Kesäkuun 2009 Kauppalehti-blogit

Itseään paremmassa seurassa

27.06.2009 - 19:55 | hikkaj | vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!, ällös unta näe!

 

Jotenkin ne vain siihen ilmestyivät: Berlusconi, Sarkozy ja Merkel.

Juhlivaa yleisöä oli verkkoaidan takana sadoin päin.

Berlusconi kanteli molemmissa käsissään avattua punaviinipulloa, Sarkozy samoin, Merkel hymyili muuten vaan. B innostui niin että alkoi ruikkia punaviiniä Sarkozyn ja Merkelin rinnuksille; Sarkozy vastasi samalla mitalla.

Harvinaisen hyvinpukeutuneen minän, heh, nähdessään B ilahtui ja selvästi aikoi ruiskuttaa pullosta päälleni. Säntäsin juoksuun, mutta kömpelö puku esti karkuun pyristelyt. B nappasi helposti kiinni ja innoissaan puhua pulputtaen kaataa lorautti sisältöä päälle tärvellen kalliin Armanini ja koska olin tahmean märkä, ei tarvinnut enää pelätä, innostuin minäkin remuamaan: roiskin punaviiniä B:n harvoille hiuksille, naamalle ja kaulale, tartuin hartioista ja otsat vastakkain aloitimme tanssin. Siitäkös Sarkozy ja Merkel intoutuivat: ryntäsivät luoksemme hyppyyn mukaan. Kiersimme ohimo ohimoa vasten, kädet hartioille kiedottuina rinkiä välillä laulaa hoilottaen välillä vihellellen, sinne sun tänne. Välillä hihkaisimme välillä supisimme, sopotimme kuin (valtio?)salaisuuksia: supisupi zotzot zot ...

Pihaleikkejä ehdotin seuraavaksi: - TÖNTTERÖÄ! 'Mikä pihaleikki on saksaksi?' mietiskelin ja huutelin rohkeasti: - Gardenspiel, Hofspiele!

Väki aidan takana kävi kuumana, opekollegat katsoivat nyreissään menoamme, sukulaiset suu alaspäin, oppilaat riehuivat ja rähisivät. Selviä kurinpito-ongelmia kollegoilla, kademieltä sukulaisilla.

Kun punaviinit oli ruiskuteltu ja tarkoin maiskuteltu, lopetimme menon ja meiningin. Kentältä poistuessamme koulun takana keskustelimme Silvion, Nicolaksen ja Angelan kanssa kimpassa maailmanmenosta ja vaikutusvallastamme siihen; sitä harmittelimme kun Barack ei päässyt juhlahulinoihin mukaan.

Sitten tein ratkaisevan virheen, niin sanotun tyhmän kysymyksen, mikä sai arvoisat vieraat katsomaan nenänvartta pitkin ja häipymään kolmisin nurkan taakse.

Minun oli siirtyminen katsomoon, huvinpidosta kurinpitoon, tavallisten tallaajien joukkoon - ilkuttavaksi.

Kysymykseeni koettivat johtajat ensin vastailla, etteivät olisi mukaanottonierehdystään tarvinneet myöntää:

- Kulttuuri, ehdotti Merkel.

- Opetus, ehdotti Sarkozy.

- Pää, ehdotti Berlusconi.

"Nein. Non. NO." Torjuin tarjoukset.

Mitään ei enää ollut tehtävissä, mikään ehdotuksista ei mielestäni ollut oikea vastaus kysymykseen, jonka olin möläyttänyt vahingossa:

- Mikähän ministeri minä olen? 

"Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen ..." V.A.Koskenniemi

10 kommenttia

Turha kaupunkireissu

24.06.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, pahoinvointi, vapaa-aika

Puolilta päivin ei vielä ollut aavistustakaan iltapäivän kulusta: Kävisikö kaupungista tytön ja uuden television? Varaisiko netistä matkan? Tekisikö tripin naapurikuntakaupunkiin ja tilaisi biopassin? Teroittaisiko moottorisahan vai viilaisiko kynsiä?

Itiskoiden takia moottorisaha jäi teroittamatta. Passintiluumatkalle ei viitsinyt lähteä, koska sormenjälkipassi olisi vasta ensi viikolla jakelussa ja koska sormenpääkuvapassin sijasta joutuisi ottamaan pelkän pääkuvapassin, joka taas olisi melko rumaa katsottavaa kaikille osapuolille. Siispä kunnon kaupunkiin kunnon tyttöä ja kunnon televisioa hakemaan! Viissatasella lupasi mainos 42-tuumaisen plasmaisen.

Kuvaruutu  oli kuitenkin kova, plasmaisen hinta oli rasvainen tonni. MUTTA MITKÄ OMINAISUUDET!

- LCD. 42". Digiviritin. HD-viritin. HDMI-liitin 2 x. Energy saving. Full HD Resuluutio, aloitti asiantunteva myyjä hyvin ymmärtäväisesti ja ystävällisesti. Jatkoi kohta, mutta SP sulki korvansa ja kuiskasi vaimolleen: - Lähetään pois. Mennään Ruotsiin, ymmärretään enemmän ja kieltä paremmin.

- Oisin vaan halunnut television kotiin kun entinen kuva väpättää, alahuuli väpättäen kertoi SP myyjälle, nyt vaimon selän takaa, ja katsoi anovasti. - Eikö ole Kaiseria? Semmosta josta näkyisi ykkönen ja kakkonen. Mainostelevisio sais olla näkymättä ja muut kanavat. Mustavalko-ominaisuus olisi hyvä. 21" passeli.

Siitäkös alkoi kilpalaulanta:

• Full HD resuluutio.
• 100 Hz Motion Plus.
• Ultra Clear Panel.
• USB.
• JPeg kuvat.
• mpeg videot.
• DLNA

SP perääntyi ulko-ovelle päivitellen myyjien päivitettyä tietomäärää. Vaimo tuntui anteeksi pyydellen selittävän: "Tullaan syksyllä uudel..."

- En mie vielä lähe, kieltäytyi tyttö kaiken kukkuraksi, - tulen huomenna linja-autossa.

EI tyttöä, ei telkkua, ei passia, ei ...

Että semmoinen kaupunkikeikka tänä kesänä, viime kesänä se katsastus, toissa kesänä darra ja keskari.

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/07/25/365-264-40-669-e-auton-katsastus/

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/07/28/auto-kaikilla-herkuilla/

 http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2007/07/19/kahden-keikka-darra-keskarilla-28vk/



  :( :( :( :(

(ps vissiin olisi SP:n viisainta kartella kaupunkipaikkoja, eikä työntää päänuppiaan varsinkaan suurkaupunkiloihin, minne nokka näyttää näyttävän uhkaavasti - nyt Tukholmaan päin; eipähän SP:kään passitta sen pitemmälle pötkiskelisikään. Vi ska träffas snart. ;) )

"Turhaa, aivan turhaa
On jälkiänsä käydä seuraamaan
Turhaan, aivan turhaan
Se mitä etsii enää ei oo ennallaan" Joel Halikainen

    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

4 kommenttia

Ei ummikoille

21.06.2009 - 12:59 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN

Juhannuksen jälkeisen sunnuntain kunniaksi kääntyy esille sivu, mistä Pitäjän pienempiä on jäljellä tasan sata sivua, kuukauden urkko. Päivävauhdiksi lasken kolme sivua, Volteria lukiessa parhaimmillan, jotta tekstinautinto olisi ylimmillään.

Ylistalon hurjien Esojen jälkeen poiketaan Alastalossa, missä suutari Solenius, vanhapoika seitenkymppinen, loukossaan sujauttaa saippuaan naskalin ja pujottaa nahkaan, vetelee pikilankaa, kiristelee saumaa, ja anturaa naputellessa ajattelee tiedot tolkulleen: - Sillä Salomonillakin yksin oli kolmesataa vaimoa ja seitsemänsataa jalkavaimoa, niin ettei jokaiselle miespuolelle saattanut vaimonpuolta riittää.

Yksinpä hänkin sai kuormansa kantaa. Vaan aurinkotytti, tuo hullu hulluttaja, lämmitti häntäkin, vaikka niin paljon muistamista ja tietämistä sillä oli: - Minun nurkkaan se joka talossa löytää! Ihan siinä syysauringon valossa koko verstaspöytäkin villiintyy ...

Ja tässä tulee, taas kerran, esille kirjailija Kilven yksi iki-ihanuuksista: luo luomatonta, antaa hengettömälle hengen, esineille elävän mielen.

(Montako kertaa minäkin talven pakkaspäivinä liiteristä uunipuita noukkiessani olen ollut kuin vapahtaja ja pelastanut kylmyyttä ääneen valittavien halkojen, puhuvien puiden joukosta, muutaman onnellisen klapin kantotelineeseen ja lämpimään, ja surren liiteriin jäävien puolesta sulkenut oven ja kuunnellut jälkeen jääneiden uikutusta.)

Tämä se on sitä realismia, hengen hedelmää, josta nauttii ja jonka kaltaisen kunnanmiehet, nuo ummikot, kokouksissaan kieltävät.

Näin nopeasti ja useinkin syrjäpoluille päästää Kilpi: antaa ajatuksille, tunteille ravintoa, kuljettamatta juonta sen kummemmin eteenpäin. Avartaapa näkymää enemmän sivuille kuin eteen- tai taaksepäin. Panoraaman levittää.

No ota tuosta tai tästä selvä!

Joka tapauksessa Kilpi on suomalaisen sanakulttuurin aarreaitta: joka kuopaisulla tarttuu kuokkaan 'peruna'. Juonen perässä juoksijat älkööt vaivautuko! Tai jos vaivautuvat, aloittakoot sitten Kilpensä Pitäjän pienemmistä, sillä siinä on sitä aikaisemmin mainittua äksöniäkin, jota 'nykyajan turhat vaativat' niinkuin vääristettyä lestiä saappaisiinsa konttakätiseltä suutari-Soleniukselta.

"Tunsikos enää omia siivoja naskaleitaan? Sylkivät kilpaa riemua kärjistään ikäänkuin eivät ikinä olisi karvasta nahkaa maistaneet! Ja pikikimpale nahanpalasellaan, pitikö senkin vanhanpiian vielä tulla irstaaksi: koreili ja kiilteli aivan syntisesti, minkä sitkas pinta suinkin kerkesi ja mahtui räiskymään!" Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

8 kommenttia

Viimeinen humppa?

20.06.2009 - 11:45 | hikkaj | merkinnät, nokkeluus, hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, uutiset

.
.

.

Kotiseutu-Uutiset 18.6.09

Älkää juhannuksena hukkuko, vaan menkää seuraavana viikonloppuna Liperiin humppaamaan - ja sitten vasta!

Tukijoita ja saattajia riittää ... lääkäreistä hautaajiin.

HAUSKAA JUHANNUSTA!
ps  aiheesta enemmän, jolloin luulin kirjoittaneeni mielikuvitusaineen: http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/06/05/ilman-taloudellista-tappiota-tai-ruumisarkkuhumppa/

"Mä lehden luin,

aamulla jo huomasin on uutispäivä parempi

kuin pitkiin aikoihin..."

Four Cats: http://www.youtube.com/watch?v=JxMxuwgjGkM

Eläkeläiset: http://www.youtube.com/watch?v=5XyEk-g9rW0

9 kommenttia

Eke tapas karhun

18.06.2009 - 12:30 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!

"Sika ol sairas. Isäntä haki elukkalääkärilta pirtua. Seuraavana päivänä ol sika sairas, ja isäntä. - Liekö ollu sama isäntä jonka luo tul polliisi velekoja perimään. 'Ei oo rahhoo', ol isäntä huokaillu. 'Onhan siula tuo sika', ol polliisi siihen. 'Vuan eipä silläkää oo rah...' "

Siihen hättään repäistiin ovi auki ja kynnyksellä seisoi melko valkonaamainen henkilö. Tarkemmin kun katseli ja ääntä kuunteli niin tunnisti, mutta jutut olivat kummat.

- Se män niin jotta risukko rutis ja pehkot heilu siitä tien yli potalsi enhän mie onneton ennättäny enkä uskonu jotta:KARHU! EKE NÄKI KARHUKONTION! Semmonen pörrikkä ol ja männä viuhto sinne pusikkoon. Vain ollapa hyvä jotta Eke KERRAN ELÄMÄSSÄÄN NÄKI KARHUN. Ei karhuu pelätä tarvihe. Sehän tuo pötki pakkoon ja pelekäs enkä mie. Sehän se karkuun vito enkä mie.

Supikoiraksi, metsäsiaksi, mäyräks ties'mikskä yritti Veke Eken karhun vängätä väkisin.

 - Ei ollu kun olla karhu. Harminpala kun ei kamera ollu matkassa! Mie vappaalla lasettelin niin vissiin se ei iäntä kuullu. Et sie nähny kun uamula pyörälä tulit?

- Onneks en nähny, vastasin ja vapisin.

- Ettei vuan se viimeviikkonen kumpsu vielä vaikuttas. Se jossa kypäräs halakasit? yritti Veke.

Jotenkin koko purkutalkooporukka epäili karhun näkemistä, vaikka oli tästä rannan reunasta karhun marjapökäleitä joinain vuosina löytynyt.

- Eiköhän kiivetä katolle niin saahaan välikatto alas ja karhuntaljat muovin alle, päästään hirsiä longottelemaan, suunnitteli Veke.

- EI. Nyt lähetään ottamaan miehestä mitta ja nallesta vainu! määräsi Mats. - Jos ois karhukoira mukana paineltas perään.

- Sitä miehii jotta perrään vuan! huokui Eikka.

Vajaa viittä tuumaa töppösen leveyttä näytti mitta.

- Vai mehtäsiaks väitti hän! M-e-h-t-ä-s-i-a-k-s. Pirulauta! taputtaa röyhisteli Eikka rintaansa, ääntä mataloittaen karhuna murahteli.

"Mehtäsiaks ja mäyräks" siunaili Eikka katolla sorkkarauta kourassa pitkin päivää.

 

"Niinpä taisteltiin kunnes viimein karhenaamainen otso makasi rauhallisena. Mutta veljekset, ehdittyään iloisesti kotiansa taakkanensa, voitelivat haavojansa lääkkeellä, joka oli rakennettu viinasta, suolasta, kruudista ja tulikivijauhoista. Sillä he voitelivat haavojansa ja pyyhkäisivät keltaruskeata tervaa päälle." A.Kivi

 

2 kommenttia

Epäonnistunut nimmareidenkerääjä

16.06.2009 - 08:17 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, vapaa-aika

.

.

Arvovieraita minulla.

Piippolan Pentti tuli kylään olemaan.

Oulun kirja-antikvariaatti lähetti, pyynnöstä, kuusieuroisella Eino Kaupisen Pentti Haanpää 1 vuodelta 1966. Käsittelyssä on kirjailijan elämän ensimmäinen kvartaali; toinenhan jäi pari viikkoa vajaaksi.

Kahvit keitin ja kahvipöydässä turistiin kaikenlaista.

Kevyemmästä päästä aloiteltiin. Keräilyharrastuksesta kyselin - Pentti oli näet ryhtynyt muotiin tullutta nimikirjoitusten keräämistä harrastamaan, nimmareita jahtaamaan.

- Tulos tosin jäi laihaksi. Vain kaksi nimmaria kertyi vihkoon: oma ja Olli-veljen.

 

22 kommenttia

Ryyppyvaroitus kesälomalaisille!

12.06.2009 - 11:47 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika

. 

.

"Ellen minä ole juoppo, olen kuitenkin kova juomaan" tunnustaa Jopi Herneinen Haanpäässään Isäntä ja isäntien varjo.

Haanpäätä ei juuri voi toisten jäljittelemisestä syyttää, sen verran omaperäistä, persoonallisen uljasta tekstiä hän kirjoitteli koko uransa ajan.

Pentti Haanpään kirjeet on Vesa Karosen ja Esko Viirretin kokoama ja niputtama kirjanmurikka, jota pidellessä peukalot vääntyvät ja sormet venähtävät (ei ihme jos koostamiseen on tarvittu vähintään kahden miehen voima :)). Ensimmäinen kirje on päivätty 1.4.1921, jolloin 15-vuotias Pentti-poika täytti lasten- ja nuortenlehti Pääskysen palstoja nimimerkillä Jousi. Kotiväelle viimeinen, vaimo-Ailille ja tytär-Elsalle, kuolinsyksyn lähestyessä 23.8.1955 Helsingistä lähettämä kortti:

 "... Eilen istuttiin kongressin avajaisissa ja monenlaista olentoa siellä näki ..."

Vaan mitäs mitäs!

Yksi apinoiti/plagiointivirke se löytyy Pentiltäkin, hyvin haanpääläinen tosin, omakohtainenkin. Nimittäin Robert Sheriffin Matkan pää -sotaromaanissa, josta Haanpää piti, alkoholisoituva upseeri tunnustaa ryyppyjuttunsa näin:

"Ei hän ole juoppo - ainoastaan kova juomaan."

6 kommenttia

Erotaan ja erotellaan

11.06.2009 - 11:42 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!

.

    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

.

- Eipä paljon politiikka kiinnosta! kuohahtaa SP verannolla Uutisia kuunnellessaan ja itikoita läiskiessään.

Kävi kuitenkin EU-vaalikopissa vetämässä numeron, kolme peräti. Oma ehdokas sai vaivaiset kaksi ääntä tästä kunnasta, Penteleen pitäjästä.

- Kukahan oli se toinen torvelo? pähkäilee uteliaisuuttaan. - Olisi hauska tavata, hymähtää.

Yksikseen puhuu SP; kukapa häntä kesällä vapaaehtoisesti kuuntelisi - koulukin kiinni ja oppilaat laitumilla. Puhuu uutistenlukijan kanssa kilpaa!

- Vai on Vasemmistoliiton Martti 'Tukka laineille ja parta siklassa' Korhonen eronnut. Se liitto ei Ärhinmäestä parane ennen kun ne änkyrät...

Änkyrät-sanan kohdalla älyää pitää tauon, itsetutkiskelee.

Onpa onpa äreyksissään SP. Eto asian tautta!

- Siinä puolueessa ei herrasmiehet pärjää. Andersson sairastui jazzaamaan ja Siimes suivaantui kun Tennilä-Seppänen syytti, ettei Suvi-Annessa ole punaista muualla kuin kynsissä.

Radiolle purppasee, kun ei ole niitä oppilaita keille.

Itikoita tappaanylkee, oikein uhallaan siipiä nyppii, jalkoja irti erottelee, eikä huomaa paratiisia ympärillään, kultasiipeä kaiteen päällä.

"Meitä ei kukaan saa koskaan erottaa,

ikuinen tämä liittomme on." = U.Mononen =

"We are not no-one must never dismiss,

eternal alliance this is." = H.Kaannoskone 

    

4 kommenttia

Mitro ja Liisa

10.06.2009 - 12:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, rakkaus, Politiikka, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, LENNU, kertakäyttökamaa, voe mahoton!

.

- Ne ol siinä Laten uamusoussa.

- Niin kutka?

- Se Mitro ja Liisa, Karhuvuaran kyntösissä, se mistä eilen laiton tiettoo siitä kahtomisesta.

- Ai niistä uusista EU-parlamentaarikoista?

- Niistäpä niistä. Se Liisa tuhahtel kun parassii siili ja kahto Miitroo niinkun halapoo makkarroo!

- Jospa se siltä näytti. Anteeksi. Ei sillä ollut enää yllä papinkaapua?

- Sillä ol piälä toppatakki, sielä sisälä tutiossa.

- Äläs nyt! Kesällä?

- Ol se hihat leikata napsauttanu irti.

- Jospa se Liisa sen takia?

- Aika pyöree poika se on muutennii. Maha röllötti ja piä pyöräkkänä kahteli mualimmoo, ja nuama loisti kun se anto lausunnon jotta nyt Rysselin matka mittää: hiän koko ajan valamentautuu sille viimesele matkale. Hyvin näkkyy tankanneen no hei ja kuulemmiin!

Eihän se Lennu aiemmin ole soitoillaan häirinnyt, jurrissa vielä; mistä lie numeron onkinut.

"Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kisälliä. Mutta kisälli kikatteli, kakatteli ja kukatteli, ja Matti riemuitsi kulun kiivaudesta. Ei ollut kisälli vielä ennen mielestään niin hupaiseen mieheen yhtynyt."  Juhani Aho, 1884: Rautatie

10 kommenttia

Liisa ja Mitro

09.06.2009 - 11:31 | hikkaj | merkinnät, rakkaus, uutiset, Politiikka, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, vapaa-aika, LENNU, kertakäyttökamaa, voe mahoton!

.

.

.

Lennu mailaa taas:

"Näitkös eilisaamuna telkkarista Liisan sen Jaakonsaaren nyrpeän ilmeen meppitoveri Mitroa kuunnellessaan! 

Näytti että siinäpä eripari kengät samoissa jaloissa. 

                         tuus Lennu"

No eipä tullu katottua aamulla telkkaria, ikään kuin ei olis muuta tekemistä aamuisin, varsinkaan kesäaamuna - herranenaika ja anna mun kaikki kestää...

ps ottaisivat Jarista ja Virpistä mallia. Vai sanoisiko mullinmallia...

    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

7 kommenttia

"Tänä iltana: - Katri Helena!"

08.06.2009 - 14:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, ESITYKSET

 

 - Jospa siitä sittenkään ei vielä ole.

- Hyvää kannattaa odottaa.

- Mutta kun soittajatkaan eivät tule.

- Kamat on - tulee ne.

Kello on 19.05 vuolaan virran rannalla lauantai-iltana. Yleisöä sali neljännestä vaille täysi. Risto-Matti Ratiakin ja Rita Tainola, joten perästä kuuluu. Dramaattisen mustaverhoinen on stage.

Verho heilahtaa. Alkamassa parituntinen huumaava pitkä marssi. Seitsemän miestä hakeutuu soitinpaikoilleen. Hopeanhohtoisissa housuissaan kävelee nainen näyttämöllä. Yleisö taputtaa. Nainen asettuu laitimmaisen mikrofonin taakse. Ei. Ei ole Katri. Viulun ottaa.

On alun aika, on valon aika: mustat verhot välkkyvät sadoin ledein.

Musiikki on räjähtänyt käyntiin. Nyt näkyy ja kuuluu!

"Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään
Anna mulle aamurusko, anna usko elämään
Anna mulle rohkeutta että jaksan huomiseen
Anna edes vähän rakkautta tähän yksinäiseen sydämeen

Miksi taivas on öisin musta, miksi valoa en mä nää
Sydän täynnä on kaipausta, liekki polttaa mun elämää..."

Väristelee ihoa. Pala nousee kurkkuun. Raapii selkäpiitä. Tuntuu luissa ja ytimissä. Ja mitä vielä vanhaa ... kananlihalla ollaan.

Siis sittenkin Hän on palannut - yliajettuna jälleen kerran. Hän kestää kaiken: menetyksen, menestyksen. Kaikkien katseissa, hajoamatta, ymmärrystä äänessään.

Sanovat että oman lapsen kuolema on kuolemista pahinta minkä kokea voi, täytyy olla kun oma liha kuolee ja sielusta puolet katoaa. Mutta tuskallista on myös isän kuolema, lapsena koettu.

”Sua rakastan. Sua odotan.
Mä rakastan sua niin kuin tuli puuta rakastaa:
se polttaa ja se valaisee, luo tuhkaa hehkuvaa..."

Tai niin kuin aamu iltaa, tähdet yötä. Siihen sulaa lopullisesti. Niin totta. Sumuverho peittää silmät, huurettaa lasit. Pyyhityttää kyyneleet.

Pakko on kertoa kesken kaiken itselleen vitsi tai oikeastaan nostaa silmiin pala parhaista elämässä: - Pyyhkimmään! huutaa oma poika pylly paljaana ja Ben Jonson -asennossa könöttää lattialla sininen potta takanaan.

Noin selviää Katristaan, alkupotpurista eteenpäin, katselija. Jarruttamalla. Sielun syövereihin joutumatta.

"Mä rakastan sua niin kuin meri rantaa rakastaa: se hyväilee, se ärjyy, vaahto ilmaan loiskahtaa…
Sua rakastan. Ainiaan.” 
 

 
http://www.iltalehti.fi/viihde/200906089728634_vi.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200906099738021_uu.shtml

7 kommenttia

Äksöniäkin

06.06.2009 - 14:50 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN

.

.

Iso-Esan, jonka 'nenä roikkuu naamassa pitkänä kuin isoviisari kellotaulussa', poika-Esa, joka jo 'vaiva syntyessä ja kiusa elämänijäksi', Alastalon muorilta naamapesun eli luutahieronnan saatuaan ei niele merimiesten pilkan kimiä ja riekua, vaan nostaa syöntäajaksi Hosu-Kallen, miehenkimpaleen, makouumilta tammikoukkuun roikkumaan, missä sitten roikultansa Hosu-Kalle anturat ilmassa avunkäden oijennusta odottelee.

Isä-Esa käy kaapilla hevoshäpeissään ja siemaisee lehmänlääkkeen suun toroilla viimeistä tipan välkettä myöten; siitäkös oma emäntä äläkän nostaa ja latelee värssyn jos toisenkin lakievangeliumistaan.

Pitäjän pienemmissä on varsinainen äksön meneillään. Toimintaelokuvan ainekset parhaasta päästä.

Tästä neljännentoista luvun seutuvilta äkkilukija voisi Kilpensä aloittaa - mene ja tiedä innostuisi enemmänkin sivuja kääntelemään.

Vaikka naurunhölä minultakin pääsee ja hyväksyvä mutinanmanna huulilla höplöttää, niin silti mieluummin paneudun hartain mielin vaikkapa kirkkomatkan soutuun, Kilven näennäiseen tapahtumattomuuteen - antaa rennejen ja artojen hoitaa vilske ja vilinä ulottumattomissani.

On tämä Kilven Volter varsinainen sanakaivos. Tuntuu että hänellä on hallussaan kaikki ne suomen kielen miljoona sanaa ja yksi päälle.

Toppuutella täytyy: vauhtia on pidetty neljän päiväsivun verran (120 s : 42 d). Jarrutella pitää, muuten menee hotkon kulkutukseksi eikä nautinto niin syvä. Enää 160 sivua tätä jälkiruokaherkkua jäljellä, ja koulun alkuun pitäisi piisata ennen kuin saattaa kolmanteen Kilpeen, itseensä Alastalon saliin istuutua. Niin olen sen räknännyt, kalorit tarkoin laskenut. Tipoittain, tipoittain maistuu makeammalta, ettei ahmia hotkisi ja yllättäen käsillä olisikin viimeinen herunhelmi.

"Kyllä tämän talon miesväessä mojoa on, sen minä olen aina sanonut ja joka paikassa, vaikka pellot ovatkin laihat kuin köyhän kappelin lukkari tai oravan kinttu kevättalvella!" Volter Kilpi, 1934: Pitäjän pienempiä

    sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    
ps tänään sopivasti aiheeseen sopivat nimpparit:  Lauantai 6.6.2009 Nimipäivä: Kustaa, Kyösti, Kustavi 

4 kommenttia

Ilman taloudellista tappiota, tai Ruumisarkkuhumppa

05.06.2009 - 09:59 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!

ihan kuinka vain haluatte otsikon kuuluvan, joka tapauksessa liikutaan, jälleen, hyvänmaun rajoilla - olkaa hyvät! tai pahat!

     

Edellisellä jysäytysreissullaan oli SP lukenut Haanpään Kenttää ja kasarmia, nyt oli siirtynyt oikopäätä Kafkan novelleihin. Kafkasta luki Keisarin viestiä ja Vanhaa lehteä; koirakertomuksen hän, talvella sattuneesta syystä, sivuutti, ei vilkaissutkaan hurtan tutkimuksiin.

Oli miten oli, luki mitä luki, joka tapauksessa taas työnnettiin holkki kämmenselän suoneen ja aloitettiin letkuruokinta kohtapian suoritettavaa sydämenjysäytyspysäytystä silmällä pitäen. Kardioversioksi sitä kutsuvat tuolla pääkallojen paikalla.

- Diapamia? tarjosi hoitaja.

- Ei kiitos. Hilpeätähän tämä ilmankin, torjui SP. - Jos Karjalaisen sais, saman asian ajaisi. Jos vaikka Luakkosen kuvan näkis. Rauhottas kummasti.

Verhon takana sen sijaan kuulosti olevan jo selvä peli.

- Tasaisen tappavaan tahtiin lyö, tuntui harjoittelijahoitaja kehuvan vanhemman miehen, kimppakyytiläisen sydämen toimintaa.

Mieshän, tämä kimppakyytiläinen, vasta oli kertonut kammoavansa koko laitosta! Lienee vajonnut syvälle depressioon ja kaivautunut viltin uumeniin, koska ei kehuihin vastannut. SP oli purkkiin jäänyttä diapamiansa hamuamassa ja tarjoamassa verhon alitse.

- Niin, enminä sitä tässä nyt tarkoittanut, korjaili harjoittelijahoitaja sanomisiaan.

Sitten verhonaapuria kärräsivät, kimpassa, ovet paukkuen jysäytykseen, vaikka lie jo äskeinen hoitajan kehu flimmerin korjannut.

Jos ei olisikaan säikkykehu palauttanut sydäntä paikalleen eikä miestä olisi kyörätty sähköiskuun, olisi SP kokeillut nauruterapeutin taitojaan tähän hätään: oli näet juuri lukemaansa ilmoitusmainosta korjaillut, tapansa mukaan, kehitellyt kukkakaupan ja kahvilan yhteisilmoitusta kevätriehasta pihatansseineen aika pitkälle mieleisekseen ihan kuulutuksen kanssa:

- Ja seuraavana vuorossa, arvoisa yleisö, Ruumisarkkuhumppa, olkaa hyvä!

Vaikka ehkä kuulutus olisi siinä tapuaksessa liika pitkälle luiskahtanut, liikaa, makaaberisti jopa, korostanut kukkakaupan hautaustoimistoliikepuolta. (Sivumennen sanottuna: Hitto että SP:tä otti pattiin ja ehti jo harmittamaan sekin ettei hän näillä taidoilla ollut lukenut itseään copywriteriksi vaan pelkäksi kansakoulunopettajaksi.)

Kohtapa naapurinmiestä jo raijattiin takaisin, ja oli SP:n itsensä aika lähteä muilutukseen. Jarrut irrotettiin petin pyöristä ja pääpuoli laskettiin ala-asentoon sekä turvavyö kiinnitettiin masukan ympärille, kai karkumatkaa peläten. Ja taas vilisivät kattopaneelin reiät kun miestä töytyytettiin pitkin eteisen käytäviä rytmihäiriöä korjaavaan kammioon.

Ja koska oli loma-aika niin kenellekään ei koitunut taloudellista tappiota tästä sairaalassa makaamisesta. Työnantajankin oli oltava kerrankin tyytyväinen SP:n ajoitukseen ja toimintaan.  

4 kommenttia

Maasai-mies Lahdesta (kok)

03.06.2009 - 15:37 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, Politiikka, KIRJALLISUUS, URHEILU, pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi

Nyt kyllä on kerrottava oikeasta mustasta miehestä, joka on selvinnyt

• leijonasta
• myrkkynuolista
• turistista juoksijaksi
• rahattomuudesta
• nälästä
• loukkaantumisista
• kodittomuudesta
• juopottelusta
• sairauksista
• metroöistä

”Voi perkele, Wilson. Kyllä sinä osaat sotkea kaikki asiasi”, kuuluu ympäristön moiteryöppy aina silloin tällöin.

Vaan monesta liemestä selviää kun menettelee niin kuin radalla loppusuoralla: ’pistin silmämunat kiinni ja rautahampaat ulos’.

Niin Kirwahan se, tämä maasai-heimon mies, Suomen edustusjuoksija, jota on lysti lukea, ja kuunnella yltiöpositiivisen miehen kipeästikin polveilevaa elämänjuoksutarinaa. Savimajasta maailmalle.

Missä Wilson, siellä problem tai ainakin Tapahtuma.

Kuussa ei sentään ole vielä käynyt, mutta Lahden kaupunginvaltuustossa kuulemma istuu tämä maasai-mies - kokoomuslaisena!

Onpahan olemassa edes yksi inhimillinen kokoomuslainen, ai niin Hela on toinen ...  

"Kun juoksin 800 metriä, sanoin joka askeleella: "isä, isä, isä", ja voitin helposti. Omistin kultamitalin isälleni. Mutta 400 metriä oli kovempi haaste. Ajattelin vain Rosa-mummoa. Ennen lähtöä selostaja kuulutti: "Wilson Kirwa, Suomen leijona."  Joku huusi katsomosta: "Wilson Kirwa on perseestä."

Katsoin sivulle ja näin huutajan: hän oli sama kaveri, jolle olin antanut kyydin autollani Joensuuhun."

Saure, 2006: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä

8 kommenttia

Kesäloman aloittajaiset

01.06.2009 - 14:58 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika

SP:n PK 30-31.5.-09        

Sulattoman Päällikön viikonlopun päiväkirja

la   "ensimmäisen kerran urani aikana en tunne haikeutta en iloa koulutyön päättyessä todistuksia jakaessa - uuvuttavan pitkä taistelu on taas käyty koulun säilymisestä, jo toisena keväänä peräkkäin, ja syönyt miehen.

'tarpeeton koulu, tarpeeton työ' ajatellevat päättäjät.

turhuus tarttuu: sama taas edessä kolmantena keväänä.

kai ne eivät sitten piittaa pisaraakaan työntekijöidensä jaksamisesta. onneksi kylänväellä on poveria.

VillaSukan laiturin ruohikko upottaa - jonkin eläimen käytävä kivien väliköissä? lapioin mullat pois, parimetrinen uppotukki mahtuu hyvinkin kyljelleen; multaan puun piiloon.

latjaan rutikuivia koivuhalkoja peräkärrin kukkuralleen."

su   "herään ennen kuutta. hellepäivä puhkeamassa.

tartun tulevan lukuvuoden työsuunnitelmaan - joskus hyvinä aikoina, ennen lamaa, ennen sotia, sen on voinut laatia jo marraskuussa.

päivemmällä tauotan sen verran että voimme kulkea rannanlenkin. kaksi kyytä näemme - toinen on litistynyt renkaan alla, toisen, elävän, päälle olen astumaisillani.

venesatamassa kirkkoherra pysäyttää autonsa. papilla on liperit kaulassa.

- töistä tulossa?

- alttari on minulle kuin juoksu sinulle: valon hetki ja vapautuminen toisenlaiseen maailmaan.

loppuliturgiaksi pidämme pienet pakolliset purnajaiset.

kirsikat ja tuomi kukkivat paratiisissa, omenapuutkin, ja luumut, jo näin varhain. pihlaja ja sireeni aloittelevat vasta, ikään kuin kainostellen.

pihamaa lemmikkejä täys."

"Ah, herra Frans, nyt franseesin sun kanssasi mä tanssisin. Untuvaiseen kaninkarvaan, pitkään hienoon silkkikorvaan painan huulet, kuiskaan: - Ah, herra Frans, ah lemmikki."

Lena Anderson: Maijan aakkoset

         sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi    

12 kommenttia