Vuoden 2008 saldo - johan oli markkinat!
31.12.2008 - 09:48 | hikkaj | merkinnät, Sijoitus/kauppa, Työelämä, Politiikka, Local, tilinpäätöksiä, voe mahoton!
(tulevien vuosien tutkijoille lähdeaineistoksi kehittyvien ihmisheimolaisten toilailuista)
- "Marevan Forte 5 mg: tabletti päivässä rytmihäiriöstä johtuvan verisuonitukkeumien estoon", lukee purkin kyljessä.
- "Seloken 95 mg: 1/2-1 tablettia eteisvärinän tai eteislepatuksen hoitoon. Aamuaterian yhteydessä ja nesteen kera", lukee kennopakkauksen kyljessä.
Olipahan pahan vuosi, varsinaiset markkinat!
Pahan askelilla lähestyivät muutamat saaristoneläjät, kunnan napamiehiksi itseään kutsuvat, ja päättivät omavaltaisesti ja pahansuopaisuuttaan puolelta pitäjäläisistä lakkauttaa opinahjon, kunnan ainoan kyläkoulun. Muka kunnan talouden kohennukseksi. Ikään kuin niillä eurosilla olisi suurikin merkitys ollut kunnan talouteen!
Pelkkää kiusantekoa se hanke oli monen kylän asukkaille, koululaisista puhumattakaan. Vaihtoehdottomuuteen, kulttuuritarjonnan supistumiseen, vain yhdenlaiseen totuuteen, kasvatukseen ja sivistykseen tähtäävää toimintaa.
Sivistyslautakunta ymmärsi asianlaidan ja vastusti jyrkästi Ilovaaran koulun lopettamista. Kunnanhallitus käveli asiantuntijalautakunnan yli ja murskaäänin esitti valtuustolle koulun lakkauttamista.
Valtuusto ymmärsi että monopoliasema ei ikinä eikä missään asiassa ole hyväksi ja päätti säilyttää koulun äänin 11-10. Ensimmäisen kerran pitäjän satavuotisen historian aikana oli emäpuolue hävinnyt ison asian.
(- Perästä kuuluu, tuumi moni kylillä, ja niin on kuulunut ja kuuluva: isoille varpaille ei talsita!)
Tällä haavaa koululaiva on taas kurssissaan putputtamassa kohti tulevia vuosia ja viemässä lastiaan turvallisesti eteenpäin satamasta satamaan, uskossa ettei viimekeväinen tsunami iske enää uudelleen repeämispisteessä olleisiin kylkiin.
***
Minä, tuon koulun piskuinen johtaja, SP, olen keikkunut mukana milloin sisä- milloin ulkopuolella merihätään saatetussa laivassa. Blokikirjaan 2008 31.12. merkitsen:***
"35-vuotinen rupeama iloisten lasten iloisena opettajana olisi vajaan parin vuoden päästä päätöksessään, mikäli työnantaja ei puhalla liikkeelle uutta aallokkoa, mitä pahoin, ihmisluonnon tietäen, pelkään.
Kunnioitus toisiamme kohtaan on minimissään. Sille on käynyt kuin pörssille: vuoden sisällä se on romahtanut pohjamutiin oltuaan erittäin korkealla kaikki nämä viime vuodet.
Helsingin pörssin OMX-pisteluku on hädintuskin 5000, sen oltua vuoden alkupuoliskolla 12000.
Raaka-aineiden (öljy, lyijy, kupari, nikkeli, sinkki) hinnat nautintoaineita (kaakao +64 % !) lukuunottamatta ovat romahtaneet alle puoleen.
Luottamusidikaattori talouteen Amerikan Yhdysvalloissa on ennätysalhainen.
Noin on käynyt myös meidän suhteemme arvoille työnantajan kanssa. Työntekijällä on, varsinkin vanhalla, vain riesa-arvo."
Hyvää tapaa noudattaen kiitän teitä, ystäväni, yhteistyöstä ja tuestanne kuluneena vuotena 2008 ja toivotan niin teille kuin myös vastustajillemme rauhallisempaa sekä rennompaa vuotta 2009!
(Toivossa ettei Volter Kilven maineikas saaristosarja toteudu saaristopitäjässämme, ei ainakaan sen kolmas osa: Alastalon salissa; Pitäjän pienempiä; Kirkolle.)
***
Pihkassa, lumoutuneena ja ihan lääpällään
Ei tää totta olla voi!(Saaristolaisseikkailun prologi)
Mies on lukenut tuhansia kirjoja, runoja ja romaaneja, kaikenlaisia, kaikenlajisia, ja uskoo läpikotaisin tuntevansa kaikki tyylit, kaikki keinot ja koukerot alalajeineen.
On tullut loppupäätelmäänkin, muka: luolan umpiperä odottaa kaivajaa, romaaninlukijaa lopulta, sillä romaanintekijät ovat elämäntarkoituksettomuuden tulkkeja. Jätä heidät!
Sitten ota ja anna! joutuukin käsiin ihka omituinen kapine kummallisine kielineen soitettavaksi: Kilpi V. On Mies tästä soittimesta kuullut, mutta kaikki, muutamaa Helsingin-setää lukuunottamatta, ovat varoittaneet, ettei se soi, se on vanhanaikainen, virittämätön, joutaa vintille pölyttymään - mikä jouhikko lienee.
Kaiken lukenut Mies ottaa varovasti Volterin vintiltä syliinsä, puhaltaa pölyt sivuilta ja epäuskoisena aloittaa, ei vaan onkii ensin lyijytäytekynän yöpöydän laatikosta päätettyään lukea alleviivaten kirjan, hitaasti parin sivun päivävauhtia ja niin että takuulla selvän ottaa jok'ainoasta ilmaisusta ynnä juonen käänteestä; on näet kuullut, että jaarittelu yltyy sellaiseksi jotta juoni hukkuu yksityiskohtiin ja lukija on lopulta hätää kärsimässä.
Viiden päivän jälkeen on sivun 23 lopussa; alalaitaan on raapustanut alleviivauksen tuulen hiihto, edellisen: kurko näkyi köykkynä nenäntylpän alla.
Ihastuksesta lääpällään on Mies lapsen lumointo päällä: ei ikipäivinä olisi uskonut enää mihinkään tämänkaltaiseen törmäävänsä. Uskomaton kieli, mieletön kielenpoljento, ja juonen eteneminen juuri sen vertainen mistä aina on haaveillut ja unta nähnyt, eli juonen kulkua ei juuri ole. Ja niin paljon venäläistä hitautta raikkaampaa.
KIrkkoon on kyläläisillä menonaie. On aikainen suviaamu, mittumaari. Lahdenperän ihmiset kulkevat jonona Vähäntalon akkunan alitse, jonka ruutuun Fiinu, viidentoista ikäinen tytönumpunen nenännirppuisensa littanaksi on painanut paheksuen kun ei ohiastuva Albin ole huomavinaankaan tytöntirskaa vaan etukiikkinä niskanököin tämä, Lahdenperän tallivarpunen ja putsaparooni sontaluudan tyvessä, askeltaa päätä kääntämättä akkunan alitse, Mokomakin Kukonmööpeli!, kirkkopaattia kohti.
Siis hei! Ihanoikeesti, nytpäs ihanaisen myrkyn lykkäs - saavat Päätalot ja Haanpäät uida omissa liemissään. Pihkassa on nyt lukija-Mies, pahemman kerran kiedoksissa, ja lumon omana huokailee: "Tämä on jotain uutta, avarampaa. Tämä on kaunokirjallisuuden sinfoniaa, siinä missä Mukat, Dostot, Tolstoit, Salamat ovat sen iskelmiä. Tätäkö kohti se Hans Selon reppana koitti!?!"
Saammepa nähdä, kauanko lumous ennen haihtumistaan kestää: aivanko hamaan häähemaan?
"Aijai sinuas, etten ennen ole marjaa huomannutkaan ja mansikasta mättäällä!" Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
Lepoa ja rauhaa - riemua on pelkkää ja hymyyn käypi suu
"TUSKA OSAPUILLEEN TIISTAINA AIHEUTUI TÄHTISÄDETIKUN POLTTAMISESTA."* (SK 51-52 2008)
Piilosanan löytymisen ilo on ollut lapsenilon vertainen. Hyvä mieli jatkunee ties kuinka kauan uuden vuoden puolelle!
Riemuun sekoittuu, sitä täydentäen, tipoittain Volter Kilven Kirkkomatkaa pakisuvella '...jolloin taivas kuvuillaan on sineä kukuillaan ja maan syli morsiamillaan.' sekä kolmekymmentä, neljättäkymmentä vuotta takaperin keskenjäänyttä, jälleen löytynyttä Paakonmaan Villen Bileamin varjoa: "Hän tarkoitti myös sen kuuntelemista, mikä ei kuulu ja näkyjen näkemistä, kurkistamista omaan minään. Hänen kertomukseensa tuli aineksia, jotka sinä, minä, hän tai joku muu tajuaa, mutta naapurin matille ja meikäläiselle se on hölynpölyä."
Että voivat mustat kirjaimet valkoisella pohjalla olla viekoittelevia, maistua!
Sitten siihen, ovenrakoon, ilmestyykin topakka vaimo jostain - kaskas! ei ole Kilpeen paneutunut makaaja havainnutkaan vaimon puuttumista omalta petinpuolikkaaltaan - ja sanoo jo työntäneensä katolta pudonneet lumet, jotka sängyssämakaaja aamiaispöydässä oli luvannut noustuaan työntää.
Johtuukohan se luonteen vai työn erilaisuudesta kun vapaa-ajalla oleminen on niin erimallista - toinen aina pystyssä, toinen gontsarovina petillään levyttämässä. Iästä se ei johdu, koska aina on ollut tällainen turhan maistelija. Työstä osin, sillä työ on varsinaista show-timeä ja hulabaloota, useimmiten, kun kolmattakymmentä toisellakymmenellä käyvää natiaista odottaa suu auki opettajan ruokkivia kultajyviä pään ja vatsan täytteeksi ja kun kaikki eivät tietenkään heti voi saada, alkaa melkomoinen kaakatus ja räpinä ennen seuraavan jyvän tipauttamista: Budapest. Ölymäki. Innovaatio. Pii är toiseen ...
Ei ihme jos joulunpyhinä tekee mieli vain makoilla, kylättämättä, ratkoa piilosanoja ja lukea palanpainikkeeksi Peltostakin kummempia epärealistisia, toisten hylkimiä tekstejä sekä rumakantisia kirjoja.
Boikotissa ovat tyhjää pulputtavat radiolähetykset, kirkkaanräikeät jouluvalot, koreakuvaiset aikakauslehdet, iskelmätähtien laulamat hartaat joululaulut jne. ja yms.
Sen verran periksi voi antaa, linjastaan lipsua, että tarkastaa nopsaan iltalehdestä, ovatko F1-tähtemme varmasti päässeet lomanviettoon kotomaahan ja miten Anitra Ahtola raskauden jälkeen voi.
Sitten jo kiireellä on palattava taas Kilven Kirkkoveneeseen aironlapoja heiluttamaan, muuten veneen kokka kääntyy väärään suuntaan ja kulku hidastuu entisestään eikä papin suvisanomalle ehdi seurue ollenkaan; ensimmäiselle karikolle ei passaa töksähtää vaan se on selvitettävä niin kuin ensimmäinen piilosana, KIPUNOINTI*, jotta matka olisi jatkuva.
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi 
Joulukalenterin XXV luukku - LUUKAS
Antiokian kreikkalainen ja ammatiltaan lääkäri- Raamattu - Luukkaan evankeliumi (Unto Eskelisen käännös)
1. Annapaha ollakkaa, niin siihe aekaa anto keisarj Aakustus semmosen ukaasin, että koko mualima on pantava verolle. 2. Tämä olj sillonj ensmäenen kerta ja se sattu Kuiriniuksen toemiissa Syyrijan piätoplokkaana. 3. Kaekki lähtivättii ihan sillä töen verokirjaan räntättäviks itekuhhii ommaan kaapuntiisa.
4.Niimpähän lähti Joosehvikkii Kalilejasta Nasaretin kaapunnista ja mänj ilimottaatummaan veroherroelle Juuteaan, Tuavetin kaapuntiin Peetlehemmii, se ku olj niät sen Tuavetin sukukieppiä. 5. Reissun piälle se lähti yhessä morsijamesa Marijan kanssa, jokolj jo pieniin päe. 6. Marijan synnyttämise aeka tuljii heijjän siellä ollessa, 7. ja niinpä hiän tehhä pyöräätti poeja, esikoesesa, kieräsj hänet kapaloon ja panj elukkae aperuuhee, koskapa kievarjtalo olj jo tikaten täännä.
8. Sillä seovulla olj paemenia vahtimassa yöllä katraetaa. 9. Siinä silimänkuvvaemassa heijjä eissään seiso Herran enkelj, ja Herran kirkkaas levittiin loestamaa iha ympäriisä. No sehän panj paemenet pelekeemää, 10. mutta enkeljpä raohottelj heitä: "Elekee tok veikkoset pelätä tyhjee! Minähä ilimotan teille oekeestaa ilosanoman, ison ilon kaekelle kansalle. 11. Tänäpäevänä on teille tuolla Tuavetin kaapunnissa syntynnä Vapahtaja, jokon Ristus, Herra. 12. Ja tämmöse osviita annan nyt teille: työ löyvättä lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa." 13. Siinä samassa olj enkeli ympärillä emä joukko taevaallista sotaväkkee, joka ylisti Jumaloo sanomalla:
14. "Jumalan on kunnija korkeoksissa, muan piällä raoha immeisillä, joehen kansa hiän ei vihhoo pie." 15. Ja kun enkelit olivat palastanneet takasi taevaaseesa, paemenet piättivät keskenää:"Nyt piätäpahkoo Peetlehemmii! Sielläpähän nähhää, mittee toennii on tapahtunna ja mittee Herra tuassa äskö Ilimotti." 16. Niin hyö lähtivättii kiireen vilikkoo ja löytivät Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka aperuuhessa muata köllötti. 17. Tätä katellessaa hyö nyt kertasivat, mittee heille tästä poejasta olj jo puhuttu. 18. Kaekki olivat paementen tarinoeta kuullessaa iha ällistyksissää. 19. Mutta Marija panj nämä kuulopuhheet tapahtunneesta tamalikkoon mieleesä ja vatvo niitä sitte iteksee aejan kansa.
20. Paemenet palasivat takasi työmualleen kiitellen ja ylistellen Jumaloo nyt siitä, mittee olivat suanna kuulla ja nähhä. Kaekki olj ihan rikulleen niin kun heille olj iliminierattu.
Kaikille teille lukuihmisille, joulukalenterilaisille, toivotan rauhallista ja onnellista joulun aikaa! Kiitos rattoisasta seurasta!
(Palataan taas ensi jouluna kalenteroimaan - siihen mennessä saanen tuon kuusen nurin; silloin vissiin aiheena pitää olla firmojen vuosikertomukset, jotta saamme nuokin bisnesmiehet lukemaan kalenteriamme. ;) )
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi :)
Joulukalenteri XXIV luukku - ALEKSIS
KIVI (Alexsis Stenvall 1834-71) Nurmijärvi.
.
- Seitsemän veljestä
- Ehtineet mil-loin-kaaan! vielä kotimatkalla säilyi turvallisuuden tunne ja lämmin oravanpesä. Maija-Opettaja, se maailman paras ope, oli piirrättänyt viimeisellä tunnilla talvimaisemaa vesiväreillä, vaikka olimme vasta neljännellä. Laveeraamisesta oli puhunut ja kuivumisen aikana laulattanut oravanpesälaulun ja muita lauluja. Koska oli lauantai, oli lyhyt päivä ja kohta jo hiihtelimme kotia kohti.
Aleksis Kiven jos tästä joulukalenterista, jonka jokainen kirja on aika voimakkaasti muokannut miehen mieltä ja maailmaa, jättäisi pois, jättäisi pois jos ei puolta niin ainakin neljänneksen: tämä joulukalenteri olisi kuin pilvinen päivä vailla aitanpolulla astelevata emäntää.
JOULUILOJA TEILLE KAIKILLE! Ja seurasta kiitän.
************************************
"Mutta pirtistä kuuluu löylyn kohina kiukaan kuumilta kiviltä ja pehmeitten vihtojen hutkina. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn. Ja koska viimein polttavan helteinen löylytys oli päätetty, astuivat he alas, pukivat päällensä ja istuivat levähtämään palkeille, jotka rahien verosta olivat asetetut pitkin seiniä. Siinä he istuivat, puhallellen ja vuodattaen hikeä. Loimottava päre valkaisi huonetta; Valko hinkalossaan rouskutteli kauroja, koska oli muistettu hänenkin jouluansa; torkkuen ja haukoitellen istui orrellansa kukko; Killi ja Kiiski, leua'at käpälillään, makasivat lähellä uunia, ja Juhanin polvilla kehräili entinen Jukolan vanha, vesiharmaa kissa."
Joulukalenterin XXIII luukku - JOHANNES
SUHOLA (1908-1984) Salmi Kirkkojoki- Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa
Sieltä poimin kulloisenkin tarpeellisen:
- ajatukseltaan raitistua
- paha on hyvän puutetta kuten pimeys on vain valon puutetta
- yksinäisyys ja rauhallisuus on tunne-elementille vielä tärkeämpi kuin älylle
- ei mikän tuota ihmiselle niin suurta hyötyä kuin tahtonsa murtaminen
- askeesi on hengen taistelu haluja vastaan
- nutunkantajasta voi kolmessa vuodessa päästä kaavunkantajaksi
- erityisaskeesin muotoja:
- kahleidenkantaminen
- puhumattomuus
- peseytymättömyys = hienosteleminen pois
"Eräs erakko kertoi minulle, ettei munkki koskaan paljasta sisimpäänsä, sillä jos hän sen tekisi, kadottaisi hän koko elämänsä sisällön; eivät pyhät isätkään ole kirjoittaneet viimeisíä salaisuuksiaan."
Joulukalenterin XXII luukku - ANTTI
Kalevi HYRY (1931 - ) Kuivaniemi- Alakoulu
Siinä matossa on aina pyhäpuoli päällipuolin.
Nyt kun kuusijuhlat on pidetty, todistukset jaettu ja lapset laskettu joululomalle, voi ikävän tullen saada heidät Hyryn Alakoulun kautta eteensä, tai ottaa sitten Eeva Joenpellon Rallin.
Antti on kotoisin kirjoittaja päällä maan, aarrearkku. Ja ah mikä namipala, konvehtirasia, onkaan Hyryn Novellit, kaikki novellit yksissä kansissa: Maantieltä hän lähti. Junamatkan kuvaus. Leveitä lautoja.
"Pitkän ajan perästä isä kantoi kuusen pirttiin ja sitoi rautalanganpätkällä orteen riippumaan. Kuusi näytti minusta paljon isommalta. Vasta kun meillä on uusi pirtti, meillekin haetaan sellainen kuusi, että se on lattiasta kattoon, mietin. Kaupassa oli joulukuusenkoristuksia: hopeapaperisuikaleita, onnenpalloja ja kaikkien maiden lippuja. Aune ja Eeva olivat tehneet punaisesta ja muunvärisestä leikkelypaperista rengasketjua."
Joulukalenterin XXI luukku - EERO
ALÉN (1966 - ) Vantaa- Linkolan soutajan päiväkirja
Ei tästä päiväkirjasta klassikoksi ole, mutta takuulla jokaisen kirjaantarttujan omaan ajatusmaailmaan raaputtaa merkin, miinuksen tai plussan, väkisin jommankumman.
Markkinatalouden yskähdellessä, kulutusjuhlahuipun kliimaksin lähestyessä nauttikaamme linkolalainen (joulu) ateria:
Perjantaina 23. syyskuuta 1994 "Illalla huomasin, että raatokärpäset olivat munineet niihin suuren määrän kellertäviä muniaan, mutta L:n mielestä se ei haitannut. "Pyyhi suurimmat pois niistä ja paista ne." Torstaina ne olivat taas verannalla ja illalla L keräili niistä kylmän kangistamia, talviunille menneitä raatokärpäsiä tuodessaan ne sisälle. Se oli illallisemme.En kesitä, miksi L ei halua syödä tuoretta kalaa, sen pitää seistä ensin pari kolme päivää jossain sattumanvaraisessa paikassa ulkona tai sisällä. Se ei tietenkään ehdi varsinaisesti pilaantua, mutta kuitenkin! Ehkä hän pyrkii osoittamaan jokapäiväisellä elämäntavallaan senkin, että hygieniavouhottajat ovat hulluja?"
Joulukalenterin XX luukku - Günter
GRASS (1927 - ) Danzig- Aivoituksia
Grass on tuskastuttavan ylivertainen vertaistensa joukossa. Suorastaan ahdistavuuteen saakka - miksei se jo vaikene!
Muuan minussa asuva kriitikko kirjoitteli kirjasta aikoinaan mm. näin (Karj. 17.6.1982):
"Nykyisiltä talousjärjestelmiltä puuttuu globaalinen tasaamisen idea.
Aivoituksissaan GG kierrättää opettajapariskuntaa perässään ja peluuttaa pariskunnalla lapsentekopeliä "Kyllä vai Ei". Vieläkö lapsia hyväosaisten puolelle.
GG synnyttää koko ajan, hän synnyttää kirjaa. Pää aina tiineenä.
Minua miellytti Aivoituksissa eniten kerronta ja sen elastinen muuttuvuus, arvaamattomuus."
Joulukalenterin XIX luukku - LENA
ANDERSON (1939 -) Tukholma- Maijan aakkoset
Aale Tynnin Tuhat laulujen vuotta lopulta jäi seulomisen jälkeen haaviin. Se - ehdottomasti. Valikoima länsimaista lyriikkaa, tuhat sivua tuhannen vuoden ajalta alkutekstein varustettuna. Olisi tavattu ja selattu Quasimodo, Lorca, Rilke,Whitman, Baudelaire, Goethe, Schiller, Ariosto, Petrarca aina Ultima Thulesta alkaen.
Vaan ei: eilinen elokuva Putoavia enkeleitä nosti esiin Viidan ja Meriluodon.
Kaikki niin sivistynyttä, niin fiiniä hengentuotetta pohjamutien painijoiden panemaa. Tarpeellista itsekullekin - ajallaan.
Vaan: Kas nythän on joulu, ja nythän on joulu taas ja metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas... Kaikilla puhdas lapsen mieli, rypekööt tosikot, nuo viisaat mutalikossaan, me luemme iki-ihania lasten loruja, Hannele Huovin taidokkaasti kääntämiä, maailman suloisimpia - yhä uudelleen ja uudelleen.
- "Åkervinda, åkervinda,
- sanan soida annan.
- Sinulle, rakkain ystävä,
- kiedon elämänlangan."
- "Ehkä kerron, ehkä en
- salaisuuden tammisen:
- tammi tietäjän on puu,
- tammen alla viisastuu."
- "Ballerina pikkuinen,
- sinimekkoinen,
- haaveellinen haiventukka,
- silmät niin kuin ruiskukka,
- kaunokkeja sylin täyden
- palkaksi saa tanssistaan."
Joulukalenterin XVIII luukku - LEENA
LANDER (Leena Orvokki Silander o.s. Pöyhönen) (1955-) Turku- Siipijumala
Se miksi tästä teoksesta aikanaan olen pitänyt, johtunee vaikeaselkoisuuden, monikerroksellisuuden lisäksi siitä että Lander muistaa ottaa mukaan Jungin teorisointia eli sielunmaisemaa Tahitin tarumaisemien oheen. Tukevammin tässä lennetään ja mennä viiletellään kuin Erica Jongin romaanissa Lennä, uneksi.
Eikä vähäisin syy ollut olosuhteissa: kirja kulki mukana kolmiviikkoisen häämatkan ajan aavan meren tuolla puolen. Eihän kirjakaan voinut huono olla koska matkakaan ei ollut. Hedelmällinen reissu se kaikkine oheistoimintoineen oli.
Hemingwayn seisomakirjoituspöytäkin tuli nähtyä ja nautittua 'Mi mojito en La Bodeguita, mi daiquire en el Floridita'.
"Etenkin siitä kohdasta minä pidin, jossa Jung johtaa maailmansodan valistuksen ajalta pesiytyneestä järjen ylikorostuksesta; kun kaikkea selittämätöntä ja epä-älyllistä on jatkuvasti mitätöity, väkevät henkiset toiminnat ovat vajonneet piilotajuntaan. Sieltä ne muuta ulospääsyä vailla purkatuvat mielettömänä tuhoamishaluna."
Joulukalenterin XVII luukku - ARTO
SALMINEN (1959-2005) Helsinki- Ei-kuori
Ei vainkaan, päinvastoin. Ei mitään kaunista, ei siis yhtään. Naturalisti viimeisen päälle, vaan kuin ei sitä naturaa lain! Vain raadollinen ihmisusi urbaaniympäristössä. Ihmiset inhottavimmillaan. Kaikki.
Siis inhorealismia: ihmisen solidaarisuudenlopun jälkeistä elämää. Koko tuotanto. Kaikki kuusi romaania: Turvapaikka, Varasto, Paskateoria, Lahti, Kalavale ja tämä.
Ei tosin niin järkyttävä kuin aikoinaan Reedin Anna, jota kollega lukion äidinkielen lehtorikaan ei kyennyt loppuun lukemaan. Jokainen sana nyhtää, katkaisee elämänlankaa, ilon paikalla ei edes vahingoniloa - pelkkää toisen hyväksi käyttöä ja heitteillejättöä. Ihmisiksiolemisen epäoppitunti. Julmuudessaan tosi, Salmisessa kuollutkin nyysitään:
" - Mistä sä tiedät että se on kuollut? - Se on sininen. - Hengittääkö potilas? - Ei se ole potilas. Se on vainaja. - Osaatko elvyttää? - En. - Sairasauto on jo matkalla sinne.
Lopetin puhelun ja menin autoon. Suljin taksamittarin ja printtasin hukkakuitin. Isännälle tuli tappiota. Ravistelin Tanttua. Se oli sinisempi kuin äsken. Työnsin käteni sen povitaskuun ja kaivoin lompakon esille. Tantulla oli pehmeänahkainen läimiskä... ...Lompakossa oli neljä viisikymppistä ja yksi kaksikymppinen. laitoin ne taskuuni ja palautin lompakon Tantun povariin.
Nousin autosta ja katselin Tanttua. Se oli kuolleena samannäköinen kuin elävänä, mutta selvemmän tuntuinen."
Joulukalenterin XVI luukku - LENI
MATTSSON (1955-) Turku- Varhain lähtivät linnut
" - Oletko sä kauan asunut tässä? - Maaliskuusta asti. - Mitäs maksat? - Karlsson käy täällä kaksi kertaa kuukaudessa. Se omistaa tämän."
***********************************************************************
*
*
*
*
*
///Itselleni ainoastaan tänne kauas alaspanen, tallennan, ikivanhan lehtikritiikkini tuolta ajalta (Karjalainen 29.11.81)Aimo annos lahjakkuutta*Leni Mattsson: Varhain lähtivät linnut. Karisto 1981. 288 s.Sianlihan kauppaamisesta jää näppiin vähemmän kuin oman lihan.Olkoon siinä turkulaisen Leni Mattssonin Varhain lähtivät linnut -romaanin ulkokuori, se osa joka kiinnittää kerrotun todellisuuteen. Kuoren alle nuori kirjailija on kätkenyt mehevän hedelmän kaivettavaksi, varsinaisen kirjallisen lihan nautittavaksi.TietoromaaniKirjallisista teoksista on huutava pula suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Mikä paradoksi, tai kärjistys!60- ja 70-luvun rutirealistinen kirjallisuus laajoine epiikkoineen ei saa jatkaa yksinvaltaista voittokulkuaan enää 80-luvulla, myös taka-alalle potkitulle, vähemmän yhteiskunnalliselle romaanille on suotava esillepääsyn mahdollisuus. Romaani ei saa olla yksinomaan kuvaton sanoma- tai aikakausilehti, joka toistaa elettyä todellisuutta sellaisenaan, uutismaisen ulkokohtaisesti raportoiden tai vihaisesti kommentoiden.Kaunokirjallisen teoksen on lupa olla taideteos, joka kykenee tyydyttämään lukijan sisäiset tunnelataukset ja esteettisyyden kaipuun sekä pystyy antamaan apuvälineitä sisäisen, henkisen todellisuuden hahmottamiseen.60- ja 70-luvun kaunokirjallisuus, sen näkyvin ja arvostetuin osa, on sotkeutunut ulkoisen tiedon jakeluun. Se on ollut tietorealismia, jolle taiteellisuus ja luovuus on ollut toisarvoista ja jolle tunnearsenaalista on kelvannut vain vihantunne. Tieto on varmaankin tullut tarpeeseen; tosin sama tieto on yhtä hyvin ollut otettavissa muustakin kuin kaunokirjallisuudesta, vieläpä selkeämmässä muodossa.TaitoromaaniNyt kun käsiin yllättäen osuu uutuuskirja, oikea kaunokirjallinen romaani, sitä hätkähtää ja epäilee, voiko tämä olla totta: Leni Mattsson, mutta eihän tämännimistä kirjailijaa pitänyt tänä syksynä olla, Kauranen vain. Innostuu ylistämään: Leni Mattsson lataa ja kirjoittaa niin kuin kaunokirjallisuutta soisi kirjoitettavan - sujuvasti, ulottuvasti, monitasoisesti, monivivahteisesti ja tunteella.Asioiden maalaaminen ei uskottavuutta vie, kunhan elämä vain on sisäistynyt syvälle sydämeen, ja syvälle sydämeen elämä pääsee lähes poikkeuksetta vain vastoinkäymisten kautta. Rempallaan olevista asioista ja levällään olevista ihmisistä on saatava kirjoittaa myös vähemmän dokumentoiden, vähemmän analysoiden, eli Mattssonin tapaan, taidolla.
Toisenlainen tyyliKun syksyllä ilmestyi Pirkko Saision Betoniyö, iski kyllästyminen: Ei enää tällaista. Eikö realistisiakin asioita voisi joskus käsitellä toisenlaisesta näkökulmasta, toisenlaisella kielellä ja toisenlaiselle tyylillä? Betoniyöhön en saanut minkäänlaista otetta, vaikka tiesin kirjaa kilvan kehutun ja ylistetyn; Tarkkakin piti kirjaa vuoden proosana. Ei avautunut minulle, kuten ei avautunut aikoinaan Lassi Sinkkosen Sumuruiskukaan, isoista kehuista huolimatta: liian vivahteettomia, liian kielettömiä molemmat.Ja nyt kuitenkin samanlaista puutteenalaista realismia kuvaavan Mattssonin ote pitää, kielensä ja tyylinsä ansiosta. Tylyistä asioista ei ole pakko kertoa tylysti.Yhtä kuivankaperoa, yhtä pelkistettyä tekstiä Mattsson ei kirjoita kuin Sinkkonen Sumuruiskussa tai Saisio Betoniyössä kirjoittaa. Saisio etenee järjellä, Mattsson tunteella. Saisio julistaa "näin on", Mattsson välittää "tältä näyttää". Saision teksti on erittelevämpää, tendenssimäisempää, ikään kuin ulkoisesti totuudellisempaa, tieteellisempää. Mattsson erittelee vähemmän realisoi kyllä, purskauttaa asiat ulos sellaisinaan, järjestelemättä, lyyrisemmin, mukana eläen, taiteellisemmin. Jos jostakin niin juuri järjestelmällisyyden puutteesta, paikoin liiasta impulsiivisuudesta Mattssonin toista teosta sopii moittia. Viimeistelyn ryhti siitä puuttuu.Leni Mattssonissa on aimo annos lahjakkuutta ja Timo K. Mukkaa, ja se on paljon se. Niin paljon että kannattaa jäädä kuulolle mitä tuleman pitää: vielä kannattaa uskoa kaunokirjallisuuteen ja jopa realistisen kirjallisuuden uusiutumiseen, aihetta on.Ai niin se kirjan kaari: Pikku-Anitasta kasvaa Iso-Anita, joka jatkaa maailmalle karanneen äitinsä uraa elävän lihan kauppiaana ja jolle elämä on yksi virtsanvärinen läikkä, turha."Ei, en ole kaunis, en todellakaan, minä olen ruma, nälkäinen, minun silmissäni leiskuu pahuus. Ruma kurja huora.Ruma ruma ruma." ///
Joulukalenterin XV luukku - FRANZ
KAFKA (1883-1924) Praha- Juttuja (Delfiinisarja -Otava 1977)
Tunti aamukyydin pimeydessä, puoli tuntia iltakyydissä takaisinpäin. Linja-auton kattotuikkujen valossa matka kului rattoisasti Franzin pieneliöiden ja muiden kummallisuuksien seurassa; sivu sivuunsa riitti paisuttamaan ajatuksissa juttuja kahta kummemmiksi. Iltasella piti painua pimeyteen kesken matkan, kävellä kymppi kotiin, sillä linja-auto ei lähemmäksi halunnut palvella, kun sillä oli kiire kaupungin valoihin.
Katsoipa kirjaan tai katsoipa penkkeihin, joissa koululaiset pyllerehtivät: kaikki oli yksyhteen tai kääntäen verrannollisia - naurettavaa mutta asiaan kuuluvaa.
Kerrankin mustalaisnuorukainen oli niin väsähtänyt pitkään päivään, että painoi unissaan päätään ventovieraan naisen olkapäätä vasten naisen väistellessä parhaansa mukaan. Lopulta nainen antoi periksi, tosin olkapää jännittyneenä koholla. Aina kun kuski jarrutti, retkahti pojan pää eteenpäin, vaan kohta taas nojasi turvapaikkaansa.
Melkein kafkamaista.
Runsaat kolmekymmentä pakkasastetta oli muuanna tähti-iltana tammikuussa, kun kotiin kävelin; puolimatkassa pysähtyi ohiajava auto ja peruutti. "Ai et olekaan se!" kuski huusi ovenraosta, lätkäisi oven kiinni ja jatkoi eteenpäin. Jäin parta kuurassa pompan kaulukset pystyssä taivaltamaan samaan suuntaan perävaloja ihaillen. Muodonmuutosta mietiskellen. Kiimalampi paukkoi railoja jäähän.
Kafkamaista.
"Hän aukaisee kiireesti oven ja kiertää sähkövalon palamaan. Tähän hetkeen hän ei ollut valmistautunut. Tämähän on noituutta, kaksi pientä, valkoista sinijuovaista selluloidipalloa hypähtelee parkettilattialla vierekkäin, kun toinen kopsahtaa lattiaan, toinen on korkealla, ja ne jatkavat leikkiään väsymättä." Blumfeld, vanheneva poikamies
Joulukalenterin XIV luukku - TEUVO
SAAVALAINEN (1927-2002) Kotka- Sitten tulivat laivat
Ai itku! Vaiko ai nauru!?
Tragikomiikan huipputaitaja, joskus tahtomattaan.
Pulkkinen Romaanihenkilön kuolemassa viittaa Saavalaiseen: "Huom. suom. kirjailija; minkä eli, sen kirjoitti, tunnusti heti, ennen kuin ehdittiin syyttää."
Lirissä tässä kirjoittelen aavistellen miehen potentiaalia, koska lukenut vain parikolme haavoille viiltävää teosta. Saavalaisestako 'koko tuotanto' -lukuprojekti Haanpään jälkeen? Ehdolla muitakin: Salama, Saarikoski, Lehtonen, Sillanpää...
"Sellainen liika venkula kuin sielu piti leikata esityksestä kokonaan pois. Siihen leikkurointiin minusta ei ollut. Missä ikinä kuljinkaan niin mukana rekkalehti aina sieluriepu, kärsimässä sekä kärsittämässä ruumista."
Joulukalenterin XIII luukku - MATTI
PULKKINEN (1944-) Nurmes- Romaanihenkilön kuolema
"Me toimme hakkuumiehille Fiskarsin tuliterät, oranssinvärisiksi maalatut kaarisahat, kirveet ja vesurit. Sansibarin metsähallitus oli alkuun loukkaantunut alkeellisesta suomalaisavusta... ... niistä viidestä moottorisahasta jotka jenkki oli lahjoittanut naapurisaarelle toimi enää yksi; sen sijaan kaksi sahuria oli sadan prosentin invalidina." "Afrikka on saanut kehitysapua yli 80 kertaa enemmän kuin Länsi-Eurooppa sodan jälkeen Marshall-apua... ... yksikään teille rakennettu keskisuuri tai suuri teollinen laitos ei toimi tuottavasti; moni halli kasvaa jo viidakkoa ja apinat kiipeilevät nosturien ketjuissa."
Jo ennen Raittilaa kirjoitti Pulkkinen raittilalaisesti romaanin merkityksestä, merkillisyydestä ja merkittävyydestä, vaan kukapa häntä, syrjäisen Nurmeksen Pökkelön kylän poikaa, muistaisi.
"Aina olen pelännyt, että minulla on niin toisenlaiset tunteet kuin muilla, ettei minun kanssani voi olla."
Joulukalenterin XII luukku - JUHANI
Raimo Jorma Juhani PELTONEN (1941-1998) Helsinki- Elmo
Surutta käytin hyväkseni: olihan se uskomatonta, että sankari kaatuu satasen juoksussa ja - voittaa; pitää piipunpolttotauon, vetäisee unoset kesken viidenkympin hiihdon ja - voittaa! Vaan ei halua kuulla Maamme-laulua tahi siedä Porilaisten marssia vaan tahtoo palkintopallilla kuunnella Armas Järnfeltin Kehtolaulun.
Tsehovilaisuus, sipulikupolikirkot ja omenapuut rauhoittavat niin urheilijan kuin kirjailijankin mielen.
Melihoviin ei Elmo päässyt, Juhanikin joutui jättämään seutunsa ja pakenemaan Lopelle kun puutarhaan halkaistiin maantien ura.
Jumalan kuopus on silti Elmoa parempi kirja jos minulta kysytään: sanojensa tautta. Sen koiraan Winstoniin, buldoggiin minä olen mielistynyt, ikuisesti.
"Mutta Lauri ei muistanut milloin olisi ollut näin poikki sekä ruumiillisesti että henkisesti; teatterityö sekä avioliitot tuntuivat nyt ajateltuina ohjatulta päiväkerhotoiminnalta.""...muistan etenkin vähäpätöisiä yksityiskohtia, kokonaisuus ei minua kiinnosta. Vaikken osaa kunnolla, en sinne päinkään, mitään kieltä, ajattelen selkeästi ikään kuin monirotuisin sanoin."
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi Joulukalenterin XI luukku - HERMANN
HESSE (1877-1962) Calw- Lasihelmipeli
Arosuden pakkoluetutti lukion lehtori siinä missä Kuolleet sielut Gogolilta. Antoi pohjan, halututti myöhemmin, paljon myöhemmin tarttua sen ajan pleikkariin: pelaamaan Lasihelmipeliä sielullaan, epäilemään ulkoisen elämän ylivaltaa hengestä.
- "Vain lelukseenko Luoja meidät loi,
- saveksi notkeaksi sormissaan?
- Hän meitä muovaa, meillä askaroi,
- vaan tulessaan ei polta milloinkaan."
Joulukalenterin ulkopuolista elämää hippusen
Historian kirjoihin sivumerkkinä merkittäköön eilisestä - todisteena SP:n joulukalenterin ulkopuolisesta elämästä, otteita salaisesta päiväkirjasta:"Kävimme jouluvaelluksella seurakuntatalolla; koko talo oli muuttunut Jeesuksen-aikaiseksi - mielettömän vaivan olivat järjestäjät taas nähneet. Upea tulos.
Ahtisaari sai eilen rauhan nobelinsa.
Puolueiden puolue on lähtenyt viimeiseen hyökkäykseen Ilovaaran koulun hajoittamiseksi: uuteen koululautakuntaan laittaa neljä edustajaa, joiden tehtävänä on... mahtaa siitä taas tulla elämän kevät!
Vappu Pimiä erosi tuoreesta liitostaan.
Laadin paikallislehteen ilmoituksen tulevasta Ilovaaran koulun joulujuhlasta, jota varsinaiseksi Puurojuhlaksi sota- ja sortovuoden muistoksi mielessäni kutsun, huom! vain omassa mielessäni. Intoa puhkuen olemme juhlaa harjoitelleet, ohjelma alkaa olla kuosissaan: oppilaat lääpällään, opettajat milloin tohkeissaan milloin tuohuksissaan. Tyypillinen onnistuvan juhlan tunnelma vallitsee Impi- eikun Ilovaaran yllä.
Tänään käräjät, viimeinen lautamiehenä."
Joulukalenterin X luukku - JEAN-JACQUES
ROUSSEAU (1712-1778) Genève.
.
- Tunnustuksia
J-J vaeltaa, heittelehtii elämän poluilla Pon laaksosta Sveitsin alpeille ympärillä vihanta luonto, asettuu Pariisiin. Sittemmin, takaisin luontoon, maaseudulle Pariisin liepeille. Pää täynnä pohdintaa, elämänohjeita, kasvatuksen ideaalia ideaa. Oma elämä vastoin kaikkia neuvoja: viisi lasta sijoitettuina Löytölastenseimeen.
Taannoisella pyhiinvaellusmatkalla Pariisiin löysin syrjäisen pihaoven takaa Rousseaun huoneen, jossa valkoinen rintapysti, josta valokuva, johon omakin pää piti sovittaa. Kaksi yliviisasta vierekkäin.
Vapauttava tunne: - Neuvo! Opasta! Ohjaa oikealle tielle! Vaikket itse kykenisikään.
"Kokonaan rahanalaisesta kynästä ei voi lähteä mitään voimallista, mitään suurta.""ja päätin luoda niistä teoksen ... joka olisi ainutlaatuinen ennenkuulumattoman totuudenmukaisuutensa tähden, jotta edes kerran saataisiin nähdä ihminen sellaisena, jollainen hän sisimmässään oli."
Joulukalenterin IX luukku - PENTTI
Mikael HAANPÄÄ (1905 - 1955) Pulkkila/Piippola- Noitaympyrä
Kelpaisi kyllä luettavaksi kevyempikin kama, oikeastaan Haanpää kuin Haanpää, vaikka novellit Päntän äijä, Suomeen tai kämpille, Pätsi kämppien taiteilija, Hullu ja hevonen...
Koska Kauppalehdessä ollaan, lainattakoon tämän yhteiskunnallisen, yhteiskunnan Voimain hylkimän polkupyöräilijä-Pentin talousihmettelyä vuodelta 1931:
"Täällä oli puuta, täällä oli ihmisiä, jotka möivät lihastensa työn. Joku jonka käytettävissä oli salamyhkäinen olio - pääoma, entisten ihmisten työ, kuollut työ, osti puun ja nykyisen työn mahdollisimman halvalla ja möi sen mahdollisimman kalliilla. Kauppoja ... Näytti siltä että kaupoilla oli liian suuri valta tässä maailmassa. Sillä jos hyvin kävi, niin tämä välimies lisäsi pääomaansa, voitti, toisin sanoen sai haltuunsa takuun omaan toimeentuloonsa, ja vieläpä jälkeläistensäkin toimeentuloon. Omituista. Työllä sen sijaan ei ollut mitään takeita edes huomisesta päivästä."
Haanpää hieroutui yhteiskunnan saappaan alle, ei kelvannut etelän herroille, hukkui tai hukuttautui kotiseutunsa järveen.
Joulukalenterin VIII luukku - EEVA
Karin KILPI (1928- ) Hiitola- Tamara
Otin Tamaran. Sitten tulivat Kuolema ja nuori rakastaja, Se mitä ei koskaan sanota, Häätanhu jne. Savon kesässä mateli kyy ja rehotti kasvillisuus, verhosi hämyisä kesäyö, paistoi päivä. Hennon hento sensuaalisuus, luonnon loukkaamattomuus, hipaisu jostain suuremmasta.
Kävelin Eevan kanssa emotionaalisen kuntolenkin, usein, useita.
Tanizakiin, Anaîs Niniin, Moraviaan päin kallisteli.
"Ei läheisyys ole aina puhumista, tai oikeastaan se on sitä hyvin harvoin. Läheisyys on ihojen viestiä toisilleen ilman kautta, sitä että ollaan samassa huoneessa, samassa talossa; koko ajan meidän ruumiimme vaihtavat hiukkasia keskenään... ...Jos sinä olet viereisessä huoneessa minun työskennellessäni, minun ruumiini tajuaa koko ajan sinun läheisyytesi ja on kuin vapaalla, huoletta, ja minä voin käyttää kaiken energian ajatustyöhön."
Joulukalenterin VII luukku - Sigmund
(Sigismund) Schlomo FREUD (1856 - 1939) Freiberg Itävalta-Unkari- Psykoanalyysi
Kaikki suomennetut kynän kanssa luettu opiskeluaikojen yksinäisyydessä.
Sielun peili ja periskooppi. Karttahahmotelma sielun sokkeloihin ennen miltei erehtymättömien navigaattoreiden keksimistä. Libido opittu, yliminä ja frustraatio, fiksaatio ja Se das Es, tiedostettu.
Ukkoutuneena Wienissä Rinkiä ajellessa poikettu ukon vastaanottohuoneeseen im Haus Berggasse 19, missä sisäänpääsyovi takuisten takana.
Matkamuistoksi ostettu museosta S.F.-kynä, jonka muste valuu löysänä. Mitä merkinnee?
"Kaikkien neuroosien syytausta on siis seksuaalinen: mutta neurasteniatapauksessa syyt ovat ajankohtaisia, psykoneuroosien osalta taas lapsuudenkokemuksia."
Joulukalentrin VI luukku - VÄINÖ
Valtteri LINNA (1920 - 1992) Urjala- Täällä Pohjantähden alla
Tuommoinenko aikuisten maailma on: patruuna molskautetaan sillalta puroon, emäntä koirana rukkasoravaa haukkumassa, häädetään torppari torpastaan, vankileirillä laulaa lukijan ikätoveri sonoori äänellään:
Neljättä osaa ei tullut, vaikka sitä ikävöi. Tämä Tervon Myyräkö, Troikkako se? Tuntematon sotilas on yhä lukematta."Laps Suomen älä vaihda pois sun maatas ihanaa. Sil leipä vieraan karvas ois ja sana karkeaa..."
58-vuotias kertaa: siinäpä yhteiskunnallisen näkemyksen oma taikinanjuuri.
" - Ei tässä väitetä mitään... Saman tekevää mitä puhutaan... Lähtö tulee kumminkin... Keisarit ja perustuslait ei tämmöisten ihmisten asioita ole. Meitin perustuslakimme on Töyryn äijän sanat: lähtekää maantielle." Laurilan Anttoo pappilan rouvalle
Joulukalenterin V luukku - DANTE
ALEGHIERI (1265 - 1321) Firenze- Divina Commedia Jumalainen näytelmä
Runoteosta on voitava tulkita neljällä tavalla:
- kirjaimellisesti
- allegorisesti
- moraalisesti
- anagogisesti (tuonpuoleisesti)
Silmiensä Päivää, Beatricea, kadottamaansa, etsii Runoilija elämän tuolta puolen, Helvetistä aloittaen.
Parikymmentä vuotta koetin ja koetin - ei auennut Taivas, ei Kiirastuli, ei Helvetti.
Sitten kun, se oli lentoa se. Upea matka ja koska tahansa toistettavissa aina uusin näkymin.
- "Lukija, aattele, jos alku tämä
- ei jatkuis, kuinka sulla tuskallinen
- ois lisää tietämähän mielenkaipuu!"
- " - Mut veestä tästä juoda tulee sinun,
- ei ennen näät sun janos suuri sammu.
- Näin puhui silmieni Päivä mulle."
- "Ah kuinka varovainen olla tulis
- seurassa niiden, jotk'ei ainoastaan
- tekoa nää, vaan mietteen salaisimman."
Joulukalenterin IV luukku - VIKTOR
E.(mil) FRANKL (1905-1997) Wien- Ihmisyyden rajalla
Jaakobinpainin jälkeen arkaillen raaskin taikka rohkenin lahjoittaa ainoan kappaleen 1978 hirvikolarissa halvaantuneelle serkulleni mietteissä: voiko sana auttaa, lause lohduttaa, kirja antaa uuden kasvun siemenen. Biblioterapiaa siis.
Myöhemmin ilmestyi Olemisen tarkoitus. Sen jätin itselleni. Kirja-arvostelun ingressiin kirjoitin: "Tässähän se taas on, käsissä, yksi kirjallisen viestinnän kultahipuista..."
Kolme keskitysleirivuotta, missä isän, äidin ja vaimon menehtyminen, opettavat:
"Kärsiessämme pysymme sielullisesti elävinä. Sillä kärsiessämme kypsymme, kasvamme - kärsimys tekee meidät rikkaammiksi ja voimakkaammiksi."
"...tuskin on olemassa suurempaa epätoivoa kuin epätoivo siitä, ettei pysty suremaan."
Joulukalenterin III luukku - KALLE
Kaarlo Alvar PÄÄTALO (1919 - 2000) Taivalkoski- IIJOKI-sarja
"Tänään, sunnuntai-iltana pakkasviikon alussa, koko Päätalon tuotanto, 43 teosta, hankittu ja kannesta kanteen luettu. On haikean hyvästijätön aika. Viimeisenä lukuna luin kirjasta Selkosten viljastaja luvun 'Viimeisen illan suola'. Liki seitsemän vuotta sai lähes päivittäin istahtaa tämän rehellisen miehen polvelle. Ikävöiden siirryn Haanpäähän."Kunnanelätti. Uittojätkä. Metsätyömies. Rakennusmies. Rakennusmestari. Kirjailija. Professori. Kunniatohtori.
"Ei ole ihmisellä näissä kamppeissa isoja valtuuksia!" Ukkosen ääni, Iijoki-sarjan 9.osa 1979
**********
Joulukalenterin II luukku - FEODOR
Mihailovits DOSTOJEVSKI (1821-81) Moskova- Rikos ja rangaistus
Rikos ja rangaistus - mitäpä muuta luettavaa muka tarvitsisi lukemisen nälkään.
Soi aikoinaan kahden päivän ja kahden yön tuskaisen mukanaolon, ei puhettakaan luennoille. Ei siellä kuitenkaan mitään tärkeämpää.
**********
"Tässä mielessä ei ole Pietarin kaltaista kaupunkia: arkkitehtonisesti se heijastaa maailman kaikkia arkkitehtuureja, kaikkia aikakausia ja muoteja; kaikki on lainattu vähitellen ja kaikki on omalla tavallaan vääristeltyä. Näitä rakennuksia voitte lukea kuin kirjasta kaikkien niiden aatteiden ja aatteenpoikasten kuohuja, jotka säännönmukaisesti tai äkkiarvaamatta ovat ryöpsähtäneet meille Euroopasta ja ottaneet meidät vähitellen valtaansa ja vangikseen." - Valkeat yöt -kokoelma. Kirjailijan päiväkirjasta: Pietarilaiskuvia
Joulukalenterin I luukku - TIMO
K.(ustaa) MUKKA (1944-73) Pello- Maa on syntinen laulu
Suomen kielen kaunein saavutus - Maa on syntinen laulu
"Mie rakastan niinko lintu
**********mie taihvaale lennän ja laulan
mull on karjaa ko pilviä taihvaala
mulle kättä lyö rakkaani kauhlaan..."
ps Oiva Arvola peesasi myöhemmin, mutta toiseksi jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti