Risukossa on maailmaa nokko (16.vk)
Sanovat että raha rauhoittaa. Kissan kikkelit!
Kun ei oo rahaa, ei voi lentää, ei liihottaa. Pitää pysyä maassa. Omassa maassa. Silloin ei olla hyörinnässä, pörinässä pyörimässä - hönttäämässä sinne sun tänne, ees sun taas. Ihmisvilinässä ihmettelemässä, kummastelemassa hunnutettuja apayanaisia, kandorasheikkejä, abroja, wadeja, dyynejä tai kaikenkarvaisia kyttyräkameleita.
Katella vain omaa verkkareihin hunnutettua naista, ottaa naulasta oma nuttu. Taputtaa naapurin kissaa ja potkaista toisen naapurin koiraa. Katella kuusiaitaan pesiytyviä pullukkaharakoita.
Pistää kontiot jalkaan ja painua pinoille.
Unohtaa matit ja tepot ja kaikenmaailman cha-cha-chaat. Lampsia mahlalle pihakoivun kimppuun eikä piiloutua palmujen katveeseen.
Vaikka tiukalle ottaa unohtaa maailman viekotukset, niin pianpa sitä taas on mie, eikä mualimanmies - kosmopoliitti, turhanpäiväinen kerosiininpolttaja.
Risukossa on maailmaa nokko. Risukossa on maailman rauha.
Jos oikein tiukille vetää, niin sopii tehä pehmeä laskeutuminen arkeen: Polokasta pyörällä markkinoille pureskelemaan viipurinrinkeliä. Pistäytyä poliisien huutokaupassa huutamassa halavalla varastettuja polokupyöriä, kännykänkuoria ja kultakoruja, kiikareita. Vaikkei tarvitsisikaan. Tai vitosella huutaa musta yllätyssäkki, jossa saattaa olla eriparikengät, tissiliivit ja tekohampaat.
Siinäpä viikko kevyesti säkin purkamisessa ja säkin tavaroita taivastellessa kulahtaa.
Sitten ainakin on pinolle valamis. Ja voi taas raportoida maailmalle:
Siitä se oleminen pikkuhiljaa taas uomautuu ja levollinen mieli laskeutuu, ja tienoon peittää rikkumaton rauha. Vaikka joskus silti sielunpohjassa vilahtaa jo tuleva syksy - desibeliruokailut, kirkuvat oppilaslaumat sekä kollegoiden syliote ja leikkiin kutsu: Totuus vai Tehtävä? Kaikk´ hyvä loppuu aikanaan."JA täällä aarnetanninen vossington. Olemme syvällä pimeässä pohjoisessa tapaamassa miestä, joka on työnlaidassa kiinni. Olemme löytäneet miehen, joka kulkee omia polkujaan - aina viimeiseen asti. Tuo työn rankan raataja, pinoja sommitteleva mies kumisaappaissaan ja sarkanutussaan kertoo olevansa muka akateemisesti sivistynyt ihminen, sapattivuotta viettävä opettaja. Sitä on vaikea uskoa, ja epäillä edes aikuiseksi ajatuksineen. Kertoo mm. ikänsä ihmetelleen sitä että mikseivät ihmiseltä tipu kynnet kokonaan pois vanhetessaan, niin kuin hiukset monilta.
Kalju pää ja kaljut sormet olisivat soma näky tämän 'opettajan' mielestä.
Otetaanpa ajanmittaan miehen täyspäisyydestä selvää - JA täällä aarnetanninen vossingtonin halkopinot."
Puristan kassaraani ja karsin oksia irvellä ikenin vakuutellen: syksyyn on vielä huitkotvanen ennen kuin karu paluu virkaan tapahtuu. - Voihan vielä voittaa lotossa osuman, kampean viran kiroajatukset mielestä pois.
- Seurrraava PYÖRÄ! Täällä tehhään töitä eikä vain hoideta virkaa, kuulen päivällisen huutokauppameklarin käskevän poliisinaista kantamaan uutta tavaraa näytille.Puistattaa.
Takatalvea pitelee. Se se puistattaa.
=====
Veliseni! Warretkin kintuille ruikkivat. Takatalvi niilläkin. Auttavat nekin asettumaan paikoilleen, rauhoittumaan.
Ottivat vauhtia taas alta kymppitonnin: 9760 € (ed.10302). Siperia opettaa. Ei päästä ylpistymään, ja voittoahan tuo kaikki on, paitsi -28 %, verot.
Tupsauttelit päivänä muutamana ilmoille sivumerkkejä: epäilit Väyrysen ruodussa pysymistä. Epäilysi mahdollisia, mutta katellaan.
Muista ristiä kätesi aina silloin tällöin, se helepottaa.
Smile! Hikkaj - veljesi.
PS Tanssii tähtien kanssa: Mariko vai Sariko? Ratkopa sitä!
"Teuhattiinpa talvella pirttipuurukassa, oli toisinaan vilu ja nälkäkin, ja äiti, elämän ladulla kuivettunut, kiukkuinen akka, saattoi hutkia karankalla. Mutta kesälläpä paistoi päivä leppeästi, oli leuto olla ja hiekka lämmitti paljaita sääriä. oli kuin olisi maailma ollut lempeä ja hyvä..." Haanpää, 1925: Maantietä pitkin
Joko taivaassa tai helvetissä lomailemassa (15.vk)
Puulla päähän lyötyyn opettajaamme tarttui kaupunkireissulla niin paljon maailmanmiestä, että heti Matti ja Teppo -viikonlopun jälkeen, pääsiäisviikon alkajaiseksi, hänen nähtiin nousevan Helsinki-Vantaan lentoasemalta koneeseen, joka kiidätti hänet pilvien halki sivuitse Irakin, ylitse Tuhannen ja yhden yön satujen maan, kauas jonnekin missä kameli kakkii - seuranaan vaimo ja poika.Persian lahden ylityksen jälkeen syttyi koneen valomerkki: oli aika sammuttaa savuke, kiinnittää turvavyö, mahavyö, ja nostaa istuimen selkänoja pystyasentoon sekä kopaista, onko varmasti vieraskielisten lentoemojen ilmottama pelastusliivi istuimen alla.
Pian lämmin tuuli, ja 97 asteen Fahrenheit, oli ottava opettajamme kuumaan syleilyynsä.
Seuraava havainto opettajastamme tuli loman kolmannelta päivältä, jolloin rabbimme nähtiin, pääsiäsikertomusta muistuttaen, nousevan perhe perässään ylös liki taivaisiin: pilvenpiirtäjän viidenteenkymmenenteenneljänteen kerrokseen, mistä avautui näköala melkein yli maan ja taivaan, ainakin ylitse kaupungin ja kymmenkaistaisen streetin, jonka molemmin puolin kaikki skyhighbuildingit kohosivat uljaana rivistönä.
- Kuin Kitee, hänen kuultiin hymähtävän. - Kaikki yhden pitkän suoran varrella...Kolmas ja viimeinen havainto sapatoivasta opettajastamme tulee loman viimeiseltä päivältä: Rantahiekalla lojuva auringosta nautiskeleva hienon hiekan yltäpäältä töhräämä rantaleijonaope, joka juuri on täyttänyt yhden elämäntavoitteestaan eli uiskennellut Persian lahdessa. Kahlannut, kroolannut ja kellunut sydämensä kyllyydestä USA:n sotalaivojen vartioidessa ja turvatessa tämän historiallisen kylvyn.
O. on kaiken aikaa hämmästellyt Arabian Gulfin puhtautta, sen turkoosin kirkasta vettä, jossa ei läikän läikkää hänen odottamaansa tummanpunaista verta.
=====
My Brother
Niinhän siinä sitten kävi, jotta herrasvaihteen hirtti päälle: viihteelle oli käytämän. Kun matti&teppo-viihteelle antoi pikkusormen, se tempaisi koko käden ja cha-cha-choivat jalat. Suihkautettiin AEL:oon, jossa kaikki on kerran oleva suurinta ja mahtavinta maailmassa menneen Neuvostoliiton malliin. Lämpötilasta alkaen.
Aivan kuten hulluuden ja nerouden ääriraja on hiuksenhieno ja huomaamaton, niin on myös Taivaan ja Helvetin, paratiisin ja kidutuksen. Enkä tiedä kummassa paikassa viikkoni vietin. Kuitenkin palmikoissa enemmän kuin beacheilla.
Maa oli turvallisin, missä ikinä olen käynyt. Eikä juoppoja lain, koska jo laki ja uskonto sen kieltävät. Siisti maa, jossa likaisesta autosta saa sakon ja huumehortoilusta kuoleman tuomion. Maa, jossa vierastyövoima tekee työt ja rahanruntelemat pistävät rahan haisemaan.
Veljeni, olisin kernaasti halunnut nähdä Sinun naamasi venähdyksen tuon maan kamaralla. Ja sitten sen suusta pulppuavan vuolaan virran ...
Kukkareunusteiden ja hyvin kypsyvien hedelmien maa se on.
***
Hyvästi kypsyvät myös warrehedelmämme: lypsävät warrekamelimme Fum, Sam sekä Telsu. Imevät keitaalla vettä kyttyränsä täyteen - kuivaakseen aikanaan hiekka-aavikoilla. 10302 € on uusin lukema (ed. 10033).
Joko maailmanmurheilusi hellittää? Joko syrjähoito tehoaa? Pullista, voimistu ja ime vettä! toivoo
His Highness, Your Brother Hikkaj
PS On täältä pinolle palaamista - ite kellään ;)
"Pinky Winky The worst named night in town plays electro-house and there´s free vodka Red Bull for ladies all night." -Time Out /13 2007
Puulla päähän lyötynä - kirjaimellisesti (14.vk)
Meidän koulun opettajainhuoneen seinällä on presidentin kuva. Ja keisarin kuva.Ei. Meidän koulun opettajainhuoneen seinällä ei ole tasavallan presidentti Tarja Halosen kuvaa, eikä keisari-tsaari Nikolain kuvaa, vaan meidän koulun opettajainhuoneen (Hollituvan) seinälle jäi roikkumaan, sapatille lähtiessäni, presidentti Idi Aminin kuva yhdessä Keski-Afrikan
Nykyään noinkin voi menetellä, koska koulutoimentarkastajat lääninhallituksesta eivät enää tarkasta kouluja. Liekö heitä enää olemassakaan? Tarkastajana toimii ainoastaan hyvä maku - ja sitähän meidän koulussa riittää.
Viikolla soitti kollega varaj. Mats ja kutsui talastalkoisiin. Mats on mieluinen mies, henkisen avaruuden mies, jonka kanssa ajatuksemme synkkaavat. Hän on se Iso-Idi siinä kuvassa. (Olemme vuosien ajan työmatkoilla, useimiten pyörällä, kulkiessamme ihmetelleet, miten ihmisten maailman- ja elämänkatsomukset sekä -näkemykset ovat lukkiutuneet muutosmahdottomiksi aina kehdosta hautaan saakka. 'Eihän noin voi edes ajatella, sanoi Holkeri Linkolasta' on tullut mielilauseeksemme vakaumusihmisten ahdasta liikkumatilaa pohtiessamme. Ajatella: Edes ajatella!)
Niinpä tiistaina Iki-Veken ja Suntio-Eken kanssa sahasimme pitkät tukit laudoiksi ja kokosimme taapeliksi.
Keskiviikkona, viikon komeimpana päivänä, auringonpaisteessa, tuulettomassa kymmenen asteen lämmössä oikaisimme, jäitä hakkaamalla, talven vääntämät pystytolpat suoriksi ihastellen poukaman kauneutta ja järven valkoisen jääkentän häikäisyä.
Torstaina nahusimme tuulenkaatorunkojen kanssa ja hilasimme yläilmoihin kuusi viisimetristä rankaa talaksen kattoparruiksi raa'alla väkivahvalla miesvoimalla. Kovia poikia olimme, vaikka Iki-Veke oli maannut vajaa kuukausi taapäin viikon sairaalassa röörivaivoissa - ja lääkäri määrännyt liikuntakiellon - ja Suntio-Eke oli huomenissa menossa raajojen tunnottomuustutkintaan. Idi Aminilla ja Bokassalla ei tällä erää isompia remppoja ollut. Ei ennen kuin kakkosnelonen losahti suoraan keisarin kruunuttomaan päälakeen tämän riuhtoessa ja roikkuessa suorin käsin ja vartaloin kakkosnelosen alla. Sitten kerien jäällä.
Opettajaopein osasin välittömästi pistää jäitä hattuun eikä patti päässyt paisumaan pääsiäismunaa kummemmaksi.
Vaikka puullapäähänlyötynä olin kirjaimellisesti, hommaa ei kesken päivää jätetty.
- Ota kuule se Aminin kuva pois sieltä Hollituvan seinältä, pyysin Matsilta kahden kesken iltamyöhään jäätyämme. - Oli se sen verran häijy mieheksi sen elokuvan näyttämien iljetysten mukaan. Raakalainen. Et sie tapasinkaan sellanen ole.
Perjantaina jäi kurkihirsi nostamatta, koska työvoima uupui. Kaikille tuli kaupunkireissu. Veke meni jälkkontrolliin ja Eke sinne tunteettomuustutkintaan ja minulle puulla-päähän-lyöty pääni ilmoitti, että 'otapas vaimo kynkkään ja mäne siekii kaupungin iloihin tunnetesteihin tanssahtelemaan, sillä siellä on Matti ja Teppo'.
Oli ne.
Ja taivas aukeni.
Veljeni siellä!
Elämä on monimuotoista ja kiinnostavaa. Ja ihme kyllä sehän näyttää erilaiselta sapatoijan kuin opettajan silmikon läpi koettuna. Tekeepä mieleni tehdä julkiset jumit ja olla menemättä syksyllä sapatilta opettajannaamarin taakse. Harmi kun eivät Sinun vihreäsikään voittaneet vaaleissa tarpeeksi, päässeet kansalaispalkkaa eduskuntaan jakamaan. Yksi koura olisi heti ojossa tässä.
Tuskinpa tämä warretuksemmekaan niin tuottavaksi paisuu, että sen=tyhjän varaan heittäytyisi. Puulla tässäkin touhussa päähän saadaan aikanaan, vaikka kymppitonnin raja tällä viikolla ylittyikin: 10033 €(ed.9762).
Hyvähän Sinun on, Veljeni!
Kadehtien mutta suoden
Veljesi Hikkaj
"Pöytä täyteen vaikk' rahat on loppu, vielä piikki avoinna on ... surut ei mieltämme paina ... mukavat muistot nousevat pintaan, elämme ne uudestaan ... kaihoa rintaan se mulle tuo ja taas mä nauraa saan ... en oo vanha mutta naamasta huomaa: ei olla ihan nuoriakaan ... Tyttö pöytä täyteen tuo! " -Matti ja Teppo, 2007
Maaliskuun saldo - yli tuplat
- *warrevoitot 10033 € (ed.3923)
- työttömyyskorvaus 816 €
- urheilut 182 km = 26 h (*456km=72h) (hiihto, kävely, juoksu)
- lukemiset 277 s (Haanpää, Liehu, Freire)
- vaimot *1 kpl
*= vuoden alusta ja kaikki nettona
Veljeni
Älytön kuukausiloikka, ylöskipuaminen. Enempää älä odota. Olemme huipun saavuttaneet. Laskeutuminen alkaa. Puustaputoaminen on lähempänä kuin arvaammekaan.
Muutenkin kuukausi meni kiipeillessä, oikeastaan kiipeilyn tuloksia 'nauttiessa'.
Kesällä kiipesin puuhun, kaksihaaraisen pihakoivun latvukseen, kahteenkymmeneen metriin. Ai että se helepotti.
Apinanvaistoni heräsivät. Tuntui turvalliselta: nyt-vihdoinkin-olen-kotona -ololta. Aina käy näin kun kiipeän puuhun, pelkkä kuusiaidan päällyskin jo lievittää.
Ne geenit. Ne geenit syvällä jossain. Ja se apina siellä.
Pudotin 50-vuotisen pihakoivun alas kahden metrin pätkinä, jotka sitten neljänsin maassa ja asetin uljaaksi rivistöksi vartioimaan kodin rauhaa. Kuusimetrisen 'kannon' jätin, jotta ikkunasta katsoessa näyttäisi jykevältä puulta; puiden rungot ovat niin kauniita ja turvallisia.
Siinä ne seisoivat vartiossa kuin terrakottasotilaat koko talven, kunnes maaliskuun kylmillä pölkky päivässä hakkasin niiltä päät murskaksi ja kasasin kekoon. (Kaiketi Idi Aminin, The Last King of Scotland, verestämänä.)
Vau mikä maaliskuinen maskuliininen miehen olo! ;)
Kylän kollikissatkin aloittivat jokakeväisen mau'untansa. Ja sivumerkkiensä jakamisen.
Veliseni, voi hyvin ja merkkaile asian tullen!
t. Veljesi Hikkaj
"Mutta kun minä tässä pian pukeudun rikkaan miehen purppuraan, silkkirimsuliiveihin ja appelsiinikenkiin, niin ottanet säilyttääksesi tämän nykyisen pukuni kengistä lakkiin asti, että saan sen ylleni sitten, kun muu omaisuus on huilannut ja joudun kulukkeelle." Pentti Haanpää, 1925: Rikas mies, näytelmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti