ääntä kehiin. Koivusalon elokuvassa taas kiusasi omituisesti pitäjän kirkkoherraa esittänyt ruotsinkielinen Björkman tai joku vastaavan niminen - hänhän oli ihan kummallinen Matti Raniniin verrattuna, siihen alkuperäiseen ja oikeaan Salpakariin.

Kuninkaan puhe on hyvä ja katsomisen arvoinen elokuva, koska siinä ei ulkoisin tehokeinoin pyritä saamaan aikaan actionia. Eikä mitenkään. Siinä ei ole actionia. Ei riehuta eikä hypitä sinne tänne. Siinä ei tapella eikä siinä ole seksikohtauksia, vaan kaikki touhu ja toiminta jätetään katsojan pääteltäväksi.

Amatöörimme ei voi tajuta edes nimenä jonkun Renny Harlinin elokuvia, Kurkunleikkaajan saari tai jotain; no, roskahan onkin Amatöörimme silmässä eikä valkokankaalla.

Kuninkaan puhe -elokuvan story perustuu tosiasioihin, kertaa Amatöörimme:

Se kertoo nykyisen kuningatar Elisabet II:n isästä, joka joutui kuninkaaksi, kun vanhempi veli Edward oli rakkauden sokaisemana pääsemättömissä Wallis Simpsonista, kaksi kertaa eronneesta naisesta. Setä-Edward oltuaan vajaan vuoden kuninkaana jätti kruunun naisen tähden. Änkyttävä, puhetaidoton nuorempi veli kruunattiin kuninkaaksi: kuningas George VI - Yrjö VI.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Hitler ärhenteli maailman valloituksellaan ja aloittaa sodan, kuninkaan on pidettävä kansakuntaa yhdistävä puhe, joka onnistuu empaattisuudessaan täydellisesti. Senhän historiasta toki tiedämme? Siihen elokuvan juoksutus tähtää.

Elokuva keskittyy kuninkaan änkyttämisen hallintaan enemmän kuin valtakunnan hallintaan, mikä tekee elokuvasta inhimillisen ja tunteita liikuttavan, läheisen. Aarno Sulkasen näköinen puheterapeutti, kouluttamaton, suuri persoona onnistuu työssään siinä missä tittelitohtorit epäonnistuvat.

Amatööri katsojamme nieleskelee muutamia kertoja elokuvan aikana.

Kaksi kertaa kyyneleet herahtavat silmiin.

Ensimmäisellä kerralla vain kostuvat silmänurkat, kun juuri kruunattu isä saapuu pikkutyttöjensä luo koko komeudessaan ja tytöt, Elisabet ja Margaret, ensin emmittyään niiaavat ja tervehtivät hänen Majesteettiaan arvokkaasti puhutellen. Toisella kerralla tulvahtaa silmiin kyynelvuo kun puheopettaja on pystynyt vaimoltaan salaamaan arvovaltaisen oppilaansa ja sitten vaimo tapaa kuningas Yrjön ja häntä lujasti aina tukeneen kuningattaren yllätysvierailulla kodissaan.

Amatöörikatselijamme on myyty ja lupaa palata elokuviin toistekin - jos ne ovat yhtä rauhallisia ja räiskimättömiä kuin tämä sekä aseettomat/moottorittomat live-teatteriesitykset. Sellaisia jotka jättävät näyttämättä konkreettisesti raa'an voiman käytön sun muun mäiskimisen. Eli luottavat katsojan symboliikkatajuun.

The End

 

Kuninkaan puhe

The King's Speech (2010)

Lajityyppi: Draama, history

Levittäjä: FS Film Oy

 

Ohjaaja: Tom Hooper


http://media.finnkino.fi/1012/Event_7558/portrait_large/The_Kings_Speech_99a.jpglähde FINNKINO





Tämä loppulitviikki ei enää kuulu yleiseen jakeluun, on privaattiasia, mutta se painetaan tähän, jottei se pääse unohtumaan niiden kahden henkilön mielestä jotka keskustelua käyvät. Privaattiluonteen takia se präntätään pienin puukstaavein ja kaikkine virheineen ja hölmöyksineen ja räntättäisiin  vieläkin pienemmällä jos teknisesti olisi mahdollista.

Ennen elokuvaa kävimme keskustelun ikuisen ystäväni kuin myös riitapukarini J:n kanssa. Ystäväni hän on ennen kaikkea siksi että hänelle ei tarvitse esittää idän viisasta vaan voi olla täysin tietämätön ja niin luonnollisen tyhmä kuin ikinä onkin asiassa kuin asiassa. 

Siis oikeasti: ei mitään tietoa näistä Englannin kuninkaista tai kuninkaallisista. Luuleeko joku että joku Markareetta olisi vähemmässäkään määrin juolahtanut nuorempana mieleen!

Vaan toista se on nyt. Pitää paikata tietojaan, päivitellä. Ennen Kuninkaan puhetta puhua pulputtelimme niitä näitä kuninkaista, tietysti myös Ruotsin pukki-Kallesta ja löimme kuninkaalliset tietokorttimme pöytään eli paljastimme tietomme United Kingdomin kuninkaallisista.

- Ai sillä Yrjöllä oli änkytys.

- Oliko se tämän nykyisen Elisapetin isä?

- Sekö tuli tämä änkyttävä Yrjö kutonen kuninkaaksi vähän pahassa raossa ja pakotettuna?

- Niin se sen vanhempi veli Eetvartti rakastu vanhempaan naiseen, ja se oli menoa se, joku katunainen mikä lie ollu.

- Siihen Vallis Simpsoniin, kahestikolmesti eronneeseen?

- Siihen Simpsoniin, joka ei hoville kelvannut, ei puhettakaan!

- Eetvartti luopu ruunustaan ja otti Simpsonin. Kova teko, aika jätkä! Ennätti kurkona olla vajaan vuoden.

- Ja Elisapetin isästä tuli kuningas. Ja sitten Elisapetista myöhemmin kuningatar. Eikös tällä änkyttäjällä ollu poikia?

- Ei ollu. Ja pojastahan tuo Elisapetti on käyny. Kova luu kun mikä! Siinä Tianat sun muut rinssessat ovat saaneet huutia.

- Pienestä se tuo ruunun saanti on kiinni: Jos Eetvartti ois pysyny kuninkaana niin Elisapetillä ei olis mitään tekemistä Vintsorin linnassa.

- Niin pienestä se kiinni on. Elsiapetti sais viettää aikaansa siellä Honkarakenteen piilopirtissä ja hevosnaama Kaarlo olis ilman kiemuroita voinut naida napsauttaa Rotvaileri-Kamillansa.

- Eikä olisi kansassa vilunväreitä sun muita puistatuksia aiheuttanut.

- Niin ja nyt tämän nuori Viljami vai hiton Harriko sen Kaarlon ja Tianan poika on se joka nyt on menossa naimisiin olis melko tavallinen tallaaja, joka ei maailman kuuluja satuhäitä viettäis sen Naimasa kanssa.

- Ei se mikään Naima oo vaan Kate.

- No sinne päin kuitenkin.

- Ja Viljami on siis menossa naimisiin eikä Harri, Harri on nuorempi hurjastelijaveli.

- Vaan johan selvisi. Tämä on oikeasti mielenkiintoista seurata Englannin näytelmää. Kun ovat vielä niin tosissaan.

- On on. Ei olis vielä jokunen vuosi sitten millään voinut uskoa jotta tämmönen kiinnostaisi!

- Sitä ihminen kehittyy ja vanhetessaan viisastuu.

- Niin näyttää tekevän.

 


Onni Eläkeläinen hiihtää tuhat kilometriä täyteen


29.03.2011 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, henkilökuva, RAIKU

1001 km tänään  [laus. Onnin tónni]

.

.

Monen mielessä: pahasti pielessä!

- Joutavaa jonnin

 joku jos syyttä suotta tyhjää nyhjää,

 hiihtää tonnin.

 

 

20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Viinanhuuruista on diplomaattielämä ja muu edustaminen - ollut



ja  meitä nämä pahukset edustaneet maailmalla!

.

Taneli Kekkosen taskuun kuselorottamisethan me kaikki tiedämme, Laitinen lie niistä kertonut, se Loka. Vaan että muutkin diplomaatit! Me maalaisauvossa eläneet ja elävät olemme aina uskoneet, että vain kelpo kansalaiset pääsevät edustamaan Suomea maailmalle, solmimaan suhteita ja pitämään lippuamme korkealla.

Mutta mitä vielä! Monenlaista torvensoittajaa ja viheltäjää on ulkoministeriö ajansaatossa kouluttanut ja lähettänyt  ympäri maailmaa edustustoihin, jotka virallisten tietojen mukaan ovat aina edustaneet maatamme viimeisen/vimpan päälle sekä korrektisti ja välillä muun kiireen ohella lähetelleet virallisia raportteja ihasteltavaksemme.

Sitten lehahtavat nämä pahanilman linnut ja visertävät ettei se nyt ihan noin olekaan, vaan näitä iloliemiin sotkeutujia löytyy vähän sieltä täältä.

Itävallasta esimerkki menneiltä ajoilta, poimittuna Esko Seppäsen uusimmasta. Itävallan suurlähettiläs Jussi Mäkinen eleli Wienissä viinin ynnä muiden alkoholivirvokkeiden jatkuvassa alaisuudessa. Limassa, kuvaavaa kyllä, Seppänen kertoo Hänen diplomaattiseen ylhäisyyteensä tutustuneensa.

"Hän edusti ulkamaanedustuksemme rappiotilaa olemalla yötä päivää humalassa niin Limassa kuin kotonaan Wienissä ja vielä Vatikaanissakin, joka kuului Suomen Itavallan suurlähettilään toimikenttään."

Blogimme lopussa käännämme blogipottumme aivan ylösalaisin ja vielä karmeamman sisällön tämä Itävallan edustuspoikamme touhuista otamme nuoltavaksemme.

Mutta sitä ennen otamme esille vielä Ahti Karjalaisen viimeisen raittiuden päättymishetken: 1980-luvun alkupuolella IMF:n ja Maailmanpankin vuosikokous pidettiin Washingtonissa. Karjalainen tarttui gin toniciin ja menetti lopullisesti virkansa Suomen Pankin pääjohtajana. Suurlähettiläs Richard Müller menetti niin ikään virkansa kokouksen yhteydessä järjestetyn vastaanoton vieraslistan epäselvyyksien takia. Epäselvyys Karjalaisella ja epäselvyys Müllerillä, Müllerillä vain toisenlainen. Niinpä. Lisäksi mainittakoon että pankinjohtaja Paavo Laitisella oli toivoton tehtävä tutustuttaa samaan aikaan Washingtonissa valtiovierailulla ollut Mauno Koivisto ja Maailmanpankin pääjohtaja Robert McNamara toisiinsa, koska kummallakaan herroista vahvana osaamisalueena eivät tunnetusti ole olleet sosiaaliset taidot.

Ja nyt sitten suurlähettiläs Jussi 'Caligula' Mäkisen loppukaatokänni, mikä osoittaa että sivistys sittenkin on ollut lähettilään hallinnassa, ainakin historiallinen tieto siitä, miten menetellä oman Incitatuksensa kanssa:

"Se että hänen edustamansa sikailu, johon kuului ulkoministeriössä kiertävän legendan mukaan Attila-nimisen koiransa istuttaminen vieraiden kanssa samaan päivällispöytään, oli mahdollista ulkomonisteriössä, selittyi niin että Jussin isä oli Outokummun vuorineuvos ja Kekkosen kavereita. Jussi ei kuitenkaan ole ollut ainoa ulkoministeriön edustusrajoitteinen edusmies."  Seppänen, Into 2011: Oma pääoma

  


Harvojen herkkua



Ukkonen talvella

.

" - Mopollako se Oiva hurkassoo?...- Niin, Oiva vastaa...- Mersulla tulin poejan kansa, kirkkoon, isäntä puhuu painokkaasti... ...- Monenlaiset fobiat vaivaavat mieltämme, pappi sanoo... ...- Hyvän piti puhheen, sanoo mersuisäntä astuessaan Oivan rinnalle... ...- Hajepa poika mersu vähän lähemmäksi, isäntä sanoo. - Jalakoja vähän raukassoo." *

Materiasta rikasta toisille tämä elämän pätkä, mersut ja hehtaarit - ylen antoisaa muille. Niin paljon koettavaa että vapisuttaa, kun aikaakaan ei sataakaan vuotta. Niin paljon lajitoverinkin aikaansaamaa herkkua, sen kuin paneutuu valmiille, jos tuntuu ettei itse osaa.

Ukkosesta on puhe. Talvi-Ukkosesta. Pohjois-Karjalan 55-vuotiaan kirjailijayhdistys Ukrin jäsenlehdestä, 2011 1b. 20 kirjansivun kokoista mustavalkoista sivua, lukemista iltapuhteeksi. Tässäkin taas lehti, joka takuulla ei tartu kuluttajan käteen vahingossa ja jota takuulla ei missään mainita. - Väri puuttuu! väki vaatii.

Turhahan koirille on karkkia syöttää, imeskelkäämme me muutama maistiaisiksi - silmät kiinni ja käsi pussiin! Katsotaan mitä nousee:

1. karkki   Olen sitä mitä luen   "Tarjonta on siis valtava, mutta pidetään kirjallisuus vahvasti mukana oman maailmankuvan muodostamisessa, joka on jatkuva prosessi. Ruokaympyrällä tarkennetaan terveellisen ruokavalion perustaa. Sama pätee tässäkin. Lisätkää sopivasti kaikkia taiteenlajeja maailmankuvaympyräänne niin huomaatte itsekin eron!"   pj Kanerva Tuominen   manteli  

2. karkki   *Tuontipappi   " - Et sie lähe? Oiva kysyy... - En jouva, vaimo vastaa... - Mopon tarakalla kulusit?... - Laitontahan se on, vaimo tietää. - Onhan se. Pyyvetään kirkonpenkissä sitä anteeksi... ... Oivan suuta jo kuivaa. Aamuryypystä on mennyt aikaa ja ärtymys nousee mieleen..."   Raimo Kokkonen   likööri 

3. karkki   Onni kumpuaa arjesta - kuka senkin keksi?   "Etupenkkiläiset muistelevat, kumpi on myöhästynyt viimeksi töistä, kumman vuoro olisi nyt ja mitä kautta kannattaa ajaa. Isä noituu liikennevaloja ja kiroaa niitä, jotka ovat lähteneet ajoissa. Lapsettomia varmaankin."   Kati Saurula   toffee

 4. karkki   Todellinen satu   "Television ohjelmatiedoissa luki "Satuhäät". Ajattelin että no, onhan noita jo nähty. Ne eroavat tosistaan useinkin vain siinä että "piip" sana laitetaan sotkemaan yleisesti nykyisin käytettyä "sivistyssanaa", mutta annapas olla kun lähetys alkoi."   Anneli Venäläinen   marmeladi

5. karkki   Kakkaroita   "Ystäväni Teokon suupielet tursusivat vierellä rasvaa. Veljelläni Villellä taisi olla jo kuudes kakkara kädessä. Minä vain haaveilin ja katselin. - Elä siinä tollota, kehotti muamo poloistaan. - Ota siekin, poikan, ennen kuin siulta shresnivät."   Veikko Huotarinen   maito-maija

Pussin suu kiinni, jotta jää huomiseksikin.

Aniksenmakuiset voidaan toki vielä pussista rapistella:

  • Kari Tahvanainen muistelee niitä hyviä aikoja kun lauantaisin Yle lähetti vielä maakuntaohjelmaa ja Anneli Lujanen kiskaisee 'oonko se minää?' kyselevän mökinmummon maanpinnalle toteamalla etttä sinähän se oot, annapas ne onnittelut.
  • Otto Rummukainen, 100 v, saa Ukrin vuoden kynän - tämäpä Pykälävaaran Päätalo Värtsilästä.
  • Heikki Turusen 65-vuotisjuhlanäyttely Elämän hämärätunnilla kiertää maakuntaa. Mukana mm. presidentti Urho Kekkosen 1974 kiitokseksi lähettämä myllykirje.
  • Uusimmat ukrilaisten omakustanteet: Elsi Komu Ihmisiä ja enkeleitä, Mika Kähkönen Testinuket, Raimo Tyyskä Punainen enkeli, Erkki Väisänen Pojat oli poikia, Tauno Naumanen Perijä, Tapani Tavi Rukoushuoneen portinvartija
  • Kaikista pohjoiskarjalaisista kirjan julkaisseista Joensuun seutukirjastossa ylläpidetään Latvavesiltä-tietokantaa, joka on napsautuksen päässä: http://pkkirjailijat.jns.fi/  On on, on siellä Jormanaisen Erkkikin

Ja jäläkimauks vielä yks ottonen, Vuokko Juurisoja tarjoaa Hyvän uutisen:

Kerrankin hyvä uutinen

aamun Karjalaisessa.

KULLANVAIHTOVIIKOT!

Vanha kulta jo käytössä kulunut

kiilto himmentynyt

pinta naarmuuntunut

eikä aitoudestakaan takuuta.

Viimeinen käyttöpäiväkin

jo aikoja sitten mennyt.

Ei muuta kuin vaihtotorille koko mies

ja uutta  katselemaan:

tupakoimatonta, huumorintajuista

eikä savolaista. 

http://spelhallen.msn.se/spel/pusselspel/candy-crush/?language=sv


Ahvenillakin on omat luonteenpiirteensä



Turhaan te kohta kalaan menette

.

No johan taas tempas!

Alumnitri, alumnitri kun on, on saanut käsiinsä uuden Saiman, Itä-Suomen yliopistolehden. (1/11) Ja johan taas lähtee! Sääli niitä jotka lukevat vain Seiskaa ja iltalehtiä, saati Karjalaista: niissä sitä samaa puuroa päivästä toiseen - ja viimeksi mainitussa lisäksi vielä tukku Laakkosten kuvia.

Saima on ihana lehti, levikkiä 8500 kpl. Valitettavasti se ilmestyy vain nel4jä kertaa vuo1dessa.

Uusimman huippujuttu on kalatutkija, professori Raine Kortetin haastattelu sekä Rainen kumppaniensa kanssa julkaiseman tiedeartikkelin Parasitism, predation and the evolution of animal personalitsin käsittely. Siinä käsittelyssä alumnitrimme taas viisastui aikalailla. Vieläkin nikottelee Jänissaarta kiertäessään! Ja mietiskellessään jään alla tapahtuvaa kalapersoonien kohtaamisia.

Persoonallisuus rajoittaa yksilön joustavuutta toimia eri tilanteissa. Senhän tiedämme. Tiedämme myös parviälystä: pörssimeklarit, jotka yhtaikaa nostelevat käsiään ja huutelevat tarjouksiaan, menestyvät paremmin kuin vetäytyvämmät, pohtivammat so. tyyppiä erkkawesterlund.

Populaatiotason  ilmiönä eläinten persoonallisuutta kutsutaan käyttäytymissyndroomaksi.

Kalan alttius tarttua pilkkiin tai koukkuun mihin tahansa on periytyvää. - Sisäsyntyisesti rohkeat ja aggressiiviset kalat käyvät koukkuun hanakammin, kertoo Kortet. Nynnymmät kalat vetäytyvät ja lisääntyvät sillä aikaa kun nämä urmakkaat lajitoverit roikkuvat koukussa tai pyörähtelevät kiikkiin jääneinä muissa pyydyksissä. Kalakanta ujostuu. Pilkkikilpailuja on pian turha järjestää: - Ei ota eteen! Ei nappaa. Kalakanta ei uskalla, ei tohi.

Kortetin ryhmä pilkki 1134 ahventa tutkimuksessaan. Kaloja pilkittiin kymmenistä järvistä tieteellisin menetelmin. Isoimmat kalanköriläät ottivat ensin koukkuun, mistä voidaan päätellä että pilkkikilpailuissa voittaa se joka liikkuu paljon ja kairaa useita reikiä.

Kaloilla on siis luonne, vaikka vielä parikymmentä vuotta sitten monet tutkijat suhtautuivat kuulemma naureskellen moiseen väittämään. Mehän emme naura, alumnitri on ainakin täysin vakavissaan hiihtäessään Jänissaarta ympäri ja mietiskellessään miten ujoiksi kalat lopulta tulevatkaan kun röyhkeimmät suvun edustajat pyydetään ihmisten suihin.

Saiman artikkelin lopussa on  äärimmilleen viedyistä luonteenpiirteiden taipumuksista vielä villi väite, joka ainakin ihmisten kohdalla pitää kutinsa. Se räntätään tähän loppuun sanasta sanaan, ettei tieteellistä koulutusta vähemmän saanut alumnitrimme pääse sotkemaan käsitteitä - tieteen julistamisessa on oltava äärettömän pilkullinen:

"Älytöntä käyttäytymistä  voi ilmetä esimerkiksi parittelutilanteessa. Yliaggressiiviset kutevat kalat tai soitimella olevat metsot voivat olla kiinnostuneempia toistensa kanssa tappelemisesta kuin parittelusta."

 


Juice Leskisen näköinen nainen



Arvaa kuka älykäs tötteröturpa? -kilpailu 

.

.

Mitä tahansa lehtileikkeitä tarttuu käteen - työnsipä näppinsä laatikkoon kuin laatikkoon, oikeastaan mihin tahansa. Leikkeitä lehdestä repiessä jutunpätkät ovat tuntuneet mielenkiintoisilta. Sitten ovat vaan unohtuneet lojuksimaan mikä minnekin uusien innostavien asioiden tieltä.

Vaan tämäpä tämänpäiväinen paperinpalanen on sen verran tuore tapaus että yhä sen clou [kluu] huvittaa, siksi kun se totta taitaa olla!  Mutta jota ei saisi sittenkään sanoa Kaarina Suonperän sun muiden tyylilyylien mielestä.

Nauramatta ei tuota ärttyisää veitsenterävää kärttyä kurttunaamaa voi katsella kuunnella keväällä, sen talvellisia rutinoita. Hui, mikä vulgääri! Päästellä nyt suustaan sammakoita perimmäisiä setviessään:

"Vielä hän ei tiedä, millaiset hautajaiset ovat, mutta hautapaikka saisi mieluusti löytyä salskean merimiehen vierestä.

- Kalevin kanssa me on vietetty niin paljon aikaa kahdestaan täällä, ettei meidän enää haudassa tartte yhdessä olla. Eikä me kai yhtä aikaa sinne päästäkään. Sellainen etäisyys olis kyllä hyvä, että voitas huikkailla toisillemme."

Vaan ken  noheva paksulinssinen juicennäköinen vähemmän ladylike vihonviimeistä makuusijaansa suunnittelee?

Ensimmäisenä palkintona on suunnitelmissa hänen viereensä pääsy. Vau.


Ilmaistarjoilu - luonnon piikkiin!



Piensijoittaja kokee hiihtämisen riemua ja antaa neuvon

.

.

Tänään, eilenkin, niin hemmetin hieno ilma kiertää Jänissaarta kun ensin on puskenut kylkimyyryä vasten luoteistuulta. Lossilta päin tuuli kolaa koko järvenselän leveydeltä, ahdistanut kuin ampiaisparvi.

Kelkan jälki kannatteli sukset lumen päällä, sauvoja upotti sen puoli metriä heti jos uran viereen kerkkä osui.

Rähveltämistä - sitä oli hiihto ollut, vaan mikä onni ja autuus kun aukein oli ylitetty ja päästy saaren kärkeen ja käännetty selkä tuulelle ja naama valoon, ja liu'uttu ensimmäiseen pitkulaisen saaren poukamaan, mihin ei tuullut edes takaapäin.

Aivan tyyni ja äänetön, kun suksien allakin oli tuulen tuomaa vitivalkoista kevyttä jauholunta.

- Jauhojärvi.

- Miten valkeaa! Mikä ilma!

- Ajattelepa ite. Ja kaikki ilmaista. Sen kun nautit! Otat mollikkaa. Vastaa etelän rantoja.

- Lämpö suorastaan säteilee.

- 'Hehkuu ja hyväilee' sanos hempeämpi.

Hitaasti jatkettiin hiihtämistä. Puarustettiin, mummon sanaan.

Saaren itäkärkeen kun päästiin, tavattiin tuulen tynkää ennen puhurin alkua. Etelän puolelta aurinko oli iltapäivään asti lämmittänyt rannan lumen, kelkkaurakin yhtä hötyä: vieressä ei hangenpinta kestänyt liikuttaakaan. Tasatyönnöin silti pystyi pahimmat paikat etenemään.

Ei silti puhettakaan että olisi jäänyt yhteen kiekkaan: vaikka upotti, vaikka tuulen puhakka taas ahdisteli.

Syttyi hinku uudelleen saaren taakse, sinne missä Piensijoittaja oli onnellisimmillaan - nauttimaan kun luonto kerran juhlapöytänsä halusi kattaa ja parastaan tarjota: sen lämmön ja rauhan niissä vitivalkoisissa poukamissa, mitä kylän auringon märkimällä teillä lampsiessa tuskin kukaan enää olisi uskonut olemassa olevankaan.

Herätys! Herätys!

Nykästääs mies, alastalolainen, Piensijoittaja, pois, ja vaimo myös, oppivat liian hyvälle!

Tonni kohta, näillä lumilla. Ilo ylimmillään. Ja aamulla tipahtaa osingot SRV:stä: 24 euroa miinus vero. - Pieni on kaunista, muotoilee huulillaan kuiskauksen. - Enpähän ole ahne kuin Nalle! puolustautuu, - jotta jää muillekin.

938 km. Huhkimatta. Tuhnustelemalla, niin kuin Heikkinen tuumailisi. Kymmenkunta kertaa vielä lopputalvesta Jänissaari ympäri niin alkaa olla se tonni siinä.

Että mistäkö Piensijoittaja tietää niin tarkasti?

- No hyvänen aika: Jänissaari on reilut viis kilometriä ja sinne hiihot päälle! Siitä se kertyy. Ja mistäkö Piensijoittaja taikka kuka kuntalainen tahansa muka niin tarkan mitan tietää? Höh! Sijoitusneuvo: Painaseepa tuosta sanasta, kartta, ja mittaa matkan, Jänissaari on Hyytsaaren oikealla puolella oleva saarenpötkylä. Paksuniemen rannasta, on sitten hyvä, ja lähtee viivan vetoon ... 


On jo autettu ennen kuin Iltalehti luettu



Portugalin maaliskuu

.

.

Aamun netti-Iltalehti kysyy ja sitten huutaa:



Tuleeko EU:n auttaa Portugalia?


OTA KANTAA!

Kyllä
Portugalin pääministeri eroaa http://static.iltalehti.fi/etusivu/josevaaka23mp_503_et.gif

****************************************

Täytyy pohjustaa, päivittää tietojaan, ennen kuin sinne itse paikan päälle matkustaa, kokemaan kuuluisaa Portugalin huhtikuuta. Piensijoittaja pyrkii olemaan ajantasainen, vaikka Suomen Kauk'idässä asuukin.

Hänellä on Suursijoitus Portugalissa. Eilen tämä sijoitus lähetti viestiä ja kysyi:

 - Haluatteko vielä sponsoroida lenkkikengät?

Heti lähetetty vastakysymys kuului:

- Hinta?

Ja välitön vastaus:

- 55 €.

Sen verran Suursijoituksen yllä- ja kunnossapitoon kannattaa Piensijoittajan vielä toki satsata; viestintä jatkui:

- OK!

- OK!

- Tilillä on.

- Kiitos. Huomenna ostan.

Joten Portugalia on taas autettu ja painettu nappia KYLLÄ - Kiviniemi saa hoitaa ne suuremmat summat.

PStt Ollaan ihan hiljokseen, sillä tämä avunpyyntö ja -antaminen voi poikia toisen avunpyynnön, jos toinen Piensijoittajan Suursijoitus Helsingistä huomaa tämän kirjoituksen.

__________________

Lisäys 25.3. Kas, kas:  SE AUTTOI SITTENKIN!

Kiviniemi: Portugali ei ole pyytämässä laina-apu


http://kuvat.kauppalehti.fi/uutinen/201103182891.jpg

 


KL  Perjantai 25.03.2011 klo 07:42  1 kommenttia


Viinan vietävissä



poliitikkojen ja poppareiden uhkana virvoitukset

.

Ahti Karjalaisen ja Eino Grönin olen nähnyt tuhdissa tuiskeessa omin silmin kanto- ja kaatokunnossa. Topi Sorsakosken tietenkin sekä Jamppa Tuomisen jonkinmoisessa kaasussa sekä ...

Pitkä liuta olisi nimiä tarjolla. Vaan onhan näitä vichyvesiselviäkin miehiä, naisista puhumattakaan: Zyskowicz, Vanhanen, Kalliskin taitaa olla ...

Kieltämättä kunnon humalainen on jotenkin veret seisauttava näky, varsinkin jos yhteisten asioiden hoitajat hoipertelevat kännissä keskuudessamme ja varsinkin jos ovat valtakunnan asialla. Paikallispoliitikon paremmin ymmärtää ruikkimassa enimpiä vesiään pihlajanmarjojen koristamaan maahan K-kaupan edustalla. Siinä ei mitään.

Pietari Päivärinnan (1827-1913) pariin tässä johdattelen. Pietari oli ala/ylivieskalainen yksinkertaisen sivistyksen tartuttama kansanmies, renki, huonemies, viljelijä, suutari, lukkari, puheenpitäjä, valistusmies, kuntakokouksen esimies, joka puuhakkuudellaan yleni aina valtiopäivämiestasolle saakka.

Kirjallisesta tuotannostaan hänet lopulta muistetaan. Elämäni-vihkosta tässä olen käännellyt mielihalulla ja mietiskellyt, jotta perussuomalaisiin olisi Pietarikin varmaan liittynyt jos näitä aikoja eläisi: ei hän oikein ollut herra eikä talonpoikakaan.

Valistunut kansalainen hän oli, kaikesta kiinnostunut, perillä yhteisistä asioista.

Jopa liiankin perillä: Aikalaiskriitikko ei uskonut että kansanmies muka tietäisi jotakin suomenkielisestä sanomalehtikirjallisuudesta - hänen puhuessaan Maamiehen ystävästä, Turun Viikko-Sanomista, Suomettaresta ja Mehiläisestä. Eikä voi olettaa saati uskoa että Pietarin kaltainen kansanmies pystyisi luontevasti henkilöhahmossaan käyttämään sellaisia ilmaisuja kuin "elämän meri", "kansallishengen alkava aamunkoitto" tai "Suomen kansan muinaisuus ja sen historian pohja".

Kansanvalistusseuran omaelämäkerralliseen kirjoituskilpailuun 1876 oli tullut kolme käsikirjoitusta, joista ainoastaan Päivärinta palkittiin. Hänkään ei saanut kunniapalkintoa, 500 mk, vaan kehotuspalkinnon, 200 mk, minkä lisäksi tekijänpalkkiota 100 mk/arkki. Lautakunta katsoi että kirjoituksesta puuttui 'taiteellinen kohdallisuus ja täydellisyys'. Lautakunnan mielestä teos on kuitenkin 'epäilemättä saava merkillisen sijan kirjallisuudessamme'.

Myöhemmin  Päivärinta kirjoitti 'enemmän' elämäkerrallisen käsikirjoituksen "Elämäkertani", joka on julkaistu antologiassa Karheita kertomuksia, SKS 2002. Päivärinta kirjoitti kaikenkaikkiaan runsaat 30 teosta, vaikka aloitti vasta 49-vuotiaana.

Elämäni-kirjasessa Pietari työntää elämässä eteenpäin Pekka-poikaa, joka joutuu kerjuulle, perustaa perheen ja kohoaa lopulta kylän luottomieheksi ja monenlaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Näiden yhteiskunnallisten luottotehtävien mukana sitten tunkevat ne vaarat, jotka ovat hajottaa oman perhe-elämän.

Kun saa arvoa ja luottamusta kansalaisilta, luotto saattaa niin sanotusti kusahtaa nuppiin. Uusia arvokkaita ystäviä kertyy ympärille, jäädään kokousten jälkeen illanistujaisiin ja lopulta "kuulkaahan vain! Tietysti tuli aika pitkäksi näin yksissä ollen, jos ei saatu virvoituksia, ja minun kotia tuloni rupesivat yhä enemmän hiljastumaan".  Vaimon tarkka silmä kyllä näkee uhkaavan vaaran ja pyrkii varoittelemaan. MUTTA: "Ensikerran eläissäni tuli mieleen, että vaimoni pyrki minua vallitsemaan." 

Vaimo saa opetuksena kunnon selkäsaunan.

Siinäpä sitä on sitten kotona selvittelemistä ja uutista kylänväelle miten luottomies juovuspäissään akkaansa pieksää!

Pietari Päivärinta on vuonna 1877 kirjoittanut erittäin ajankohtaisen, nykypäivää peilaavan kirjan.

Kansanedustajaehdokkaat, harkitkaas vielä onko hinku sen arvoista!

"- Ja tosiaankin tuo myrkyllinen kavaltaja hiipi hiljaa kuin kyykäärme, ett'en ollenkaan häntä huomannut. Minä olin lujasti päättänyt, ett'en joisi itseäni juovuksiin, mutta se päätös heltyi heltymistään, ja minä luulin silloinkin olevani selvää, kuin kumminkin olin jo hujakassa." Päivärinta, 1877: Elämäni

 


Saksaa ei Libyassa näy


23.03.2011 - 08:08 | hikkaj | Politiikka, LENNU

matriarkaalinen Merkel

.

"HV

Uskina Ranska, Britannia ja tietysti jenkit hyökkäilevät ja ilmassa koukkailevat, öljynsä perässä li(u)kastelevat. Mutta missäs on Saksa!

Kieltääkö joku maailmansodan artikla Saksaa puuttumasta maailman asioihin, mikä kyllä viisasta olisi, kun ne jo kahesti ovat maailman liekkeihin roihauttaneet? Vai tuopiko Merkel sitä viisasta naisenergiaa kehiin, sitäpä matriarkaalisempaa? Lempeämpää.

Näitä pohti ystäväsi yöllä

Tuus   Lennart

ps  jokos luit sen Helmut Kohlin elämäkerran - perhe-elämästä ei jytyukolla tietoakaan!"

 

-  Uutta ulottuvuutta Lennussa! ettenkö huudahtaisi. Maailmanpolitiikkaan perehtyy ja rehvastelee saksan taidoillaan: eihän Kohlin pojan kirjaa Leben oder gelebt werden ole vielä suomennettu. Pysyisi vaan arkielämän askareissa ja jättäis haihattelut ja isot asiat isoille ihmisille, kataisille kiviniemille urpilaisille taikka peräti Tarjalle.


Järkyttyneenä ties monettako päivää



vaalikoneiden suolto

.

.

Kolmannen tai neljännen päivän iltana tapaamme hyvin tuntemamme emeritus kansakoulunopettaja KO:n suremassa omaa osattomuuttaan tai oikeastaan osaamattomuuttaan.

Hän on, onneton, näpelöinyt Karjalaisen ja YLEN vaalikonetta. Syvä lama ja järkytys on iskenyt molempien koneiden tulostiedotuksen jälkeen: hänen olisi äänestettävä KEPULAISTA! Kumpikin kone antoi saman tuloksen ja näytti saman ihmisen: kepulaisen!

Lieventäväksi asianhaaraksi hän sentään laskee että kyseessä on nainen eikä mikään hanko kourassa huhkiva yksvakaa perusjuntturamies. Mutta silti!

"Kepulleko tästä olisi käännyttävä?" siunailee kansakoulunopettajamme. "Täysin käsittämätöntä! Ei ikinä ääntä noille kyläkoulujen lakkauttajille, myyräntyöntekijöille..." hän haukkoo henkeään ja manaa vaalikoneet viljelysmaanrakoon.

Neljä päivää ja kolme yötä, ainakin, hän on pohtinut pattitilannettaan, asianlaitaa, pellonlaitaan joutumistaan ja ennen muuta oman itsensä ihmeellistä ajatuksenjuoksuaan: eikö hän muka tunne itseänsä? eikö hän olekaan sitä mieltä mitä luulee itse olevansa? piilokepuko hänen sisällään ravaa? falskaako jostakin? ovatko koneet lahjottuja?

Viidentenä päivänä KO keksii konstin. Hän päättää ottaa mailiyhteyden siihen naiseen, jota hänen pitäsi äänestää: joskos ehdokasnainen sittenkin armahtaisi.

Valitetttavasti tässä yhteydessä ennen vaaleja ei voi paljastaa äänestettäväksi määrätyn oikeaa nimeä, ettei luiskahda vaalimainonnan puolelle, mutta ilmottakaamme asialyhenteillä asia, koodeilla, jotka ovat asiasta kiinnostuneiden suht helposti ratkaistavissa: sekä Karjalaisen että Ylen vaalikoneen suositusten mukaan KO:n on äänestettävä naisopettaja L O-P:tä, joka siis on ihka oikeasti olemassa oleva ehdokas ja luonnollinen henkilö.

Hänelle, L O-P:lle, kansakoulunopettaja emerituksemme mailaa mailin:

"  

Kollega L O-P
 


huvittaa: tein Karjalaisen sekä Ylen vaalikoneen, ja lopussa kiitos seisoi - LOP, nimesi.

Mutta - ei oo Penteleen(/Ilovaaran koulun lakkautus) koulusodan jälkeen mahollista, että äänestäisin keskustaa!

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/7886/alkanut-on-sota-suur

Mutta tsempukkaa silti!

terveisin
SP/KO

luokanope/erityisope yms
 eme

Palaamme vastaukseen.



Elämä on yksi hajanainen esitys - kuin teatteriretki: mielenkiintoisia yksityiskohtia täynnä



Imatra Nine-musikaali/Räty-Sokka, Silvo

.
Pesimme taas ne hampaat. Söimme aamupalan ja hörppäsimme kahvit. Aurinko paistoi, vaikka kello oli tuskin seitsemää. Edessä oli teatteriretki Imatran kosken kuohuihin; Vuoksihan virtaa vapaana läpi talven. Lempin laskimme pihalle ja avasimme ensin autotallin ja sitten auton ovet. Linja-auto lähtisi tunnin kuluttua Kiteeltä ja kirjaston Leen ...

Nyt sie, heihei hei, opettaja opettaja - herätys herätys! Ei pertsalla, ei. Martat ne pertsalla kirjoittavat ja välillä laulaa lillittävät isänmaallisia sekä hengellisiä laulu ...

Siis eivätkö martatkaan enää?

- No johan nyt on perhana! en paremmin sano, kun kerrankin yritin niin että Ierikän-juarikkakin ymmärtäisi.

No mennään sitten omalla: mielettömällä tyylillä - mielettömässä maailmassa, missä milloin tahansa voi henki karata, tsunami yllättää tai eduskunnan puhemies Saulin tavata palmun latvaan kiivenneenä, tärkeät salaiset paperit leijailla pitkin taivaita, maita ja mantuja, teitä, katuja ja tavernoita, Libyaan hyökätä ranskalaiset Gaddafin karvahatun reuhkoja kohentamaan ...

Selvästi aloitusvaikeuksia. Tässä. Mutta odottakaas, kunhan repee.  Oli hyvä esitys joka tapauksessa, niin kuin teatteri aina. Nine. Rätyn Pekka tuli lopuksi ala-aulaan meitä tervehtimään, sillä sisko veti meidän ryhmää, tulppaaneista kiittämään. Pyysin nimmarin kässäriin: "Pane tuohon otsaan. Kiitos."

- Ettäkö rypyiksi, naurahti Pekka. - Arvatkaas kun oli tuossa kuvassa kuumetta yli kolmeysin. Neljässä eka esityksessä oli yli.

Löytyihän se toinenkin palkattu ammattikunta, opettajien ohella, joka uhrautuu pitkin elämää sairaana toisten töihin!

Esitys siis oli Nine, musikaali, Silvat, Sokat ja kaikki hyvät. 16 naista ja yksi mies. Kerrankin riitti naisrooleja näyttelijöille, aivan kuten Joensuun Cabaret'ssa. Samankaltainen meno päällä. Hitto tuon miehisen libidon kanssa! Kipeenä himoita, Rätykin, vaikka kotona olisi odottanut itse Satu Silvo! Muuten: kahdeksanhenkisen orkesterin kapellimestarikin on nainen, Virve Jääskeläinen.

Pekka vetäisi isotöisen roolinsa vauhdilla ja antaumuksella läpi, elokuvaohjaaja Guido Contini. Sokka oli vaativan huvittava, yleisön helmaansa ottava elokuvatuottaja-rahoittaja Liliane la Fleur, joka pompottelee casanovamaista alaistansa aivan aiheesta. Produktio on Pekka Rädyn 35-vuotisen taiteilijauran juhlaa. Nine perustuu Federico Fellinin menestyselokuvaan 8 1/2.

Käsiohjelmien kerääjää (17. brosyyri Nine) huvittaa, miten hyvin huomioon on otettu kerrankin, ennen näyttelijöitä, heti ensimmäisellä aukeamalla muut näytelmään vaikuttavat henkilöt: mm.

  • Kampaukset ja peruukit Riitta Räty
  • Satu Silvon peruukki Pekka Helynen

Sitten pitkä päivän jälkeen ajaa heijattiin takaisin Toloseen ja Tolosesta Lempin luokse. Ai niin yksi tärkeä ja tyyliin passeli huomionarvoinen asia oli unohtua kokonaan kertomatta: ministeri Anu Vehviläinen pistäytyi huoltoaseman vessassa kun aamulla odotimme Nesteellä linja-autoa; liepä ollut jonnekin puhumaan menossa, kuski vartoili ulkona.

ps   täällä näiden viisaiden KL-kirjoitusten seassa on kieltämättä vähän orpo olo, vähän niin kuin eksyksissä puikkelehtis ... kukaan ei vahingossakaan tämmöisiä ... 

 

 Kai Skyttä



(17.brosyyri)


Turha-Tuksu


20.03.2011 - 13:00 | hikkaj | rakkaus, RAIKU

Tukiaista

.
                                                                                                                                   

Tuksu  siellä

ja

Tuksu   täällä

- joka puolla Tuksu

Hiia - li Hii - ali HEI!

Länsmanin Artsi myös. Hoh - hoi!

         WP-kuva

20 ja 11 tai 11 ja 20   Siinä raikuilun tämän vuoden tarkennetut tavumääräsäännöt.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Poissaollessa tapahtunutta



uutisnälkään ja uteliaisuuteen Ampparit

.

Olet kirkkaimman päivän pois, niin illalla Ampparit auttaa tiedonnälkään ja puutteeseen:


Siinä tärkeimmät.

  1. Sota alkanut
  2. Maa järissyt Suomessa
  3. Kaisa viimeisen voiton kynnyksellä. 

Kootkaas omanne.


Veikkauksen livepelaamisen-kapasiteetti ei riitä


19.03.2011 - 07:51 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, LENNU

Veikkauksen koneet jumissa

.

 "HV

Auta ettei koko kevät mee harakoille.

Potuttaa vallan vietävästi tuo Veikkaus OY:n tyriminen. Illalla menetin ainakin 8 euroa kun yhtiön live-peli jumi ja pelin syöttäminen ei onnistunut. Jokereiden voittomaalin olisin siihen tokaerän loppuun veikannut, vaan eihän Veikkauksen vastaanottokapasiteetti riittänyt alkuunkaan! Saisivat lisätä resurssejaan pleijarien ajaksi.

Sinulla kun on tuota vaikutusvaltaa, niin eiköhän asia korjaannu!

Tuus Lennart"

'lisätä resurssejaan pleijarien ajaksi'  =  asiaan paneutuneen tekstiä, Lennulta. Toinen Lennu vähän ajan sisällä ja heti aamutuimaan julki - näitä kyllä piisaisi - mutta menköön. Hädässä ystävä tuta, niinhän sitä sanotaan. Raukka menetti melkein kympin!  Autetaan autetaan.

Osaa se kehno oikeasta narusta nykiä: vaikutusvaltaa.

Eli sopii Veikkauksen herrojen ja tiedottajien nyt vastata. Oikein Kauppalehteen!


Timo Päivi Paavo Jutta Mari Jyrki Anni Teppo - ruudulle koko yöksi!


18.03.2011 - 13:00 | hikkaj | Politiikka, LENNU

Illallinen puoluejohtajien tentti TV:ssä

.

"  HV   H_j

Muuten olen sitä mieltä, että VAALITENTIT TeeVeessä ovat LIIAN LYHYITÄ.

Miksi noiden urpilaisten ja kiviniemikataisten ei anneta puhua suutaan puhtaaksi? Aika loppuu aina kesken, kuten eilen.

Ehtotankin: TV-lähetys päättyy vaikka neljältä aamuyöstä, sitten kun kukaan ei enää viitsi. Seuraava ohjelmahan ei yöllä päälle pukkaa. Poistua saa kun kyllästyy, takasin ei ole tulemista. Olis jännä nähä, kenen kantti kestää kolmelta yöllä selostaa kantaansa - ja mihin.

Tuus  Lennart"

Niin ja juontajat  [Andersson on kyllä sopivan letkeä muttei löysä] keräisivät kamppeensa ja poistuisivat puolilta öin yöpuulle! Poliitikot jäisivät keskenään nujuamaan.

Kerrankos Lennulla taas loistoidis!

Tekisi jo mieli huudahtaa: Lennu eduskuntaan!!!



Vain 4 Mari Kiviniemen kuvaa Suomenmaassa!



Suomenmaa keskustan pää-äänenkannattaja

.

jatk.

- Miks tää muuten tuli?

- Karjalan Maan lopettavat, sen sijalle Suomenmaa.

- Karjalan Maa liitetään Suomenmaahan! No eipä vähemmän... Rajat railoina aukee.

Eilen jäimme tilanteeseen, missä entinen kansakoulunopettaja sai sätkyn ja oli saada vakavammankin laakin, kun hänen rakkaimpansa, josta käytämme lyhennystä V, aivan kuten yksinkertaisesta kansakoulunopettajastamme yksinkertaista KO-lyhennystä, oli kantanut päiväpostin mukana ennen näkemättömän Suomenmaa-lehden salin pöydälle, mikä opettajastamme oli ennen kuulumatonta, jopa häpeällistä.

- Ei pahaa tekis vaikka tuttavuutta tekisit. Hyvää ne haluaa ja parasta Suomen kans...

- Hoi laari laari laa Hoi laari laari laa! Kaikuu mun suloinen Suomenmaaaa-a. laulunluraukseen lopetti KO V:nsä propagandan puhumisen. - No kääntele nyt tabloidia mieliksesi, niin minäpoika arvostelen, suostui sitten piru mielessä V:n mieliksi puuhaan.

Vaan kuinkas kävikään: kolme kertaa kielsi KO sivun kääntämisen. Tuli tärkeitä.

Ne keskeytyskohdat katsokaamme:

 

SEIS! 

 - NEITTAANMÄKIHÄN kirjoittaa asiaa, tosin naurettavan otsikon alla 'URHO KEKKOSEN PERINTÖÄ EI OLE VAALITTU'.

  • Suomi on tyrinyt kansallisomaisuutensa kanssa uskomattomasti: Sonera  myytiin ruotsalaisille pilkkahintaan, sen jälkeen kun saksalaisille umts-ostoissa oli heitetty ilmaan 4 mrd! 
  • Metsäyhtiöt pörssitettiin: työpaikat tuhottiin.
  • Stora Enson Amerikan seikkailu maksoi 2 mrd!
  • Kemiran GrowHow, munauksista pahin, myytiin norjalaiselle Yaralle, samalla lipsahti kaksi Suomen merkittävintä fosfaattiesiintymää, Siilinjärvi ja Sokli - kaupan päälle 30 mrd! Jyri Häkämiehen, kok, heiniä.

STOP!

- VAPAAVUORESTA kepunuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen täräyttää oikein soinilaisittain:

  • - Vapaavuori on osoittautunut täydelliseksi aluerasistiksi. Hän tieten tahtoen syrjii ihmisiä asuinpaikan perusteella ja pakottaa ihmiset asumaan oikeaksi valitsemassaan paikassa.

STOI!

- PEKKA TIAISESTA, tästä Suomen Työväenpuolueen erikoisuudesta tekee Jari Nenonen selvää jälkeä:

  • - Että mikä on se musta piste, joka laittaa tohtorismiehen Hakaniemen torille Ladan viereen paasaamaan vallankumousta? Eivätkö nämä propellihatut edes Neuvostoliitosta, Itä-Saksasta tai Romaniasta mitään oppineet?
  • - Kuinka ihminen yleensäkin voi ikään kuin menettää tolkkunsa politiikan kanssa. Ensin on kahdeksasta neljään ministeriön ekonomisti ja sitten iltasella yrittää ajaa tulipalokommunisteista vasemmalta ohi.

Vähää vaille ettei kuola valunut suupielistä kansakouluopettajaltamme hänen tutkiessaan V:n olkapäiden ylitse uutta tuttavuuttaan. Asioita myrkkypalastaan, tästä Suomenmaasta suuresta, missä laiho kasvaa kyntäjälle ja arvo työnsä teettäjälle.

Enää puuttui että hänen suosikkikepulaisensa Lehtomäen Paulan kuva olisi jollekin aukeamalle ilmestynyt vokottelemaan.

KO häpeili innostustaan ja intoaan tutustuessaan Keskustan syvimpään olemukseen; nyt hän oli ikään kuin päässyt, tavallaan kutsuttu, postilaatikon kautta, puolueen sisäpiireihin, mörön ytimeen. V tapansa mukaan pysyi viileänä, eikä millään tavoin näyttänyt Mitäs minä sanoin -ilmettään. Jos ei voitonriemuksi lueta Nyt keitetään kahvit! -ilmoitusta.

Sen verran miesparka yritti paikata asemiaan vihjaisemalla, kai Mao Tse Tung mielessään:

 - Puolueen pää-äänenkannattaja ja VAIN  NELJÄ MARIN KUVAA!

 

Keskustan kuvapankki


"Puavoo! Puavoo!"



Väyrynen, varma valinta

.

.

 Keskustan kuvapankki

- Nythän se vasta myrkyn lykkäs! huudahdin kun V Suomenmaan tupaan toi. - Vieläpään pahus ilmestyy!

- Neljästi viikossa.

- Niinkö paljon niillä on valehtelemista!

- Ei tuo tuhmenna vaikka lukumies lukisi, sanoi V ja ojensi lehteä.

- En pirussa näppiäni polta! hädissäni vonkaisin. Otin kuitenkin, pakon edessä, mutta matkin: - Hyi, Suomenmaa, hyi!

Hetihän V yskän ymmärsi: Elonkehääni tarttui kuin oksennusrättiin aina samalla tavalla nyrpistäen "Hyi Elonkehä, Hyi!"

- Onhan tämä nyt sentään muuta toista! puolusteli V. - Luet vaikka mummon muistoksi.

Osasipa vetää taas oikeasta narusta, V. Narrata. Siinä alkoi huiske ja hulina silmien edessä: Mummokos kiskoi nuttuaan niskaan, kättä hihaan haparoi, onnesta lauloi ja innosta hyrisi "Puavoo, Puavoo..."  Oli äänestämään menossa. Ehdokas tuntui olevan tiedossa. Hymyilytti. Kadehdutti. Olisipa itselläkin noin varma olo: "Jyrkii, Jyrkii!" "Juttoo, Juttoo!"  Taikka "Timmoo,Timmoo!" Vaan sitten asiat vasta sekaisin olisivat, jos huulet höplättäisi ja suusta alkaisi kuulua "Marrii Marrii!"

Silloin olisi piru merrassa  ja tuntuisi pahalta. Ja suusta kun ei aina tiedä mitä sieltä tulee ja mitä se päästää!

- No katotaan nyt kehnoa, kun kerta sisään änkee! Tarttuuko tauti ja ruumenet kurkkuun.

jatk...

 Keskustan kp


Pekka Tiainen, tri, Suomen Työväenpuolue - pörssisijoittaja



vai putkimies Paavo Mielonen, kok - palkkatyöläinen?


Lukijakilpailu: kumpi on fiktiivinen henkilö?

.

.

.

Miten niin tohtori Pekka Tiainen haluaa ehdoin tahdoin olla työväen edustaja eikä omistavan luokan edustaja! Tiaisen toimintahan muistuttaa enemmän Björn Wahlroosin toimintaa - tosin huonoin tuloksin.

Miten niin putkimies Paavo Mielonen haluaa kannattaa kokoomusta, vaikka noilla palkoilla ja työolosuhteilla ei juuri herrojen pöydissä luulisi notkuttavan!

Mielosen päiväohjelma

7.00     töihin

11-12  ruokatunti

16-18  kotiin ylitöistä riippuen

Kahvit siinä välissä. Palkka 2000 - 2500 €. Velaton, asuu vuokralla, avoliitossa. Synt. 1987 Helsingissä. Alik. Isä sosialisti.

 

Intohimoinen pitkävedon pelaaja.

Mielonen pohdiskelee työtä paiskiessaan kevään palloilulajien pudotuspelejä ja ratkaisuotteluja, pelaajien terveydentilaa yms. omaan pelaamiseen vaikuttavia riskejä vääntäessään putkipihdeillä kiristysmuttereita sopivalle kireydelle. Äänestää kokoomusta, koska eihän koskaan voi tietää milloin kunnon rahavoitto napsahtaa veikkaustilille.

 

Tiaisen päiväohjelma

 

8 - 16    virastossa erinäisiä paperi- ja ajatustöitä.

 

Naimisissa, synt.1951. Lapsuus Savonlinnassa. Luutnantti. Isä kokoomuslainen.

Miettii työn lomassa paljon pörssikäyriä sekä osakeoptioiden käyttäytymistä ja hankintaa. Entisistä optioiden ostamisista ja myymisistä eli asettamisista on tullut takkiin niin että velkaa on silmät korvat täynnä: lähemmäs 1 milj. €.

Pekka Tiainen on ollut STP:n presidenttiehdokkaanakin. Mutta sieltä velat eivät ole siinneet vaan epäonnistuneesti ajoitetuista optiokaupoista.

 

 HS kirjoittaa 13.3.2011: - Tiainen uskoi, että optioilla voi aidosti suojautua: "Jos osakekurssi laskee, optiot toimivat pehmennyksenä kurssilaskulle. Vastavuoroisesti luovutaan huikeista kurssinousuista ja tyydytään turvattuun tuottoon", hän selvittää optiomatematiikkaa, jonka taloustieteilijänä kertoo kyllä hallitsevansa.

 

Paavo Mielosesta ei HS eivätkä pienemmätkään lehdet kirjoita mitään, koska Paavo, niin puoluemiehiä kuin onkin, ei vielä näissä vaaleissa ole kansanedustajaehdokkaana.

Pekka Tiainen on huhtikuun vaaleissa jälleen Suomen Työväenpuolueen ehdokas. Suomen Työväenpuolueen vaaliohjelmaan kuuluu suuri Velka-armahdus. Äänestäkää Pekka Tiaista! - hänellä on oma lehmä peittelemättä ojassa,  vaikka ei kepu olekaan. Kuulemma kuuluisi kuuluu vaalisloganin.

Ps

Paavo Puakki Mielonen Tiaisesta: - Työntää nyt vartavasten näppinsä kapitalismin sirkkeliin!

Pekka Petu Tiainen Mielosesta: - Mikä puoluevalinta, kokoomus - putkimiestä viiraa!

 

Lukijalle jää visaiseksi tehtäväksi vastata perusteluineen, kumpi herroista ei ole olemassa. Huom! Vastauksia ei suljeta.     

 


Halonen vai Mäkäräinen


14.03.2011 - 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, koti, Local, KIRJALLISUUS, ESITYKSET

Riäkkyteatteri

.

.

.

Lauantaina piti valita oman hiihtorupeaman jälkeen keskellä kirkasta päivää kahden voimanaisen välillä: ampumahiihtäjä vs. näyttelijä - Kaisa Mäkäräinen kautta Tellu Halonen. Maankuulu vai maakunnankuulu?

Beckett, kumma kyllä, voitti. Ei kun potkurilla Riäkkyteatteriin!

Potkuaskeleet kohti koulua, jonka auditoriossa käveltiin elämän orpoudessa Samuel Beckettin Askeleet.

Uskokaa tai älkää: ei kaikissa kyläteattereissa näytellä vain kesäteattereissa eikä esitetä vain hilpeitä näytelmiä kuten Votkaturisteja tai hauskoja Mooseksia - vakavampaakin tarjotaan ja myös talvella. Vakavammilla on tietysti, kuten arvaattekin, se paha puoli ettei niissä käy katselijoita kuin kourallinen, edes kaupungeissa, saati jossain pienen kylän teatterissa.

SB on merkillinen pala nautittavaksi. Yhtä ymmällä sen kanssa kuin elämän: Mikä mitäkin ja Miksi? Pitäisi saada elää toinen ja kolmaskin kiekka elämää, josko sittenkään. Vähän niin kuin ölöllä yötä keskellä päivää!

Huvittaa kaupassa näytelmän jälkeen reilun kaupan banaaneja näpelöidessä, miten monimuotoista voikin kaikki olla. Selvittämätöntä, käsittämätöntä - ihanata ylistää.

Siitä se sitten ajan saatossa liukenee muun mielen roinan sekaan, sekoittuu, mutta joiltain osin jää unohtumatta.

Ei tule ikinä unohtumaan Halosen Tellun kävely, yksinäiset äänekkäät edestakaiset askeleet mustalla lattialla, vaikka sanat unohtuvatkin, ei myöskään verhontakainen Helenan äiskä ääni. Eivät ole unohtuneet mielentilasta nekään roskikset, joista Joensuun kaupunginteatterin näyttelijät näyttelivät omaa Beckettiään, Leikin loppua, runsaat kaksikymmentä vuotta taapäin.

Elämys oli taas istua aurinkoisena päivänä pimeässä auditoriossa läsnä.

- Nytkö se loppui? huudahti epäuskoisesti joku yleisöstä puolen tunnin jälkeen kun Askeleet olivat vaienneet.

Sitten syttyivät valot. Potkuria työnnellessä ennen kauppaa  ja banaanien valintaa ennätin vielä ihastellen ihmetellä, miten hyvin modernilla valo-, ääni- ja kuvatekniikalla voi korvata suuritöisen lavastamisen.


(16.brosyyri)


Tuiki tuntemattomat kansanedustajat - testaa!



Testaa ketä ET tunne!

.

n. 70 kansanedustajaa on jäänyt nimeltäkin tuntemattomiksi entiselle kansakoulunopettajalle - Ruubensimeonit, Jaakobin poikain nimet hän kyllä luettelee kuin vettä vaan!

 - Ei niin mitään havaintoa! ihmettelee hän itsekin. - Vaikka 4 vuotta on ollut aikaa seurata mediasta edustajien edesottamuksia ja aikaanssaannoksia sekä toljailuja. Ilmeisesti nuo tuntemattomat  paksulla punaisella merkitsemänsä kansanedustajat eivät ole toilailleet niin paljon, että lehdet olisivat reagoineet.

 

Oman vaalipiirin kansanedustajat hän sentään tunnistaa sinisellä (Ravin Pekalle terveisiä) - se nyt vielä olisi puuttunut! Se olisi ollut jo omaa tyhmyyttä.

 

Kokeilkaas omaa onneanne!  (nimenpainalluksella voi säkällä jopa naama vilahtaa näkyville - älkää säikähtäkö!)

Pohjois-Karjalan vaalipiiri
Toivakka, Lenita /kok Etelä-Savon vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Varsinais-Suomen vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Hämeen vaalipiiri
Varsinais-Suomen vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Satakunnan vaalipiiri
Kymen vaalipiiri
Pirkanmaan vaalipiiri
Hämeen vaalipiiri
Varsinais-Suomen vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Lapin vaalipiiri
Pohjois-Savon vaalipiiri
Satakunnan vaalipiiri
Kymen vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Varsinais-Suomen vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Etelä-Savon vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Hämeen vaalipiiri
Pirkanmaan vaalipiiri
Kymen vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Pirkanmaan vaalipiiri
Pirkanmaan vaalipiiri
Pirkanmaan vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Hämeen vaalipiiri
Keski-Suomen vaalipiiri
Varsinais-Suomen vaalipiiri

 

Satakunnan vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Pohjois-Karjalan vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Pirkanmaan vaalipiiri
Hämeen vaalipiiri
Hämeen vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Pohjois-Savon vaalipiiri
Pohjois-Karjalan vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Keski-Suomen vaalipiiri
Satakunnan vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Pohjois-Savon vaalipiiri
Varsinais-Suomen vaalipiiri
Helsingin vaalipiiri
Varsinais-Suomen vaalipiiri
Etelä-Savon vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Satakunnan vaalipiiri
Pohjois-Savon vaalipiiri
Kymen vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Etelä-Savon vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Lapin vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Keski-Suomen vaalipiiri
Kymen vaalipiiri
Keski-Suomen vaalipiiri
Keski-Suomen vaalipiiri
Pirkanmaan vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Hämeen vaalipiiri
Pohjois-Savon vaalipiiri
Varsinais-Suomen vaalipiiri
Pirkanmaan vaalipiiri
Lapin vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Uudenmaan vaalipiiri
Kymen vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Pohjois-Karjalan vaalipiiri
Oulun vaalipiiri
Lapin vaalipiiri

SDP:  Ahde, Matti  Asell, Marko Feldt-Ranta, Maarit Filatov, Tarja Gustafsson, Jukka Guzenina-Richardson, Maria Heinäluoma, Eero Hiltunen, Rakel Huovinen, Susanna Hurskainen, Sinikka Kallio, Reijo Kalliomäki, Antti Kantola, Ilkka Karhu, Saara Kiljunen, Anneli Kiljunen, Kimmo Kiuru, Krista Koski, Valto Koskinen, Johannes Koskinen, Marjaana Kuisma, Risto Kumpula-Natri, Miapetra Kuusisto, Merja Kähkönen, Lauri Lahtela, Esa Laitinen, Reijo Lipponen, Päivi Ojala-Niemelä, Johanna Paasio, Heli Paatero, Sirpa Peltonen, Tuula Piirainen, Raimo Rajamäki, Kari Rönni, Tero Saarinen, Matti Skinnari, Jouko Söderman, Jacob Taimela, Katja Taiveaho, Satu Tuomioja, Erkki Urpilainen, Jutta Viitamies, Pauliina Viitanen, Pia Vuolanne, Antti Väätäinen, Tuula

Vas:  Paavo Arhinmäki  Matti Kangas  Matti Kauppila  Martti Korhonen  Mikko Kuoppa  Merja Kyllönen  Jaakko Laakso  Annika Lapintie (pj.)  Markus Mustajärvi  Veijo Puhjo  Minna Sirnö  Esko-Juhani Tennilä  Pentti Tiusanen  Kari Uotila  Unto Valpas  Erkki Virtanen  Jyrki Yrttiaho

Vihr:  Outi Alanko-Kahiluoto | Janina Andersson |Tuija Brax | Pekka Haavisto | Timo Juurikkala | Heli Järvinen | Johanna Karimäki | Jyrki Kasvi | Ville Niinistö | Kirsi Ojansuu | Erkki Pulliainen | Anni Sinnemäki | Johanna Sumuvuori | Oras Tynkkynen

Pers:  Pietari Jääskeläinen  Pentti Juhani Oinonen  Pirkko Ruohonen-Lerner  Markku Uusipaavalniemi  Pertti ”Veltto” Virtanen  Raimo Vistbacka

KD:  Päivi RäsänenKari KärkkäinenBjarne Kallis  Toimi Kankaanniemi  Leena Rauhala  Sari Palm  Tarja Tallqvist

+



 lähteet: WikiPedia, puolueiden sivut sekä www.eduskunta.fi

"Muistan, kun olin työttömänä putkimiehenä eduskunnan rappusilla osoittamassa mieltä työttömien puolesta ja vuonna 1995 sitten astelin rappuset ylös. Mietin, olinko oikeasti tullut valituksi.

Tämä on aivan toisenlainen työyhteisö kuin rakennustyömaa. Ei täällä heitellä tauolla karskeja juttuja tai pelata korttia. Kun saimme rakennuksella taloon lämmöt, juhlimme lämpökäisiä. Kun vesijohdot saatiin valmiiksi, oli vesiäiset. Harjannostajaiset oli kohokohta."  Valto Koski, 72   Nyt 10/2011


Ammattiliiton jäsenlehdessä muille luettavaa?



    

Napataanpa kirjaston lukusalin lehtihyllyltä umpimähkään lehti. Napataan tuo kun siinä on noin korea kansikuva.

Tutkitaanpa lehden kansi. Lehden nimi on Pro. Eipäs olekaan kun tarkemmin katsoo, vaan: ammatissa Pro 2/2011.

Yritetäänpä arvata minkä alan lehti se on. Silmätään kannen otsikot. Nuo pienemmätkin. Luottopakki. Urapolku. Kuulolla. Tupakkatauko. Kahvipöydässä. Suorat sanat.

Ei käy ilmi. Ei leikkaa.

Käännelläänpä eteenpäin:

  • Levikki 135 000! Isolle porukalle tehty.
  • Palkka puheeksi kehityskeskustelussa? Voiko? Ammattiliitto Pron finanssisektorin johtaja Antti Hakala ja sopimusvastaava Ira Saarnio: - Voi ja pitääkin...
  • Nokialaiset luovan tuhon armoilla  - Kehittyykö ihminenkin elämässään vain luovan tuhon kautta? kysyy päätoimittaja Jaana Aaltonen ja viittaa taloustieteilijä Joseph Schumpeterin käsitteeseen: - Luovan tuhon teorian mukaan vanhat tavat tehdä asioita tuhoutuvat ja uudet, innovatiivisemmat tavat tulevat tilalle. Päätoimittaja vähän toppuuttelee, onneksi. 
  • Kiusanhenki iskee verkossa   Liittikö työkaveri sinut ikävään Facebook-ryhmään? Juoruaako joku luottamuksellisia viestejäsi? Sosiaalinen media antaa uudet kanavat kiusanteolle. - Älä laita nettiin mitään mitä et voisi sanoa julkisestikin, OP-Pohjolan henkilöstöyhdistyksen puheenjohtaja, pääluottamusmies Riitta Suonpää toteaa.
  • Pysy pystyssä työmatkalla  Työpaikalla kulkuväylät ja sisäänkäynnit on hiekoitettava. Jos pihalla on liukasta, kunnossapidosta pitää antaa palautetta, jotta puutteet voidaan korjata.

Ei näillä ammattilaisilla ainakaan haalareita ole, toiset ne on jotka lapioon tarttuvat! Sisätöissä, toimistoissa nämä ovat? Pitkiä titteleitä ja varallisuutta. Joko lamppu syttyy? Punainen palaa? Mitähän porukkaa - kun kuitenkin noin vietävän paljon lehdellä painosta: > 100 000! Jatketaan:

  • Työpaikan kahvipöydässä  "Prolaisten ammattien kirjo yhdistää. Suoran puoleisen sukupuun jäsen huomasi uuden liiton työehtosopimuksissa ja jäsenryhmissä lentämiseen liittyviä ammatteja. Mainiota. Hän oli nuorena unelmoinut lentoemännän ammatista ja iloitsi nyt päässeensä edes näin lähelle haaveittensa alaa."
  • Business as usual?  - Kaiken ei siis toivoisi palaavan ennalleen. Markkinavoimat  tarvitsevat lujaa säätelyä, jossa on voimaa kuin panssariarmeijassa, tarkkuutta kuin neurokirurgin operaatiossa ja keveyttä kuin höyhenessä, kirjoittaa Markku Kuisma, Pohjoismaiden historian professori, joka on tutkinut yritys- ja taloushistoriaa.

Kunnes sivuilla 18 ja 19 kaikki selviää:

  • Puheenjohtaja ei tykkää   - Yritysten ja toimihenkilöiden arvojen välinen ristiriita on todellinen ongelma. Yritysten välittämät arvot ovat hyvin kylmiä, eivätkä ne tunnu vastaavan varsinkaan nuoren sukupolven arvomaailmaa, Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne arvioi. 

Tämä on toimihenkilöliitto!

Mutta heti kiinni toiseen tehtävään kun ensimmäinen on ratkennut: onko lehdessä luettavaa muille kuin jäsenistölle?

  1. Työperäinen ongelma - TUPAKKATAUKO "Annan pomon mulkoilla ja kävelen pokkana tupakkatauolle - eihän työnantaja voi määrätä, poltanko vai en."   - Kylläpä voi! Työnantajalla on oikeus kieltää ylimääräiset tupakkatauot työajalla.
  2. Reilua vai Utz-kahvia?  Paulig suosii Utz-merkintää, Meira Reilua kauppaa. Reilu kauppa on reilumpaa, koska sen takuuhinta turvaa viljelijöiden toimeentulon silloinkin kun kahvin maailmanhinta romahtaa. Toinen ero on siinä että Reilun kaupan sertifikaatin voivat saada ainoastaan pienviljelijöiden osuuskunnat.
  3. Ota vastuu hartioistasi  Toimihenkilön niska kannattelee noin viisi kiloa painavaa päätä, mutta leuka pitkällä istuvan pään paino voi nousta jopa kahteen kymmeneen kiloon. Kyse on pienestä asennon muutoksesta.

Ollaan lehden puolessa välissä. Lehdessä on luettavaa kenelle tahansa.

Vaan alkaa tuo viiden kilon pallo tuossa hartioiden yläpuolella painaa vähintään sen 20 koogee ja kaiken lisäksi selvästi kiehumaan päin liian pitkästä ajattelurupeamasta. Se ei ole tottunut.

Armahdetaan se ja annetaan jalkojen kuljettaa ammatissa Pro -lehti takaisin kirjaston hyllyyn, varsinkin kun keskiaukeaman otsikko Pallo hallussa vääntää kielen lopullisesti solmuun.

Se kertoo pääluottamusmies Janne Heinäsestä, 26. Varotaan vähän - SM-tason rugbyn pelaaja voi vääntää muutkin ruumiin osat mutkalle, ainakin hänen edustamansa firman nimikummajainen vääntää, tosin onhan näitä Suomen maa samankaltaisia täynnä:

 

pieni tauko, suotakoon, ennen ääneen lausuntaa,

 

Manpower Business Solutions

Manpower-konsernin tytäryhtiö tarjoaa ulkoistamispalveluja ja liiketoimintojen tukipalveluita.

Suomessa.

 

Amen!



Seppäsen Esko tuli kylättelemään



"Lapsuudessani kävin pyhäkoulua ja olin Oulun NMKY:n eli Ynnin poikakerholainen. Partiolippukunta Pohjan Veikoissa olin niin aktiivinen, että minut palkittiin ensimmäisen luokan Mannerheim-soljella. Olin kokoomusnuorissakin."

 ES-55

Nytpä tässä ei hätiä mitiä, jos joku kolmesta kovasta, Taanila, Taipale tai Seppänen, kylään tulee niin ei juttu lopu saati haukotuta. Eskon taisin viimeksi tavata 1980-luvulla Pääkaupunkijuoksussa Pirkkolassa. Ei hän kyllä minua huomannut, juoksun jälkeen oli niin onnellinen olo kummallakin, ettei kiinnostanut kenenkään kanssa varsinkaan yhteiskunnallisista asioista käydä politikoimaan; voiko sitten muista asioista politikoidakaan kuin yhteiskunnallisista?

Mutta nyt on Esko tuvassa Oma pääoma kainalossa. Jos varovasti kuin varkain ryhdyttäisiin suplikoimaan:

- No mitäs sitä kauppatieteiden kandidaatille?

- Syntynyt olen 65 vuotta sitten Oulussa. Europarlamentissa lopetin kaksi vuotta takaperin.

- Eduskunnassa ei tainnut oikein Siimeksen kanssa skulata? Suvi-Annella  punaista vain kynsissä, sanoit.

- Siimeshän ryntäsi suuna päänä porvarien kelkkaan, lääketehtaan mannekiiniksi. Perä vilkkuen.

- Pääpiirteittäin jos aluksi kuulumiset muut kertoisit.

- Pehmenee sitä kovakin sarvi. Haavikon runo on kerrassaan nappiin: "Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämä. On ilta kun ehtii joen ylitse." Mitäs sanot?

- Noin se menee, vanhemmiten vasta viisastuu tammen alla jos muuallakin.

- Mistäs haluaisit kuulla, repertuaarissa löytyy, meinaan: Vanhan Suomen verojänikset. SKP konkurssiin, tilalle Vasemmistoliitto. KGB, Stasi ja Supo. Buntan ja Bjönan isot egot. Kansallisomaisuuden ryöstö: Kemira, Fortum, Outokumpu. Sanon suoraan, että suomalaisilta on ryöstetty se kansallisomaisuus, joka vuosikymmenten kuluessa oli kerääntynyt yhteisesti omistettuihin yhtiöihin. Siitä on syytettynä Lipposen hallitus, jonka ministerisosialismi palveli kansan kustannuksella yksityistä etua.

- Stop STOP! Kaikki käy, mutta sanoisit jotain Wahlrooseista.

- Pojasta polvi pahenee. Kun on yksi asia olla porvari ja toinen asia olla kapitalisti, isä oli porvari ja poika sen lisäksi kapitalisti ja siinä ominaisuudessa niin raakaa lajia, että olen äänestänyt jaloillani ja vaihtanut kaikki vakuutukseni pois Nallen If-vahinkovakuutusyhtiöstä.

- Kiitos! Piisaa. V ei riitä, kaksois-Wtutus olla pitää! Kerro jotain henkkohtaista.

- Hullun rahan tauti olisi ainakin vielä käsiteltävä ja vaiettua gallup-demokratiaa EU-asioissa ja Brysselin manifesti ja ...

- Jos sinulle sopii niin niistä seuraavan kerran, nyt voisit kyllä itsestäsikin jotain, raota vähän elämääsi.

- Ei se ketään kiinnosta, jonkun Eskon elämä!

- Niinpäs luulet vaan niin se ei mene.

- Menetin toisen poikani viime toukokuussa. Kaapo menehtyi syöpään parhaassa iässä, 37-vuotiaana. Sairaalan osastolla suorastaan lisättiin kipuja tekemällä siinä vaiheessa turhia tähystyksiä. Onneksi oli kuitenkin Terhokoti, jossa on erikoistuttu kivuntorjuntaan.

- Sinulla on toive ja pyyntö myös omalta kohdaltasi?

-  ... esitän toiveen - niin kaun kuin kykenen kuolemaan johtavan Parkinsonin sairauden vielä sitä estämättä ilmaisemaan oman tahtoni - yhteiskunta tarjoaa minulle armokuoleman mahdollisuuden kipujen ikuiseen poistoon siihen tarkotukseen soveltuvilla lääkeaineilla... Vaihtoehto ei kai voi olla vain käveleminen junan alle ja sitä kauttas veturinkuljettajan painajaisuniin.

Erosimme, mutta tapaamme vielä: Eskolle jäi vielä monta mepillistä hampaankoloon.

 

"Onni on hyvä terveys. Siinä tapauksessa, että terveys pettää, onni on hyvä hoito ja hoiva. Jokaisen suomalaisen kuuluu saada hyvät ja halvat terveyspalvelut. Sitä varten, että ne ovat tarjolla kaikille, tarvitaan toimiva julkinen järjestelmä. Sitä on kehitettävä eikä sitä saa ajaa alas, ulkoistaa, privatisoida tai pörsittää."

Esko Seppänen: Oma pääoma. Into Kustannus OY 2011

 


Arvo Myllymäki, sotavangin poika - ryssän penikka




  

Riitasensuon vankileirin joukkohautausmaahan on haudattu 98 sotavankia, joista 20 kuoli etsintäpartion ja teloitusosaston ampumana. Muut 78 sotavankia kuolivat raskaan työn, puutteellisen ravinnon ja kylmyyden aiheuttamiin sairauksiin. Sotavanki Mihail Kutserenko kävi vuonna 1999 muistomerkillä.

Kerimäellä on maailman suurin puukirkko ja maailman pahin paikka, oikea ryssän helvetti, tuhannen hehtaarin Riitasensuo, sotavankien kurileirin pitopaikka.

Mihail Kutserenko, kaikesta nälästä ja työnnäännytyksestä huolimatta, yleni luottovangiksi ja sai siirron 'taivaaseen' Vaasan seudulle ja sieltä maatilatöihin.

Kutserenko luovutettiin sotavankisopimuksen mukaan takaisin Neuvostoliittoon. Siperian reissu oli Mihaililla, kansanvihollisella, petturilla edessä.

Maatilan tytölle syntyi lapsi, sotavangin poika, pikkuryssä, kylän halveksima, joka sai kuulla kunniansa ja  sukulaisten syrjinnän: 'onkos siitä kulunut seitsemän vai kahdeksan vuotta siitä onnettomuudesta kun sinä synnyit..." Pojalla ei juuri muuta arvoa ollut kuin nimessä - Arvo Myllymäki.

"En palaa milloinkaan Kuortaneelle tämän päivän jälkeen", sanoo emeritus professori Arvo Myllymäki dokumentissa, jonka TV1 sunnuntai-iltana näytti. Matka isän luo / Areena

"Isä on löytynyt. Elävänä", tuli viesti marraskuussa 1977. Isä löytyi Siperiasta Liinamaan, Kekkosen, Sorsan, Stepanovin avulla.

"Isä on vapaa matkustamaan koska tahansa", tuli puhelu seuraavan vuoden huhtikuussa suurlähettiläs Stepanovilta.

"Arvo oma lapseni, minä olen tullut sinun elämääsi", kuului jo juhannuksena vastaanottajan sivulta huokaus Helsingin rautatieasemalla. Isä oli astunut Tolstoi-junasta ennen kuin poika tajusikaan. Isä oli tunnistanut poikansa satojen ihmisten joukosta. Arvo oli saanut yhteyden isään vuosikymmenten jälkeen.

Vaikuttava ohjelma.

Heti kun päästään yksilötasolle, tunteet myllertävät omilla boforeillaan. Saavat melko rauhassa uutisissa World Trade Centerit romahdella, amerikkalaiset putoilla ikkunoista, Lontoon metrot, Moskovan teatterit terroristien käsissä täristä. Massaa siinä vain murskataan.

Mutta poimipa yksilö joukosta!

Monesti on niin merkillistä noiden lukemisten ja katsomisten kanssa, miten ne kohtaavat, tai miten ne olisivat yhtä hyvin voineet jäädä kohtaamatta. On tässä henkilökohtaisesti kiivetty noihin torneihin New Yorkissa, Lontoon junissa jyskytelty ja Moskovan teattereita koluttu, sun muut taatelit tallattu, koettu, liikuttu - vaan ei liikututtu.

Riitasensuosta ei kuultukaan, vaikka melkein vieressä sijaitsee, tv-mastokin näkyvissä tänne kumpujen takaa.

Sitten Pakarisen Reijo, koulukämppis ja lapsuuden ystävä, lähettää toimittamansa kirjan Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen, ja eikä aikaakaan niin television dokumentti Matka isän luo pistäytyy samalla suolla, siis tuossa nurkan takana, niin johan selviää Riitasensuon sotavankileiri.

Vaiettuja häpeän hetkiä ovat, siksi näistä niin vähän puhuttu ja näytetty.

Sotavankien lapsia on parikolmesataa, Arvo Myllymäki antaa heille kasvot.

Katselkaa ja kuunnelkaa, tiedä vielä vaikka oppisimme olemaan ihmisiksi.

                                                           linkki: Riitasensuon kurileirikartta

 

Arvo Myllymäen isä, Mihail Kutserenko, kävi puolisonsa ja pojantyttärensä kanssa Riitasensuolla vuonna 1999. Lehtihaastattelussa hän kertoi mm. siitä, millaista elämä sotavankileirillä oli:

 " - Täällä tehtiin alusta lähtien selväksi, mitä karkaajalle tapahtuu. Työkseen hän joutui kaivamaan noin neljä metriä leveää yli suon johtavaa ojaa pikkukengissä, talvellakin. - Herätys tapahtui kesällä aamuviideltä, töissä oltiin 6.30-17.00, talvella tuntia myöhemmin. Ruokana oli kuppi teetä, kaksi palaa sokeria, 400 grammaa leipää. Lämmin ruoka oli yleensä kaalikeittoa, joskus paleltuneita perunoita. Kahdensadan neliömetrin parakissa nukkui enimmillään kolmesataa miestä kovalla lattialla."  Reijo Pakarinen, toim. Kirja-Pakari 2010: "Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen - ja vähän ennenkin    

 

Ensimmäiset 100 sotavankia saapuivat Riitasensuolle jo syksyllä 1941, ja heidät majoitettiin suon lähellä sijainneeseen Raateahon taloon. Sotavankien määrän kasvaessa oli kuitenkin rakennettava tavallinen sotavankileiri. Riitasensuon vankileirillä oli enimmillään 500 sotavankia. 

Riitasensuon vankileiristä Heikki Luoma on kirjoitttanut romaanin Surman suo 


Huvittavia hakuja


08.03.2011 - 19:00 | hikkaj | voe mahoton!, huikopala

.

Illan lopuksi tulee aina silmäiltyä päivän saldoa eli hakuja, jotka jostain kumman syystä Google tai jokin muu hakukone on ohjannut tänne Hikotusta-blogiin. Ei pidä siis luullakaan että kaikki hinkuisivat Hikkajiin blogia lukemaan - e-hei!

Hauista saisi runon tai jutun jokaikinen ilta. Vaan sehän olisi sama kuin koira häntäänsä metsästäisi. Eikös? Jos kuitenkin joskus ja silloin tällöin.

Katsokaas viisi parasta, asiallisin ensin, tähän mennessä tänään + jokeri päälle:

  1. kuka on piia pakarisen isä
  2. tuksu
  3. kekkulissa
  4. lehmän paska iitti
  5. lapissa kaikki kuksii nopeasti

+ Jokeri: mönkijän vetovinssi

Lienevät löytäneet hakemansa?  Vaikka esim. mönkijän vetovinssistä minulla ei ole harmainta havaintoa!



Miss Suomi Pia Pakarisen isä Rääkkylästä



.

Lehtitietojen* höynäyttämänä - OLKAAPA HÖVELIT!

http://www.oyk.fi/~timanttikylat/Petrovaara/esapakarinenritvalamberg.html


Välillä siis positiivisiakin uutisia täältä maailman perukoilta. Nyt eikun kukkapuskaa kiikuttamaan isä-Esalle ja tyttärelle, kunnanmiehet. Ja äidillekin näin naistenpäivän (International Women's Day) kunniaksi. Kerrankin oikealla asialla...

*

"20-vuotias Pia on kotoisin Juuasta ja asuu nykyisin Joensuussa. Pia on kertonut, että Keski-Karjalakin on hänelle tuttua seutua, sillä hänen isänsä on kotoisin Rääkkylästä."  Koti-Karjala 5.3.

 


 


Holmenkollenin telttailijat porsastelemassa


07.03.2011 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, LENNU

.

"HV   H-j

Minnehän ne käyvät tarpeensa rykäsemässä? Pitkin kankaita? Nuo kännikalaääliöt, joita tv-selostajat kilvan ylistävät  reippaana retkeilykansana. Viikkosotalla rypevät liassa ja sanonkoma paskassa. 

Päivällä  sitten tuhatpäinen kansa tilsaa retkuilijoiden jätökset rynnätessäään metsään hurraamaan ja röyhistelemään kun norskihiihtäjät korjaavat potin. Natsioni on kiimassa! Että on tyhmää touhua!

Ilmankos kuninkaallisetkin taputtavat.

Tuus Lennu

ps   pölläytän aiheesta pian lisää, sappeni mun nyt kuohuu ja kuohahtelee."

Tuore maili Lennulta. Pitkin viikkoa se niillä on pommitellut. Ei huomanne jotta kisat ovat Oslossa ohi. Seurannut hoopo kisoja vaikka sanoo olevansa kilvanurheilun vihollinen Mr Nr One.

Kai se sitten niin on: on nähtävä jotta voi vihata!

 


Mäkäräisen Kaisa jättää Mona Lisan hopealle


06.03.2011 - 13:00 | hikkaj | URHEILU, RAIKU

                                                                                                                                           
.

Taulutyttöjä tavallaan kumpikin.

Pyssy selässä hiihtävän

hymy

sieluun sattuva

- koskettavampi!

.

.



20 ja 11 tai 11 ja 20   Siinä raikuilun tämän vuoden tarkennetut tavumääräsäännöt.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)


Raakalainen livahti irti



.

Raimo Raakalainen minussa otti vallan eilisiltana. Vähän raotin porttia syöttääkseni sitä - sanoilla - niin tämä kelvoton livahti irti.

Vaaraton se on muille, sen verran olen saanut sitä sivistettyä ja koulittua, ruokittua viisailla sanoilla, mutta Raakalainen kun on, se himoitsee nähdä raakaa voimaa. Ja kyllä se keinot keksii silloin tällöin namipalasta nauttiakseen. Eilisillan myöhätunneilla se saikin mahansa täyteen vapaudessa pistäydyttyään.

- Antaudun yhdellä ehdolla.

- Kyllä minä ehtosi tiedän!

- Tänään sen hinta on 9 €.

- Halvallapa antaudut.

- Tiedätkö mikä on http://www.katsomo.fi/ ?

- Mistä niitä kaikkia nykyajan kotkotuksia!

- Se on MTV3:n kotisivulla oleva lokero, joka näyttää illalla maksusta Eva Wahlströmin ja Idi Amin Asikaisen nyrkkeilymatsin.

- Toisiaanko perkaavat!?

- Höh! Tyhmäkös olet - ei tietenkään! Eeva lyö brittinaista ja Idi-A-A pieksää puolalaisen unten maille, katolleen ns. Idi ottaa Euroopan Mestaruuden ja jos ei niin ura on sitten siinä. Paketissa. Ohi.

- Onpas tyhmää!

- Mutta ääret-tömän mielenkiintoista. Siis - Maksa tai karkaan sinusta lopullisesti!

- Sittenpähän sinusta pääsen ja tulen kiltiksi ihmiseksi, Rami.

- Niin - ja puolustuskyvyttömäksi! Jos Rami lähtee. Sen jälkeen olet kaikkien sylkykuppi.

- Parempi sylkykuppina kuin sylkijänä.

- Niinhän sinä, onneton, sanot nyt kun et tiedä miten julma ja raaka maailma on!

Raakalainen päätti keskustelun ja loittoni, mutta jäi kuitenkin kuuloetäisyydelle, koska tiesi olevansa vahvoilla. Eikä kai muutenkaan ollut kovin halukas työntymään pimenneeseen kylmenevään talvi-iltaan.

(jatkuu ...)



"Amin: Mä en ajattele kuolemaa. Ei se pelota. Rullatuoliin joutuminen, vaikea vammautuminen pelottaa.

Nyt, kun mulla on lapsi, mua mietityttää joskus, että jos tulee reissulta raatona takaisin, ettei vois enää täysjärkisenä nauttia perhe-elämästä.

Pää magneettikuvataan kerran vuodessa, mutta mun mielestä se ei riitä. Jos sut lyödään katolleen heti kuvauksen jälkeen, sä voit heilua vielä melkein vuoden tietämättä tilannetta. Mun mielestä tyrmäyksen jälkeen pitäs olla heti pakollinen ylimääräinen pään kuvaus."

Pekka Jaatinen, 2007: Silmää räpäyttämättä - Amin Asikaisen tarina

 


Kiirettä pittää jotta kaiken näkis ainakin Oslosta ja Hanti-Mansijskista



.

Elämme talven kiihkeintä aikaa: yksilöurheilurintamalla paukkuu ja tapahtuu. Ulos ei mitään asiaa, ei ennätä, ei ennätä ei sitten millään - on tuijotettava televisiota ja taukopaikat huolehdittava kuvan näkyvyydestä sekä terävyydestä ja äänen kuuluvuudesta, putsattava silmälaseja ynnä vilkaistava teksti-tv:stä että mitenkäs se ero nyt olikaan ja internetissä seilattava ainakin järjestäjien kotisivuilla ettei vain yksikään tiedonmurunen menisi reaaliajassa ohi. Jääkaapillekaan ei ehdi luistella!

Oslo 


MM-hiihdot (23.2. - 6.3.) 

Suomen naisten kolmas sija 4 x 5 km viestissä on tyydyttävä tulos. Pirjo pysyi mukana, Saarisen sisu riitti nippa nappa, Roposen sukset ovat Palanderia lainaten paskat, ei Riitta-Liisa, ja Krista Lähteenmäki hiihtää niin kuin olisi ikänsä hiihtänyt aikuisten sarjassa. Pronssia! Norjan hurjille ei kukaan voi mitään; kunhan Kowalczykin Justynan astmalääkepurppasussa ei sittenkin olisi puolet totta?

Suurmäessä hyppi pienmiehiä suomalaisittain ajatellen, ja kevyitä kavereita olivat kaikki, lommoposkeja tuuli kuljettaa ja riepottelee pitemmälle. Itävallan Schlierenzauer (s.-90) vei kolmella kymmenykselllä potin  maanmieheltään Morgensterniltä (s.-86), joka on talven aikana korjannut kaiken. On siinä Morgensternin isältä ja äidiltä, jotka pällistelevät kuvissa joka paikassa, naama venähtänyt. Hautamäki (s.-81) oli viides ja Janne Ahonen (s.-77) 30. eli vika! Tulokset

Onnekseen Ahonen on sinut itsensä kanssa. Ei televisiotoimittajien tarvitse pelätä tyhmien kysymysten esittämisessä niin kuin Bubi Wallenius Seppo Rädyn perässä juostessaan.

Janne hymähtelee itselleen malliin "pikkupoikana oltiin samoilla sijoilla" ja" surkuhupaisaahan tämä on".

Toimittajan ja Jannen välisestä kommunikoinnista pari palaa:

T: - Viimeisestä hypystä mieltä?

J: - No joo, varsinainen vihonviimeinen hyppy.

T: - Joko jatko ja ensi vuoden hypyt kummittelevat mielessä?

J: - Nimenomaan kummittelevat.

Yhdistetyn 'miehethän' eivät saaneet edes joukkuetta kasaan, vaan Manninen lensi synnytyslaitokselle ja loput pojat kasvamaan.

Siihen kun vielä lisää Hautamäen haudanvakavat kasvot sekä Jauhojärven letkautukset 'ei kun leuka alas ja kohti uusia pettymyksiä' niin kyllä katsojan kelpaa, ainakin itsetunto nousee.

Hanti-Mansijsk


Ampumahiihdon MM 2011 (3.3-13.3) 

Eilen alkoivat sekaviestillä. Mäkäräis-Kaisa nosti joukkueen kolmanneksi ja Puurunenkin puristi hyvin mutta Laukkasella ja Antilalla ei ollut jakoja eikä varsinkaan mitalin jyvä silmissä. Helsingin Sanomat ei katsonut tapahtumaa jutun arvoiseksi! Mutta onneksi meillä on Yle, Tapola ja innostunut Ikola!

Tänään Oslossa miesten viesti, Pariisista pitkin päivää Eurosportilla yleisurheilun Halli-EM ja sokurina pohjalla:

Boxing Night

Perjantai 04.03.2011 klo 21:00-00:00 (3h)    Ammattinyrkkeilyä Helsingistä. Illan pääottelu Amin Asikainen vs Piotr Wilczewski, Puola. Ylemmän keskisarjan EM-ottelu. Selostaja Jani Rajalin, kommentaattori Risto Meronen. Toimittaja Sasha Ikonen. SUORA LÄHETYS!

Siellä hakkaa meidän Evakin   -   Eva Ulrika Birgitta Wahlström!

 

Missähän välissä tässä ennättäisi tänään palastella Järnefeltin Arvidin ja Pietari Päivärinnan kanssa ... 

  MLL


Anssi Koivurannan rennot harkat



.

From: hikkaj@hotmail.com
To:nyt@hs.fi

Subject: NytTen
Date: Fri, 25 Feb 2011 11:00:27 +0200



Mäkihyppääjä Anssi Koivuranta vietti viimeiset päivät ennen Oslon MM:iä tyttöystävä pujottelija Sanni Leinosen luona Tampereella.
 "Siellä en uhrannut ajatustakaan mäkihypylle. Tein pari fysiikkatreeniä, en muuta." Kirkassilmäinen silkohapsi Anssi paljastaa I-S:lle 24.2.
 



Iski eläkeläiseen tilapäinen rahapula. 19 € tulossa, jos HS Nyt julkaisee huomenna Anssi-ehdotuksen NytTenissä. Jännitys tiivistyy, saako eläkeläinen perjantaina syödäkseen. Pitäkääs peukkuja! 

PS olisi saanut varmasti, vaan kun ei ilennyt, 

jos olisi ilkeillyt  ja otsikoinut monimielisesti:

Anssi harjoitteli mahalaskuja

 


Julkisuus ei kun pahenee, privaattielämä kapenee mestarihiihtäjällä



"Roponen [valmentaja] sai tammikuussa [2010] huolestuneen puhelun silloiselta Suvi Välimäeltä, nykyiseltä Heikkiseltä: - Kuule Toni, kun Matti ei pysy hiihtolenkillä minun perässäni, niin mitä niistä olympialaisista tulee? Suvi on toki entinen MM-hiihtäjä, mutta jo vuosia sitten lopettanut ja tuolloin raskaana."  IS 2.3.2011

.

.

Maailmanmestari Matti Heikkisestä lehdistö antaa ristiriitaista tietoa: peittelee perhettään (IS) ja on huonotuloinen HS).

IS vetää sivun jutun isä-Väinöstä suoraan kotoa ja vaimosta kodin kynnykseltä. Urheilun etusivulla huutaa

 "Huusin ihan sairaana"


kertoo Suvi-vaimon (pieni valokuva) huutaneen tavattuaan tämän Jyväskylän Lohikoskella. Suvin äiti oli myös läsnä kun Suvi oli pakkaamassa viiden kuukauden ikäistä lasta (Herkkoa, jota tämä toimittaja ei tiennyt mutta toinen toimittaja paljasti toisessa lehdessä) toppapukuun. Pienkerrostalossa raikasi kun 28-vuotias Suvi kannusti miestään. Sitten Suvi lähti ajelemaan kotikonnuilleen Kuorovedelle. Kuoreveden Kärki oli Suvin, tyttönimeltään Välimäki, seura siihen aikaan kun hän itse oli yltänyt nuorten sarjassa aina MM-kisoihin.

Päivää aikaisemmin joku toinen, vai samako, lehti oli kertonut Liberecestä palanneen Matin pyytäneen Keskisuomalaista olla julkaisematta halauskuvaa, jonka lehti oli parista lentikentällä ottanut. Keskisuomalainen oli jättänyt kuvan julkaisematta.

HS puolestaan kirjoittaa ison otsikon

"Maailmanmestarilla tinkimätön julkisuuslinja" 


Matti Heikkinen ehtii hiihdon lomassa harrastaa osakesijoittamista.

- Millä?  kyselee ainakin Kauppalehden lukija, joka on vasta eilen opetellut IS:sta opiskelija-Matin palkintorahalistan Tyhjätaskusta mestariksi -otsikon alta:

  • 2007-2008     390 €
  • 2008-2009    1950 €
  • 2009-2010   17750 €
  • 2009-2010    4480 € 

Kauppalehden lukija on ymmällä kun jo ns. normaalilehdet kirjoittavat sekavia sekä ns. hyvässä hengessä tonkivat yksityisyyttä, jota Heikkiset eivät toden totta ja ymmärrettävästi haluaisi esille nostettaman, niin mitä tapahtuukaan kunhan seiskat iskevät kyntensä lihaan!

"Matin vanhemmat erosivat, kun poika oli vasta seitsemän vuotta."  IS 2.3.2011



Pelkkää urheilun juhlaa



.

Matti Happo Heikkinen voitti viidentoista kilsan pertsan Oslon MM-kisoissa. Järkevä kaveri joka ei halua sotkea tutkijavaimoaan eikä pikku-Herkkoaan julkisuuteen: ei kuvia. Saas nähdä miten äijän käy kunhan kultajuhlien aika koittaa Jyväskylässä. http://www.mattiheikkinen.fi/index.php

Se oli eilen, vieläkin nikotuttaa.

Aino-Kaisa Saarinen ja Krista Lähteenmäki naisten parisprintissä nappasivat hopeaa! Pertsalla sekin mitsku irtosi.

Aikun maanantainen kympin pronssi kirkastui hopeaksi, mutta  kahden vuoden takainen parispintin kulta, Liberece 2009Virpi Kuitusen kanssa himmeni hopeaksi. Liberecessä Ville Nousiainen ja Sami Jauhojärvi hiihtivät pronssille, nyt jäivät Oslossa viidenneksi. Kaikki perinteisellä hiihtotavalla, ei haarukoimalla kuten Juha Mieto luisteluhiihtoa aikoinaan kutsui.

Olenko tullut idiootiksi kun tämmöisiä höpsin? Luulen etten. Lienen vain innostunut monen mielestä turhasta.

Niin se vaan menee. Ei aina toinna olla viisas alumnitri. Vaan täytyy heittäytyä ja kuunnella sydämen, vaikka vajaatoimintaisenkin ääntä. 

(701 km täyttyi keväisessä auringossa, kirkon kupoli kiilsi sulavasta lumesta.)


Suomen Estetiikan Seuran seminaari olisi



Muistammehan: mitä kuivempi otsikko sitä huvittavampi juttu! Itse kyllä ohittaisin moisen otsikon ja siirtyisin *tähellisimpiin* asioihin kuten esim. Tuksun häihin - siis jos en muistaisi.

.

Tuli pitkästä aikaa vähän järkevämpi tai ainakin tärkeämpi maili kuin sen muuan kummailijan, senpä Lennartin pärskäyksiä. SARV välittää jäsenilleen kutsun Suomen Estetiikan Seuran toukokuiseen kevätseminaariin, joka järjestetään Taiteiden talossa Hesassa. Aiheena on  ”Taiteen arviointi ja kritiikki”.  Aihetta perataan ja ruoditaan kaksi päivää.

- Menisinkö esitelmöijäksi vai pelkäksi kuuntelijaksi? Jos esitelmänpitäjäksi, niin pitäisi lähettää noin 200 sanan abstrakti tämän kuun puoleen väliin mennessä SESin sihteeri Petteri Kummalalle, puntaroi tittelipuoli, alumnitri, minussa. - Riippuu ehdinkö kunnon abstraktin laatia...

Merkitsen tapahtumapäivämäärän, 5. ja 6. toukokuuta, muistiin; onhan tässä eläkkeellä aikaa kaikenlaiseen.

Joku jäsenemme jostain kumman syystä on vähän epäilevällä kannalla, ettei vaan jäsenistöämme jymäytettäisi turhanpäiväisellä kutsulla, ja on postittanut kiertokirjeeseen kummastelunsa:

"Tervehdys!

Suomen Estetiikan Seura? Jonka johtaja on Kummala... Tämä ei ole enää totta. Tästä ei ihan pienellä hekottelulla selvinnytkään. Mutta kun nyt henki taas kulkee, niin miten tuollaisen seuran jäseneksi pääsee?

Yllättynein terveisin   
Ehkä Ex  [nimi muutettu]"

No sen näkee sit!

Ja nyt abstraktin tekoon ...

Ja teille siellä töissä ja kotona

- Mikä merkki?

 


Keskinäistä kisailua - HIV-virus



.
Lauantaiseura on mietoa ja maitoa kamaa siihen nähden mitä oikeasti viisaan kaverin kanssa puuhaillaan mailikysäreissä! Malliksi yhden talvisen päivän nykäisy:

 

From: rip
To: hikkaj@hotmail.com
Subject: vastakysymys
Date: Wed, 23 Feb 2011 -
7.53

Vastakysymys: mikä on kuvassa?

 

Lähettäjä: hikkaj
Lähetetty: 23. helmikuuta 2011 - 9.24
Vastaanottaja: rip
Aihe: RE: vastakysymys

Pallokala

taikka

ortodoksisen papin tupsu jossakin vihmomisvälineessä.
 

From: rip
To: hikkaj@hotmail.com
Subject: VS: vastakysymys
Date: Wed, 23 Feb 2011 -
9.28

Löysin kuvan Norjan tv:n sivuilta. Oli valittu vuoden tiedekuvaksi.

Kaunis ja kamala: HIV-virus.

  

Lähettäjä: hikkaj
Lähetetty: 23. helmikuuta 2011 - 11.07
Vastaanottaja:
rip
Aihe: RE: VS: vastakysymys

Olin varma että ortodoksipapin tupsu jonkin kepin päässä.

 

From: rip
To: hikkaj@hotmail.com
Subject: VS: VS: vastakysymys
Date: Wed, 23 Feb 2011 -
12.43

Eikös tuo kepin nenässä tääki kulukene...

 

Lähettäjä: hikkaj
Lähetetty: 23. helmikuuta 2011 - 17:20
Vastaanottaja:
rip
Aihe: RE: VS: VS: vastakysymys

Vain jo jo.

(ps lukijan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota kellonajan kehitykseen) 


Urheilukanavilla kynimistä



.
Uusittu painos

Ei ota se kuuluisa Ukko Mustilainenkaan selvää näistä maksullisista urheilukanavista, joita on pakko tilata jos meinaa joukkuepelejä seurata televisiosta: antennia, kaapelia, lautasta, yhdistelmää, erillistä. Kombinaatiota jos jonkinlaista.

- Miten voi noin monimutkaista ollakin! sadattelevat normaalit penkkiurheilijat jotka kaipaavat yksilölajien lisäksi joukkueurheilua.

Ja kun yhden kohteen löytää, niin kohta yllättäen sen kummemmin ilmoittelematta, ja vissiin suunnittelemattakin, kanavien nimet vaihtuvat, tuplaantuvat niin ettei jokin kuulukaan maksettuun kanavanivaskaan, ja pitäisi taas kaivaa kuvetta ja maksaa maltaita jotta jotain näkyisi.

Souda ja huopaa! Ja olet varma ja vakuuttunut, että kohta et ole selvillä vesillä.

Niin seilailee tavallinen urpo, mutta etsitäänpä asiantuntija selvittämään ongelmaa.

Kas tuolla, tuolta lähisohvalta löytyy: Hulluna urheilusta -nimimerkki.

Siis tämä antennikotimies, joka tilasi viime elokuussa PlusTV Urheilupaketin, kolmen kanavan nipun: Eurosport, Nelonen Sport Pro sekä URHOtv. ( http://www.katsomo.fi/?progId=46954 ) Ja niin SM-liigapaikka oli varmistettu jo ennen kauden alkua hamaan finaalihuipentumaan.

Ja halvalla!

Eka puolivuotta 9,95 e/kk ja seuraavat puoli 24,95 €/kk + korttimaksu 2,99 e/kk.

Hulluna urheilusta oli enemmän kun tyytyväinen varsinkin sen jälkeen kun suomalaisen joukkueurheilun lippulaiva URHOtv sai lisää lähetysaikaa ja kotiin alkoi ilta illan jälkeen puskea lätkän lisäksi lentopalloa, koripalloa sekä ylimääräisinä namupaloina Charlien enkeleitä!  Illat kuluivat rattoisasti eikä mitään muita aktiviteetteja (kapakki kuten) tarvittu. Eurosportilta alppihiihtoa ja nyrkkeilyä, Nelonen Sport Prolta NHL, KHL, säklyä, Ranskan jalkapalloa yms. Ja ensi kesä kuulemma täynnä Jalkapalloliigaa...

Siihen kun Veikkaus vielä jokunen viikko sitten aloitti VeikkausTV:n, ilmaisen kaikille kanta-asiakkaille, niin johan alkoi näkyä Italian, Espanjan ja Englannin jalista - telkusta: läppäri auki ja yhteys televisioruutuun, niin johan on iso screeni mitä tuijottaa. Elämä hymyilee HU:lle.

Mikäs on herkutellessa nimimerkin Hulluna urheilusta. Ei mikään!

Taivaaseen luuli jo nimmari päässeen, ja oikeastaan pääsikin, koska eihän hän muuta elämältä vaatinut eikä halunnut: urheilua, urheilua, urheilua!

Sitten tuli pieni vastoinkäyminen: Nelonen Sport Pro nielaisi ilmaisurheilukanavan ja siirsi maksulliseksi sen sekä antoi kanavalle nimeksi Nelonen Pro 2. Sine meni osa KHL:ää, NHL:ää ja jalista. - Mutta menköön! Jäi tätä aivan riittämiin vielä näille kolmelle kanavalle, amatöörihän tässä sentään viel ollaan!

Kolme kovaa kanavaa jää siis Hulluna urheilusta -kaverille katsottavaksi hintaan 27,94 €/kk. Niihin hän on mielistynyt - virkkaa jo keltaista kultakypärää SM-Liigan finaaliottelujen seuraamiskypäräksi.

Valitettavasti tuo urheilukanavapaketti ei ole enää uusmyynnissä, niin PlusTV:n asiakaspalvelu. Meidän muiden pitää yrittää rämpiä kanavaviidakossa ja valita hinnakkaita paketteja ja puketteja joiden sivutuotteena on ohjelmia joista emme ole pätkääkään kiinnostuneita.

Olisiko aihetta pyytää kuluttaja-asiamies kehiin avuksi?

******************************************************************************

Lisää vastoinkäymisuutisia seuraavana päivänä, ti 1.3.2011 Ilta-Sanomissa

- No onneksi Eurosportilta näkyy hiihto ja yhdistetty, huokaisee nimimerkkimme Hulluna urheilusta



HS: MM-lätkä oli vasta alkua




Yleltä katoaa lisää urheilua


http://is11.snstatic.fi/kuvat/aikku/img-1288404983352.jpeg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti