Talkkari
raapi maata ja päätä
30.04.2009
- 18:00 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä,
pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!
-
Niitäkö koiranpaskoja sie kärräät? uteli SP talkkarilta, joka vapunaaton puhteeksi Ilovaaran
koulun tienhaarassa haravoi.
- Tätä tavaraa piisaa, myönteli talkkari yskän ymmärtäen.
- Nyt raavit maata ja kohta päätä.
- Tätä tavaraa piisaa, myönteli talkkari yskän ymmärtäen.
- Nyt raavit maata ja kohta päätä.
Sitten
vasta huomennettiin ja rupateltiin asiaa.
-
Mitäs sanot noista? sanoi
SP ja paiskasi avainnipun kottikärreihin.
Hymy
levisi talkkarin kasvoille, vaikka järkyttyäkin olisi voinut.
Ennen pääsiäistä oli avainnippu mystisesti hävinnyt johtajan pöydältä Pömpelistä ja kissoin koirain kanssa sitä oli viikkosotalla etsitty. Tuossa killottivat nyt avaimet, yleisavaimesta kaappien avaimiin.
Ennen pääsiäistä oli avainnippu mystisesti hävinnyt johtajan pöydältä Pömpelistä ja kissoin koirain kanssa sitä oli viikkosotalla etsitty. Tuossa killottivat nyt avaimet, yleisavaimesta kaappien avaimiin.
-
Suat lyyvvä lävväyttee yhtä ronskisti kuin Valujev, lupasi SP talkkarille
naamaansa esitellen.
Ei rauhanmies
lyönyt, ei. Nosti nipun kärristä ja myheksi: - Miehän sanoin jotta vielä ne
löytyy.
-
Siinnon vappuhuikaa kylliksi, jatkoi SP.
- Eiköhän tällä seuraavaan vappuun selevitä, riemuitsi talkkari ja kilisteli avainnippua ilmassa.
- Ei voro vieny!
- Enpä sitä tällä kylällä uskonu hetkeäkään, sanoi talkkari.
- Eiköhän tällä seuraavaan vappuun selevitä, riemuitsi talkkari ja kilisteli avainnippua ilmassa.
- Ei voro vieny!
- Enpä sitä tällä kylällä uskonu hetkeäkään, sanoi talkkari.
Pömpelin
pöydältä oli nippu kadonnut, pahvin päältä, jossa luki: "Pitkä on
yleisavain. Muut ovat muita." Lomalle lähtiessään oli siihen
laittanut, nipun ja lapun.
-
No jos et kerta lyö niin anteeksi suonet ne kymmenet turhat etsimistunnit?
Lempille saat kiitokset laittaa. Jos ei Lempi ois hävinny, ois avaimet hukassa
yhä.
Talkkarin
ilmeessä oli nyt hämmästystä enemmän kuin kysymystä.
-
Aamulla läksin Lempiä haeskelemaan. Aukasin avainkaapin jotten itekin
ulosjäisi. Tuijotin kaapin nurkkaa ja ...
- Siellä olivat?
- Oikein arvattu. Siellä olivat, saaterit, en paremmin sano. Vaan anteeksiko annat?
- Toinna paljon johtajalle pöyhistellä, oothan tuota nähny. Anteeksi on annettu ja isot rahat siästetty. Tässä ripukassa kun on noihen rivitalojenkin avaimet.
- Siellä olivat?
- Oikein arvattu. Siellä olivat, saaterit, en paremmin sano. Vaan anteeksiko annat?
- Toinna paljon johtajalle pöyhistellä, oothan tuota nähny. Anteeksi on annettu ja isot rahat siästetty. Tässä ripukassa kun on noihen rivitalojenkin avaimet.
Pyöränsä
asetteli SP koivunrunkoa vasten ja vetäessään sateen varalta muovipussia
satulan päälle huuteli:
-
Kärreehän ne kakankikerot kompostiin, niin jouvut illaksi kahtelemmaan miestä jolla
vielä isompi kouru kuin sinulla. Sitä Valujevia.
- Toukokuussa loman alla se vasta kommauttaa, tavoitti talkkarin huojentunut ääni mäkeä nousevan avainasemassa olevan Sulaton Päällikön.
- Toukokuussa loman alla se vasta kommauttaa, tavoitti talkkarin huojentunut ääni mäkeä nousevan avainasemassa olevan Sulaton Päällikön.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Lempi
tuli ja meni - ja tuli!
29.04.2009
- 15:28 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä,
pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!
Punainen matto levitettiin Helsingin-junalle viikonloppuna. Ja kas, kas:
sieltä ystävämme, rakastettumme Lempi Makkonen saapui mustaan verkkokassiin
upotettuna. Tulihan se tyttökin siinä mukana.Elämän riemu oli rajaton. Paratiisin portit auki mennä ja tulla. Ja kyllähän se menikin. Ja tulikin.
Mutta eilisiltana ei enää tullutkaan, Lempi.
Tyttö oli lähtenyt ulkomaille, alankomaihin ties minne hollantiloihin, ja uskonut haltuumme Lempin, tuon ihanaisen kulkuskaulan, leikatun poikakissan.
Unohtuivat sivuun sanonnat: "Kissa on kissa - onhan noita uusia jos yksi häviää. Ottaa uuden harmaajuovikkaan. Ja taas on!" Hätä oli suuri ja parku hirmuinen, kun tuli iltahetki ja tuli sade ja tuli sumu ja hämärä. Ja sitten jo umpipimeä laskeutui paratiisiin. Eikä Lempiä näkynyt ei kuulunut vaikka kuinka kissiteltiin - vuoronperään verannolla rampattiin Lempukkaa huutelemaan. Mennyttä kalua oli Lempi.
Ilves ahminut? Eksynyt? Rautoihin jäänyt? Auton alle? Puuhun paennut ja pudonnut? Kaulansa katkaissut?
Puolen yön paikkeilla sammuiviimeinenkin toivo ja usko eloonjäännistä. Tuikun valossa rinnettä tutkittiin, ojanpohjat koluttiin ...
... Yritettiin unelle asettua, vilunväreet selkäpiitä raaviskeli. Ovi raollaan ulos asti. Josko yöllä ilmestyisi ihme tupaan. Nälkähän sillä raukalla ja se vilu.
Puoli kolmelta herätti hätä. Valo paloi eteisessä, verannolla pimeä yö valloillaan. Kaikki tyhjää täysi. Onneksi oli seurana Haanpää, Kilpi, Kirwa ja ketä noita olikaan - muttei kukaan Lempin veroisena. Ei ei, ei sinne päinkään.
Aamusella silmät tötteröllä pyörän polkimille kapusi ontto äijä polkemaan ihmettä kummaa kertomaan työpaikalle, joka vielä oli. Ja ai ai sitä lohdutuksen ja taputuksen määrää! Tiesivät monta tarinaa kertoa pikkuasiantuntijat, joilla joka toisella oma Lempinsä ja tieto: - Ota huomioon, on kevät! meijjänkin kissa oli kerran viisi yötä poissa yhtäsoittoa! Tuo nyt mitään: meidän kolli kuukauden! Meille tuli vasta talveksi takaisin.
-
Mutta kun leikattu Lempi! Eihän se semmoinen yleinen nainen!
-
Voi kuule, leikatulla kissallakin on tunteet. Vietti vie ja tuo. Usko ope pois
vain, ei Lempi mennyttä kalua ole.
-
Niinhän te sanotte, niinhän te sanotte, mutta mennyttä miestä se on!
Tuli
iltapäivä ja kotiinpoljenta tyhjään kotiin, autioon paratiisiin - ja vielä
vastatuuleen. Pihamaalle kurvasi pyörä ja pettynyt pyöräilijä, raavas mies,
kaikkitietävä SP, onneton.
Tyhjä pihamaa, tyhjä veranto ja tyhjä talo. Kaikki tyhjää täys.
Raotti vielä varmuuden vuoksi toistakin ovea, niin varmistuisi iäinen poissaolo...
Aukesi kevyesti oven lukko ja raottui ovi ja katse harhaili pihamaan yllä. Niinpä tietenkin: tyhjä kuin tyhjä.
Mutta mikä saapasvartta hieraisi? Mikä vilahti sisään? Ajatus? Ajatuksen vilahdus. Vaan kun kilisi kulkunenkin niin tutuntuntuisesti. Kohti ruokakuppia kulki viiruhäntä naukaisten mennessään.
Se oli Lempi. Oli se, ja on.
Tyhjä pihamaa, tyhjä veranto ja tyhjä talo. Kaikki tyhjää täys.
Raotti vielä varmuuden vuoksi toistakin ovea, niin varmistuisi iäinen poissaolo...
Aukesi kevyesti oven lukko ja raottui ovi ja katse harhaili pihamaan yllä. Niinpä tietenkin: tyhjä kuin tyhjä.
Mutta mikä saapasvartta hieraisi? Mikä vilahti sisään? Ajatus? Ajatuksen vilahdus. Vaan kun kilisi kulkunenkin niin tutuntuntuisesti. Kohti ruokakuppia kulki viiruhäntä naukaisten mennessään.
Se oli Lempi. Oli se, ja on.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Joskus
koulussa opetetaankin
28.04.2009
- 15:25 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, Työelämä,
KIRJALLISUUS, pahoinvointi, voe mahoton!, KILPI-Salama-LEHTONEN
Ilovaaran koulun oheistoimintana harjoitetaan, muun kiireen välissä,
opetustouhujakin.Tänään saimme selville että vuosi 313 on tärkeä vuosiluku ihmiskunnan historiassa: keisari Konstantinus julisti kansalle uskonnonvapauslain. Enää ei ollut vaarana leijonien raatelu eikä kitaan joutuminen.
Sittenpä sittemmin astuivat toiset leijonat kehiin, heimoveljemme hunnit, ja pistivät varsinaisen lätkämatsin käyntiin, saattoivat sekasortoon koko laajan Rooman valtakunnan. Vasta Ranskanmaalla, lie tuolloin jo aurinkokuningas asialla ollut, hunnilauma tuhottiin, tosin hunnijohtaja Attila säästyi ja sai pitää pari vuotta henkensä, kunnes onneton ukko meni naimisiin löytämänsä nuoren neitosen kanssa - ja kuinka ollakaan Attila laski kuihtuneet voimavaransa väärin. Kirjassa näet luki - 'luepas Samppa luokalle ääneen!':
"Pari vuotta taistelun jälkeen Attila vietti häitä nuoren burgundilaisprinsessan kanssa, mutta kuoli jo seuraavana yönä nuorikkonsa silmien edessä", luki Samppa.
- Ja
pystyasentoon haudattiin, paljasti SP kotvan kuluttua: - Mitäs
opimme tästä? Ja vastasi itse: - Elä sinä, Samppa, ota vanhana nuorta
akkaa.
Ja
koska muutenkin historia ja opetus on aina kytkettävä nykytodellisuuteen,
päätti SP opetustuokionsa niin että luokka valpastui:
-
Toissailtana joku teistä sattui katselemaan jääkiekko-MM-ottelua Kanada -
Unkari? Siinä oli jotain samaa kuin uskonvainoissa ja hunnien hurjasteluissa.
Kanadan lihaksikas hunnilauma pieksi pahanpäiväisesti hentoiset heimoveljemme
kepit tanassa ammuksena musta lätkä. Surutta ajoivat päin ja seinille mättivät
niin että pleksit rämisivät. Aikaa tosin oli käytössä vähäinen määrä, se
parituntinen, jotta pahemmilta vältyttäisiin. Vain yhdeltä madjaarilta lähti
taju, mutta päänsä taisi säilyttää ...
Siihen
paaruntaan soi kello ja lopetti tunnin kuin summeri pelin. Loppukaneetiksi ja
evääksi välitunnille rynniville oppilaille kommentoi opettajasetä
Tamina ja Apena hätäisesti perään:
-
Lie moinen käytös maailmalla sallittua, teille EI, ja muistakaa
välkällä pitää ainakin pää ylhäällä!
Siinä
sitten istua purppasi SP, tyhjentyneessä luokassaan papereita kokoillessaan
kokoili ajatuksiaan pää alhaalla päätään ravistellen:
kultivoitunutta, kultivoitunut on suurin harppauksin tämä ympäröivä yhteiskunta
...
Ei onneton huomannut ei havainnut että Momentum oli jo ollut ja mennyt ajat sitten.
Ei onneton huomannut ei havainnut että Momentum oli jo ollut ja mennyt ajat sitten.
"Isäntä sylkäisi
uuden paheksuvamman kerran, tällä kertaa aika läimäyksen ja ilman varoomisia ja
äkäisesti suoraan laattialle ja aivan vakunkamman viereen sekä potkaisi vakun
allansa runkuttavaan liikkeeseen: häntä äkötti se, kun piti olla kiukkuinen,
eikä saanut olla rauhassa ja laiskana..." Volter Kilpi, 1934:
Pitäjän pienemmät
Pitäjän
pienempiin päin
27.04.2009
- 17:07 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä,
KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN
.Sinne jäivät Kirkolle kirkkoon tuttavamme veisuulle; pohjaton ikävä jäi jäytämään Juuvanin vaaria, Agataa, ja ennen kaikkea Albertia eli nuorta Volteria itseään.
Vaan mepä jatkamme saaristovaellusta ja teemme tuttavuutta pitäjän vähempiin, Pitäjän pienempiin, jonka Kilpi oli kirjoittanut kolme vuotta kirkkomatkaa aiemmin.
Teemme aikataulun, otamme huomioon kesän, ja veikkaanpa jotenkin näin: sivuja kolmisensataa ja kun jokaisesta sanasta puristamme kaiken mehun, ovat pitäjän pienemmät luetut kahden sivun päivävauhdilla koulunalun särvessä syksyllä elosyyskuun vaihteessa.
Onpa ihanata kun on odotettavaa: monimuotoista ja monitasoista, täyteläistä koettavaa - mikäli 'tahot' sallivat moisen kokemuksen pitäjäläiselleen ...
"...milloin kämmenessä
kouran täysi silkkaa kultaa, milloin ainoana omaisuutena ja ruumiinpeittona
rikkinäinen, puukon haavojen viileksimä takki, joka sekin oli vedon voittona
toisen miehen hartioilta väkivoimin kiskottu." Volter Kilpi,
1934: Pitäjän pienempiä
Leikin loppu
26.04.2009
- 15:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN
http://www.bengtskar.com/kustavi/index3.htm.
.
Tänään aurinkosunnuntaina lumista pihamaata silmäillessä on aika pistää kirjankannet kiinni, neljän merellisen kuukauden ja yhden päivän päästä joulupäivän aloituksesta, hetkestä jolloin silmissä välähti ihastus ja mielessä ennen kokematon into ja innostus; jo ensi riveiltä - ´metsien liehtovat rannat ja niittyjen liepivät loitot' - olin varma, että sielu saa talviravintonsa tältä venereissulta, kirkkovenematkalta Kihlakunnan airoissa Kirkolle juhannuskirkkoon.
Mitään tämänkaltaista, kuin Kilpi, en uskonut, en edes kuvitellut, olevan olemassakaan.
-
Sanat ovat kuin savi, materia, muokattavissa, on Volter aikoinaan
mietiskellyt.
Sivu
sivun jälkeen näin on. Sanojen ylenpalttisuus, sanomisen syke perustapahtuman
verkkaisuuden täydellisenä vastakohtana. Siinäpä imua kerrakseen!
Vaan nyt vappuviikon sunnuntaina, ei auta, on jätettävä lautamies Lahdenperä vakaana kirkon penkkiin juhannussanaa kuulemaan, Isontalon Aatu ja Vihtoriina, talon piika nyt emännänveroisena, Vähäntalon Justiina ja Anders, miesparka turhuuden höyhenissään tuntien yhä nahoissaan kummanko suvusta on talo ja tila. Etupuolelle jäävät veisuulle myös Toistalon kapteeni, muhossa suin, ja kapteenska vierellään omat pojat Albert, Anton, Eerik ja Väinö.
Isosempaa väkeä ei enempää olekaan, tavallisempia isäntiä ainoastaan ja eivätkähän isontalolaiset eivätkä vähäntalolaisetkaan isosempaan väkeen oikeasti kuuluneet.
Muu Kihlakunnan soutuväki oli istuutunut sinne tänne penkeille tipoittain. Tuossa Härmälän Hermanni Juditinsa sivulla, tuossa Vainionperän Heikki nenäpiikintoro harhaviistolla Karoliinansa keralla hartaana, hetken hulluttelematta. Herras-Manta poskipakarat sileänpingolla. Silja, Milja ja Agata. Kiilin Miina. Lapsenpilkkuina Akut, Oskut, Vihtorit, Artturit. Heisala. Juuvanin vaarikin jo kirkkoon ehättäneenä järjestystöiltään, Munakarin Joakim, Vierniemen Jooseppi. Sillanniemen Mattikin Äärtalon penkinpäässä haurassilmin ryhtymässä minävaivaista mutisemaan. Vilkutanpa heille hyvästiksi.
Haasteenhurinat oli huristu kirkkotarhassa, nyt oli asettauduttu laupeuden tälliin ja siveiksi, mielenkauna kansiin suljettu sekä sydänpuskiain nyyttiin solmittu. Sopi täyttyä virrenveisuulla keskikesän kirkko.
Suljen kirkon etelänpuoleisen oven paukauttamatta ja lähden astelemaan vakain askelin kohtaamaan Pitäjän pienempiä - saaristolaisseikkailuun kohti uusia huomioita ja huomautuksia.
Vaan nyt vappuviikon sunnuntaina, ei auta, on jätettävä lautamies Lahdenperä vakaana kirkon penkkiin juhannussanaa kuulemaan, Isontalon Aatu ja Vihtoriina, talon piika nyt emännänveroisena, Vähäntalon Justiina ja Anders, miesparka turhuuden höyhenissään tuntien yhä nahoissaan kummanko suvusta on talo ja tila. Etupuolelle jäävät veisuulle myös Toistalon kapteeni, muhossa suin, ja kapteenska vierellään omat pojat Albert, Anton, Eerik ja Väinö.
Isosempaa väkeä ei enempää olekaan, tavallisempia isäntiä ainoastaan ja eivätkähän isontalolaiset eivätkä vähäntalolaisetkaan isosempaan väkeen oikeasti kuuluneet.
Muu Kihlakunnan soutuväki oli istuutunut sinne tänne penkeille tipoittain. Tuossa Härmälän Hermanni Juditinsa sivulla, tuossa Vainionperän Heikki nenäpiikintoro harhaviistolla Karoliinansa keralla hartaana, hetken hulluttelematta. Herras-Manta poskipakarat sileänpingolla. Silja, Milja ja Agata. Kiilin Miina. Lapsenpilkkuina Akut, Oskut, Vihtorit, Artturit. Heisala. Juuvanin vaarikin jo kirkkoon ehättäneenä järjestystöiltään, Munakarin Joakim, Vierniemen Jooseppi. Sillanniemen Mattikin Äärtalon penkinpäässä haurassilmin ryhtymässä minävaivaista mutisemaan. Vilkutanpa heille hyvästiksi.
Haasteenhurinat oli huristu kirkkotarhassa, nyt oli asettauduttu laupeuden tälliin ja siveiksi, mielenkauna kansiin suljettu sekä sydänpuskiain nyyttiin solmittu. Sopi täyttyä virrenveisuulla keskikesän kirkko.
Suljen kirkon etelänpuoleisen oven paukauttamatta ja lähden astelemaan vakain askelin kohtaamaan Pitäjän pienempiä - saaristolaisseikkailuun kohti uusia huomioita ja huomautuksia.
"Mikä maailmassa kuumemmin
ihanaa kuin koivun nuojuva latva huojuilla auringon hohdon. Mikä riemu
syttävämpi silmään ja heriin kuin päivänpäily kukkasen häilyillä polkutien
likillä tai ketojen kiilloilla puuntojen loitoissa, kummatkin kuin kultiin
viljatut, loitot ja lähit! Hurmako likistävä vai hurmako levittävä, kun ahti
karsina rintapoven samoin silmäyksin ahmiinsa ja huomiinsa taivaan katot,
sinisiintoihin katoavat, ja maan kätköt, vehreytensä vehmoa
kantavat!" Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
sipasepas
sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Mieluummin
koulussa
24.04.2009
- 14:00 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä,
pahoinvointi, vapaa-aika
Virahti pikkuisen pitkäksi tunti: vanhalle opettajalle tunti kun on vartti,
nuorelle opelle viisitoista minuuttia tunti - ikuisuudelta tuntuva.Nälkäisimmät olivat lähteneet luokasta ruokatunnille heti kellon soitua. Loppujen kanssa siirryimme myöhässä ruokalaan. Kentsu oli toki pitänyt huolen ja puolensa ja istunut jo kotvan aikaa syömäpuuhissa.
-
Tule ope miun pöytään! Niin höpötettään, ilahtui Kentsu nähdessään oman open, minut ankaran SP:n.
- Miks just mie? piti langennutta kunniaa kysellä.
- On rattosampaa syyvvä kun rupattelloo ja höpöttellöö.
- Miks just mie? piti langennutta kunniaa kysellä.
- On rattosampaa syyvvä kun rupattelloo ja höpöttellöö.
Ei
muuta kuin kasvikset lihapulleroiden sekaan lautaselle ja istumaan Kentsusen
viereen.
-
Otatko näkkärrii ope?
- Ja voita kukkuramitoin päälle?
- Niin tietennii. Ope, voita tää leipä!
- Iso mies, vitosluokkalainen vötkylä osaa jo ite!
- Ossoon, ossoon vuan en kehtois.
- Ja voita kukkuramitoin päälle?
- Niin tietennii. Ope, voita tää leipä!
- Iso mies, vitosluokkalainen vötkylä osaa jo ite!
- Ossoon, ossoon vuan en kehtois.
Sitten
taas syötiin niin että narske kuului, vaikka meteli ruokalassa oli yltynyt
desibelimittojen yli. Karjaisisko, että "OLOKEEPA IPANAT
HILJOO!" vai mättäisikö kylymänviileesti einettä
melussa kitaan? "Möliskööt", jupisi Sulaton Päällikkö
itsekseen. Jos karjahtaisi, menisi ruokahalu - itseltä ja muilta; näyttäisi
naurettavalta.
-
Mie halluisin isona koodaajaksi, ilmoittaa Kentsu.
- Et hevoshierojaksi?
- En. Joutus olemaan ulukohommissa.
- Sie mieluummin sisällä sisäsiistinä kuin kissa!
- Ois siistii olla koodaaja..., jatkaa Kentsu puntarointiaan ammatista, josta Sulattomalla ei ollut hajuakaan.
- Et hevoshierojaksi?
- En. Joutus olemaan ulukohommissa.
- Sie mieluummin sisällä sisäsiistinä kuin kissa!
- Ois siistii olla koodaaja..., jatkaa Kentsu puntarointiaan ammatista, josta Sulattomalla ei ollut hajuakaan.
-
Tehhäänpä Galluppi, vaihtaa
ope aihetta.
- Mikä se on ja mittee se tekköö. Se Kalluppi?
- Ei se tee mittää, se Galluppi. Se vaan kyselee.
- No antaahan tulla, innostuu Kentsu.
- Kummassa oisit mieluummin: koulussa vai kotona?
- Koulussa tietysti.
- Mitenniin? ällistyy ope.
- Tiälä tapahtuu ja on mukava höpötellä siun kansa. Kotona on vuan kone ja velhoopo.
- Mikä se on ja mittee se tekköö. Se Kalluppi?
- Ei se tee mittää, se Galluppi. Se vaan kyselee.
- No antaahan tulla, innostuu Kentsu.
- Kummassa oisit mieluummin: koulussa vai kotona?
- Koulussa tietysti.
- Mitenniin? ällistyy ope.
- Tiälä tapahtuu ja on mukava höpötellä siun kansa. Kotona on vuan kone ja velhoopo.
Pariskunta
jatkoi ja jatkoi, kunnes huomaa Kentsu:
-
Helekutti! Tiälä ei oo ennee muita kuin myö, sie ja mie.
- Pannaan murut mahhaan ja lähetään. Höpöhöpö ja huomenna lissee! päättää ope tämänpäiväisen syömätiiman.
- Pannaan murut mahhaan ja lähetään. Höpöhöpö ja huomenna lissee! päättää ope tämänpäiväisen syömätiiman.
Poistuvat yhdessä keittäjää
kiitettyään.
Pihan poikki kulkiessaan naruhyppelijöitä väistellessään opettaja on onnellisimmillaan ja tyytyväinen kun oli saanut taas virkistyksekseen monenlaista nautintoa.
Ite ikinä ei olisi kyllä kouluaikoinaan tunnustanut, jotta mieluummin koulussa!
Pihan poikki kulkiessaan naruhyppelijöitä väistellessään opettaja on onnellisimmillaan ja tyytyväinen kun oli saanut taas virkistyksekseen monenlaista nautintoa.
Ite ikinä ei olisi kyllä kouluaikoinaan tunnustanut, jotta mieluummin koulussa!
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Tässä
ne syntiset blogit
23.04.2009
- 13:30 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä,
uutiset, KIRJALLISUUS, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, pahoinvointi,
vapaa-aika, voe mahoton!, KILPI-Salama-LEHTONEN
Ylleisön pyynnöstä - tässä koko säkki:http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/11/pian-sentralisaatiotoimikunta-tulee/
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/16/kylakoulukiusaamista-pahimmillaan/
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/17/oopas-kirjottamati/
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/18/pitaa-olla-alisteinen-alisteinen-pitaa-olla/
muualta blogikannanottoja:
http://tillman-maailma.blogspot.com/2009/04/kohta-tarvitaan-lapparinkantolupa.html
http://erkkijormanainen.blogspot.com/2009/04/ottaa-pattiin.html
http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/23/salaista-julkisuutta/
http://dosome.wordpress.com/2009/04/23/ei-rakentavaa-tietoa/
http://arialsio.blogit.uusisuomi.fi/2009/04/21/varo-lautakunta-kyttaa-blogiasi/
Kirkkoon
22.04.2009
- 15:21 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN
.Tämä kirkonkellojen kumu kirkkotarhassa! Käy korviin sen läimä. Tuomiokirkonkelloiksi muuttumassa? Sietämättömäksi muuttunut kauempaa niin kaunis sulosointu.
"Eiköhän
siirrytä sisätiloihin?" ehdottaa Suuton kollegoilleen.
Nyökkäävät.
Ovat samaa mieltä.
Astumme nelisin yhtäjalkaa länsiovenpuoliskosta rauhaan ja hehkeyteen.
Unohdamme maalliset murheet.
Astumme nelisin yhtäjalkaa länsiovenpuoliskosta rauhaan ja hehkeyteen.
Unohdamme maalliset murheet.
"Päivän kehä yllä, mullan
yö alla, iäisyyttä molemmat, iäisyytten vaiheilla ruoho ja ihminen,
kuihtuminenkin ikuista ja kukoistaminenkin." Volter Kilpi, 1937:
Kirkolle
Kirwa
naisissa
21.04.2009
- 16:35 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, KIRJALLISUUS, URHEILU, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, pahoinvointi,
vapaa-aika, voe mahoton!
.Talveksi ujo pokamies pantiin talvea pakoon lämpimän paikan leirille - Skotlantiin!
Alastair Rourke näytti harjoittelun idiksen: kuutena aamuna viikossa kuudelta lenkille ja sitä rataa...
Ja jottei liian yksitoikkoiseksi olisi käynyt, piti löytämän tyttöystävä ilonpitoon ja mielenvirkistykseksi. Kun tyttö ehdotti intiimimpää, kertoi Wilson siihen, että Afrikassa on paljon seeproja ja puhveleita. "Hän katsoi minuun silmät levällään."
Sitten koittikin jo Suomeen paluun aika.
Oikeastaan siis: kertomus miten selvitä naisista.
Opiksi ottakaamme! Älkäämme pahalle pikkusormeakaan ojentako.
Rattoisia lukuiltaelämyksiä positiivisen ihmisen seurassa. Tarttukaa tilaisuuteen!
"Toimittajat
kysyivät, miltä tuntui ja esittivät muitakin kysymyksiä, joita en käsittänyt,
mutta vastasin vain kaikkeen: "olen positiivinen mies".
Muutaman päivän päästä ilmestyi juttu, jossa kerrottiin, että Wilson Kirwa eli kuten muutkin suomalaiseet: saunoo, vihtoo, syö makkaraa, juo olutta ja Koskenkorvaa.
- Wilson tiedätkö, mikä on Koskenkorva? Vastasin, että en tiedä. Petri nauroi makeasti ja sanoi: - Se on aika kova juoma." Saure, 2006: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä
Muutaman päivän päästä ilmestyi juttu, jossa kerrottiin, että Wilson Kirwa eli kuten muutkin suomalaiseet: saunoo, vihtoo, syö makkaraa, juo olutta ja Koskenkorvaa.
- Wilson tiedätkö, mikä on Koskenkorva? Vastasin, että en tiedä. Petri nauroi makeasti ja sanoi: - Se on aika kova juoma." Saure, 2006: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä
sipasepas
sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Kirkolla
20.04.2009
- 15:40 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, Työelämä,
KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!, KILPI-Salama-LEHTONEN
.Täällä siis ollaan kirkonkellojen kumussa kirkkolaaksossa.
Nyt vasta Suuton tajusi, että Kihlakunnassa olivat soutumiehinä olleet myös kollegat Mats, Laiska ja kaupungin-Kiltti. Jälleennäkeminen oli riemukas, suorastaan liian riehakas ja meluisa tässä kirkkohartaudessa. Ei heitä olisi hevillä tunnistanut, koska olivat puketuneet parhaimpiinsa: Matsilla yllä samettia, joka joskus on ollut sinisenmusta, ja hiussuortuvat jakauksen kangistumilla, Laiskalla hameen liepeet sihdattuna ja laskot suorina sekä kaularintojen pumpustyvit nyplättyinä ompeleisiin, Kiltti silkkisissä syltäisyydessään!
Jestanas! Kaikki siinä taatissa, että kehtasi kävellä hipsutella kirkkotanhualla.
Kirkon katveessa mietimme, että pidetään sitten kiirusta, jotta myös poislähdön aikaan veneeseen ehätämme. Riennetään vaikka käsi kädessä takaisin paatille, ettei yksikään meistä tänne lopullisesti joutuisi jäämään, tänne hautautumaan, niin soma kuin tämä paikka onkin.
"Rukoilla saattaa lastensa
puolesta ja sydänalassaan vuotaa verta, mutta auttaa ei saata, koska kullakin
on oma elämänsä ja maailma vie!" Kilpi, 1937: Kirkolle
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Kirkko jo
näkyy!
19.04.2009
- 12:53 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN
.
"Kirkon
kellotkin jo kumahtelivat metsän takana."
Sadankuudentoista soutu- ja vaelluspäivän jälkeen kaikui metsän takaa
kirkonkellojen ääni; juhannusaamupäivään toivat lievitystä - kämmenten ja
jalkapohjien hankaumien tuskaan. Kihlakunta oli jätetty kirkkorantaan muiden
veneiden joukkoon ja työntäydytty vaeltamaan sankkaan ihmisjoukkoon
anturainiskentään pitävälle maalle.Juuvanin vaari oli jäänyt viimeisenä paattiin selvittämään airojen sekamelskaa, tuhahtelemaan ihmisten hopulle, joudulle ja huolettomuudella. Harmi kun en älynnyt jäädä kaveriksi.
Agatakin kuukki jo menijöiden perässä toisella kyljellä Milja ja toisella Silja tukemassa elämänsyrjälle joutuneina.
"Kellotapulin katonvintti ja kirkonkaton musta päätypää!"
Kallion kamar kaikui ja kun tarkasti katsoi näkyi laaksossa välähdys päämäärästä: kirkko lehvikkönsä leudoilla lymyili auringon valon alla.
Mikäs meidän enää oli juhannuskirkkoon rientäessä. Vähän vailla, vähää ennen kuin kaikki kauneus edessä odotuksella.
Sitä näkymää katseli Langholman jälkeläisten pikku-Väinökin isänsä käsivarsilla, isän sormea myöten, kysellen: "Sielläkö Jumala asuu: hänellä on kaunis talo, onko siellä taivas?"
"Oli kuitenkin jo kulettu vuoren kalletta taaskin, tie painunut siihen viidakkolaaksoon, jonka takaa kohta oli avautuva peltolakea kirkkoaukioineen..."
Tähän me jäämme raaskimatta autuuteen perille astua. Vartoomaan että Juuvanin vaari meidät tavoittaa.
Sadanteenkuudenteentoista lukuiltaan joulusta keväänkoittoon pysähdymme, viisitoista lukusivua ennen matkan päättymisestä, vielä muutaman päivämatkan päähän korusta, koreudesta ja kauneuden täyttymisestä. Lopusta.
"Sen elämässä oppii, että kädet sulkeutuvat ristiin, mutta enempääkös paljoakaan voi? Aaltoa tulee ja aaltoa menee ja meri vierii." Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
Vilua ja
nälkää
18.04.2009
- 09:40 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, KIRJALLISUUS, URHEILU, pahoinvointi, vapaa-aika, voe mahoton!
Mites miehemme reissu Suomessa edistyy? Mitä muuta kuin että hän tänään
iltapäivällä juoksee hevosten kanssa ja huomenissa tanssii tähtien kanssa
kilpaa?Tarkennettakoon vielä: Ko. mies ei siis ole Suuton, vaan ystävämme Wilson, mies joka savimajasta ja leijonan kidasta päästyään on aloittelemassa elämää Suomessa toistakymmentä vuotta sitten. Kirwa.
Ystävä, joka hänet Suomeen luokseen lennätti, joka juoksuttaa ennen juoksematonta kenialaista kilpailuissa nälkäpalkalla ja orjan asemassa.
Kesän tienestit jäävät kolmeensataan markkaan, loput sulloo taskuihinsa ystävä, joka tosin tarjoaa asunnon ja 'Turpa kiinni!' -kannustukset.
Joku järjestää opiskelupaikan, muttei ruokaa eikä vaatteita. Yhdellä hikisellä lenkkipuvulla on selviydyttävä alkavasta opiskelusta ja ajasta, jolloin taivas alkoi jo työntää valkoisia lappuja. Wilsonille lumilappujen myötä varmistuu maailmanlopun tuleminen.
Nyt oli vilu sekä nälkä.
Juttu on yhtä uskomaton kuin toissapäiväinen uutinen kenialaisesta miehestä, jonka python kietoi ja raahasi puuhun ja joka puraisi käärmettä niin lujaa että käärme höllää hetkeksi otettaan ja mies saa kaivettua kännykän avukseen.
Suuton lohduttuu lukemisesta: on tässä maassa, ja muissa maissa, vaikeaa ja vielä vaikeampaa monella muulla.
Ahdistus höllää kuin python otettaan, hellittää. Suuton nostaa siipensä maasta, kerää kamppeensa ja säntää ulos kevään kantaville hangille.
Ne hippulat vinkuen.
Painajaiseni osoittautui
todeksi. Lunta satoi ja kaikki paikat olivat valkoisen kylmän massan peitossa.
Lumi oli takertunut kaikkialle, yksikään esine, puu, tie tai polku ei ollut
säästynyt taivaalta laskeutuneelta tuholta." Saure,
2006: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä
Kaapin
oven takana saattaa olla lautakunnan jäsenen jäsen
17.04.2009
- 12:20 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, URHEILU, pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi, kertakäyttökamaa,
voe mahoton!
Lisää Kirwaa ja kirjaa luettavana, koska ei uskalla Suuton mitä sattuu
kirjoittaa, koska ei voi kieli keskellä kirjoittaa - Suuton lukee.Suomen majoittajat olivat päivät pitkät töillään ja Wilson yksin nälissään kämpillä hortoili. Oli hän nähnyt että talonväki kävi kaapilla, jossa valkoisen oven takana oli ruokaa. Mutta ei, ei hän uskaltanut ovea avata, sillä koko kaappi kurisi ja hurisi omaa mahaa - krrr, hrrr - pelottavammin; sehän voi olla jokin vaaniva eläin! Ja jos hän avaisi, se hotkaisisi kitaansa avaajan tai ainakin tarraisi käpälällään.
Ylen hassu pelko Wilsonilla. Tosi hassu!
Suutonta ihan naurattaa moinen tollukkamaisuus.
Suuttoman itsensä ei tarvitse kaapin ovea avata, koska Suuttomalla ei koskaan välipalanälkää ole. Jos olisi, niin uskaltaisikohan avata, ei, koska pelkäisi, oikeastaan olisi varma, että kaapin oven takana on nai... lautakunnan jäsenen iso tervehtimistä mallaava kova koura.
Pelkonsa kullakin. Ja häpeänsä. Ja omassa kodissa!
"Kävelin kaapin luo ja
koputin varovasti ovea. Sieltä ei kuulunut mitään. Avasin oven. Ojensin käteni
ja tunsin kylmän ilman ihollani. Suljin nopeasti oven." Heikki
Saure, 2006: Wilson Kirwa
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Atik
opettajana yläskoolis
16.04.2009
- 16:16 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, Työelämä,
URHEILU, pahoinvointi, kertakäyttökamaa,
voe mahoton!
.Ismail käynyt heittämässä muutaman viransijaisuuden liikkaopena Kuopiossa. Helppo juttu? Kaikkihan fudistähden tuntevat: pojat kumartavat ja ihaillen nöyrinä nimmareita pyytelevät...
Kissanpissit! Ole kai kuulleetkaan koko jalisvirtuoosista, koska:
"Liian
Isoja luokkia, siinä seuraukset, siinä syy. Kun kolmisenkymmentä nuorta yrittää
oppia lenopalloilun saloja, haastetta riittä, kun kaivelee muniansa, toinen
vittuilee, kolmas on laiska kuin pata, neljäs hekottelee, viiden nukahtaa,
kuudennella ei minkäänlaista rytmiä, seitsemännellä ei halua, kahdeksannella ei
liikunnan kalua, yhdeksäs häriköi... ja jokunen ihan motivoitunutkin."
Meitä
pienempiä tähtiä, tavan opettajia huvittaa: sopii yrittää. Helpot lyhyet
päivät, pitkät lomat. Ja sitten Sarkom Virkkuselta vielä liikuntaa
lisää.
Atik jää ihmettelemään ja voivottelemaan, että miten voivat hinatakin 10 kuukautta vuodessa sortin sakkia päivästä toiseen. http://www.atikismail.fi/atik/blog-mainmenu-9/19-blogi/251-voikkaopen-sietaemaetoen-raskaus
Melekein tekis mieli neuvoa, että kysäses Vornasen Ismolta, Atik!
Atik jää ihmettelemään ja voivottelemaan, että miten voivat hinatakin 10 kuukautta vuodessa sortin sakkia päivästä toiseen. http://www.atikismail.fi/atik/blog-mainmenu-9/19-blogi/251-voikkaopen-sietaemaetoen-raskaus
Melekein tekis mieli neuvoa, että kysäses Vornasen Ismolta, Atik!
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Voihan
Kirwan kikkelit!
15.04.2009
- 15:17 | hikkaj | merkinnät, Matkailu, KIRJALLISUUS, URHEILU, kertakäyttökamaa,
voe mahoton!
..
Ei aina voi olla vakaana, vakavana suu mutrullaan, ei aina voi soudeskella Kilven kanssa, kiireettömänä, tai istuskella Pentin tarakalla.
Joskus pitää pistää tuulemaan, repäistä, työntää heinätupot kengänkärkeen, etteivät kengät lonksu. Olla ennakkoluuloton, innovatiivinen, uskalias, rohkea.
Esim tarttua Kirwan kirjaan - Saure: WILSON KIRWA Juoksijasoturin ihmeellinen elämä, Otava 2006 - ja röhähdellä tämän masainandin, aikamme Münchausenin uskomattomille seikkailuille suuressa maailmassa, kuten Moskovan lentokentän vessassa, jonne ei Mr Kirwa mafian pelossa suuresta hädästään huolimatta ei niin sitten millään olisi rohjennut astua, mutta lopulta pakon edessä oli pakko asettua pisuaarin eteen vedenheittoon:
"Yhtäkkiä
kuului kova, merkillinen ääni, räsähdys ja shhh, ja pisuaarista alkoi virrata
vettä. Hyppäsin ainakin metrin taaksepäin ja huusin kauhuissani. Olin varma,
että mafian miehet olivat väijyneet sopivaa uhria ja nyt he tappaisivat minut,
eikä kukaan kotona saisi tietää, mitä minulle oli tapahtunut. Virtsan tulo ei
osoittanut laantumisen merkkejä. Juoksin ovesta, kikkeli roikkui ulkona ja
suihkusi edelleen. Ihmiset kääntyivät katsomaan minua ja pudistelivat
päätään..."
Siitä
alkaa savimaja-Wilsonin, Tanssii tähtien kanssa -juoksutähden
sivistymisseikkailu, kuin satu, sivistyneissä maissa. Vuosiluvuksi
merkitään 1997.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Pääsiäisenä
juhannusaamun kirkkomatkalla - jo melkein perillä
14.04.2009
- 14:46 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN
"Ylistalon tupakin, laiskan
Esan isä-Esan, polkka-Esan laveaksi salvoma, vasiten tanssia varten palkittu ja
notkavaksi niskattu: piskottuun mereenkö, ruispellon tähkävään harjaanko,
tuiverille huiskattuun, vertaisi permantolakean, valloilla nyt Huima-Hannun
valssin, riemakkaan kansan ja meripojan valtoimen tuliaiskemun? Nyt oli Rikulla
Milja käsivarsilla..."
Maailman
tulisin tanssi puotallettiin kirkkoveneessä pääsiäispyhinä.
Siinä Kihlakunta keinui kun Hurja-Riku tempaisi Sysilän korun, Miljan, semmoiseen pyörteeseen ettei ennen moista haipakkata. Filadelfian prinsessa sai semmoisen kyydin, että siitä puhutaan vielä kymmenien vuosien päästä; vaan mikäpä ihme tuo kun merimiehellä, joka vei, on morsian Kaliforniassa ja kaksi Lousianassa!
Huima-Hannun valssin lähtiessä viulun viideltä kieleltä, se viski veriä ja vauhkotti mielen. Sakeanaan oli kohta permannolla sullo. Ja korkeinna vinkui viulun kimi.
Raju-Riku, Meri-Riku, Hurja-Riku vei ja Milja oli elämän oksalla omenan kypsä ja kyltä. Vartonut poimijaa kymmenen pitkää vuotta. Neidon veret varsissa ja uumissa valssi.
"Riku oli riento, riemu ja vietto, itse liehu, liito ja liitty: joka pyörtämä kietoi, joka kääntämä kadotti, joka lentämä siivitti halun ja mielen, helman ja kengän!" Varrekas poika hän oli: heilava hiltävä hartian heitto. Milja taas kevynnä liidossa liehdon ja lennon.
Aikansa sitä kesti.
Tuossa soutaa nyt yksin yksinäinen Sysilän Kehruu-Milja, kasvot kuin kymmenen elämää niiden ylitse kulkenut. Takana elämän karuus, lohtuna kirkko. Valssit valssattuina. Julma-Riku maailmalle lähteneenä, elämän antaneena, elämän tuhonneena. Turvallisempi tarttua virsikirjaan ja yhtyä virteen.
Kuultu on kaikki kirkkoviisaudet unohtaneen lautamies Lahdenperän manaukset hätäisimmille aironnostajille ja rämähdys saastaiselle Ananiakselle, joka alle veneineen työntäytymässä. On aika tömähtää pian rantaan.
Tämä vene ja nuo veneet täynnä tarinoita, kohtalon kolhimia, kohtalon pieksämiä jos kohta kohtalon silittämiäkin ja nuorimmat kohtalotta juhannusaamussa tässä pääsiäisenä. Soudamme sivua 400 Kirkkosillan kupeilla jo, matkan päässä Kirkkorannassa. Että on surku jättää tämä paatti, nämä saaristoeläjät yhä tutummiksi ajatuksiltansa käyneet, tutummat kuin moni täällä omalla kylällä, tämän kirjan kantaman ulkopuolella elävä.
Vielä onneksi on kappale-kaksi, viikko-pari luettavana, kirkkomaalle kiivettävänä.
Siinä Kihlakunta keinui kun Hurja-Riku tempaisi Sysilän korun, Miljan, semmoiseen pyörteeseen ettei ennen moista haipakkata. Filadelfian prinsessa sai semmoisen kyydin, että siitä puhutaan vielä kymmenien vuosien päästä; vaan mikäpä ihme tuo kun merimiehellä, joka vei, on morsian Kaliforniassa ja kaksi Lousianassa!
Huima-Hannun valssin lähtiessä viulun viideltä kieleltä, se viski veriä ja vauhkotti mielen. Sakeanaan oli kohta permannolla sullo. Ja korkeinna vinkui viulun kimi.
Raju-Riku, Meri-Riku, Hurja-Riku vei ja Milja oli elämän oksalla omenan kypsä ja kyltä. Vartonut poimijaa kymmenen pitkää vuotta. Neidon veret varsissa ja uumissa valssi.
"Riku oli riento, riemu ja vietto, itse liehu, liito ja liitty: joka pyörtämä kietoi, joka kääntämä kadotti, joka lentämä siivitti halun ja mielen, helman ja kengän!" Varrekas poika hän oli: heilava hiltävä hartian heitto. Milja taas kevynnä liidossa liehdon ja lennon.
Aikansa sitä kesti.
Tuossa soutaa nyt yksin yksinäinen Sysilän Kehruu-Milja, kasvot kuin kymmenen elämää niiden ylitse kulkenut. Takana elämän karuus, lohtuna kirkko. Valssit valssattuina. Julma-Riku maailmalle lähteneenä, elämän antaneena, elämän tuhonneena. Turvallisempi tarttua virsikirjaan ja yhtyä virteen.
Kuultu on kaikki kirkkoviisaudet unohtaneen lautamies Lahdenperän manaukset hätäisimmille aironnostajille ja rämähdys saastaiselle Ananiakselle, joka alle veneineen työntäytymässä. On aika tömähtää pian rantaan.
Tämä vene ja nuo veneet täynnä tarinoita, kohtalon kolhimia, kohtalon pieksämiä jos kohta kohtalon silittämiäkin ja nuorimmat kohtalotta juhannusaamussa tässä pääsiäisenä. Soudamme sivua 400 Kirkkosillan kupeilla jo, matkan päässä Kirkkorannassa. Että on surku jättää tämä paatti, nämä saaristoeläjät yhä tutummiksi ajatuksiltansa käyneet, tutummat kuin moni täällä omalla kylällä, tämän kirjan kantaman ulkopuolella elävä.
Vielä onneksi on kappale-kaksi, viikko-pari luettavana, kirkkomaalle kiivettävänä.
"... kun Hannun valssi
viski veriä ja tukkaa ja se lensi, joka pääsi! Niinkuin tuiska vihurinpuuskan,
niinkuin suistu saalislinnun oli lento ja tempa korskan viejän, niinkuin tuiver
turjatun koivun, niinkuin taintu kiepatun kyyhkyn oli taipu ja myötö liedon
viedyn, kun kiedossa soiton sieppa oli sulhon ja liehu neidon, komea kuljetti
ja sorea seurasi." Kilpi V 1937: Kirkolle
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Anna!
ensin ja sitten Siunattu hulluus
12.04.2009
- 18:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, rakkaus, pahoinvointi, vapaa-aika
..
Alunperin puolimykkänä ja sitten mykistyneenä istuu Suuton Pääkkö, SP, keskellä arkipäivää, pääsiäislauantaina, lankalauantaina, näytelmää katsomassa kirkolla.
Ei Suuton oikein tiennyt saiko hän edes tulla tänne, täällä olla, vähän hätääntyneenä pälyilee ympärilleen, vaikka lipunmyyjältäkin oli kysynyt ja tämä luvannut. Se miksi hän lipunmyyjältä oli kysynyt lupaa, johtui siitä että lipunmyyjä oli istunut kieltoja langettavassa instansissa, puolella tosin mutta vähemmistössä. Enemmistö oli kieltänyt vapaan vapaa-ajanvieton.
Kellojen kajahdettua kiikkuu Anna, ja pojat hameen alle pusupalkalla kurkistavat. Suutonta helpotti kun valot sammuivat eikä kukaan nähnyt kuka kukin oli katsomossa.
Itse saa istua vapaasti ja nämä saavat sanoa. Ihan huutaa ja teluta! Sanat oikein sinkoilevat. Lemmenlähde, Rukous ja Tuoni pitävät sen verran sentään jöötä, jotta jokin tolkku elämän eläjillä säilyisi. Siis kontrolli ulkopuolelta itsen.
Suuton istuu, kieroutta ihastelee: siis ylempitietoisten kerho kokoontuu täälläkin jakamassa ohjeita, neuvoja kuka mitäkin ja mitä kukin lopulta tekemään joutuu.
Kiiku Anna! Ja hauku isäsi ja äitisi alimpaan hornaan ja huomaat itse meneväsi perässä - samoja ratoja. Elämä on toisto, sukupolvien toisto, sittenkin. Uusin ihmisin saman toisto.
Välillä havahtuu Suuton ympäröivään yskään. Hei siellähän näytellään! Ei tämä totta ole. Tuttuja naamoja vilahtelee näyttämöllä: herrasmieskunnanjohtaja, oman kylän hyvä-ääninen tyttö ja oman kylän roteva maanviljelijä, ja meijjän hämähäkki. Että osaavatkin ja nyt saavat sydämen kyllyydestä sanoa ja huutaa suorat sanat, vaietut tunteet, kiljahtaa ilmoille niin kuin asiat ovat.
Suutonta kuopaisee kade. Joutunevat kai nyt sentään tuomiolle näytelmän jälkeen. Sanomistaan. Sanomisistaan. Siksiköhän se lipunmyyjä jo siellä tisurissa istuksi? Varmaan sanovat, ettei sitä kylän koiraa olisi saanut tappaa, koska tulee mielen päälle monta asiaa. Emmehän me verta.
On näillä tasoa, näillä on ollut aina tasoa vuodesta toiseen. Suuton taputtaa, taputtaa herkeämättä. Tietää kun katsomaan istuutuu, että jotain sisimpäänsä saa lisää, vaikka haavoja jos ei muuta. Ilmankos moni ei uskalla tulla, edes pääsiäisenä, jolloin haavoilla ollaan joka tapauksessa.
Jos Suuton itse olisi ohjaaja, ottaisi hän seuraavaksi ohjelmistoon Siunatun hulluuden ja monta monta osasuorittajaa olisi jo valmiina, ylinnä komeaääninen, ykstoteava omankylän isoarvo ja lisää asiantuntevia näyttelijöitä voisi kaapia instanssista.
"Omena on syötäväksi ja
tyttö sylittäväksi, ja kumpikin menee ryppyihin, ellet niitä aikanansa nouki!"
Kilpi, 1937: Kirkolle
Pääsiäiskirje
Amerikan-serkulle
11.04.2009
- 08:09 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä,
pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!
.
.
Kuppikunnassa pääsiäisenä 2009
Täältä mämmin valuessa
suupielistä ja pashan pursuessa lautasilla lähetämme tervehdyksen sinne
valtameren taa teille sukulaisille.
"Kusin-Atro, AmerikkaKiitos mielenkiintoisesta kirjeestäsi. Olipa Sinulla viimeksi kummallisia uutisia kerrottavana sieltä Vapaalta Länneltä. Käyvät kimppuun turhan päiten ja syyttä suotta. Jopa vessareissutkin nuuhkivat, kuvottavaa. Jo on aikoihin eletty!
Suomi on toista maata,
pääsiäistermiä käyttäen: täällä elää munitaan kuin ellunkanat villeinä ja
vapaina. 'Ei meitä poikia kainous haittaa, sillon kun laskemma laijjasta
laitaan häpytäpy häpytäpy hihhahii...' Vanha lauluntekijäkin laskettelee.
Muistanet?
Täällä entisessä
kotimaassasi on viriili meno yllä; monenlaista tiputanssia
harrastetaan - menossa on potkua ja munaa. Ja se jos mikä on elämänlaatua.
Maan toiseksi ylin
poikamies, eduskuntamme puhemies, Söör-Sauli, otti
ja naida marritti puolta nuoremman - vissiin haeskeli itselleen
huokean lähiomaishoitajan piankohta päälle kolkuttavan vanhuuden varalle.
Maan kolmanneksi
arvokkaimmalla tittelillä kulkeva pääministeri, Matti-Söör,
otti myös uuden morsmaikun vehkeiltyään sitä ennen naisten peleissä maineen
pilan rajoille.
Ulkoministerin oli
erottava postiltaan
jouduttuaan aina yösydännä hillitsemättömän seksuaalisen kiihkon valtaan, mikä
johti tekstiviestinäpyttelyyn puolituttujen typyköiden kanssa ja sitä kautta
luottamuspulaan. Söör-Ilkan oli valittava. Ja hän erosi mieluummin virastaan
kuin kiihkostaan.
Myös edellinen
pääministerimmehän, father-Paavo, kunnostautui
ministeriaikoinaan naisrintamalla ja nuorennusleikkasi monta kymmentä vuotta
hehkeämmän naisenpuolen itselleen. Ja nyt ähkyy ja puhkuu kun ei taida
nahkuri jaksaa enää.
No semmoista suur-Suomessa.
Entä täällä Kuppikunnassa,
syntymäpitäjässäsi?
Täällä ei eletä kuin siat
vatukossa eikä uida kaurahalmeessa kuin hölmöläiset.
Sillä meitä on potkaissut suuri satumainen onni virkailijoiden sekä
luottamuspääpäättäjien suhteen. Suuri Suvaitsevaisuuspuolue on ollut
vallankahvassa iät ja ajat. He kyllä kuuntelevat meitä korva tarkkana ja
edistävät kaikenpuolista hyvinvointiamme sekä isällisesti ohjailevat
oikeille teille eksyneitä.
Nyt tuntuu vähäinen
rahapula vaivaavan Kuppikuntaamme ja siitä selviytyäksemme ne
joutuvat tekemään pieniä leikkausnipsautuksia ja ehostustoimenpiteitä.
Ei meistä
kuppikuntalaisista kukaan epäile, etteivätkö tulevat
supistukset ja uudelleenorganisoinnit onnistuisi ja koituisi parhaaksemme. Niin
kova ja suuri on luottomme Kuppikuntamme päättäjiin ja nimenomaan sen kovimpaan
ytimeen.
Toista tuntuu olevan
teillä siellä Amerikassa. Toivotaan parempia ja vapaampia
aikoja sinne valtameren taakse ja uuslibelralismin jälleen voimistumista.
Olisipa kiva jos pääsisit
kesällä lentää liihottamaan tänne vanhoille kotitantereille,
muistelisimme niitä lapsuuden sulkapallopelejä ja nuoruuden tanssireissuja ja
vaikka pyöräretkillä tutustuisimme tähän kehittyvään Kuppikuntaan, joka on
kansainvälistymässä pitkin harpoin nyt kun venäläiset ostelevat täältä kymmeniä
maapaikkoja asuinsijoikseen.
Olet perheinesi
sydämellisesti tervetullut! Alicellesi välittänet lämpöiset
halaukseni.
Tuhansin terveisin Serkkusi
Laakkonen,
Laakkonen, Laakkonen ...
09.04.2009
- 13:18 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, Sijoitus/kauppa, uutiset, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, pahoinvointi
Sukukokousko? EI vaan Pörssiyhtiön hallituksen kokoonpano. Kotiinkannettua tietoa vuosikertomuksesta 2008, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy:
- Laakkonen Yrjö pj
- Laakkonen Jyrki vpj
- Laakkonen Hannu
- Laakkonen Reetta
- Mäkihonko Juha (Laakkosen tytön
mies)
- Pelkonen Paavo (Sukukytkentä ei tiedossa)
Eipä ihme jos joukon jatkona pikku pelkonen - persies vapisemas.
Urheilu
se on leikkiä vaan - halitulihalituli hah hah haa!
08.04.2009
- 14:39 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, uutiset, URHEILU, pahoinvointi, lapsismi, kertakäyttökamaa,
voe mahoton!
..
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200904079377756_jk.shtml
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200904089380753_jk.shtml
No niinpä.
Onkohan kaikki himassa? Vai pelipöksyt kurassa ... pääsiäisenä piinaviikolla.
Teemu
Selänne - ja lapsen paras tavara
07.04.2009
- 14:37 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, liikenne, URHEILU, vapaa-aika, LENNU, kertakäyttökamaa,
voe mahoton!
Eilisen jälkeen ruvennu kirjettä ja mailia pukkaamaan niin jottei ennätä
kunnolla pääsiäsisiivoa alottelemaan. Kiinoja myöten tullut palautetta.Tämä muuan vänkylämme Lennart ehätti ensin joten otetaan palanen häneltä:
"10
uutta Mustangia nappas tuosta ohimennessään kolmenkymmenen entisen auton
joukkoon tämä lätkyttelijä, ansiokasta työtä tekevä suomalaisemme. Huomasitkos?
Maailman nopein kansa on saanut lisävoimia pyrintöihinsä.
Pirulliset onnitteluni. Hyvä niillä on kärsimysteitä näin piinaviikolla luikutella.
Pääsiäistä Sinullekin!
tuus L"
Maailman nopein kansa on saanut lisävoimia pyrintöihinsä.
Pirulliset onnitteluni. Hyvä niillä on kärsimysteitä näin piinaviikolla luikutella.
Pääsiäistä Sinullekin!
tuus L"
Jopa
minulle!
Kateus vie kalatkin vedestä, vastaan Lennulle, tälle pyöreäpäälle.
Eikö se oo huomannu että Teemuhan täällä koto-Suomessa käydessään lahjoittaa isoja summia, jopa viissatasen Lastenlinnoille ja muille kummilapsiyhdistyksille. En ole lehdistä nähnyt että Lennu olisi lahjoittanut euron euroa! Pitäs vaan mölyset mahoissaan. Ja lukisi uutiset vähän tarkemmin, loppulausetta myöten, eikä valikoiden.
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200904069368361_jk.shtml
Kateus vie kalatkin vedestä, vastaan Lennulle, tälle pyöreäpäälle.
Eikö se oo huomannu että Teemuhan täällä koto-Suomessa käydessään lahjoittaa isoja summia, jopa viissatasen Lastenlinnoille ja muille kummilapsiyhdistyksille. En ole lehdistä nähnyt että Lennu olisi lahjoittanut euron euroa! Pitäs vaan mölyset mahoissaan. Ja lukisi uutiset vähän tarkemmin, loppulausetta myöten, eikä valikoiden.
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200904069368361_jk.shtml
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Amerikasta
kumma kirje
06.04.2009
- 13:50 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä,
pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!
Tuli Amerikasta serkkupojalta, opettaja hänkin, kirje; eipään ole
pitkilleen kirjoittanutkaan:
"Dear
Tiitsö
Jokku salaseura kuk lux lään tai jokin free muurar-ryhmä sano that pittää minun tulla kokkoon ja ottaa vaarista oppix. Tai jottain. Menin kun oli visvane pakko.
Oli löytänneet my old briifi jostain koulunullakolta. Olin kirjoittanut jostain hemmetin guvvernööristä ettei se ole sopiva virkaworkiinsa. On kuin joku änimal.
Ne sanno et loppeta tommonen writing koska sitä ei pirukaan read!
Sit ne kuiteski kaikk yhess ääness vakkuutti että kyllä vappaassa maas niinku jenkeiss saa kyll mitä vaan sano, ett on hyvä vaan.
Sit kuitenki anyway tuli kotiin briifi ett tämä on homemuikkari ja varos vähän mitä kotonas teet.
Nyt ei uskalta oikein kotona vessassakaan käydä jos menee väärä aika vaikk tai tekke väärält puolelt.
Ole sinäki siell cäärful at your work and on job.
Kaikke hyvää teille sinne koko suvull ja neiporeille kaikill!
We wait your visit hier!
Atro sinu kusin"
Jokku salaseura kuk lux lään tai jokin free muurar-ryhmä sano that pittää minun tulla kokkoon ja ottaa vaarista oppix. Tai jottain. Menin kun oli visvane pakko.
Oli löytänneet my old briifi jostain koulunullakolta. Olin kirjoittanut jostain hemmetin guvvernööristä ettei se ole sopiva virkaworkiinsa. On kuin joku änimal.
Ne sanno et loppeta tommonen writing koska sitä ei pirukaan read!
Sit ne kuiteski kaikk yhess ääness vakkuutti että kyllä vappaassa maas niinku jenkeiss saa kyll mitä vaan sano, ett on hyvä vaan.
Sit kuitenki anyway tuli kotiin briifi ett tämä on homemuikkari ja varos vähän mitä kotonas teet.
Nyt ei uskalta oikein kotona vessassakaan käydä jos menee väärä aika vaikk tai tekke väärält puolelt.
Ole sinäki siell cäärful at your work and on job.
Kaikke hyvää teille sinne koko suvull ja neiporeille kaikill!
We wait your visit hier!
Atro sinu kusin"
Mitähän
se Amerikan-serkku tuommosia höpisee - onhan se orjuus tiedossa ollut satoja
vuosia ja orjan ajattelun vapaus. Ei siellä nyt pitäisi hädänpäivää olla kun on
Obamakin ylinnä.
Heti enshätään ei tohi vastata, mutta kunhan aikaa kuluu niin yritetään.
Heti enshätään ei tohi vastata, mutta kunhan aikaa kuluu niin yritetään.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Kirjeenvaihtoa
05.04.2009
- 10:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika
.
Haanpää
> Yrjö Piipponen Piippola 25.2.1928
"Lyhyesti: pyytäisin alkoholireseptiä. Tämä onkin ainoa kerta kun olen pyytänyt saada keneltäkään lääkäriltä 'laillista viinaa'.
Nyt olen hiihtoretkilläni saanut nuhan ja yskän, jota yrittäisin parannella saunan ja viinan voimalla. Jos haluatte täyttää pyyntöni olisin siitä merkillisen iloinen ja onnellinen."
Haanpää > Yrjö Piipponen Piippola 13.3.1928
"Hyvä ystävä. - Kiitän kirjeestä ja sitä seuranneesta lääkemääräyksestä."
"Lyhyesti: pyytäisin alkoholireseptiä. Tämä onkin ainoa kerta kun olen pyytänyt saada keneltäkään lääkäriltä 'laillista viinaa'.
Nyt olen hiihtoretkilläni saanut nuhan ja yskän, jota yrittäisin parannella saunan ja viinan voimalla. Jos haluatte täyttää pyyntöni olisin siitä merkillisen iloinen ja onnellinen."
Haanpää > Yrjö Piipponen Piippola 13.3.1928
"Hyvä ystävä. - Kiitän kirjeestä ja sitä seuranneesta lääkemääräyksestä."
Nuori
Pentti on retkillään tutustunut joensuulaiseen lääkäriin, kirjallisia
harrastuksia omaavaan Yrjö Piipposeen. Välimatkan takaa hän pyytää pientä
palvelusta aikansa ratoksi.
Edelleen vaikeuksia pysyä Haanpään tarakalla - vasta 22 v ja jo miehenotteet!
Vaan enpä ole ihan äsken törmännyt näin mielenkiintoiseen kirjekokoelmaan, josta selviää kirjailijan kirjallisen materiaalin taustoja. Noitaympyrä, Kenttä ja kasarmi yms. taustoittuvat ja uusi lukukokemus onkin sitten toisenlainen. Vallankin pääsy nimimerkki Kovia kokeneen, sittemmin nimeksi muuttuneen Einar J. Kramsun karmaiseviin sotaväkikokemuksiin... Varsinaista simputusta ja yksilön murskaamista esivallan ylläpitämiseksi.
Voisi tietenkin sanoa että Nykyaikaa mikä nykyaikaa.
Vaan otetaas Haanpään Kirjeet tarakalle ja pyöräillään kohti uusia seikkailuja.
Edelleen vaikeuksia pysyä Haanpään tarakalla - vasta 22 v ja jo miehenotteet!
Vaan enpä ole ihan äsken törmännyt näin mielenkiintoiseen kirjekokoelmaan, josta selviää kirjailijan kirjallisen materiaalin taustoja. Noitaympyrä, Kenttä ja kasarmi yms. taustoittuvat ja uusi lukukokemus onkin sitten toisenlainen. Vallankin pääsy nimimerkki Kovia kokeneen, sittemmin nimeksi muuttuneen Einar J. Kramsun karmaiseviin sotaväkikokemuksiin... Varsinaista simputusta ja yksilön murskaamista esivallan ylläpitämiseksi.
Voisi tietenkin sanoa että Nykyaikaa mikä nykyaikaa.
Vaan otetaas Haanpään Kirjeet tarakalle ja pyöräillään kohti uusia seikkailuja.
"Pyydän anteeksi rohkeuteni ja
kirjoitan Teille muutaman rivin. Luettuani kirjoittamanne kirjan Kenttä ja
kasarmi on minua kiusannut ajatus, esittää Teille, voisitteko suostua
kirjoittamaan kirjaa, minun allekirjoittaneen kokemuksia Suomen armeijassa.
Siitä tulisi oikea murhe näytelmä oikea martyyri historia kaikki mitä silloin
sain kokea on tosia mutta koska niitä ei uskaltaisi kirjoittaa tositapahtumana,
sillä niitä ei moni uskoisi ja sitäpaitsi voisin uudestaan joutua
vainonalaiseksi." Pentti Haanpää: Kirjeet Toimittaneet
Vesa Karonen ja Esko Viirret 2004
Hurraa!
Hurraa! Hurraa!
03.04.2009
- 14:50 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Työelämä,
KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, Local, KILPI-Salama-LEHTONEN
..
Kuvan öinen harhailu mielikuvien maailmassa jatkukoon: Hurraa! Hurraa! Hurraa!
Siis, no niin, voimme sittenkin jatkaa eli SP kääntää soinimais-väyrysläisittäin takkinsa; lupa jatkaa on tullut ylemmistä seespiireistä: tuoltako edestä pimeydestä vai ylhäältä taivahilta, ken tietäis? Mutta tullut on.
Eli Ilovaaran johtaja, tuo tuulella käypä soutaja - ups! pahus itseänsä nälvii - on selvinnyt kahden kapakkakarin kautta suurinpiirtein selvin päin, ehjin nahoin soutuhommiin airontyveen takaisin: yliminäin puhuttelujen, nuhtelujen sekä 'sormet sanoo soo-soo soo!'-leikkien jälkeen. Karikot kasvattavat. Käytämän ne piti. Rakot oli puhkaistava, ennen kuin soutelun sallittiin jatkuvan: jos kerta kokka Kirkolle käännettynä niin siittä vaan, etupiitalla akkain välissä turvassa istuin. Hurraa! Hurraa! Hurraa!
Ei siinä paha paikka: Ihanat ymmärtävät naiset! Hurraa! Hurraa! Hurraa! Mielelläni minä teidän pehmeälle povellenne pääni kallistan ja soutaa riuhdon.
Tänään perjantaina 3.4.2009 olemme sivulla 340, jolloin venematkamme Kihlakunnassa, kolmea vaille sata soutajaa, on jatkunut tasan sata (100) päivää. Sattumaako vai mitä: tasan sata (100) sivua on matkaa jäljellä, mikä ajallisesti ottanee vielä kuukauden päivät. Pysykää soutelossa mukana, mutta älkää keikuttako!
Tämmöistä on sortin sakkimme täällä:
"...kymmeninä
hyri ääni, kieri-vieri haaston kehrin kulkuansa, raiteitansa, loiski-liekkui,
vaappui-viekkui lipulaineen vapahilla, niinkuin meri vedenkielin kupehilla
Kihlakunnan, turhissako, tärkeissäkö, vaisun kuivan vakavissa, jauhoi järmää
järkipuheen, toimenhaaston takotankkaa, joutojutun löysälientä, hilpasmielen
hilkahdusta, salajuorun lierinkieltä, hyvän uskon avokuiskaa, umpiako oman
koetun, herkeitäkö maailman menon, toimen touhaa, jutun jahnaa, mielen hilpaa,
mielen hiljaa, kuinka laatui kieli, mieli, loiski-laiski,
läiski-läätyi." Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
sipasepas
sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti