maanantai 1. helmikuuta 2010

Helmikuun 2010 Kauppalehti-blogit

Sakun, Temen ja Jeren seurassa eläkkeelle?


6
3
.
VIIMEINEN SAVOTTA  IX
Helmikuun neljäntenä sunnuntaina (+1C)
Ulkona on lörtsikeli, ensimmäinen keväähköinen merkki. Pakkasukko on pistänyt pillit pussiin. Jokohan olisi eläkkeelle siirtynyt monikuukautisen yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen?
Suomen jääkiekkoilijat, joista niin moni jo ukkoiässä, väänsivät aamulla Slovakiasta olympiapronssin Vancouverissa. Lehtinen, Koivu, Peltonen nappasivat  neljännen, Selänne komannen olympiamitalinsa, joten ikä vääjäämättä hätistelee nämäkin pelaajat pikkuhiljaa eläkkeelle; Sotsi (Сочи)  jää unelmaksi. Mahtaa tulotaso tipahtaa melkolailla. Saanevatko latinlatia? Tullevatko toimeenkaan?
Toista se on meillä tavallisilla taatelintallaajilla: tulotaso putoaa vain puoleen, tuskin sitäkään. Mikäs meidän on porskutellessa lätkäjätkiin verrattuna!
Minäkin kolmenkymmenenviiden vuoden työuran aikana olen tienannut noiden huippumiesten puolen vuoden palkan, vaikka yhtään maalia en ole värkännyt enkä syöttöpistettä saanut; yhden penaltin sentään vihelsivät. Hyvin on raha kaikkeen tarpeelliseen riittänyt, ylikin jäänyt. Toimeentulo ollut vakaa ja työ mielekästä. Saa nyt nähdä kun koulun ukset keväällä umpeutuvat, tuleeko palkkioksi käpälämäki vai eläke.
"Eläkeiän 'siirrolla' ratkaistaan Sailaksen mukaan iloista ja positiivista ongelmaa: suomalaisten odotetun eliniän kasvua" uutisoi Karjalainen viime lauantaina 20.2.2010. Viikko sitten, kuten muistamme, kävi Sailas kaupungissa kertomassa, ettei voida puhua koulujen lopettamisesta, vaan on puhuttava kouluverkon päivittämisestä - ikään kuin itse asia siitä muuksi muuttuisi: puolilasillista vettä on puolilasillista vettä sanoipa sitten positiivisesti 'vielä puoli lasia' tai negatiivisesti 'enää puoli lasia'. Sanakikkailua, tosiasian kiertämistä.
Omia työhaluja tässä puntaroidaan: siirtyäkö vilttiin vai rynnätäkö  kepin kanssa kentälle sohimaan - ja onko valinta ylipäänsäkään omissa käsissä? Uutta kontrahtia tuskin ollaan tyrkyttämässä. Aletaan Jutilan kanssa piippuhyllyllä pulskistumaan.
"Vuodesta 2005 viime vuoteen 62-vuotiaiden eliniän odotus nousi yli viisi vuotta. Järjestelmä ei kestä sitä, että työuran määrä pysyy samana, mutta eläkkeellä oloaika kasvaa." "Työnteko on jokaisen oma valinta", usuttaa valtiosihteeri Sailas kaikkien valtakunnan päättäjien mukana ehdottomasti uran jatkoon. Paikallisesti ja kollegiaalisesti ajatellen lienee toisin.
Katsellaanhan, kuunnellaanhan tuoko kevät maalarin, muurarin ja hanslankarin lisäksi muutakin. Vai lopetetaanko huipulla ja lähdetään Temen, Sakun, Jeren ja Villen kanssa kelpo seurassa suosiolla syrjään ennen kuin viheltävät pelin poikki ja - poistavat vahvuudesta.
 " - Ei terveydessä ole vikaa, mutta ikä rupeaa hipomaan jo kurikoimisvuosia. Se on mulla jo sama vaihe kun hevosella, joka kohta talutetaan karjanostajan autoon." Päätalo, 1966: Viimeinen savotta

Kiprusoffin arvokas maila

27.02.2010 - 11:30 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, voe mahoton!
6
3
.
Jatkis. Edellinen osa:  ei-kenen-tahansa-maila
(Ei tätä jaks käsitab eikä käsitel kui kielel  jok on vaha sinpain.)



USA - Soome 6:1: mäng tehti ära 13 minutiga! (18) 

Õhtuleht Online
26.02.2010 22:42


http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000153/4838eff7-11b7-48ae-a01a-beb3188312ae.jpg
http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000153/1d7c6706-8f90-4771-898f-b9f54a8b12d8.jpg



Soomlaste ja eriti Miikka Kiprusoffi mängu algus oli katastroofiline. (AFP/Scanpix)
USA korraldab soomlaste kulul tõelist hävistusööd. (AFP/Scanpix)
http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000153/4838eff7-11b7-48ae-a01a-beb3188312ae_468.jpg
Soomlaste ja eriti Miikka Kiprusoffi mängu algus oli katastroofiline. (AFP/Scanpix)
http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000153/1d7c6706-8f90-4771-898f-b9f54a8b12d8_468.jpg
USA korraldab soomlaste kulul tõelist hävistusööd. (AFP/Scanpix)



Soomlaste ja eriti Miikka Kiprusoffi mängu algus oli katastroofiline. (AFP/Scanpix)

USA ja Soome tegid hokiajalugu - 13 minutiga juhtis USA poolfinaalis juba 6:0! Sellise uskumatu skooriga avakolmandik lõppeski. Mäng ise oli sellega tehtud - lõpptulemus 6:1.
Kui Kanada ehmatas veerandfinaalis Venemaad šokkalgusega, siis USA oli Soome vastu veel märksa teravam.
Miikka Kiprusoff lasi sisse kõik, mis vähegi võimalik. Üheksa minutiga juhtis USA 3:0, Soome võttis aja maha. Kohe tuli 4:0 ja soomlaste treener Jukka Jalonen kutsus Kiprusoffi puhkama.
Aga teda asendanud Niklas Bäckström jätkas samas võtmes: kahe minutiga oli ka tema kaks litrit seljataha lubanud. Kui mängitud 12.36, näitas tabloo USA 6:0 eduseisu! Sellise uskumatu skooriga mindigi esmakordselt puhkama.
1:0 Malone (2.04), 2:0 Parise (6.22), 3:0 Johnson (8.36), 4:0 Kane (10.08), 5:0 Kane (12.31), 6:0 Stastny (12.46).
Teine kolmandik seisu ei muutnud. Selge on see, et kummalgi poolel huvi enam pole, sest vaja ka hoida jõudu vastavalt kulla- ja pronksimatšiks. Viimasel kolmandikul viskas ainsa värava soomlane Antti Nieminen (54.46) ja pisut ilustas seisu - 6:1.

Samal teemal

26.02.2010

Päässä soi Caterina Valente tai joku muu

6
3
Kristina Bach    +  yms 
Se on hirmu omituinen tämä ihmisen pääkoppa kaikkine muistumineen ja mielleyhtymineen.
Juuri äsken sytyttäessäni uuniin tulta alkoi kopassa täristä saksan kieli. Saksan kieli! - jonka opettelusta on sentään puolenvuosisataa ja jota koko elämänaikana olen tarvinnut käyttää ainoastaan kerran.
"Heisser Sand und Sein verlorenes Land, heisser Sand." lauleli joku iskelmätipunen pääkopassa kireissä housuissaan. Ja yhtäkkiä lopetti.
Hittoako se oli sinne kiivennyt! Pääkoppaani kavunnut? Ihmettelin ja selvästi näin tikkaat: kohotetun lankun jossa oli lyhyitä poikkipienoja tiheässä ylös asti ja sen päässä pitkä orsi. Ja kanankakkaa tikkailla. Ja taas raikui: "Heisser Sand und Dein verlorenes Land und Dein Leben in gefahr."  Nyt oli sein-sana korvautunut deinilla: Hänen Sinulla. Pelästyin: minulle oli kehkeytymässä omistuspronominiongelma, minullahan oli miltei possessiivisuffiksiprobleema! Kamalaa.
Orren päällä  - istuiko siinä joku kananen? Sitä rupesin sihtaamaan ja samalla mietiskelemään omistamisen probleemaa, että onko oikein että Laakkosella on kaikki, kun taas rämähti soimaan: "Heisser Sand und dein verlorenes Land, heisser Sand."  Ja taas laulu loppui kuin seinään: Sand piste.
Toki minä pitkäsaksalainen nuo sanat tunsin vaan en aivan varma ollut, onko se hiekka maskuliini ja onko maa das. Ja miksei se tipunen laulanut että Mein? Koska minähän sen maan olin kadottanut, eikä Sinä eikä Hän.
Tuli oli syttynyt jo takassa iloiseen roihuun ja itse olin päässyt jo sohvan syliin, kaikessa rauhassa pötköttelemään, tulta tuijottelemaan, kun taas päässä pärähteli. Vähänkö jo harmillisesti ja kuin seinään törmäten: "Heisserrrrrrr Sand und dein verlorenessss Land heisserrrr Sand."  Nyt oli vaihtunut laulaja, kanasen, tipusen tilalla veteli äkäisen akan ääni, vaan vieläkään en saanut selvää, istuiko siellä orrella kuka, kanako vai kukkoko kiekui; toisaalta otekin alkoi jotenkin kirvota, sillä niin kulahtanut oli laulajan ääni. Ei houkutellut kun ei mikään houkutuslin...
"Heisser Sand und ein Verlorenes Land und ein Leben in Gefahr." 
Nytpä alkoi selvitä: lintusia, kanasia tipusia, haahkoja istui orrella koko liuta ja ne yhdessä vetelivät laulua joka alunperin oli laulettu pääni ulkopuolella jo ajat ammon ja sen laulunhan oli laulanut itse Caterina Valente!
Suljin silmäni ja yhdyin kuoroon ja unohdin omistusriidat ja laulaa kailotin kompromissina kaikkia näitä ihan väärin mutta sinnepäin: meiner, deiner, seiner, unser, euer, seiner. Olematta ollenkaan varma että noinko ne taipuivat saksalaiset omistusmuodot. Kunhan saksalaisittain kaikuivat ja mahtipontisesti kumahtelivat kuin olutjuhlilla kaikin.
Kun uuni oli palamisensa palanut ja roihunsa roihunnut, lopetin. Laulut oli laulettu, pääkoppani vaikeni. Ja sitten oli varmistamisen aika - ja voi ihme mitä puppua olinkaan puhunut ja laulanut! Tämä nykyajan Google-jumala kertoi korutonta tarinaa tietojeni vajavuudesta:
  1. Mina Mazzini  +   MM  
  2. Heißer Sand
    Heißer Sand und ein verlorenes Land
    und ein Leben in Gefahr.
    Heißer Sand und die Erinnerung daran
    daß es einmal schöner war.
    Schwarzer Tino
    deine Nina
    war dem Rocco schon im Wort.
    Weil den Rocco sie nun fanden
    schwarzer Tino mußt du fort.
    Heißer Sand und ein verlorenes Land
    und ein Leben in Gefahr....
    Heißer Sand.
    Schwarzer Tino
    deine Nina
    tanzt im Hafen mit den Boys.
    Nur die Wellen singen leise
    was von Tino jeder weiß.
    Heißer Sand und ein verlorenes Land
    und ein Leben in Gefahr....
    Heißer Sand und ein verlorenes Land
    und ein Leben in Gefahr.
    Heißer Sand.
Muttei minua silti hävettänyt: kyllä maailmaan ääntä mahtuu - ja väärää tietoa.

On meillä hauska täti

25.02.2010 - 17:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, koti, henkilökuva
8
4
.
”On meillä hauska täti,
Tuo täti Monika
Kun täti menee torille,
On näky komea.”

Ja ainakin pirtsakka -  tuota ikääkin kun on kertynyt. Lasketaas.
·        Syntynyt autonomian aikana Nikolai II:n hallitessa mahtavaa Venäjän maata
·       sodat kokenut 
·       elänyt tsaarin lisäksi Suomen kaikkien 11 presidentin alamaisena – Ståhlbergista Haloseen
·        kahdettatoista odottelee … Saulia mielellään
Palasi juuri vuosittaiselta kolmiviikkoiselta matkaltaan Kanarian lämmöstä terve rusketus kasvoillaan. Oli tänä vuonna joutunut matkalle kaksin, kun siskon kasikymppinen tyttö ei ollut selkäkivuiltaan kyennyt Lapista laskeutumaan seuraneidiksi.
Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä hänen 94-vuotista charmiaan, pirteyttään ja elämänkykyään.
-        Asuu Helsingissä. Totta kai yksin tulee toimeen. Käy oopperassa, teatterissa. Kesäpaikassa hoitaa kasvimaan. Kesällä pyörä tosin piti vaihtaa kolmipyöräiseen postireissuja varten. Nyt pari talvea on jäänyt hiihto väliin.
Mitäs turhia kyselemään.
Kun läheltä hänen olemustaan ihailee, värähtää, herää herkkä kunnioitus: edessä pöydän ääressä istuu itse elämänkokemus, se mitä meillä muilla ei samaa määrää voi olla, se jota oikopoluin ei kerry, ei kaupan ole. Sitä tässä keräilemme, itse kukin reppumme täyteen hamuamme. Jotenkin tuntuu, että paitsi että hän tuntee elämän, tuntee myös kuoleman paremmin kuin nuorempansa.
-         En minä kuolemaa pelkää. Sitä pelkään etten kuole suorin säärin, vaan jään vuoteeseen virumaan, hän vastaa kun kysymme.
Halu elää ja olla, katsella nähdä, kuunnella, on säilynyt. Joiltakin ei elämän uteliaisuus mihinkään katoa, niin kauan kuin henki kulkee ja pihisee. Eteenpäin on katse, vaikka menneisyydessäkin katseltavaa riittäisi ja siellä rypeä voisi. Yhden koulutarinan kertoo, kun ensin omiamme höpisemme ja entisten opettajien kovia otteita ja häpäisyjä selvittelemme.
-         Minua se voimistelunopettaja ensin kutsui omalla oikealla nimellä. Mutta sitten muutti sen Stiinaksi ja lopulta tympäännyttyään Miinaksi. Ja kun kenkäni olivat pienet ja puristivat, otin isäsi kumiset terät, valtavan suuret. Ne lonksuivat ja pitivät ääntä. Jokaisen voimistelutunnin alussa piti hypätä samat liikkeet ja hypyt, niin ne kengät kumisivat ja päästivät monenlaista ääntä. Se opettaja pilkkasi ja sanoi, että kun ’Miina hyppää niin lonkse kuuluu yhteiskoululle saakka’.
Jos muutkin, niin oli se Espanjan lääkärikin erehtynyt jokunen vuosi sitten vastaanotolla, oli pyörähtänyt odotussalin ovelta pois ja tullut jonkin ajan perästä uudelleen takaisin manaamaan kun odotussalista ei löytynyt vanhusta, jolle oli varattu aika. Penkiltä ei löytynyt kuin terhakka naisihminen yksin odottamassa.
- Ai tekö muka olette se vanhus! oli tohtori sitten epäuskoisena huudahtanut ja, tämän tultua parinpäivän päästä kontrollikäynnille, kerännyt kollegansa ihmettelemään suomalaista vanhusta.
Tätiämme.
 
”Kas näin heiluu peppu
Ja peppu heiluu näin,
Kas näin heiluu peppu
Ja peppu heiluu näin.

Lalalalala...
Lalalalala...
Lalalalala... ”

Ei kenen tahansa maila

6
5
.
.
.
Kimeä-ääninen nainen, joku Kristiina, kysyy juuri parhaillaan televisiossa jonkin kysymyksen hirmuseniso leveä maila pöydällä. Palkinnot sen kuin suurenevat! Naisen ääni ärsyttää: kaikeltakuulostavia sinne töihin otetaankin.  Ja kaikennäköisiä turhanpäiväisiä kysymyksiä maksua vastaan esittävät!
Kukahan tuollakin mailalla jotain tekee! Pitäisikö soittaa mummon nimissä. Ja sitten jos voittaisi veisi mummolle mailan kun käydään katsomassa. Säikähtäisiköhän mummo? "Mikkään kepakko teillä on matkassa?" kysyisi mummo.
 - Sait tämmösen palkinnon, televisiosta laittoivat.
"Vai oikein semmosen laittovat mummolle televisiosta!"  tuumisi mummo, "no senkö hiittä ne siitä miule lähettivät?"
- Sie osasit vastata oikein kysymykseen.
"Vai osasin vastata oikein kysymykseen!"  kummastelisi mummo, "no mittään nuo miulta kysyvät?"
- Piti laittaa tekstiviesti.
"Miekö laitoin sähköviestin, näpyttelinkö ihan ite?"  mummo olisi ihan ölöllä yötä.
- Et sie ite näpytellyt, me laitettiin sinun nimissä.
"Sitähän minnäi, kun ei miula oo kännykkeekää", huokaisisi mummo helpottuneena ja jatkaisi: "Mikkään kapistus tuo on?"
- Se on Kiprusoffin maila.
"Vai on Sohvin maila!"  hämmästyisi mummo uudelleen, " vain emminä oo sillä ikinä nähny tuommosta kepakkoa."
- Ei se oo Sohvin maila. Se on Miikan maila.
"Kennenkä Miikan maila? Emminä tunne kettää Miikkaa. Vaan voishan tuon laittoo rollaattoriin työntökepiks jos lumhankeen jiäp kiini. Sestos sitten sillä", saattaisi mummo lopulta hyväksyä mailan.
Joten olkoon menneeksi ja laitetaan tekstiviesti ihan pirruuttaan: on niillä mailassa toimittamista tänne etäs; olisi ihan mukava nähdä, millä kyydillä tulisi. Ei se ainakaan postilaatikkoon sopisi.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kielillä!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif  


Patsaspuisto KL-bloggaajille - joko ois aika?

6
7

Velj'mies ihe
.
Tuossa yhen viisaan kanssa patsastelimme ja pohdiskelimme patsasasiaa.
Kaikille vähänkin viisaammille on valettu patsaita vähän sinne sun tänne. Yhessäkin tuntemassamme pitäjässä on Esa Pakarisen patsas. Joku ehdotteli paikallisessa Karjalaisessa että samasta pitäjästä lähtöisin olevalle Kaasisen Sarille  pitäisi rakentaa patsas Esa Pakarisen patsaan viereen, niin ei Severin tarvitsisi yksin hangessa palella. Me mietiskelimme että EI EI, eihän nyt herranen aika kenellekään niin nuorelle ja eläväiselle ihmiselle patsasta pidä laittaa. Nuoret ansioituneet elävät ihmiset voisivat itse ilmielävinä patsastella puistossa.
Että Jari Litmasellekin jo patsasta yrittivät keräillä, taisivat kuitenkin rahat loppua, kun mieheltä itseltään ei rovon ropoa herunut patsashankkeeseen - vaikka omasta patsaasta olisi ollut kysymys! Hän jos kuka olisi ollut patsaan väärtti. Onhan niitä patsaita turhemmillekin pystytetty kuten Juicelle Juankosken torille ja Mustalle pässille Olavinlinnan suulle, entäpä sitten Velj'miehelle Kuopion kauppahallin viereen tai Sven Tuuvalle Koljonvirran vahdiksi!
Meille tulikin mieleen että josko kokonaisen patsaspuiston perustaisi niinkutsutuksi turistirysäksi Niiralan tulliin, vaikka siihen radan varteen; sen tapaisen mikä Parikkalassa on kuutostien varressa tälläpä VeijoRönkkösellä. Siihen vois muokkailla meidän kaikkien Kauppalehden blogistien muodot koko kansan ihailtaviksi.
Ollaanhan me niin viisaita ja hyödyllisiä sekä paljon aikaansaaneita intellektuelleja, ainakin lehden mielestä, että 'hyvänen aika sentään' sanoisi Jope Ruonansuukin. Saattaisi onnistuakin, jos ei sitten syntyisi riita ja melske siitä kuka isoimmaksi patsaaksi pitäisi muovata eli kuka saisi patsastella johtavana patsaana voiman oikealla puolella.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kielillä!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 
    
Sven Tuuva (KL-bloggaajien symboli)
Vasemmalla puolella musta oinas linnan ja oikealla puolella amfiteatteri Severi Suhosen puiston läheisyydessä.

Oman koulun hiihtokilpailut

6
8
.
VIIMEINEN SAVOTTA VIII
Helmikuun kolmantena sunnuntaina (-18C)
Eilen oli suomalaisittain surkuhupaisa olympiapäivä Vancouverissa. Mäenlaskussa (suurmäki) kävi, Pekka Tiilikaista lainaten, köpelösti ja meni mönkään kaikki, samoin miesten yhdistelmähiihdossa (15 km + 15 km  p+v).
Suurmäki
18.   Harri Olli – viimeinen  toiselle kierrokselle mukaan selvinnyt  26.   Matti Hautamäki – 3:s ensimmäisen kierroksen jälkeen
        Janne Happonen – diskaus: liian suuri hyppyhaalari
        Janne Ahonen – keskeytti: kaatui koehypyn, teloi polvensa

Yhdistelmähiihto 30 km 
          
33.   Lari Lehtonen

        Sami Jauhojärvi – keskeytti vajaan 5 km:n jälkeen (56:s): keuhkoissa limaa
        Matti Heikkinen – keskeytti 5 km:n jälkeen (49:s): ’turha hakata päätä seinään'
        Ville Nousiainen - keskeytti 15 km:n kohdalla (30:s): meni alta lipan, tuli mahalasku


Mäkivalmentaja J Väätäisen loppukommentti: "Meni niin perseelleen kuin mennä voi. Koko paska." 
Mäkivalmentaja ei valanut uskoa, ei antanut toivoa, ei sanonut, että vielä tästä noustaan. JV oli naamioinut itsensä pitkälippaisen lakin alle, naamaa ei näkynyt, leuka vain liikkui.
Tulee jostakin syystä mieleen koulumme monivuotinen lakkauttamisprosessi - tiivistettynä. Sen verran sallittakoon muistuma, säröksi. Muutenhan olemme jo kuivilla ja mukautuneet käytännön realiteetteihin ja täysin rinnoin luomassa ja kehittämässä yhtenäiskoulua kuntaamme.
Kun vielä kehumani ja kunnioittamani mies, jonka veljellä on kesämökki pitäjässämme, kävi Joensuussa perjantaina ikään kuin lausumassa  vahvistuksen tosiasialle, Karjalainen 20.2.2010
"Valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan leikkaus-sana on saanut maagisia sävyjä. Hänen mukaansa esimerkiksi kouluverkon saattaminen ajan tasalle ei ole leikkaamista." 
Voimme käydä tarmolla uuden viikon tehtäviin käsiksi; ohjelmassa näkyy olevan mm. keskiviikkona toisella olympiaviikolla koulun omat hiihtokilpailut - ilman kilpailupakkoa.

"En pysty erittelemään, onko tunne, joka minun sisälleni tällä hetkellä tulee kortteeriksi, menneen ikävöintiä vaiko tyytyväisyyttä. Totean kuin vieraan sanomana, että minun puolestani saavat tästä lähtien niin isot kuin pienetkin puut jatkaa kasvamistaan. Se on nyt peruuttamaton totuus ja siksi käännyn..."     Päätalo, 1966: Viimeinen savotta  


Pakkasenpanemat ja löylynlyömät

6
8
.
Viikon viimeisen työpäivän aamuna modernimpi mittari kirjahyllyssä näyttää -27,2. Mahtaa ulkoseinällä roikkuvaa anturia kylmä keljuttaa! Sota-ajan mittarin elohopea toisen ikkunaruudun takana on pudonnut varmuudeksi väijymään kolmeenkolmeen.
Jotenkin. Niin, jotenkin kyllästymisverbejä tukku. Mutta ei auta.
On karvahatun paikka, määrätkööt liikennesäännöt mitä huvittaa. Vielä tässä kypärä karvahatun päälle! Senhän olisi oltava taasan kokoinen. Pistäköön lainlaatija itse vaikka ammeen päähänsä.
Pyörä jäykistelee, muttei hyydy koska polkijan pohkeissa on pontta!
Vaan mitäs kuuluu päivällä puhelimesta: "Auto hyytyi puolessa matkaa. Liisa lorautti dieselin sekaan jäänestoainetta ja kutostielle pääsin ja siihen jähmettyi mersu."  Oli se mersu sitten lopulta suostunut perille viemään.
Semmoisia rakkineita ovat autot. Toista ne ovat nämä pyörät! Tuovat varmaakin varmemmin päivän töiltä turvaan kotipihaan, minne Lempi Makkonen ei suostu sisältä töppöselläkään astumaan, vaikka vaatii ulko-oven avattavaksi. Vetää pari kuonollista pakkasilmaa sisuksiinsa, kiepsahtaa takaisin eteiseen ja työntyy - kotteroonsa kakalle. Häpeilee kyllä selvästi touhujaan.
Sisällä vedämme kuukauden tuhkat luukun takaa, ettei rauta-arina väänny ja pala. Toista sankollista lähtee lumelle levitettäväksi, jotta nilansyöjäjussin karva edes harmaantuisi jos ei pakoon ala pötkiä.
Leivinuunikin sietää lämmittää koska Hellinen lupasi yöksi neljättäkymmentä.
Vesihana korahtelee hyyhmää.
Tuhlaamme vettä, että ei jäädy, pesemme pyykkiä, vaikka ei tarvitsisi, huuhtelemme astioita. Tiskaamme. Lorottelemme vessassa vettä. Yhdessä Lempin kanssa.
Ja illemmalla - lämmitetään sauna!
Istumme Lempin kanssa lämpenevässä saunassa ylimmällä lauteella pitkään kauan ja hartaasti, koko tunti - joskus toista. Hangessa emme takuulla käy kierähtämässä, me miehet. Sen sijaan lyömme löylyä lisää ja myhäilemme että mikäettei.
Pyöritämme päätä kun Aikku ei voita eikä Jarin Virpi hiihdä ollenkaan, oudoksumme sillä eihän Vancouverissa pakkasen riesa vaivaa.
Tai oikeammin: Lempi ei pyöritä pyöreätä pöllönpäätään. Ei Lempi olympian kisoista piittaa. Lempi jää tunniksi yksin jälkilöylyihin ja loikkaa sitten lämmitetylle uunille pannumyssyn päälle loikoilemaan. Kyllä siinä jotkut muut  telkun edessä puolihorteessa päätään pyörittelevät, nuo tutut naamat, pakkasenpanemat: mersukuski ja pyörälläpolkija. 

Epäonnistunut kohtaaminen

6
8
.
Huh huh, Heidi Montag ulkoilutti uusia rintojaan       The Voice (viihde)
Selvä sukulaissielu, ks. oikean yläkulmakuvani yläpuolelta! Ei kun tarjottuun tilaisuuteen pus-ki-i niin kuin sika limppuun.  Näin se menee eli seuraa nyyrikkimäinen toivon jättävä kertomus:
- Hello! Heidi, olette lähteneet liikenteeseen!
- Hello! Sinä myös Ajatuksinesi, hauska tavata. Läksin näine hyvineni kun on niin samperin hot.
- Niinpäs onkin. Eikös levähdettäs tähän penkille ja annettas noiden kirmailla vapaina tuossa edessämme. Lasken kaikki ajatukseni valloilleen.
- OK! Minä päästän nämä kaksi uutta kaalinkerää niiden joukkoon. Varmaan viihtyvät toistensa seurassa. Siitä se Soppa syntyy - kuten sanonta kuuluu.
- Niin luulen. Näissä on niin paljon pitelemistä, näissä ajatuksissa aina. Tahtovat karkailla omille teilleen jos vähänkin antaa löyttä.
- Niinpä tuntuu näiden uusien rintojenkin laita olevan. Hikoilevatkin. Hellitän nämä melonit hetkiseksi vapaaseen väljyyteen.
Heidi Montag, kuka lieneekin, riisuu puseron, Hikkaj riisuu ajatukset. Melonit ilmestyvät ajatusten eteen. Ajatukset meinaavat villiintyä. Viime tipassa Hikkaj älyää lyödä jarrut päälle, karjahtaa niin että ajatuksen rippeetkin puikkivat häntä koipien välissä kiltisti taakseen vilkuilematta päänuppiin. Samassa rytäkässä Heidin rintapallerot ovat puseroituneet eivätkä näpötä enää silmien edessä.
- Ta-taisi käydä vanhaset. Tämä ensimmäinen yhdessä ulkoiluttamisyritys vähän epäonnistua. Sorge.
- No ei masennuta. Jospa näillä kahdella pallukalla ei ollut yhteistä kieltä ajatuslaumasi kanssa? Vielä. Kokeillaan joskus toiste paremmalla ajalla. Ei pidä lannistua eka kerrasta, my honey.
Heidi on jälkimmäisen vuorosanan sanoja. Hän päättää tämänkertaisen kohtaamisen, vilkuttaa viehättävästi ja loittonee tavoittamattomiin.
Mutta, huom! - hän jättää toivonkipinän.
kuvitusta http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kielillä!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Erakoksiko vai mikoksi?

6
9
.
Olen aikonut ryhtyä erakoksi, heti kun saan tämän opetushommaurakan kunnialla lopetetuksi.
Vai lähtisikö sitten sittenkin hummailemaan, ottaisi mallia vaikka tuosta Lennun manaamasta Mikko Leppilammesta: hyppäisi humalassa paikallisella Mannerheimintiellä, kylän raitilla, Kirkkotiellä pirssin eteen ja taputtelisi konepeltiä ja möykkäisi, että  ettekö te tunne, kuka minä olen.
- Minä ensin! huutaisin.
En tiijjä perhana. Kumpiko elämä olisi laiffii: erakonko vai mikonko? Saa nyt sitten nähä, vaikka kyllä vahvasti vetää erakkopuolelle.
Ajatelkaas:
Nouset aamulla ylös. Sytytät valkean hellaan. Keität kahvin ja pistäykset pihanperillä siinä kahvinkeittopuuhan lomassa; otat tullessasi laatikosta lehden ja puolille päivin nautit aamukahvista ja lehdestä.
Ei. En minä lehteä lue: keskenkasvuisten toimittajien keskenkasvuisia juttuja keskenkasvuisista ihmisistä (semmoisista kuin Mikko Leppilampi). Romaania minä luen, vien sen vaikka edellisenä iltana laatikkoon ja aamulla nostan sieltä kuin parhaankin yllätyksen; sitä luen ja hörpin kahvia puolille päivin. Sitten minä vaeltelen metsissä illansuuhun asti. (Mikkona pitäisi pistää ykköset päälle ja harata tukka sekaisin ja juoda pää täyteen ja yöllä reuhata ja oksentaa ja aamulla täristä. Ei. En minä mikoksi ala.)
Vaelluksen jälkeen puraisen iltapalasta, juon iltakahvit, ja juotuani juutun television ääreen.
Ei. En minä televisiota katso: huimien tekijöiden huimia ohjelmia huimista ihmisistä (semmoisista kuin Mikko Leppilampi). Romaanin minä otan ja luen sängyssä maaten välittämättä siitä mitä kello on. Oli mitä oli - aamulla ei ole pakkonousua ja lähtöä just sillä kellonlyömällä, millä aina on ollut olitpa sitten terve tai sairas tai nukkunut tai et. Yölläkin unien välissä luen ja aamulla sitten rikitän sen kahvinkeittotulen keittiön hellaan loimuamaan, käyn pihanperillä ja otan sen lehden, jota ei tilata ja joka ei tule sinne laatikkoon, mutta silti kopasen laatikkoa josko jakaja edes vahingossa olisi vienyt sen iänikuisen romaanin ja jättänyt lehden ... jotta saisin tietää onko se Nätti-Mikko taas hummaillut.
marco vaihtui mikkoon vappu pimiä suree
mikko riehui Helsingin yössä 
mikko riehui kännissä
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kielillä!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif  

Mikko à la Leppilampi

7
1
.
.
.
"Se on Terve!
Leppilampi ja Leppilampi, Mikko ja Mikko! Tuommonen jonniijoutava vonkuja on nyt joka  paikassa esillä - nätti poika pilannut monta mukavaa tilaisuutta ilmestymällä laulaa lurittelemaan ihan haista-hännän-lauluja. Oli uudenvuoden vastaanottajaisissa senaatin torilla ja oli Euroviisuissa ja nyt on työntämässä  nokkasa Juurströmin, toisen hyvän, paikalle Tähtien kanssa tanssiin.
Muistatko kun ennen vanhaan aina oli telkussa Kai Lind, Kai Hyttinen, Pentti Lasanen, Brita Koivunen ja muutama muu oi eikka oi eikka esiintymässä olipa ohjelma mikä tahansa, no kirkonmeiningit taisivat jäähä väliin. Pikkunen kaveriporukka teki ohjelmia ja toinen toisensa ohjelmaan tunkivat ihtesä.
Nyt on sama tilanne tämän Leppilammen kanssa, jonka kanssa en ala.
Nimim 'Telkku myynnissä'  eli kevään jatkista sulle!
                           Tuus L
Onpa ukko pimeänä ollutkin ja nyt vielä pimmeempiä haastaa.
Tai jos se sitten on noin. En tunne koko miestä, tuota Mikkoa. Leppilammen kyllä muistan, mutta sehän oli Ala-Leppilampi, se Mikko joka törmäili panta päässä kun löi naulakkoon nuppinsa jossain isoissa kisoissa ennen estejuoksun starttia. Ja lopetettuaan taisi paisua aika tavalla.
Sitä Mikkoa kyllä kelpasi aina seurailla.

Niin söpöä kun Everikki tuli välitunnilla opettajainhuoneeseen

7
2
r
a
i
k
u


- Ukkovarpaasta vuotaa ver'.
- MITÄS TEHHÄÄN!



(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista  verestä runoutta. Runo sisältää n. 12 tavua joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)

Otsalamppua ei enää koulumatkalla tarvita

7
3
.

VIIMEINEN SAVOTTA VII
Helmikuun toisena sunnuntaina (-12C)
... Manninen ottaa illalla mitalin, ei kun Hannu vie kullan Lodwickin nenän edes ... ... hiis kun on tiukassa  liima ... 
Tänään sunnuntaina tässä hellan reunalla on aika irrottaa lamppu kypärästä.
Talviko taittunut? Ei vaan pimeys. Helmikuu sentään hädintuskin puolivälissä. Kylmä jää, pimeys pakenee. Valoisuus aamumaisemassa aikaistuu, aikaistuu huimaa vauhtia: maanantaina vielä hamuilin otsalampun nappulaa, perjantaina puoli kahdeksalta pyörän sarviin tarrautuessani tekovalo olisi ollut pilkkaa.
Eipä silti: oma hohtonsa on ollut polkea pimeyden ytimessäkin, kuin suojapeite päällä, omissa maailmoissa tähtitaivaan alla. Nyt sekin turvapeite on tempaistu hartioilta. Enemmän alasti - kaikki. Ollaan näkyvissä. Väreissä.
Tientukkona tallaamassa kiireisimpien tiellä.
Kolmisenkymmentä autoa vastaan ja parikymmentä ohi ajavaa on aamujen arvo. Niiden valokeilojen pistot ovat pitäneet valveilla tiellä polkijan, ja polkija herätellyt autojen kuskit: hittoako se tuokin luupää keskellä tietä hortoilee! Vaan sitä samaa on miettinyt minussa minävaivainenkin: enkö minäkin ole liikenne - eikö ne lyhyet löydy! 
- No ensi talvena on kaikki toisin. Paremmin! huudan huomisaamuna lujaa Pötsönlahden tienhaarassa Salokylälle päin ja sen kunniaksi nousen oikein polkimille seisomaan. Niin lupaan tässä kun irrottelen kypärään syksyllä tarraamaani otsalamppua. - Tulkaa kuuntelemaan vaikka.
Taikka Tikkasen korjaamon kohdalla varmaan jo epäilen huutoani ja koulunmäelle saavuttuani, lasten ilohuudot kuullessani ... niin ... ei voi ajatellakaan ... Irtoaahan tämä lamppu, vaikka ruman läikän jättää kypärään. Kai se ajanmittaan kuluu siitä näkymättömiin.
... Ahonenkin, senkö helkkarin tuuri sillä  pitää olla kun aina jää neljänneksi ...
"Katselin ympärilleni ja viheltelin aina vähän päästä. Välillä puhaltelin raskaasti ja nämä huokailut eivät johtuneet ruumiin rasittamisesta. Tiesin istuvani sen pitäjän rajojen kehän sisällä, jossa Vikke-niminen huutolaispoika tehtiin ja kasvoi kymmenisen vuotta. Tätä samaa maantietä samainen Vikke Nilo kulki silloin kun jätti Lehvän ja koko seudut. Tästä minä kävelin. Tuonne noin, samaan suuntaan, josta onnikka äsken tuli. Silloin tätä tietä ei kulkenut autoja. Luupää ja sen perässä reki tai kärryt mennä junnasivat omaan tahtiin."   Päätalo, 1966: Viimeinen savotta

Hassuja nämä Kauppalehden blogit joskus

7
3
.
Esimerkiksi eilen kun yritin tänne tulla niin hämmästyen seisahduin ja säikähtelin: täällä potussani oli blogi jo valmiina - joku viisas vieras hakkeri oli käynyt älynväläyksensä merkitsemässä! Harmitti vielä kun vieraan jättämä blogi oli mitä mainioin: ei heti eka lukemalla avautunut - semmoinenhan on hyvän kirjoituksen merkki. Hätäännyin ja lähdin kaupunkiin oopperaan, arvelin että ne huutaisivat pelkoani ulos ja asia kääntyisi parhain päin. Oopperassa oli tämä naisten kaataja Don Giovanni, joka oli kaatanut alleen yli 2000! naista - parit kolmet kellisti illan mittaan, vaikka hänen palvelijansa Leporello kuinka yritti paheksua ja pillerit piilottaa ynnä väliin tunkeutua ja selittää että Leporello suosittaa nyt armolliselle isännälleen Lepoa. Huomasi hetikohta kyllä että Mozart oli sävellellyt sen kuurolle ystävälleen Beethovenille: niin oli kova pauhu ja huuto että takuulla kuurokin sen kuuli. Nukkumarauhasta ei tietoakaan. Vähänkin kun yritti torkahtaa niin nytkähti ja tempoi samalla tapaa ja niskaa retkautti kuin yön pimeydessä turistibussin hyrinässä ja lämmössä kotiintulomatkalla jossakin Somerharjun paikkeilla, kun kotiin on matkaa vielä parikolmesataa kilometriä. Puoli yksitoista oli ooppera ohi. Puolilta öin sieltä luikittiin kotiin. Kiireellä tietokoneelle katsomaan, joko tietokonevuoto olisi ohi, vieras blogi kadonnut ja pääsisi tekemään omaa oopperakritiikkiä. Kissan kikkelit! Nyt ei laskenut enää edes kirjautumaan omaan blogiin, sinne sisään missä näitä hengentuotteita painetaan. Sinne kun painoi tunnuksensa, rävähti teksti: Tuntematon käyttätunnus ja/tai salasana Täytyi tyytyä puistelemaan päätään ja uskoa nyt että joku ulkopuolinen oli käynyt tekaisemassa päivän blogin. Valitettavasti se on hurmaava ja ainakin selkeämpi kuin blogit yleensä tässä potussa.  Ja mikä kummallisinta: se kuvaa prikulleen sitä oopperan tunnistamatonta ja ölähtelevää kielenkulkua: resitatiivia ja intonaatioa. Kokonaisuudessaan se kuuluu näin (täytyy ihan kokeilla meneekö google-kääntäjällä sormi suuhun):

time() || $aliases[$host]["valid_for"] == -1)) { header("Location: http://" . $aliases[$host]["primary_address"] . $_SERVER['REQUEST_URI']); exit(); } */ /* * End ALIAS checking */ /* * The base path is the first letter of the hostname/hostname. So for example abc.vuodatus.net is: * /a/abc.vuodatus.net/ * * This is required as Linux (by default) only allows ~32k dirs per directory so we split them up * to multiple dirs. */ $basepath = substr($host, 0, 1) . "/" . $host . "/"; // echo $host; /** * See if the basepath directory contains the "bloginfo.php" file which contains the * cached information about the blog */ if((!file_exists(AppConfiguration::$BLOG_STORAGE . "/$basepath/bloginfo.php") || !file_exists(AppConfiguration::$BLOG_STORAGE . "/$basepath/layout.php")) && ($_GET['preview'] != 'true')) { /** * Didn't exit, so know we'll check against the database to see if the requested user is there, just * not published. * * NOTE: This code will break against domain names right now, as the code examines the hostname, and removes * anything past the first dot (as hostname is .vuodatus.net). If domain names are used more commonly, * then these could should search against blogger.hostname (in V2 dataschema). */ $blog = Model::get("blogs")->load(array("conditions" => array("address" => $host))); /** * If it's not in the DB, then the user is unknown */ if(empty($blog)) { require_once(AppConfiguration::$SHARED_PATH . "/notfound.php"); exit(); } /** * If it was, we'll publish the blog */ require_once("publisher_main.php"); require_once("layout_publisher.php"); require_once("layout_engine.php"); require_once("info_publisher.php"); Publisher::republishInfoIndex($blog); } if(!empty($_GET['target'])) { header("Location: " . $_GET['target']); exit(); } if($_GET['preview'] == 'true') { require_once("publisher_main.php"); require_once("layout_publisher.php"); require_once("info_publisher.php"); publish_blog_layout($blog = Model::get("blogs")->load(array("conditions" => array("address" => $host))), true, $_GET["id"]); } // header("Content-type: text/html; charset: iso-8859-15"); /** * Include the bloginfo of this blog */ include(AppConfiguration::$BLOG_STORAGE . "/$basepath/bloginfo.php"); /** * Init the language */ I18N::init($options['blog_language']); /** * See if we have a custom entry formatter */ if(file_exists(AppConfiguration::$BLOG_STORAGE . "/$basepath/formatter.php")) { include(AppConfiguration::$BLOG_STORAGE . "/$basepath/formatter.php"); } // print_r($authors); $newA = array(); foreach($authors as $a) { $newA[$a["user_id"]] = $a; } $authors = $newA; /** * Do some options-checking. if there are more than one category, set options use_categories -> true */ $options['use_categories'] = false; $categories = array(); if(count($entries) > 0) { foreach($entries as $entry) { foreach($entry["categories"] as $cat) { if($cat == '') continue; $categories[$cat] = true; } if(count(array_keys($categories)) > 1) { $options['use_categories'] = true; break; } } } /** * If the is_enabled flag is set to false, this blog is closed and show the "Closed blog" -info * and exit */ if($options['is_enabled'] === false) { include(AppConfiguration::$SHARED_PATH . '/closedblog.php'); exit(); } /** * Check if the blog is password protected. * If it is, we need to authenticate. The authentication is checked from the session where * a key of auth- is stored with the value of the password. For example a blog with id * 1234 and password foobar would have the following key-value in the SESSION: * * auth-1234=foobar * * If the auth information is not present, then the user is presented with the login screen. */ $session = Session::restoreSession(); if($options['is_secret']) { $secretKey = $session->get("auth-" . $blog_id); if($secretKey == base64_encode($options['password']) || $secretKey == $options['password']) { // Logged in properly, do nothing } else { $secretKey = $_POST['password']; if(base64_encode(utf8_decode($secretKey)) == $options['password']) { $session->set("auth-" . $blog_id, $options['password']); $login = true; } else if($secretKey == $options['password']) { $session->set("auth-" . $blog_id, base64_encode($options['password'])); $login = true; } else { $loginerr = 0; if(count($_POST) > 0) { $loginerr = 1; } //echo preg_replace("#=#", "", base64_encode($_POST['password'])); include(AppConfiguration::$SHARED_PATH . '/protected-login.php'); exit(); } if($login) { header("Location: " . $_SERVER["REQUEST_URI"]); exit(); } } } if(strpos($_SERVER['REQUEST_URI'], "?") !== false) { $_SERVER['REQUEST_URI'] = substr($_SERVER['REQUEST_URI'], 0, strpos($_SERVER['REQUEST_URI'], "?")); } if($options['multiauthor']) { $newAuthors = array(); foreach($authors as $author) { $newAuthor[$author["user_id"]] = $author; } $authors = $newAuthor; } $titleContext = null; // Parse request if($_SERVER['REQUEST_URI'] == '/' || preg_match("#^/(blog|synd|feed|search|page)/#", $_SERVER['REQUEST_URI'])) { // Do blogentries $parts = explode("/", $_SERVER['REQUEST_URI']); if($parts[1] != '' || $parts[1] == "blog_") { if($parts[1] == 'blog' && (intval($parts[2]) . "" != $parts[2])) { $handler = "blog_" . $parts[2]; } else { $handler = $parts[1]; } } else { $handler = "index"; } $handlerFunction = "vn_handler_$handler"; if($handler != 'synd') { header("Content-type: text/html; charset=UTF-8"); } if(!function_exists($handlerFunction)) { $handlerFunction = "vn_handler_index"; } ob_start(); $handlerFunction($options, $parts); $contents = ob_get_contents(); $contents .= "
">»
array(" time(), "blog_id" => $blog_id, "user_id" => $user_id), "order" => array("field" => "postdate", "sort" => "desc")), "AUTHOR_" . $user_id); $origEntries = $dEntries; $hasSlicing = false; $hasMore = false; $hasLess = false; if($options['slice_pages'] && count($dEntries) > $options['entrycount']) { $hasSlicing = true; $dEntries = array_slice($dEntries, empty($_GET['offset']) ? 0 : $_GET['offset'], $options['entrycount']); $hasLess = !empty($_GET['offset']); $hasMore = intval($_GET['offset']) + $options['entrycount'] < count($origEntries); } foreach($dEntries as $entry) { $titleContext = $entry["title"]; format_entry($entry, array("comments" => true)); } if($hasSlicing && ($hasMore || $hasLess)) { ?>

» « array(" (time() + (60 * 5)),"blog_id" => $blog_id, "id" => $parts[2])), "SINGLE_" . $parts[2]); foreach($dEntries as $entry) { $titleContext = $entry["title"]; format_entry($entry, array("comments" => true)); } } function vn_handler_page($options, $parts) { global $dataLoader, $pages, $titleContext; $pages = fix_page_names($pages); $pagePart = fix_name(urldecode($parts[2])); if($pages[strtolower($pagePart)] == '') { echo I18N::translate("Sivua ei löydy: ") . $pagePart; return; } $page = Model::get("pages")->load(array("conditions" => array("id" => $pages[strtolower($pagePart)]["id"]))); $titleContext = $page["title"]; echo "
" . $page["body"] . "
"; return; } function fix_page_names($pages) { $newp = array(); foreach(array_keys($pages) as $p) { $newp[strtolower(fix_name($pages[$p]["name"]))] = $pages[$p]; } return $newp; } function fix_name($cat) { $cat = utf8_decode($cat); $t = ""; for($i = 0; $i < strlen($cat); $i++) { $c = substr($cat, $i, 1); if((ord($c) >= 48 && ord($c) <= 57) || (ord($c) >= 65 && ord($c) <= 90) || (ord($c) >= 97 && ord($c) <= 122) || ($c == '-' || $c == '_')) { $t .= $c; } else { $t .= "_"; } } return $t; } function vn_handler_search($options, $parts) { // error_reporting(E_ALL); require_once('search_client.php'); global $blog_address; $client = new SearchClient($blog_address); $results = $client->search($_GET['q'], $_GET['s']); if(empty($_GET['s'])) { $_GET['s'] = 0; } ?>

suomeks loppuosa

 http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kielillä!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Opettajat, opettajat - näpit irti!

7
5
.
 .

"No lurjukseni !

US
 paina
US
paina

IS
paina
Aamulehti
paina

YLE
 paina
- Onpa tainnu tulla näpelöityä muutakin kuin haitaria!  Aina oon pitäny opettajia omituisina, mutta en ihan näin omituisina. Ei taida olla häpyä ollenkaan.
Ei vainkaan: tää on taas just sitä itseänsä. Vaikeutetaan lisää vaikeaa työtänne yleistämällä. Lennu-setä asettuu kyllä täydellisesti teidän puolellenne. Te teette arvokasta työtä ja teillä on siihen taito.
Ja jos huonosti sattuu käymään niin vielä yks otsikko, joka antaa toivoa pelin puhdistamiseen:                                                       
TS
Koulun ovesta ulos astuessasi saattavat satelliitit räpsäistä sinusta kuvan -  muista poistattaa se etteivät saa tietää että olet opettaja ja olet juuri astunut koulun ovesta ulos syntisen työpäivän päätteeksi. Sama oikeus luulisi sinullakin olevan kuvan poistattamisessa kuin seksikaupan asiakkaalla.
Päätän tämänkertaisen sanomalehtikatsauksen tähän.
Luotan Sinuun ja toivotan jaksamista ja antoisia työpäiviä. Pysy miehenä! 
      Tuus    Lennu"
No tämäpä tästä vielä puuttui! Viis Lennun virnuilusta, mutta taasko tässä myrskynsilmään joudutaan - taidetaan olla pian kaikkosia, vanhasia, kanervaväyrysiä kaikki, rötössakkia pahimmasta päästä. Murennamme yhteiskuntamoraalia omalta osaltamme, kaikki me 120 000 OAJ:n jäsentä. Vaikka toisaalta: jos tuohon joukkoon  muutama häirikkö ei kuuluisi niin johan olisi varsinainen papisto liikkeellä.
Ymmärrystä ja armoa. Itse en ole urallani vielä hipelöijiä tavannut. Yhtä tosin, turhaan, syytettiin ennen eläköitymistä.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa kielillä!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 



Natsiko? - vois kysyä Aila Meriluodolta?

7
6
.
.
.
Josko raaskisi taas yhden sivun verran Alastalon salissa istuskella - mieli tekisi, vaan entä jos loppuu herkku, entä jos Alastalon isäntä-Herman saakin parkin piirustukset levitetyksi pöydälle, rullan jo klahvistaan oli sormillaan esille sapuloinut, entä jos miehet jättävätkin toisen totilasin siemaisematta ja ryntäävät suin päin parkin piirustuksia sihtaamaan, entä jos pääsevätkin yhteistuumaan rakentamisesta niin sittenhän siinä pahasti käy ja pääriita jää riitelemättä?
Ei, en minä tohdi Alastalon saliin tänään ollenkaan kajota, tyydyn Koivukarin majakkaluodon väkeen, Sofiaan, Aaroniin ja muihin Havströmeihin, Erikssonin Janiin. Vai joko lopettelisi Meriluodon muistelot, katsoisi tuon Koskenniemen suhteen Ailan silmin, että näkikö hän edessään natsin vai vähemmän juutalaisvihaajan, sen mitä Vanhis tuolla Koskenniemi-blogissaan mittaili? Ailahan kontaktoi tunnetasolla V.A.:n kanssa; kai hän nyt paremmin miestä pystyi lukemaan ja tulkitsemaan kuin Häikiö pelkkien papereiden kautta - tosin sodan jälkeen vasta. Ja Ailahan elää vielä: jos häneltä joku kysyisi - vaikka soittaa rimpsauttaisi hänelle, vaikka Vanhis ite ...
Jännä miten paljon valinnanvaraa seuran suhteen on ropeloitavissa ilman nettichatteja sun muita nykyajan näpelöintejä: Carpelan, Päätalo, Hyry, Haavikko ja Salama, ja Heidi Liehu paksuna, jo pelkästään kädenojentaman ulottuvilla yöpöydältä syliin hinkumassa, saati jos oven avaisi, hyllyiltä laskisi koko kulttuurivuon Ahosta Utrioon!
 Salama tuossa eniten silmille hyppii Jeesuksen opetuslapsineen, neljättä osaa tyrkyttää. Kaikkien elämän kiemuroiden jälkeen on tosiaankin mielekästä yhtyä Harri Salmisen toteamukseen: "vasta eläkevuosina tässä hullunmyllyssä on mahdollista saada kiinni nuoruuteen kuuluneesta tyhjäntoimittamisen eli olemisen iloisesta tieteestä vaikkei sen toteuttamiseen tarvittavaan honkkeloimiseen enää kykenekään - hyvänä puolena kuitenkin se, ettei myöskään joudu olemaan huolissaan menestymisestään elämässä."
Siis: entten tentten teelika mentten, hissun kissun vaapula vissun ... Salama! ... eli kaikki muut pelistä pois! Tänään on Hannun vuoro pitää minulle seuraa, kunhan ensin nopeasti saan siilattua mitä näille julkiystävillemme tänään kuuluu: Viiville, Lindalle, Matille, Paavolle, Tanjalle, Tapanille, Eerolle, Maurille, Paulalle, Jarille, Mikalle, Essille, Vesalle, Lolalle, Merville, Virpille, Aikulle ... ja ja ... tietysti Jungnerille, niin ja vielä Annalle sille Abreaulle.

 "Anna paljasti, että Himoksen-konsertissa hänelle heitettiin lavalle tusinan verran kalsareita, joista kaksissa oli tuoksahtavat "jarrutusjäljet"."

Just semmonen lääkäri

7
7
.
Just niitä lääkäreitä, joista on ollut paljon puhetta ja jonkalaisia ammattilaisia ei enää muissa ammateissa tapaa: ylpeä, kuuntelematon, koppava, omapäinen - eli asiakasta ei ole, vain Hän on, Lääkäri. Siis ei ainakaan voi olla valelääkäri.
Hän, veikkaisin seitsemissäkymmenissä, kalju ja karvaton, joskus olen nähnyt, seisoi takanojassa jalat suorina ristissä nojaten tietokonepöytäänsä, väljä lippalakki, englantilaismallinen, takaraivollaan, puristellen levitetyillä käsillään pöydän kanttia ja kynsiään rapellellen pukahti ykskantaan:
- Syökää lääkkeitä jos haluatte. Ykshailee.
Piti pitkän tauon asentoaan muuttamatta, kunnes jatkoi yhtä tylysti vailla pienintäkään empatiaa:
- Teillä on tappava tauti.
Tauotti hetken, keikautti päätään niin että lippalakki valahti silmille kuin ameneksi sanottuaan:
- Ja se on näin.
Sitten kohosi takaretkunojastaan omille jaloilleen seisomaan, osoitti ovea, aukaisi sen ja huusi seuraavan odottajan nimen: - Määräys, olkaa hyvä ja astukaa vastaanotolleni!
Ei lohdutusta, ei myötätuntoa, pelkkää tylytystä hattu silmillä. Jotenkin yhä tuntuu, ettei ole ihmiskuntaan kuuluva.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Vaikka hampaat irvessä

7
8
.
Viimeinen savotta VI
Helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina (-6C)
Tammikuun paukuteltuaan luonto viimein hoksasi, etteivät paukkupakkaset yksin talvea tee: on oltava myös lunta tulvillaan. Niinpä se istutti pakkasukon jäähylle ja kaatoi lumen maisemiin, runsain mitoin mittasi sitäkin, kukkuramitoin, säästelemättä. 
Eteläisessä Suomessa nikottelivat, että on tämä niin väärin kun talvella on lunta ja pakkasta - eikä kukaan tee mitään. Ihmiset autoineen tuntuivat hukkuvan tuiskuun ja nietoksiin. Meillä täällä idänperukoilla ei hätä sen kummempi, jokatalvistahan tämä: ei muuta kuin kinoksiin kahlaamaan, aurat lingot liikkeelle, kolat lapiot rukkaset heilumaan!
Saadaan koulunpihalle lisää puuhapaikkoja, välitunneille lumikukkuloita kaivettaviksi.
Koulun kuolema ei vielä arjessa näy. Päivittäiset rutiinit pidetään yllä - vaikka irvellä ikenin.
Valokuvaaja käy vuosittaisella kierroksellaan kuvaamassa yksittäiskuvia, kaverikuvia, ryhmäkuvia, yhteiskuvia; kuvaan saavat mennä vain ne, jotka ovat kotoa kuvaajan lupalappuun luparastin saaneet.
Poliisi pistäytyy kertomassa, miten tärkeää on muistaa paikkojen särkemisestä seuraava korvausvelvollisuuden olemassaolo, vaikkei rangaistusikä vielä täyttyisikään. Ja näin nettiaikaan sen tajuaminen että julkisella paikalla siellä ollaan 'cäteissä, messenkereissä, facebookeissa' liikuttaessa. Joten parasta pitää mölyt mahassa: unohda kiusaava kielenkäyttö sielläkin niin kotikoneella kuin istutkin. Julkisella paikalla ei saa panetella toista!
Terveydenhoitaja tuikkaa HyksiNyksin, sikatautirokotteen, ohikulkiessaan aina muutamalle oppilaalle kerrallaan. Latutraktori pyörittelee latu-uraa, talkkari käy lumisotaa kiekkokaukalon kanssa.
Eläväistä elämää me vietämme, hyörimme hiki hatussa.
Ainoat muistutukset kuolevaisuudesta, koulun kuolemasta annamme - mielellämme - puhelimeen, kun milloin kukakin kaukainen etelän tarjoaja tarjoaa koulutarvikkeita, voimme lopettaa puhelun lyhyeen: "Tämä koulu vetelee viimeisiään. Kaikk' on täss'. Tavaraa ei tarvita. Kiitokset vuosien yhteistyöstä."

”- Eikö  j  ja  a,  kun ovat vierekkäin, tarkoita että ja? kysyin.
- Niistähän se tulee ja.  Mitä sinä sellaista tuteeraat?
- Niin ja eikö minun nimeni tavat että Vik-ke?
- Tavataan, tavataan …
- Sittenhän minä osaan lukea! kiljaisin niin, että päähäni kävi kipeästi."
Kalle Päätalo, 1966: Viimeinen savotta

Perjantaipullo

7
8
.
Semmoiseksi on mennyt, viikon kun panttaa niin johan maistuu, ensin kunnon loraus ja sitten tipoittain nautinta, kulaus kerrallaan. Aikansa kun hölskyttelee, imee ja nielee niin tyytyväinenhän sitä on, väliin onnellinenkin. On. On. On.
On viikollakin mieli tehnyt, vaan ei ole tohtinut tarttua loppumisen pelosta: mistäs täältäkin otat uuden - kaupungista asti joutuisi rahtaamaan, eikä se viikolla onnistuisi, se käynti, eikähän näin jaloa ainetta, vuosikertaa, saisi sieltä, ei mistään. Korkki vain hyvissä ajoin kiinni niin kyllä tällä vappuun saakka päästään; ottaapahan huonompaa kuraa sekaan kun oikein tekee mieli päätä sekoittaa.
I  kielenkostuke
"mojakka juttu"
II  tuikku
"hellittänyt parrastaan"
III  huikka
"niinkuin suopavoidetta keloille"
IV  moukku
"laiva rytinällä lähtee petiltä"
V  tömäys
"kehoitteli hän ensi leukavuoroikseen"
VI  kulaus
"lykyn potkua"
VII  hörppy
"jutun juuritellut parroiltansa"
VIII  tujaus
"omastakaa syyhyäkään"
IX  ryystö
"kutka palaa kuin saamari ihonahassa"
X  loraus
"laveammilla maistuu lananan alla kaapimisen kirpivä makea"
XI  imaisu
"mielenhyppyset sormenpäineen rahankutivilla ja ansionsyhymillä, niin pölkkytukkeja istuu minun tuoleillani, eikä ihmisiä ja kristittyjä luterilaisia"
XII  korkillinen
"ajatukset vilkkuivat varsoina"
Ei siis väkevää mahan täydeltä, kierrämme korkin kiinni niin ei lauantaihuomeltaina vapisuta.
Vajaa sivu, oikeastaan kolme virkettä Volter Kilpeä perjantai-illanhuumaan. Viikolla ei passaa - riittää jaloainetta kesänkynnykselle, vastaavaahan ei enää saa kun koko saaristolaiskuvaus on silloin nautittu: Kirkolle, Pitäjän pienempiä ja Alastalon salissa, mainitussa järjestyksessä. Takuulla tuolloin melkomoinen mandoliinikrapula tärisyttää ja paha mieli, kun joutuu korvikkeita vapusta eespäin lipomaan: Koivukaria tai jotain ennen kuin taas kunnolla ottaa - Lehtoseen, Lassilaan, Salamaan juurimultia myöten paneutuu.
Vaan nyt riemuitkaamme, iloitkaamme, nautitaan tipoittain Kilven volteista niin kauan kuin iloa piisaa! Väkevän makeaa on aine: jo yhdellä sivulla enemmän kuin monella koko kirjassa kaikin!  Tämäkkää on aine, hyvin vähästä nuppiin tömähtävää.
PS  ON TÄÄ NAURETTAVAA, IHAN OIKEESTI; EIPÄ ENNEN MOISTA HALTIOITUMISTA, ENPÄ MUISTA - EN RAASKI LUKEA KIRJAA ETEENPÄIN, KOSKA SE LOPPUISI!!! ONKOS HASSUMPAA KUULTU! (Tuossa ohessa oikealla on kuva nautinnan jälkeisestä transsista)
 "Kun menomatkalla kryssättiin Bornholman sivussa, försti oli lähettänyt jungmannin mastoon. Ei seilejä vähentämään tai lisäämään, vaan krapaamaan mesaanimaston saalinkeja, ne olivat kuulemma päässeet pahasti kerrustumaan."  Tapio Koivukari, 2002: Luodetuulen maa

Kuka nyt Voima-lehteä lukisi!

7
8
.

Voima 1/2010 (Rauhanpuolustajien lehtikin siellä välissä ikään kuin pelokkeena!)
Nostetaas mokoma ilmais-tabloidi viheliäisen kirjakaupan tuulikaapista kynsiin. Aukaistaanpas huntturissa puolesta välistä jostain ja luetaan:
Yrjö Laakkosta nimittelee talousrikolliseksi, vanhaksi, tri Teppo Eskelinen kolumnissaan 'Autokauppiaan mielipide'. Ja pilkkaa Yrjöä kun tämä ilmoitti harkitsevansa rahalahjaa Itä-Suomen yliopistolle yhdellä reunaehdolla: on varmistettava ettei lahjoitus mene filosofeille.
Ettäs kehtaakin, Eskelinen. Ja vielä paheksuu:
 "Rahan valta on puhtaimmillaan silloin, kun sitä voi kanavoida oikkujen perusteella."
Entäs kuulkaapa tätä:
HK, SONERA ja VEIKKAUS maailman firmajättiläisten kelkassa ovat pakottaneet yli 5000 alkuperäiskansalaista kodeistaan Vancouverin talviolympialaisten takia. So. tukevat Suomen Olympiakomiteaa. "Squamish-kansan vanhimmat eivät kisoja hyväksy."
Jotain hyväksyttävämpää sentään ja käyttökelpoista löytyy ilmoittelusta: www.kritiikkiportti.fi  on maksuton tuhansien taidearvostelujen paikka. Sinne tuonne kotona nokka!  Ja jos Helsinkiin menisin, menisin tuonne: http://www.tsuumi.com/fi/
Sitten osuu peukalon päähän paras: TIXA  Helsingin virallinen kylähullu. Tuokin kai samalla reissulla pitäisi käydä tsekkaamassa. Miehessä on jotain perin tuttua kun katson lehteä selaavaa kyykkijää tuulikaapin heijastavasta lasiovesta; saksan kielikin molemmilla meillä hallinnassa, kuten toisesta lainauksesta on luettavissa - söpistä, kerrassaan!
"Faija oli hieno, mutta ei rokkiheebo. Kun vein kasettisoittimen saunaan ja soittelin löylyssä Whole Lotta Shakin’ Goin’ On, niin faija leikkasi puukolla johdot poikki. Vasta kun faija häipyi näkyvistä eli kuoli, uskalsin ostaa levarin."
”Ich bin laden, Du bist laden, und wir alles Marmeladen lieben.”
Voi hyvin kuvitella viisaan ihmisen reaktion tuommoista lukiessaan ... tai sitten tätä vanhaa virttä, köyhyyden köhinää:
"Sata-komitean seikkailut
Köyhien tarpeet pyyhkäistiin pöydältä.  Sata-komitea oli nykyisen hallituksen kunnianhimoinen hanke uudistaa sosiaaliturva ja torjua köyhyys."
Silti Sirpa ilmoituksessaan ei antaisi tonnikalaa tarvitseville. Pietikäis-Sirpa puuttuu tonnikalan syöntiin: sinievätonnikala syödään parissa-kolmessa vuodessa sukupuuttoon. On Sirpalla särmää puolenkymmenen Paulan edestä!
Kas kas, lopussa kiitos kuitenkin seisoo, voimakas kehu Yleisönosastossa, jossa muuan Hyry, ei Antti, kehaisee: Suomen rehellisin lehti.
Sitten paiskaan lehden takaisin tuulikaapin koppaan, pyyhin käteni housunlahkeeseen. Tätähän en kotiin kantele! Antaapa Voiman olla, mehän olemme sen oikealla puolella kaikin - kukas tätä nyt selväjärkinen maailmanmies lukisi! Mikä lie siinä sitten että vaikka kuinka silmiä auki pidän niin jälkikuvana kotiin kulkiessa ja monta päivää sen jälkeenkin voimakkaana kummittelee sen lehden välissä olleen toisen lehden kuva:


Inhokit

7
9
.
.
.
" Lennu, priviet!
                              "Mikä on niukkuuden jakaja, joka elää runsaudessa", hän sanoi.
  Tiedätkös kuka Hän?
  Entä?
                              "Eläkeikä myöhemmäksi ja työuriin neljä vuotta lisää."
Kaikkea hyvää sinne kaupunkiin!
                            tuus Hikkaj "
Nyt oli minun  vuoroni iskeä ensin, ennätin kuin ennätinkin. Ärsyttää ärsytettyä. Tullee tulta ja tappuraa takaisin pikana. L ei näet tykkää kummastakaan. 
Minä kyllä Sailaksesta. Tuosta ekasta en niinkään. Muuten: vuosi kaksi takaperin oli Raimo Kuopiossa puhumassa opettajien koulutuspäivillä yhtä aikaa Kangasniemen Erkkimme kanssa: 100 - 0 Sailakselle.  Tuolle ekalle Sailaskin häviäisi?

"Akku loppuu"

8
0
.
.
.
Meillä soi taas pöytäpuhelin. Jo toisena päivänä peräkkäin. Uskomatonta että taas soi, kun meillä soi niin harvoin.
"Mie oon täällä Skotlannissa", ilmoittaa tyttö, " kun on viikon vapaa yliopistolta."
Vilkaisen ikkunasta liiterin suuntaan, ettei vain narraa. Josko seisoisi sittenkin pihamalla, eikä missään Skotlannissa: niin selvästi kuuluu, ei edes rutise - ei kumpikaan.
"Rahaako oot vailla?"
"En kun muuten soittelen että hengissä ollaan, että oon täällä. Täällä on kalseaa, ikkunat rikki eikä huoneissa lämmitystä."
"No sen kyllä arvaa. Eihän siellä nummilla kasva puutkaan. Vaan onkos siellä ihmisiä?"
"Glasgow'ssa on miljoona ainakin."
"Niin vaan niitä ihmisiä. Mustia."
"Elä viiti! Tää-äällä on vaikka mitä."
"Muistat  sie kun sie sanoit että 'sano vaikka ihminen', kun mie kysyin mikskäs niitä mustia pitää kutsua jos et anna niitä sanoa neeker..."
"Akku loppuu. Pitää lopettaa. Soitan kun oon takasin Canterburyssä. Lempille terveisiä!"
Vielä vilkaisen varmuuden vuoksi ikkunasta, ettei tyttö sittenkin seistä tokottaisi liiterin edustalla, kun yhä siltä kuulosti ettei se kaukanakaan voi olla. Ja nyt se vasta on ihan käsittämätöntä, että vierailta mailta! Tytön ääni lentelee jossain yläilmoissa tuulten riepoteltavana ja taas osuu just meidän lankapuhelimeen. Jokin taika taitaa ilmoissa olla - kukahan kykenis selittämään ...
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Puhelu kotiin

8
1
.
.
.
Poika soitti Helsingistä pöytäpuhelimeen ja sanoi: "Virhe."  Minä että mitä.
"Teit virheen", huomautti poika isäänsä. Isä jäi odottamaan selitystä.
"Ei sanota että kaks kertaa kylmempi."
"Missä? Hetassa? Inarissa? Utsjoki-Kevolla?"
"Missä tahansa ei sanota kaks kertaa enemmän. Jos on vain kerran enemmän."
Poika soittaa harvoin vaan kun soittaa niin hänellä on aina asiaa.
"No voi yhen kerran! Missä minä olen sanonut että kaks kertaa kylmempi?"
"Blogissa. 24.1. kylmää kyytiä ."
"Niin mutta miten se olisi pitänyt sanoa jos ensin on 13 ja sitten 27 astetta pakkasta?"
"Enpä tiedä, mutta se on vain kerran enemmän, jos ensin on 13 ja sitten 27."
Siitäs sain. Jäin miettimään ilmaisun korjaamista. Yhä mietin.
Mutta vielä enemmän mietin sitä ja ihmettelen että tuo pojan ääni osaa just kotiinsa, tulee ensin ilmojen halki ja sitten kännykästä lähtevä ääni osuu just meidän lankapuhelimen piuhaan vaikka sehän voisi osua miljooniin muihin puhelimiin - tai törmätä puihin ja pylväisiin.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!   http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Tilin saldo 0,00 €

VAIN PITKÄVETO FRIIKEILLE - K-muut = täysin tyhjänpäiväistä konseptointia makulatuuripaperille
82
 http://www.iltalehti.fi/tulospalvelu/
TAMMIKUU
Kuukausittainen viiskymppinen antoi pelata ihan tammikuun viimeiseen päivään, jolloin viimeinenkin killinki sujahti kassasta pois. Pari kertaa käväisi alkukassan yläpuolella, muuten kynnettiin, tietysti, tappionsarkoja. Silti olin ihmeissäni että koko kuukaudeksi riitti raha ja sain pelata yli sata kertaa:
Pitkäveto
   191,70 €
        143,90 €
       75.07 %
       107 kpl

HELMIKUU  (50 €:n matka maailmalla = monenteenko veikkaupäivään riittää?)
HARMI KUN BLOGISYSTEEMI EI KESTÄ TARKKAA PITKÄÄ VEIKKAAMISTA: hylkii päivittäisten ottelujen lisäämistä, niinpä seurataan vain kassan hupenemista/heiluntaa
pe 5.2.

SaiPa  -  Jokerit   1                                                                     2,45        2,00 €                  VOITTO     4,90 €
JYP  -  KalPa   2                                                                         3,25         3,10 €                  VÄÄRIN

                                                                         PELIKASSAAN JÄI   46,80 € 
 **********   *********   **************************************************************************************
la 6.2.
 Kassassa jäljellä   39,20 €

*********   **********   *****************************************************************************************************
 su  7.2.
     sunnuntain ratoksi, jotta jotain elävää seurattavaa, täräytetään tuommoinen tyhjänpäiväinen ykkösrivi:

                                         Kassaan jää  39 €  ei hassumpaa kun päivän sai leikkiä!


 **********   ********   *************************************************************************************************
 Ma 8.2.
Heitelläänhän tämmönen rysä tänään pyyntiin, ihan vaan osallistumisen ilosta:
                                                           Kassaan jää  46,40 €

**********   ********   ************************************************************************************************
  TI  9.2.
 Yön aikana oli 'kukko muninut' lisämunia pesään eli eilisen viimeinen veto oli onnistunut ja toi kassaan 6,40 €.
Lähtökassa on siis 46,40 €.  Ei muuta kuin pienentämään!
                                       VÄÄRIN KUMPIKIN    KASSAAN JÄI   41 €
**********   *********   ************************************************************************************************
ke 10.2.
 Tänään vedetään kotiinpäin ja rennosti hävitään seuraavat eurot:

K-Vantaa - Jokipojat
 2
 
   2,20
 

Pyrintö - Kataja
 2
 
   4,10
 
Kokonaiskerroin: 9,02
Panos: 1,00 €                                                     VOITTO  9 €
                                                                                                                       Loppukassa   43 €
**********   *********   ***************************************************************************************************
to 11.2. 
Parit vedot ennen oopperaa:
                                                                                                                  KASSASSA    45,30 €
**********   *********   *********************************************************************************************** 
 pe 12.2.
Kuopio ja Kapanen/Kiiskinen = ilo katsoa
 

Tappara - KalPa
   2
 
    2,40
 
kerroin: 2,40     Panos: 1,30 €                                                        VOITTO   3,10 €   
                                                                                                                          LOPPUKASSA  46,10 €
**********   **********   *****************************************************************************
la 13.2.
Yöllä alkoivat Vancouverin olympialaiset: kahdeksi viikoksi yökatsomista. Ei juuri veikkaamista.

Caen - Guingamp
   1
   1,45
 

Milan - Udinese
   1
 
   1,40
 
Kokonaiskerroin: 2,03   Panos: 1,10 €                               VOITTO    2,20 €

                                                                                        LOPPUKASSA       43,80 €
**********   ********   **********************************************************************************
su 14.2 
  

Fulham - Notts Co
   1
 
   1,35
 

Kataja - Kauhajoki
   1
 
   1,20
 

Liiga-Riento - Perpo
1=3-0, 3-1, X=3-2, 2-3, 2=1-3, 0-3  
   1
 
   6,15
 
Kokonaiskerroin: 9,96
Panos: 1,00 €                                                         VOITTO  9,90 €
                                                                           LOPPUKASSA  45,90 €
*********   **********   ************************************************************************************************
ma 15.2.
Vancouver on tuonut Suomelle Janne Ahosen neljännen tilan pikkumäessä sekä Anssi Koivurannan kahdeksannen pikkuyhdistetyssä. Vaatimatonta, mutta kelpoa silti.
Kokeillaas tällä vaatimattomasti:

D Team - Hokki
1
 
1,55
 

Hiihto, N 10 Km (v), Vancouver
Kalla - Kowalczyk  
2
 
2,55
 
Kokonaiskerroin: 3,95     Panos: 1,00 €
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti