perjantai 18. kesäkuuta 2021

Maksamattomien laskujen mappi

 "Kun sain ensimmäisen työkkärin työttömyyskorvauksen, ostin itselleni Cumuluksen hotellipaketin, söin ja nukuin. Katsoin telkkaria ja kävin ilta- ja aamusaunassa ja nautin uima-altaasta."

Mies oli menettänyt pakkohuutokaupassa firman ja kodin ja siinä ohessa vaimonkin. Työkkäri ei aluksi huolinut firmanmiestä, sossu ei auttanut.

Kaikki 'loisto' oli kadoksissa, elämänhalusta puhumattakaan.


Luen J. K. Tammisen kirjaa Perintämies ei soita kahdesti. Minerva 2021. Suomen 1990-luvun lamasta.

Tai oikeastaan en enää lue, vaan muotoilen, työstän, taon siitä arvostelua tässä, vähän kuin seppä pajassaan. Valmis kirja-arvostelu on joskus aikanaan nähtävissä Kirjavinkeissä, kunhan aikani liemennän.
 
Taon soppaan laman syyt, syynsä sysissä ja sepissä: Oli liian vahva markka; tulivat ulkomaiset luotot; Neuvostoliitto hajosi; tavaroiden tuottaminen unohtui; nautintataloudessa ei muistettu tehdä työtä, polskuteltiin kylpylöissä kun olisi pitänyt työskennellä jne.  

Seiskasta, jo ennen kirjan lukemista, olen napannut leikkeen talteen, sillä aavistelin heti kirjan nimen nähtyäni, että juuri samasta menosta on kysymys: uusjuppius syntymässä - eikun rolexi ranteeseen ja estepelit alle!


Ensin autot, veneet, kellot - lopulta perskeikka. 
Siitä kertoo Tamminen, itsekin kaiken kokenut yrittäjä, lakimies, teologi, ex-konna, nyk. väitöskirjaa pomottamisesta tekevä tohtoriskokelas, joka on kirjoittanut konnuudesta puolentusinaa kirjaa Aarnioista sun muista älykkäämmän puoleisista rikollisista.

Totta kai käyn myös Minervan kotisivuilta tarkastelemassa, mitä kustantajalla on Tammisesta sanottavaa: pitkä on rikoskirjaluettelo!

Kirjaa lukiessa tehdyistä muistiinpanoista kaivan esille parit sitaatit, joissa haastatellut siunailevat:

"Onneksi minussa ei ole ainakaan enää isompaa viinavikaa, eli on pysynyt pää siltä osin kirkkaana. Omissa oloissa olen. Minulla on mottona: Rankkaa on ollut, mutta hengissä ollaan!"
"Loppulasku oli aivan järjetön. Onneksi maksamattomien laskujen mapissa oli tilaa. Sinne se jäi."

Siitä se hiljalleen sepän soppa kypsyy, arvostelu syntyy, kunhan aikansa takoo ja hämmentää.
Tavataan tarkemmin Kirjavinkeissä! 📢
Kirjavinkeissä tänään:


3 kommenttia:

  1. Huono nimi kirjalla. Kyllä perintä lienee pitkäpiimäistä ja tuloksetonta, ei tosin omia kokemuksia kummaltakaan puolelta.

    Sitten kysymys. Jos vallihauta on isoin kaivanto, mikä on pienin jälki, mikä pellolle kynnettäessä syntyy. Luulin että vako, mutta löysin tuollaiseen kuin viilu. Liittyy tähän, siinä on yläpuolella hyvää tekstiä - siis Piksussa, ei täällä :-D https://piksu.net/puuilon-tuloskuntoa-varjostaa-velkariski/#comment-9874

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jvvon

      Piksu on Fiksu!
      Eikös Puuilon perustaja Tuomaala ole just näitä Tikkasen kirjan kärsimiä, laman syömiä ja sieltä ylösnousseita?

      Mutta kuka muistaa nämä Ryöstölän velloset:
      https://www.is.fi/viihde/art-2000008042156.html

      Poista